Talvivarastoja keräämään

Niin,

Lapsuuteni Latovainiossa oli maakellari liki joka talossa. Lisäksi meillä oli "kuoppa" -niminen katettu monttu metsässä jossa oli lisätilaa perunoille.

Oikeastaan kuoppia oli kaksi ja kellarikin oli jaettu kahdeksi kun mammalla oli omat säilytystilansa vaikka sittemmin yksin asustelikin.

Tätä kirjoittaessa nenääni tuoksuu tuttu maakellarin tuoksu, jota nykyaikana rakennuksissa kavahdetaan. Meidän kellari oli sisustettu kauniilla valkokuorrutteisilla nukkapintaisilla puuhyllyillä. Vintillä oli olkia jonne kissat tekivät joskus poikasia. Päädyssä oli myös iso muurahaispesä.

 Ovia oli kaksi, saranoilla ja ilman. Toista käytettiin vain pakkasella.Kellarin sokkelia ei ollut salaojitettu eikä patomuovilevyllä vuorattu. Ei ollut rännejäkään. Maakosteus kuuluu kellariin.

Nyt on myös silakkamarkkinoiden aika. Sekin on perua sykyisestä varautumisesta talveen ja rospuuttokeleihin. Ei entisaikaan olisi talvesta yli hengissä selvinnyt ilman talvivarastoja. Hapatettuja ja umpioituja ruokatarvikkeita tarvittiin. Lihaa suolattiin tiinuihin ja Norjassa kuivataan kalaa.

Kun muistelen miten paljon kellarissamme oli hilloja ja mehuja niin niillä myös pärjättiin, ei limuja juurikaan siihen aikaan osteltu. Talviomenoita käärittiin silkkipaperiin ja vuorattiin sanomalehtiin. Jos hillopurkin päälle oli tullut homekerros, se vain nostettiin pois ja puhuttiin että home parantaa laulunääntä.

Lapsilykkyä latovainiossakin.

Niin,

Joskus oli juttua vanhasta spärdäristä ja miten se oli tehty lampaan suolesta. En tiedä miksi Latovainiossa meillä ja joillakin naapureilla oli niin paljon lapsia? Uskonnosta ei ainakaan ollut kysymys, ehkä tietämättömyyttä ja ajattelua että työvoimaahan niistä sitten myöhemmin. Mutta laiskojahan me, -ainakin minä.

Kansakoulun oppilasluetteloissakin on nimiä joissa alaluokilla voi olla kolmekin saman perheen mukulaa, vähän kuin afrikassa joskin siellä ei koulujakaan.
Sodassa kuoli paljon miehiä ja valtio myös kannusti sodan jälkeen väestönkasvuun ja silloinhan syntyvyys oli tapissaan, nyt se on laskenut joka vuosi.

Kumi kyllä oli jo keksitty mutta tuosta entisaikaisesta lampaansuoli-ehkäisyvälineestä keksin vitsin tässä ja nyt.
Latovainiolainen mies jolla oli yhdeksan lasta kysyi osuuskaupassa toiselta mieheltä jolla oli vain pari:
-mites teillä on noin vähän lapsia, onkos sulla jokin ehkäisykonsti?
toinen vastasi:
-olen käyttänyt lampaan suolta, ja hyvin toimii.
Myöhemmin miehet tapasivat ja keskustelu virisi jälleen samaan asiaan:
-minäkin siirryin nyt siihen lampaan suoleen, mutta tulisitkos joskus vähän auttamaan ja pitämään lampaasta kiinni, kun se pullikoi karkuun niin kovasti.

https://www.stara.fi/2016/02/17/200-vuotta-vanha-kondomi-myytiin-600-eurolla/

Maatiloilla on monta vaaran paikkaa

Niin,

Keskiviikkona 24.08.2016 kuoli yksi mies traktorin peräkärryn alle Kiuruvedellä. Uutinen:

Kiuruvetinen, 1950-luvulla syntynyt mies kuoli jäätyään traktorin perävaunun alle, poliisi tiedottaa. Onnettomuus sattui keskiviikkona kello 20.40 aikaan Kiuruvedellä.

Onnettomuudessa menehtynyt mies oli auttamassa traktorin kuljettajana toiminutta miestä maataloustöissä. Miehet olivat siirtämässä traktoria ja perävaunua pellolta tielle, kun toinen miehistä jäi traktorin perävaunun alle.

Poliisi ja tieliikenneonnettomuuksien tutkijalautakunta jatkavat onnettomuuden syiden selvittämistä. Traktorin kuljettajaa epäillään liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja kuolemantuottamuksesta. Kuljettaja puhalsi nolla promillea. Uutinen loppui.

Maatiloilla oli entisaikaan paljon vaaranpaikkoja vaikkei ollut traktoreitakaan. Oli liikkuvia remmejä ja sirkkeleitä. Myös eläimet olivat arvaamattomia.  Kun traktorit tulivat niin nivelakselit olivat suojaamattomia ja saattoivat tarttua vaatteisiin. Koneita koekäytettiin ja putsattiin usein ihan pyörivän akselin vieressä ja siinä meni jalka.

