Kondorikotka

Niin,

Radon on näkymätön ja hajuton. Tappaa kodissa ei niinkään puutarhassa. Juuri nyt tulee luonto-ohjelma kondorikotkista. Askola ja muut radonkunnat niitä tarvitsisivat. Kondorikontka on maailman tehokkain raadonsyöjä.

Käyhän se variskin paremman puutteessa mutta Condor on kuin varis kaula alhaalla.

Tappavat hallitunkit

Niin,

 Lienen hengenvaarassa ja en piittaa. Nelisenkymmentä vuotta olen vaihtanut itse talvi-kesärenkaat ja yleensä auton omalla tunkilla. On nyt selvinnyt että se onkin tarkoitettu vain tilapäiseen ja satunnaiseen käyttöön. Kerran jopa yksi tunkki meni rikki, tosin vain kierre vioittui ja tunkki ei romahtanut mutta ei enää nostanut.

Nyt viime vuosina olen käyttänyt Motonetin hallitunkkia, juuri sellaista joka on tällä listalla. Hallitunkkiin siirryin vain siksi että nykyautossani on auton oma tunkki hankalasti varapyörän alla. Tuolla listalla näemmä on myös Bilteman sähkökäyttöinen jotka kerätään takaisin. Tämä minun suomen edullisin hallitunkki kyllä nostaa hyvin, mutta alaslasku venttiiliä kiertämällä tapahtuu kovin äkillisesti ja vauhdilla ellei ole varovainen. Toinen ongelma on että tunkki kulkee nousuvaiheessa pyöriensä avulla sivusuunnassa ja alustan siis tulee olla tasainen ja kestävä. (saksitunkki eli haitaritunkki sensijaan nousee ja laskee pystysuoraan)

 Kaikenlisäksi hallitunkkien tartuntapinta ei ole suunniteltu henkilöautojen nostokohdan pokkaukseen. Se voi jopa vääntää helman hitsikulmaa tärviölle. Eihän se renkaanvaihto ulkopuolisen palvelun avulla maksa kuin kaksikymppiä mutta jonot ovat ennalta-arvaamattomat. Lisäksi renkaat täytyy lastata ja purkaa moneen otteeseen kun itse vaihtamalla voi toimia varastosta varastoon. Renkaita vaihtaessa voi helposti varoa ettei itse jää auton alle, toki jarrulevyt rikkoontuvat jos auto putoaa. Suurin vaara on jos tekee muuta remonttia ja ei ole varmistanut autoa muulla tuella. Kaksi ex-työkaveriani kuoli jäätyään oman autonsa alle.

Valosarjat

Niin,

Alkuvuodesta olisi saanut valosarjoja halvalla. Nyt on hinnat palautettu ja vehkeet taas laitettu kauppoihin framille. Kaikissa sarjoissa tulee mukana muuntaja vaikka sellaisia olisi kotona ennestäänkin.

Vanhat hehkulampuilla toimivat sarjat olivat lyhytikäisiä ja kun pari lamppua paloi, oli hankala löytää mitkä niistä on sipanneet kun joskus vika oli kontakteissakin.

Nykyiset ledipohjaiset kestää paremmin mutta muuntajien pistoke on muuttunut erilaiseksi. Vanhaan muuntajaan saattoi työntää toisen virtalähteen pistokkkeenkin ja oikosulkuhan siitä seurasi. Mitä tehdä ylijääneille muuntajille?

Tämäntyyppinen virtalähde on sellainen joka kuluttaa sähköä ilman kuormaakin. Pienet ja kevyet kännykkälaturit eivät juurikaan.

Toinen mitä kertyy kotiin on kattiloiden ja paistinpannujen kannet. Jos esine itse on mennyt tärviölle ja viedään metallinkeräykseen ei lasista kantta sinne voi eikä raskikaan viedä ja niitä sitten on ja on.

Jossakin oli listaa että kodeista myös löytyy turhia valkosipulipuristimia  ja piparkakkumuotteja. Valkosipulihan nykyään kuoritaan ja pienitään veitsellä ensin litistämällä ja sen jälkeen samalla veitsellä  pienimällä. Valkosipulipuristintehtaita uhkaa konkurssiaalto.

