Tositarina.
Aikoinaan Tekusta valmistuttuani hain töitä eri puolilta Suomea ja päädyinkin sitten 70-luvulla kuvaputkitehtaalle Imatralle (Valco). Sehän oli äkkisyvä työpaikka ja päättyi yhtiön talousvaikeuksiin alle vuoden sisällä. Imatralla oli paikallislehti nimeltään Uutis-Vuoksi ja siinä oli samoihin aikoihin uutinen onnettomuuteen joutuneesta lehdenjakajasta:
Asuin Jutinkadulla ja samalla kadulla oli aamuyöstä iso vesilaitoksen vesiputki rinteen läheisyydessä katkennut. Uutisessa kerrottiin että polkupyörällä hämärässä liikkunut lehdenjakaja oli nähnyt tiellä vain ison vesilammikon jo kaukaa. Näytti matalta sadevesilätäköltä. Lehdenjakaja otti kunnnon vauhdin ja oletetun lätäkön kohdalla nosti jalat ylös sivulle.
Lätäkkö olikin syvä, koska voimakas vesivirta oli vienyt hiekan rinteeseen ja jakaja upposikin pyörineen tosi syvälle.
https://susupetalsanat.files.wordpress.com/2022/09/vko39.jpg
Viikolla
39 on vuorossa jälleen kuvahaaste. Ei ole kolmea sanaa, vaan yllä
oleva kuva. Katso kuvaa ja löydä siitä sadan sanan tarina. Älä
anna minun tarinani johdattaa sinua, kuvasta löytyy paljon muutakin
kerrottavaa.
Muuten ohjeet ovat samat tutut eli krapu on oma
otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei
vähempää.
Jätä
krapusi linkki SusuPetalin blogiin.
Kiirettä kravun
kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.
Niin, tuota SusuPetalin haastekuvaa katsoessa mieleeni tulee sanapari ”arvaamaton tulevaisuus”.
Voisi olettaa että rantakallio jatkuu loivana pitkällekin järvelle ja sinne olisi uimataidottomankin turvallista hitaasti kahlata. Kuva ei kuitenkaan kerro kaikkea mitä ihmisilmä lähempää tarkastellen todennäköisesti huomaisi. Vain kuvaa katsoen voisi myös olla niin että kyseessä onkin syöpynyt kallionkieleke ja vesi onkin todella äkkisyvää ihan veden ja kallion yhtymäkohdassa.
8 kommenttia:
Olipa hurja ja kurja tositarina. Äkkisyvä on paha paikka joutua.
Näin on.
Saattoi aamun lehti uupua joistakin talouksista sinä päivänä...
Olen muuten kerran täällä Varsinais-Suomessa nähnyt saman ihmeen. En sukellusta, mutta kovan sateen tekemän äkkisyvän.
Seurustelin silloisen naisystäväni, nykyisen vaimoni kanssa ja matkasin tämän tästä Turkuun milloin rantatietä, milloin kasitietä. Tällä kertaa olin valinnut rantareitin, ja oli satanut rankasti edellisen yön ja sen päivän. Minulla oli vielä laulutuntikin sovittuna sille samalle opettajalle, jolla vieläkin käyn.
Jossain Lemun seutuvilla pelloilla lainehti kuin keväällä hulasveden aikana, ja jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden käyttämät tunnelit olivat upoksissa!
Ilmeisesti jakaja selvisi mutta lehdet taisi tuhoutua...
Juu, ei artikkelissa kerrottu lehtien kohtalosta. Ulkomaillahan ja suomessakin joskus ajetaan autoilla veden tulvimilla kaduilla. Vesi usein ulettuu puskuriin asti ja yhtään ei näe mitä veden alla on. Joskus tulviva viemäri myös nostaa teräskännenkin pois paikoiltaan ja sellaiseen reikään voisi etupyörä tipahtaa. Yleensä vauhti on hiljainen ja ongelmia tulee josko autosaa vettä moottoriinsa ja samuu siihen. Sähköautojen akut ovat alempana ja sen jälkeen kyllä ne helposti ovat entiset.
Uskaliasta pyöräillä umpimähkään rapakkoon. Onneksi ei käynyt pahemmin.
Huh, huh sentään. Olis pitänyt varmistaa, mihin ajaa, mutta mites sitä, kun on kiire.
Lähetä kommentti