Korkealaitaista peräkärryä peruuttaessa taakse ei näe juuri mitään. Entisaikaan traktoreissakin oli vain yksi pieni peili ja jos lapset menivät taakse niin kauheita saattoi tapahtua. Nykyään saattaa olla myynnissä peruutustutkia tai -kameroita, mutta jaksaako porukat niitä jokaiseen vehkeeseen kiinnitellä?

Kärpäsen suojelija

Niin, ja  luonnonsuojelijoista:

Elelin Latovainiossa aikoina jolloin Ville Komsi ja kumppanit kahlitsivat itsensä traktoriin Koijärvellä. Muistelisin että maanviljelijät ja metsänomistajat ympäri lääniä paheksuivat tuollaista kiusantekoa varsin paljolti. Itsekin kävin tutustumassa luonnonsuojelijoiden leiriin jossa vaikutti olevan kovin boheemi meno sekä meininki. Kenttäkeittiö porisi, patoa kasattiin laskuojaan ja eikös se sitten viranomaisten toimesta pian räjäytetty.

Silloinen yliopisto-opiskelija ja yksi vihreän liikkeen perustajista eli serkkuni ja nykyinen tohtorisnainen ei tainnut kuitenkaan olla paikalla. Sen sijaan hänen opiskelutoverinsa, nykyinen Kirkkonummen kulttuuritoimenjohtaja oli kiinni samassa kettingissä kuin Ville Komsikin.

Myöhemmin olen lukenut Konikallion kärhämistä lähellä Koijärveä jossa hakkuita vastustettiin liito-oravan papanoihin viitaten. On kait se Humppilan kurkimies Jouko Alhainen suojellut myös metsiä siitä Koskenojan tietämiltä.

Tämä ei ole pelkästään nykyajan kotkotuksia sillä roomalainen, runoilija Vergilius (70 eKr - 19 eKr) vie heistä kaikista voiton. Vergilius oli varakas mies ja  kuuluisimpia roomalaisajan runoilijoita. Hänen suosikkilemmikkinsä oli - ilmeisesti ajan ylellisiä muotivirtauksia parodioiden - kärpänen. Kun kärpänen eräänä päivänä otti ja kuoli, Vergilius järjesti kärpäselleen loisteliaat hautajaiset. Miksikö? -se selviää kirjoituksen lopusta.

Seremonia suoritettiin Vergiliuksen komealla maatilalla Rooman Esquilinus -kukkulalla. Orkesteri oli paikalla lohduttamassa maksettuja surijoita. Juhla oli suuri seurapiiritapahtuma, johon ottivat osaa mm. Vergiliuksen mesenaatti Maecenas, joka piti kärpäselle pitkän ja liikuttavan muistopuheen. Vergilius oli kirjoittanut tilaisuutta varten useita oodeja, ja esitti ne. Kärpäselle oli rakennettu marmorinen mausoleumi, johon se asianmukaisesti laskettiin. Juhlatilaisuus maksoi noin 800 000 sestertiusta.

Myöhemmin on spekuloitu, että Vergilius taisi olla ovelampi kuin mitä juhlatilaisuuden perusteella saattaisi kuvitella. Toinen triumviraatti (Marcus Antonius, Oktavius ja Lepidus) oli aikeissa takavarikoida rikkaiden omaisuuden ja jakaa sen sotaveteraaneille. Yksi poikkeus oli: maapalstoihin, joilla sijaitsi hauta, ei koskettu. Vergilius oli saattanut kuulla suunnitelmista etukäteen. Kun laki säädettiin, Vergilius haki vapautusta sillä perusteella että hänen maallaan sijaitsi mausoleumi. Poikkeuslupa myönnettiin. Vergiliuksen kärpänen oli pelastanut isäntänsä omaisuuden. Jos kärpänen ei ollut Vergiliukselle rakas ennen hautajaisia, niin viimeistään tämän jälkeen. (Jari Lehtistä siteeraten)

Rakkaus luontoon ja Italian maaseutuun on yksi Vergiliuksen runouden keskeisistä teemoista. Hänen läpimurtoteoksensa on vuosina 42–39 eaa. kirjoitettu Paimenlauluja (Bucolica eli Eclogae), jossa hän romantisoi maalaiselämää mutta käsitteli myös aikansa ongelmia, kuten maatilojen pakkoluovutusta sotaveteraaneille. Siis myös kärpäsen hautajaiset rakentui tälle samalle teemalle.

Jotenpa nyt kun arveluni mukaan se Helsinki-Pori rautatielinjaus on vedetty suoraan Latovainion kyläkeskuksen läpi ja maatilojen pellot pirstoten, olisi aika toimia. Suosittelisin että kaikille luonnollisesti kuolleille kotieläimille äkkiä rakennettaisiin yksittäisiä mausoleumeja ja muistomerkkejä, ja juuri siihen mihin epätoivottavaa raideliikennettä on tulevina vuosikymmeninä tulossa.

Latovainiolaista urheilua.

Niin, urheilutoiminnasta Latovainiossa.