Kysyvä ei kaapelia katko

Niin,

Otsikon lause ei ihan pidä paikkaansa. Usein kysellään ja jopa tiedetäänkin ja silti poikkastaan. Iloisella 70-luvulla olin kesätöissä Armas Puolimatkan elementtitehtaalla. Oli kesälomaseisokki ja silloin kaivurin apumiehenä kaivoimme uutta vesikanaalia. Vesikanaali toimi elementtien pesun jäteveden poiskuljettajana.

Koska pesuvesi sisälsi paljon sementtiä se oli jämähtänyt entisen kanaalin pohjalle kovaksi tukkeeksi. Sitä piikkasin ja kaivuri kaivoi uutta roiloa. Tehtaan maakaapeli josta tuli sähkönsyöttö oli merkitty selvästi maalilla sisäpihan hiekkaan.

Kaivuri kaivoi ja tuli varoitusnauha esille. Kokenut kaivinkoneen käyttäjä -Ihamäki, kaivoi vielä varovasti lisää. Tuli Kaapeli esille. Tässä vaiheessa olisi pitänyt meidän lapiomiesten jatkaa ja kaivaa kaapelin ympäriltä ja alta. Mitään sanomatta kaivurimies päätti kuitenkin tyylitellä ja ottaa enemmän kaapelia esille koneen avulla.

Ei mennyt minuuttiakaan kun kuului räsähdys ja kipinöitä. Kaivurin piikit olivat osuneet kaapelin eristeen läpi kahteen vaiheeseen. Kaivurimies kirosi ja sätti monta minuuttia. Hermostui ihan totaalisesti. Kiukkuisesti komensi meitäkin kauemmaksi. Meni sähkömiehen puheille -Salminen, joka taisi tulla hälytettynä lomiltaan.

Kaapeli kaivettiin enemmän esille kun ensin oli kaikki vaiheet irroitettu verkosta. Sähkömies kaivoi vauriokohdan auki ja johtimet kaivettiin esille. Vaurioituneet touvit katkaistiin ja uudelleen yhdistettiin metallisella jatkopalalla. Niiden ympärille asennettiin muovinen valumuotti ja siihen kaadettiin hartsia.
Annettiin kuivua ja sen jälkeen koko homman päälle vulkanointiteippiä. Nykyään näemmä saman voi tehdä lämpökutistuvalla vulkanointisarjalla.

Kuntoonhan se tuli mutta tovi meni. Kaivurimies oli meillekin vihainen ja kireä. Sanoi sähkömiehellekkin että ei nuo lapiomiehet viitsi mitään kaivaa vaan siksi meni ja koneella sörkkäisi. -Ei ollut edes pyytänyt vaan itse touhotti koneineen.

Kännykkälaturin voi jättää pistorasiaan

Niin,

Usein on mainittu että kaikki laitteet olisi syytä irroittaa pistorasioista silloin kun niitä ei käytetä. Kännykkälaturia tarvitaan aika usein ja helpommin sen löytää jos se on alinomaa valmiusasemissa sekä tietyssä paikassa.

Uusimmat laturit eivät kuluta juurikaan sähköä jos siihen ei ole kytketty ladattavaa akkua, joten turha niitä on repiä ellei sitten asu avolinja-alueella ja ukkostaa.

Asiasta on tullut oikein uusi tutkimus.http://yle.fi/uutiset/asiantuntija_laturia_voi_pitaa_surutta_pistorasiassa_koko_ajan/7468007

Sen sijaan jos on viallinen loisteputkivalaisin ja vanhanaikainen sytytin voi kuumeta ja tulipalo syttyä.  Eipäs kai niitä kotioloissa juurikaan enää kun valokin oli jotenkin kalvakas.

Vesijohdon matkintaa

Niin,

Arvatkaapa mikä juttu on kuvassa?

Olisiko se käärme tai poliisin patukka, ns Nokian nuoriso-ohjaaja?


Olisiko se sähkökaapeli?


Olisiko se vesijohto?


Kaikki katsoivat jo tämän allaolevan kuvan ja siitä tietävät.

Eli se on vain maatunut ja kuorensa menettänyt/tummentanut lehtipuun oksa.

Kuparin kiiloitusta

Niin,

Nykyään on vaikea saada henkilökunta kiilloittamaan hopeita sekä kuparikattiloita, se täytyy ihan itse tehdä.
Netissä neuvottiin tekemään suolasta, etikasta ja vehnäjauhoista pöperö jolla hapettumat lähtee. Siis tein.