Ei saa tollai urheilla! -saattoi mammani sanoa jos teki jotain uhkarohkeaa.

Nythän on Olympialaiset Brasiliassa mutta yhtään latovainiolaista ei ole puolustamassa Suomen värejä. Lapsuudessani Pekka Tasanen heitti moukaria nuorten sarjoissa liki Suomen ennätystä mutta ei ihan. Hän harjoitteli yksinään Latovainion kentällä ja valoi itse moukariringinkin.

Edusti myöhemmin Forssan Alkua ja heitti TUL:n kilpailuissa vuonna 1968 51,24 metriä aikuisten moukaria. Siihen aikaan Suomen paras oli Kauko Harlos ja heitti muistaakseni jotain 63 metriä.

Teppo Aarrenpoika Syrjälä edusti usein Suomea Ruotsi-Suomi maaottelussa 3000 metrin esteissä. Kiriherkkyyttä ei oikein yhtä paljon löytynyt kuin kestävyyttä ja Teppo taisi parhaimmillaan olla Kalevan kisoissa kolmas. Teppo juoksenteli nuorukaisena pääosin Kuuman lenkkiä harjoitellessaan. Myös Minkiön suunnalta oleva Eino Nirkkonen on juossut Kalevan kisoissa.

Einari Tapola oli jonkinmoisen lupaava keihäänheittäjä mutta ei tainnut kuitenkaan olla Kalevan kisoissa. Itse edustin kunniakkaasti Latovainion Lusmut urheiluseuraa. Kerran viikossa kesäaikaan oli lentopalloa seurakunnan nuorisoseuran ohjaajan Esko Kauniston vetämänä. Talvella pelasimme pingistä sisätiloissa. Jalkapallokenttää ei ollut muuta kuin Rehtijärvellä ihan siinä suojeluskuntatalon alapuolella.

Pitää mainita että Kauko Nyström on kuulunut myös Jokioisten Jänne urheiluseuraan jonkin aikaa ja Kaukohan hyppäsi samaan aikaan kuin Pentti Nikula. Antti Mero sai varmaan heiltä hyppykimmokkeen ja hyppäsikin yli kolme metriä seipäällä, putosi purukasaan joka oli Kainon pihalle tuotu.

Katselin viime viikolla monta tuntia Rion Golf-kilpailua. Ypäjällähän on myös iso Golf-kenttä ja sellaisen saisi Latovainioonkin kun sen koko aukean lanaisi tasaiseksi ja liikenteen laittaisi tunneliin keskiosaltaan. Täällä Kirkkonummella on useita Golf-kenttiä ja jokaisessa kunnon kerhotilat ravintoloineen, samaan tapaan Latovainioon investoiden ei tarvitsisi porukoiden enää ABC:lle ajella palaveria pitämään. Voisi ottaa vaikka muutamat napanteritkit ja elämä antaisi sitä parastaan, -emännästä en olisi kyllä niin varma.

Leijonankesyttäjä Latovainiossa

Niin,

 Latovainiossa oli lapsuudessani osuuskauppajuhlat ja esiintymässä oli myös Peräkylän Aatu, muistan sen hyvin.

Sitä en muista kun kiertävä sirkus tuli ja laittoi telttansa Hiukonmäen urheilukentälle. Siellä oli leijonankesyttäjäkin joka temppuili elävän leijonan kanssa. Avasi väkisin sen suun ihan auki ja laittoi päänsäkin leijonan suuhun. Kaikki taputtivat ja kesyttäjä innostui liikaakin. Avasi sepaluksensakin ja laittoi sitten vuorostaan vehkeensäkin leijonan avonaisessa suusta roikkuvan kielen päälle. Mitään vahinkoa ei tapahtunut.

Lopuksi kesyttäjä kysyi yleisöltä haluaisiko joku kokeilla tätä vaarallista temppua? Oli ensin hiirenhiljaista, mutta sitten mies Latovainiosta hihkaisi että hän kyllä voisi kokeilla!

-oletteko aivan varma, tämähän on vaarallinen temppu, kysyi kesyttäjä.

-eihän tuo jälkimmäinen osuus niin pahalta näyttänyt ja voisin kyllä kokeilla, sanoi mies Latovainiosta. Areenalle kävellessään totesi kuitenkin että hänellä kylläkin on pienempi kieli ja ei ole varma saako hän suutaankaan aivan yhtä avoimeksi kuin tuo leijona äsken.

Latovainion kansallisasu

Niin, kotiseutuaatteeseen kuuluu myös kansallispuku.

Myöntäisiköhän EU-avustusta josko käynnistäisi projektin Latovainion kansallispuvun elvyttämistä varten. Äidilläni oli vintillä kansallispuku joka taisi olla itsetekemä. Se vain oli lapsuuspaikkakuntansa Auran tai sen alueen kansallispuku. Karjalaisilla oli omansa, joten kovin kirjavaa se oli, ja miehillä en nähnyt mitään niin hienoa kuin esim. pohjalaisilla on. Palokuntajuhlissa palokuntalaisilla oli siistit ja samanlaiset vermeet.

Arkena Latovainion vanhemmilla miehillä pussihousut oli yleiset sekä jalassa jatsarit. Varresta ryppyiset nahkasaappaat niin kuin mustalaisilla. Arkena päässä oli hankkijan lippalakki ihan kuin Pyhämaan kanttorilla remonttitouhuissa on.

Puukko oli arkiaikaan mutta ei sitä juhlissa esillä pidetty. Paita voisi olla sellainen ruudullinen flanelli- tai puuvillapaita. Sarkainen harmaa puolitakki ja sarkainen lakki talvisaikaan. Moottoripyörämiehillä oli roimakäsineet, eli nahkaiset pitkillä varsilla ja niiden sisällä villakintaat, -talvisin. Päässä nahkainen suojakypärä ja ehkäpä muovinen tötterö suun, silmien ja nenän edessä.

Ei noista oikein juhla-asustetta saa, pitäisi keksiä uusi ja väittää että se on ikiaikainen miesten juhla-asu menneiltä vuosisadoilta. Jos joku väittäisi vastaan, niin tuokoon esille valokuvia Latovainiosta 1600-luvulta.

Maltalla näin tälläisen miehen ja useita muitakin jotka olivat perinneasussaan. Tuosta voisi ottaa mallia.

Käyty on ihan ulkomaillakin

Niin, kaikilla paikkakunnilla on kuuluisuutensa ja legendansa. Somerolla ehkä Badding ja Unto Mononen. Mononen saattoi lähteä taksilla Rovaniemelle ja muuttikin sitten mielensä ja palasi samalla taksilla heti takaisin.

Forssassa vanhemmat ihmiset muistavat Eero Nylundin, -maisterin. Pummi ja tuhansien legendojen mies. Puhui useita kieliä ja hänet tunnettiin tempauksistaan aina Turussa asti. (googlaa suomi 24 ja maisteri Nylund)


Legendoissa usein yhteistä on että totuuspohjaa ei juurikaan löydy ja tarinat värittyvät suusta-suuhun kulkeissaan. Jesse James ja Pecos Bill olivat sellaisia villissä lännessä.

Pikkukyläänkin voisi kehittää fiktiivisen henkilön ja kun hänen matkoistaan useampi kertoisi, asia muuttuisikin yllättäen vuosikymmenien jälkeen todeksi.


Esimerkiksi vaikkapa joku Jora jolla olisi ikimuistoisia sattumuksia ja joku olisi aina nähnyt tai kuullut. Joku tietäisi jonkun olleen mukanakin reissuillaan.
Jora muistutti suosittua laulajaa ja piti päässään samanlaista hattuakin. Niinkuin Irwin tai Topi Sorsakoski ikään. Jora saattoi ajaa taksilla suomen päästä päähän ja kun hattu unohtui se tuli toisella taksilla perässä.


Kerran olin Joran kanssa tuollaisella matkalla ja Joraa luultiin maakunnissa tuoksi suosikkilaulajaksi. Pysähdyimme paikallisissa ravintoloissa sekä hotelleissa ja Joran kanssa, me söimme ja yövyimme ilmaiseksi. Hauskaa oli mutta kyllä aamuisin päätäkin särki. Porukka tarjosi juotavaa ja matka jatkui aamulla seuraavaan kaupunkiin. Jora tunnettiinkin jo loppuaikana omana itsenään, koko kansan Jorana. Esikuvana ollut artisti unohdettiin koska hän kuoli. 


Erään kerran menimme Joran kanssa Italiaan, Roomaan ja ihan Vatikaaniin asti. Kansa tungeksi Pietarinkirkon aukiolla ja odotti Paavia tulevaksi pitämään puhettaan. Jora väitti minulle Paavinkin kanssa reissanneensa. Seisoimme siinä joukossa Joran kanssa kun hän yllättäen katosi. Tovin päästä parvekkeelle ilmestyikin Paavi ja yllätyksekseni Jora oli siinä hänen kanssaan.!


Väki kohisi ja taputti, hälinä oli valtava. Kuulin kun turistit eri puolilla kyselivät eri kielillä, kuka on tuo toinen mies? En malttanut olla hiljaa vaan sanoin vieressä olevalle englantilaiselle että hän on Jora latovainiosta -tietenkin.
Mies vastasi minulle skotlantilaisittain murtaen:
-juu juu, kyllä Joran kaikki tietää, mutta kuka on tuo hänen vieressään oleva mies hassussa hatussaan ja sauva kädessään?

Cheri Honkala ja Latovainio

Niin,

Uskoisin että Cheri Honkalan esivanhemmat ovat lähtöisin Latovainiosta tarkemmin Kuuman kulmilta.  Siellähän asuu Honkoloita, Kivistöjä ja Saviniemiä.

Siis Jenkeissä on kohta vaalit ja kaikki kaksi puoluetta ovat kahtiajakautuneita. Clinton voitti demokraattien esivaalit mutta joukko esivaalit hävinneen Bernie Sandersin kannattajia aikoo järjestää Philadelphiassa erikoisen mielenilmauksen demokraattien puoluekokouksen aikana. Protestoijat aikovat syödä runsaasti papuja ja esittää sitten haisevan vastalauseensa, kertoo NBC-uutiset .