Lähtötilanne torttuvuoka:

Ja sitten vain pöperön tekoon:

Pöperöity:

Ja lopputulema:

Miten lie tuollainen pikkuvuoka tarkoitettu paistettavaksi kun ei pysy yksinään pystyssäkään, suolapedillä?

Oli se entisaikaan työlästä kun piti tinata ja jynssätä, ruokakin paloi aina kiinni. Jos tinarutto iskee syöpyy itsekseen puhki kosteassa.

Parkkipaikan kunkku.

Niin,

Jos on perävaunun kanssa kauppareisulla, parkkeeraus muualle kuin tien varteen on vaikeaa. Pitäisi ottaa peräkärry irti ja sitten ajaa vierekkäin kahteen ruutuun.

Tässä tänään joku teki toisin kun tilaa oli. Minneköhän neljän ruudun parkkikiekot tulisisi ripustaa?

Tiskiharja

Niin,

Tiskiharja on tärkeä kodinkone, sen myöntää varmaan Nalle Wahlrooskin. Sitä en tiedä miten hyvin hän on vertaillut eri tiskiharjoja ja pohtiiko hän asiaa näin maanataipäivänä kovinkaan pitkään?

Minulla on kuitenkin joitakin mielipiteitä, jollakulla toisella voi olla toisenlaisia, ehkä toisista asioistakin. Lapsuuteni Latovainiossa ei meillä ollut edes tiskiharjaa. Oli tiskirätti ja sen lisäksi sellainen tiskisuti. Joitain ulkomaisia varpuja oli niputettu ja keskeltä oli sidottu tiukasti narulla yhteen. Olihan sekin joskin vipuvarsi puuttui.

Tässä alla on kolme erinomaista tiskiharjaa, mutta kuitenkin erilaisia. Omat vikansa kussakin, niinkuin minussakin

Ylimpänä valkoinen on Ikean kauniskaarinen 0,5 E harja jossa tarpeellinen suora osuus päässä. Sillä raapitaan pohjaanpalanut puuro kattilasta. Siitä kuitenkin puuttuu päätyharjakset jolla saa kahvimukeista pohjalta karstat kaavittua.

Sitten on uusi ylpeyteni, tuo punainen Pirkka. 1,1 E  Tukeva muotoiltu kahva karhennuksin ja koristeraidoin. Päässä koukku jolla saa ripustettua. Oli mulla joskus imukupilla varustettukin, mutta vanhemmiten se imukuppi löystyi ja alkoi kolahtelemaan yksikseen tiskipöydällä. Tästä en vikaa vielä tiedä kertoa.

Alimpana on varmaan kallein kun siinä on vaihdettava harjaosuus. Muoviroskaa ei tule niin paljoa jos ostaa vaan aina uuden pään. Maksaa tosin enemmän kuin jonkun toisen valmistajan koko harja. Tuo on SINI-tuotteen patentti. Tuossa on kahvaosassa kevennyskoloja ja niihin kertyy töhnää jos automekaanikko käyttää ja ei pese myös niitä lokeroita työn lopuksi. Niiden varren harjakolojen pesemiseen tarvitaan siis toinen harja. ellei napsauta harjasosaa irti ja sohottele sillä.

SINItuote toimii Erkylän kartanossa ja on keskittynyt siivousjuttuihin. Aina vähän kalliimpia kuin kiinalaiset tuotteet mutta onhan heidän tamppauspiiskakin kestävämpi kuin rottinkiset vastaavat.

Jos kiertää asuntomessuilla valmiiksi kalustetuissa asunnoissa niin siellä on siivouskomerot ladattu kaikilla mahdollisilla Sini-tuotteen välineillä.

jk. Onhan näemmä noita tiskisuteja myynnissä vieläkin. On tehty riisinjuurista.

Täällä

Häärituaaleja

Niin,

Nykyään on monenmoista rituaalia ja vinkeitä ihan pakollisena häähommissa, ainakin jos uskoo TV-ohjelmia. Pitää ajella autolla jossa on kenkiä ja kaljatölkkejä häntänä perässä laahaamassa. Niitä kenkiä sitten löytyy yksittäin irronneina tienpenkoilta. Ohiajajat pysähtelevät ja alkavat tutkia pusikoita onku joku ihminen lentänyt pöheikköön.

Ja hääpaikalle pitää järjestää opastus kiinnittelemällä serpentiinejä ja pahvisydämiä pitkin puita ja liikenteenjakajia. Paljon niitä laitetaan, mutta muistaako järjestäjät aina myös kerätä pois?