Mielenilmauksen on kutsunut koolle köyhyyden vastainen kansalaisaktivisti, isänsä puolelta suomalaiset sukujuuret omaava Cheri Honkala. Hän oli myös vihreiden varapresidenttiehdokas edellisissä vaaleissa.
Tälläinen mielenilmaus tuo mieleeni eittämättä Jaakko Tepon laulun Hilma ja Onni. Rannalle jäänyt kosija aikoi töräyttää haisevan vastalauseen keinosiementäjän ja Hilman häissä. Tekikö vai ei,- sitä laulu ei kerro mutta surullinen rakkaustarina tottavie. Ja lypsykoneen kytkinkin vielä rikki .

https://youtu.be/4oeTmEhTbc0

:(

Latovainiolaisuus käsitteenä

Niin, josko Latovainiota ei maailmalla oikein tiedetä niin sitä vastoin latovainiolaisuus käsitteenä on perin tuttu. Samoin kuin savolaisuus on käsite niin latovainiolaisuus menee vielä pidemmälle.

Jos ja kun ihmisellä jossain vaiheessa menee huonosti, sairastuu esimerkiksi  humeeti alkaa sassaroimaan tai päinvastoin jos ihminen menestyy ja saa vaikkapa palkintoja ja kunnianosoituksia, syytä etsitään usein lapsuudesta. Useissa tapauksissa myös latovainiolaisuuden esiintymistä epäillään ja sitä saatetaan asiantuntijoiden toimesta asianomaiselta kysellä.

Otetaan vaikkapa esimerkki että joku kovin fiksu ja elämässään menestynyt mies vaikkapa Timo sai soveltuvuustestissä parhaimmat pisteet ja laitoksen professori ihmetteli asiaa: "tämäpäs merkillistä, parhaimmat pisteet kautta aikain, oletteko ehkä latovainiolaisia?" Timon kerrotaan tokaisseen: "olen lähtenyt Latovainiosta mutta latovainiolaisuus ei koskaan lähde minusta""

Latovainiolaisuus käsitetään myös toisiapäin. Esimerkiksi minulle joka olen elämässäni saamapuolelle jäänyt, ja olen vähän tälläinen hesseli. Josko ajan yksisuuntaista katua väärään suuntaan tai koetan mennä virastoon oven saranapuolen kautta, minulle virkavalta tokaisee: " Mitäs te toheloitte Latovainiostako sitä ollaan?

Latovainiolainen on siis joko erittäin fiksu tai todellinen tohelo, mutta useimmiten kuitenkin jotain siltä väliltä. Ihan niin kuin kaikki muutkin ihmiset.

Jänhijoen koulu

Niin,

Siis kansakoulun rakentamisesta Jänhijoelle:

Muutamaa vuotta ennen kuin uusi satavuotisluku 1900 alkoi, oli Jokioisissa kunnanisien toimesta päätetty perustaa ja rakentaa uusi kansakoulu Kiipulle. Kuntakokouksessa oli tätä puoltavia Kiipun miehiä kyllä paikalla mutta Latovainion, Rehtijärven ja Jänhijoen miehet olivat tulleet perin runsaslukuisena paikalle ja heidän ansiostaan  kansakoulu päätettiinkin alkuperäisestä poiketen  perustaa Jänhijoelle.

Lupasivatpa nuo Jänhijoen miehet huomattavan osan rakennuskustannuksista suorittaa luonnossa yli sen, mihin kunnan jäsenyys heitä velvoitti. Tälläistä ei siis olisi tapahtunut ellei kylissä olisi koululle ja koulutukselle annettu arvoa. Ja heti 1900 luvun alettua myös kiipulaiset että vaulammilaiset vaativat myös koulua ja he sellaisen saivatkin. Isänikin aloitti Jänhijoen kansakoulussa, koska asuikin siinä liki. Myöhemmin myös Latovainioon Heikkilän lahjoittamalle tontille valmistui myös Terävän kansakoulu. Terävä on vielä pystyssä mutta Jänhijoki on purettu. Vanha valokuva oppilaista ja katossa olevine öljylamppuineen oli meidän valokuva-albumissa.

 Siis ennen tuota kansakoulua oli vain kiertokoulu ja Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä muistamme että lukutaitoa opetettiin silloin kirkon toimesta ja etenkin katekismus oli tärkeä osata. Ennen kansakouluaikaa Jokoisissa vuonna 1776 pitäjäkokouksessa tehtiinkin päätös että kaikki 13....25 ikäiset henkilöt, jotka eivät seuraavan vuoden lukukinkereillä osaisi ainakin kolmea katekismuksen lehteä saavat sakkoa 3 äyriä.

Jos sitten ei myöhemminkään osannut niin joutui jalkapuuhun. Niinpä esim. vuonna 1777 Vaulammin Konkön renki Matti Juhonpoika istui jalkapuussa 8 kesäkuuta vuonna 1777. Mitenköhän minulle nykyään kävisi kun en katekismusta ulkoa osaa mutta ehkä tuon oppisi jo työkseen alkaisi harjoittelemaan, vai istuisiko ihan kurillani?

Intalankulmaa

Niin,

Kun ollaan tultu noin kilometri kuuman koululta , -tai vähän alle ollaan jo koulupiirin rajalla. Nikander kävi Terävän koulua mutta Koskenojan lapset kävi Kuuman koulua (silloista Latovainion koulua). Ollaan tultu siis Kuuman koulun suunnasta ja nyt pasteerataan Kolkantien risteyksen kohdalla mutta Humppilan ilmansuunnassa olevalla puolella tietä.

Siihen on pystytetty Koskenojan torppa joka itsenäistyi vuonna 1921. Kallen eli toisen isännän muistan hyvin. Oli uskovaisen oloinen ja keräsi moponsa kanssa aina yhteisvastuukeräyksiä talosta taloon. Laittoi itsensä aina ensimmäiseksi listaan isolla summalla ja ilman provisioita jaksoi kerätä uuraasti. Kuuleman mukaan oli kunnan parhaita kerääjiä. Muistan kun hän kertoi miten joissakin taloissa ei mielellään anneta ulkomaankohteisiin. "ensin soditaan ja sitten kerjätään rahaa" -sanoi jonkun sanoneen.

Kallella oli melko voimakas puheääni ja sen kyllä kuuli sisällekkin kun hän jutteli talonväen kanssa pihalla. Kalle oli taitava maamies. Osti Silvolalta lisämaata, -Uijamon  ja lannoitti sitä hyvin. Vilja kasvoi ja kukoisti, paremmin kuin naapureilla. Valtavan ahkera mies.

Uijamoon tekivät poikansa kanssa latoon joskus 60-luvulla varmaankin Latovainion viimeisen olkikaton. Olisi se siinä vieläkin ellei koko olisi jostain syystä palanut. Ladossa ei ollut sähköjohtoja.

Kalle muutti eläkkeellä Forssaan jonne ikämiehenä myös kuoli. Löytyi kerrostalon varastotiloista kohtauksen saaneena. Erkki jatkaa talonpitoa, vuodesta 1968 alkaen. Koskenojalla kävin muutamia kertoja. Hain talkkunajauhoja. Kalle teki niitä riihessään ja niistä riitti kyläläisillekkin. Taitaa olla jo useampi vuosi siitä kun olen käynyt edes Latovainiossa, Koskenojalla en edes 70-luvulla.


Koskenojan tämä viimeinen sukupolvi onkin opiskellut ihan tappiin asti. On tohtoreita, -ainakin toinen kaksospojista.

Kyykky, katoavaa kansanperinnettä

Niin,

Harvemmin enää näkee ihmisiä perstupakalla kyykkyasennossa. Lapsuuteni Latovainiossa kaksi isäntämiestä jos tapasi ja lähellä ei ollut ojanpiennarta tai kannonnokkaa, pantiin jalat kyykkyasentoon ja keskusteltiin.

Toinen kaivoi klubiaskin esille ja tarjosi toisellekin. Pillilupia napautettiin kovaan kanteen ja pilli sovitettiin suuhun. Pöllitupakkia varten kaivettiin holkki esille ja tupakki ruuvattiin siihen sorvattuun puuholkkiin.
Mentiin kyykkyyn.

Tänään näin nuoremman sukupolven edustajan kyykyllä. Poltteli autonsa vieressä ja kyykytti. On niinkuin parempi asento ja olemisen meininki. Pystyssä on oudompi olla, ollaan siis kyykyssä.

Latovainion rähinäviina

Niin,

Itse asiassa minun aikanani en muista tai en tiedä että rähinäviinaihmisiä olisi ollut kovinkaan paljon. Tiedättehän ihmistyypin joka Pihtiputaan poliisiampujan tapaan heittää lapset ja vaimon pakkaseen, tappelee ja uhoaa kännissä säännönmukaisesti. Turun yliopiston tutkijat väittää että syy on geenin, ihmisessä itsessään ei niinkään ole vikaa, -paitsi vanhemmissa.

Kun tarkkaan mietin niin olihan poliisihälytyksiä ja köysiin sitomisia Latovainiossakin ja joitakin jo ennen minun syntymääni. Ihmisiä vain oli vähemmän joten jo se kaunisti tilastoja. Asioista ei myöskään haluttu lapsille kertoa ettei juorut lähtisi turhaan liikkeelle.

Toisaalla ja ensimmäisissä työpaikoissani oli vähintään yksi kaveri joka pillastui aina saunailloissa. Ilman syytä muuttui agressiiviseksi ihan järkijään. Ei ollut päätään alkoholilla vielä täysin tuhonnut mutta humalan tultua hilpeyden sijaan rupesi muita mätkimään. Se tiedettiin jo saunailtaa varattaessa mutta silti eräänkin kerran verta oli pyyhkeissä enemmän kuin hikeä.