Uusimpana trendinä näyttää olevan että hääyön jälkeen tuodaan käytetyt ehkäisyvälineet näytille hääpaikan kulmille. Onkos toi nyt kaunista kysyn vaan?

Kiihtynyt autoilija

Niin,

Harrastuksensa kullakin. Maisema-ajelua ei oiken tämäntyyppisellä autolla voine harrastaa.

Hedelmä-/vihannespussi main kampf

Niin,

Kaupassa satuttiin jonkun toisen asiakkaan kanssa nyhräämään vihannespussia hedelmävaa'an vieressä. -Tiedättehän tekin miten vaikeaa joskus on saada pussia avautumaan sen jälkeen kun se katkaistu rullasta. Toinen naurahti että onpas tämä nyt vaikeaa ja nykersi ja nykersi. Itse samoin.

Tapani mukaan aloin sitten ääneen ideoimaan miten hedelmätiskin vieressä voisi olla samoja pusseja mutta valmiiksi avattuna. Lisähinta 10 senttiä. Tai sitten koululaisia palkattaisiin avustajaksi niinkuin kassojen jälkeen joskus jouluisin on kassiin panijoita.

Nainen naurahti melkein selkäkeikkanauruun kun imitoin miten siinä olisi seisomassa törtevänä avustava pussin avaaja.

Hyvä rouva saanko antaa teille apua pussin avauksessa?

-voi kiitos miten ystävällistä, kyllä toki vaan, nämä pussit ovatkin niin vaikeita.

Tämän jälkeen poika sylkee sormiinsa ja näprää pussin auki ja ojentaa rouvalle.

Kahdeksankymmenvuotisjuhlat

Niin,

Lapsuuteni Latovainion tuttu esine on tullut vanhaksi, siis Airamin termospullo.

Termospullo korvasi viinapullon, sanomalehden, villasukan ja foliokahvipaketin kahvin kuljetuksessa.
(nuo eristeet käärittiin kerroksittain pullon pintaan) Heinäpelto oli useamman kilometrin päässä ja iltapäiväkahvit hörpittiin heinäkasan päällä istuksellen.

Tuo kuvan termospullo oli siihen aikaan vähän eri näköinen. Pohjan muovihuullosta ei ollut vaan pohja oli prässätty samasta pellistä kuin koko tötterökin. Vesihän pääsi sinne väliin pestessä ja lopulta se yleensä ruostuikin tärviölle.

Tuo päällä oleva muki oli ihan samanmuotoinen mutta kellertävämpää ja kovempaa muovia. Usein se halkesi jossain vaiheessa. Jos sitä käytettiin juomamukina niin kahvinjämät valuivat suljettaessa pitkin reunoja. Tuon ylössuin olevan mukin alla oli  toinen pienempi muki ilman kierrettä ja sen alla varsinainen korkki. Alkuperäisenä se oli korkkiaineksesta tehty, ikäänkuin iso viinipullon korkki. Varaosia korkeista erikseen en nähnyt myytävän, sisuspatruunasta varaosana on hämärä muistikuva. Siihen sisältyi se korkki myös.

Se korkki-korkki sitten olikin se heikoin lenkki. Vanhemmiten se menetti kimmoisuutensa ja kuuman juoman paine saattoi ponnauttaa sen kuljetuksessa pois paikoiltaan.  Ikävin tilanne tuli kuitenkin liki jokaiselle käyttäjälle jossakin vaiheessa. Tyhjölasi oli jostakin syystä heikentynyt ja särkyi pamahtaen kun kuumaa kahvia sinne pannusta kaadettiin, kahvikin meni hukkaan ja harmitus oli melkoinen.

Kuka tietää vastauksen?

Tälläinen älytehtävä, -helppo

Vähän kun miettii niin tietää mitä pitää tulla tuon logiikan mukaan 9 +9 =

Kasvupaikkansa kullakin

Niin,

Mäntyjä näkee tosi oudoissa kallioisissa kasvupaikoissa, kuusia vähemmän. Tässä tapauksessa näyttää siltä kuin kivi olisi kasvanut nopeammin kuin sen kivimurusen päälle tipahtanut kuusen siemen.