Humalassa mätkiminen ja huumeissa törppöily oli tutkimusaiheena kun kuusi Turun yliopiston tutkijaa on yhdisti voimansa ja kokosi lastenpsykiatriaa ja oikeustiedettä yhdistävän tutkimuksen, jota kuvataan uraauurtavaksi. Laajassa tutkimushankkeessa seurattiin vuonna 1981 syntyneitä lapsia aina syntymästä lähtien 30-vuotiaiksi. Rikostiedot ovat mukana ikävuosilta 15–30.

- Oli hämmästyttävää, kuinka yleisiä rikosmerkinnät olivat. Miehistä 60 prosentilla on rikosmerkintä, naisista 25 prosentilla, kertoo kriminologi Henrik Elonheimo. Yksi rikollisuutta selittävä tekijä on viime syksynä löytynyt geeni. Lisäksi on todettu, että elimistön sokerinsääntelykyvyn poikkeama voi lisätä väkivaltariskiä alkoholinkäytön yhteydessä.

Hypoteesi kuitenkin on, että rikosten uusijoilla on keskittymisen ja tarkkaavaisuuden ongelmia sekä puutteita lukemisessa, kirjoittamisessa ja laskutaidoissa. Nämä tekijät eivät tutkijoiden mukaan kuitenkaan suoraan selitä rikollisuutta. Tutkijat uskovatkin, että lapsuuden kokemuksilla on oma roolinsa. Lapsuuden ajan laiminlyönnit tai väkivalta näyttäisivät lisäävän riskiä tulla rikoksentekijäksi.

Rukousajat Latovainiossa

Niin,

Latovainioon tehtiin talkoilla rukoushuone jo 60-luvulla. Moskeijaa siellä ei kuitenkaan vielä ole.
Islaminuskoisille on kuitenkin olemassa kansainväliset sivustot joissa tekijät ottavat kantaa myös Latovainion aikavyöhykkeen rukousaikoihin. Myös paastonajat on selvitetty toisaalla.

Täällä.

Vanhuuden merkki

Niin,

Jossain sanottiin että silloin tietää tulleensa vanhaksi kun entiset tyttöystävät alkavat tulla rollaattorin kanssa vastaan. On muitakin merkkejä.

Kesällä kun oli kansakoulutapaaminen niin jo syksyllä kuoli porukasta Heikki. Eli näin hänet vain kerran armeijan jälkeen. Ilmeisesti aivoinfarkti ja mies löytyi seuraavana päivänä kuolleena pihaltaan. Minua vuoden vanhempi urakoitsija ja perheetön. Sitten siitä kuukauden päästä kuoli äkillisesti pihalleen myös Pirkko. Kuulemma aortta repesi siihen asti terveeksi todetulta, MTT kirjoitti asiasta muistokirjoituksessa. Hän oli minua kaksi vuotta vanhempi mutta oli estynyt saapumasta koulutapaamiseen.

Ja nyt ensi perjantaina haudataan Torsti. Minua kolme vuotta vanhempi mutta kaverini parillakin tapaa. Kuljimme yhdessä riennoissa kun hänellä oli auto. Myöhemmin avioiduttuaan vierailin kodissaan säännöllisesti joka perjantai-ilta.

Nyt minun matkakohteena sama kirkkomaa jossa sisko, isä ja äiti lepäävät, joten mahdollisuus on minulla pyyhkiä lumet paaden päältä. Muistotilaisuus oudoksuttaa sikäli että saattaa olla paljon nuoruusaikaisia tuttuja jotka ovat vanhentuneet ja muuttuneet, itse vaan on pysynyt muuttumattomana kuin Lenin mausoleumissaan.

Maidon tuottajahinta on 35 senttiä/litra

Niin,

Maito maksaa runsaan euron kaupassa, hinnan erotus jää välikäsiin. Meijereihin, kuljetuksiin, pakkauksiin, veroihin ja kaupalle. Ruotsissa tuottajahinta on 28 senttiä, en tiedä mitä se kaupassa siellä maksaa.

Aiemmin kun kuljetus oli vaikeampaa niin meijereitä oli joka toisessa kylässä. Kotoanikin ennen minun syntymää maito vietiin Minkiön meijeriin. Ihan siihen viereen missä nyt on museorautatieasema. Kotonani oli purueristeinen maitohuone jossa lypsetty maito säilyi vesijäähdytettynä vuorokauden. Tonkilla niitä kuljetettiin. Sittemmin tuli tankkikeräys ja tankkiautot. Maito vietiin myöhemmin Herajoen meijeriin.

Äitini lypsi lehmiä varmaan nelisenkymmentä vuotta. Tässä hän lypsää suomenkarjaa joka ei ollut mikään hyvä maidontuottajarotu. Näkeehän sen noista utareistakin jotka ovat minimaaliset. Naru lehmän ymprärillä oli kuulemma potkunestäjä. Lehmä oli potkuri joka rauhoittui kun luuli olevansa estetty. Tosin lehmän jalan anatomia on sellainen että tukeva kiriste tuossa kohtaa estää myös liikettä. Myöhemmin kotonani oli vastaava potkurauta joka laitettiin tuohon samaan kohtaan. Ikää tuossa äidilläni on selkeästi alle kaksikymmentä.