Kauppakärryn kehitys

Niin,

Stockman Herkku on ottanut käyttöön näppärän kokoisen ostoskärryn. On siellä vielä isojakin mutta tämä pienempi on kuin rollaattori johon saa ripustettua yhden tai kaksi ostoskoria. Eli tuonne alemmaksi toinen.

Tavaroiden nostokorkeus kassalla on sopiva ja harvemmin sitä niin valtaisaa tilaa tarvitsee kun niissä isoissa kärryissä on. Takimmaiset pyörät tosin voisivat olla kääntyvät jolloin pujottelu onnistuisi paremmin.

Tupeerausta ja papiljotteja Latovainiossakin

Niin,

Se oli sitä aikaa jolloin pöyheä kuontalo oli muotia. Lauantaisin siskoni työskentelivät heinäpellolla papiljotit ja liina päässä. Hiusten kuivuttua ja illan korvalla sitten papiljotit irroitettiin ja alkoi tukan tupeeraus. Ei näyttänyt kovin hyvältä hiuksien kannalta.

Papiljotit olivat ensin sellaisia joissa oli kuminauha kiinnipitäjänä. Sittemmin tuli karvapintaisia ja papiljotin läpi työnnettiin piikki.

Miehillä en nähnyt koskaan papiljotteja. Olisi se ollut isäntämiehille tai vaikkapa Päätalon Herkolle nolo tappaus olla rullat päässä. Minulle tehtiin muutaman kerran parturissa mini-vogue. Mikäs se sitten on? Onkin jo tärkeää yleistietoutta.

Suolasakset?

Niin,

Sellaisia ei varmaan olekaan ja jos olisi mihin niitä käyttäisi? Ruostumisellekin olisivat kovin herkkiä. Latovainiossa oli sokerisakset. Entiseen toppasokeriaikaan kait liki joka talossa. Sittemmin tassilta ryystävä vanhakansa pienensi niillä sahattua sokeriakin, jotta paremmin liukenisi.

Meillä ei muistaakseni niissä ollut tuota palutusjousta, liekö irronnut?

Tuostakin mekaniikasta saisi arvostelun aihetta, kun juuri tuo jousi varmaan tuolla tavoin liukuratkaisulla kuluu ja ehkä kanittaakin. Jo kuvaa katsellessa tekisi mieli vääntää tuota liuskaa hiukan kaarelle.  Mikä lie tuollainen nökökin toisessa leuassa?

Jos nyt pitäisi ruveta sokereita pienimään ottaisin käteeni pienet oksasakset. Sellaiset jotka ei ohileikkaa, vaan terä tökkää kohti muovitallaa. Sokeripuru minimoituu ja momenttivaihtoehtojakin löytyy.

Viikon kalu -Sokerisakset:

Parturointia ennen sähkökoneita.

Niin,

Edelliseen postaukseen "mää" löysi hyvän linkin josta löytyy kyllä keritsimiä jos niistä nuusaa ilmenee. Meillä Latovainiossa oli ihmistenkin keritsemiseen käsikäyttöiset kalut.

Uustuotannosta löysin tämäntapaiset jotka kuitenkin ovat karut ja ilmeisesti eläinten trimmaukseen tarkoitetut.

Nuo löytyivät tälläisesta verkkokaupasta Euroopasta (Saksasta), joten valinnanvaraa löytyy.

Keritsimet

Niin,

Yksityisajattelija kommentoi Hohtimet-kirjoitusketjussani keritsimien ja saksien ristisiitoksesta. Piti oikein googlettaa mutta en suomesta enkä saksasta äkkiseltään löytänyt kyseisenlaisia. Keritsimetkin ovat menneet pääosin sähköisiksi.

Vanhat käsikäyttöiset kestävät useamman sukupolven, joten ilmeisesti niitä tekevät tehtaat euroopassa ovat ruvenneet tekemään lusikoita. Sorsakoski teki suomessa vanhanaikaisia keritsimiä. Jenkeistä löysin että tälläisiä käsillekin ystävällisiä on olemassa:

Tuossa on pantu nahkaa otepintoihin, kun moni suomessa kääri niihin kangassuikaleita. Vaikka metalli oli reunoiltaan pyöristetty, ei se ole mukava pidemmän aikaa paljasta metallia kourassaan pidellä.

On huomioitava että vaikka nuo terävät kärjet peloittavat niin josko päät olisi pyöristetty, ei niillä lampaita saisi kerittyä.

Täältä saa ostaa keritsimiä.