Piikkilangathan on nykyisin EU:ssa kielletty ja hyvä onkin. Lehmät repivät niissä itsensä melko pahasti. Menivät yli aitojen luvatta vehreämmille laitumille. Tissithän siinä alimmaisena oli roikkumassa mahan alla ja piikkeihin tarttumassa. Veri ja arpi keräsi sitten kärpäsiä ja haavat ei tahtoneet parantua. Salvaa kun laittoi niin lehmä pitkällä kielellään nuoli voiteet parempiin suihin, mitään suojaliivejä ei meillä ollut toisin kuin nykyisin käytetään. Nehän on nykyisin jalostettu niin että astuvat jopa itse omille utareilleen.

Parikymmentä vuotta myöhemmin äitini lypsi pääasiassa ayrshirerotuisia lehmiä, yksi oli maatiasrotuakin, nimeltään lemmikki. Lauhkea ja leppoisa. Toista kuin tämä alakuvan kädennuolija joka oli joskus äkäinen mutta herutti hyvin. En enää muista tuon nimeä, kaikilla niillä nimi oli. Äitini oli syntynyt samana vuonna kuin tuo kuuluisa Mikkelin sotaveteraani Hannes Hynönen. Joten ei hän enää lypsä edes robottien avulla. Nykyisin keskimääräinen lehmäluku navetoissakin on 31 eli monikymmenkertainen entisaikoihin verraten. Rautelinin Emiliallakin siinä naapurissa oli vain yksi lehmä aikoinaan. -Vähemmän jos olisi niin voisiko sitä enää lehmätilaksi sanoakaan?

Jossain ihmeteltiin että miksi joku muu kuin loppuasiakas tai tuottaja määrää maidon litrahinnan? Lapsuuteni Latovainiosta muistan miten siihen aikaan oli myös suoramyyntiä ja verojakaan siitä ei maksettu. Tinkiläiset tulivat alumiinisine maitokannuineen kesäaikaan laitumelle ja odottamaan jotta äiti kaataisi osan maidosta heidän kannuunsa. Tuoretta, rasvaista ja pastoroimatonta ei laktoositonta ei iskukuumennettua. Odotuksen aikana oli tilaisuus kertoilla päivän kuulumiset. -Juoruta.


Käsinlypsyssä äiti lypsi ämpäriin ja kaatoi sen maidon siivilän läpi tonkkaan valuvaksi. Siivilään jäi lehmän hännästä irronneet kakkarat ja kärpäset. Kun viimeinen ämpärillinen oli kaadettu, äiti otti vanusuodattimen pois siivilästä ja puristi siihen imeytyneet maidot kissankuppiin. Kuivaksi puristetun suodattimen hän heitti pellolle. Useimmiten kissat senkin löysivät ja söivät sellaisenaan. Kissan maha ei kuitenkaan vanua sulattanut vaan se tuli sitten pitkulaiseksi muuttuneena myöhemmin ulos. Hiekkakasoista niitä vanupatruunoita sitten saattoi löytää vaikkei etsinytkään.

Tulihan sitten alipaineella toimiva sankolypsinkin kuvioihin mukaan. Laitumella ei ollut sähköä mutta traktorin ilmanotosta saattoi sopivalla adapterilla saada laitumellakin sankolypsimeen tarvittavan alipaineen. Vieläkin muistan sen tykyttimen säännöllisen tykytyksen.

Koira puri Jokioisissa

Niin,

Aina välillä koira käy ihmisten kimppuun. Ikävin tapaus oli taannoin kun perheen oma bullmastiff tappoi synnytyslaitokselta tuodun uuden perheenjäsenen Lippajärvellä.

 Nyt Jokioisilla purtiin vaan ja vaatteiden läpi.

photo credit: angel_shark via photopin cc

Maailman lihavin mies kuoli eilen mutta samaan aikaan syntyi uusi maailman lihavin mies

Niin,

Lontoosta ja Suomen Presidentin kansiasta tiedotettiin suruviestit liki samaan aikaan. Lontoossa menehtyi maailman lihavin mies. Ikää oli vasta 44 vuotta mutta painoa parhaimmillaan kymmenkertainen kilonumero.

Jossain on kyllä nytkin maailman lihavin mies mutta asiaa ei ole vielä virallistettu. Latovainosta en muista ketään niin lihavaa että olis pitänyt ihan sängyssä sen vuoksi syödä. Tukevia ihmisiä oli mutta ei niin paljoa kuin nykyään. Läskiä, suolaa ja kermaa syötiin. Sipsejä ei koskaan eikä juuri Cokistakaan.

Hilajärvi ja aiemmin kertomani harjapappa olivat varsin runsasruokaisia. Kun tulivat taloon ruoka-aikana söivät kuulemma aina kaikki perunat mitä kattilaan oli laitettu. Ihminen kun puhuu koko ajan ja samaan aikaan kuorii lautaselleen kukkupäällisen satsin perunoita, muut luulevat että huomio on herpaantunut ja hän tekee sen epähuomiossa. Tilanne muuttuu katsojan mielessä kun persoonan syötyä lautasellisen tyhjäksi ottaa tuo runsasruokainen ihminen vielä loputkin perunakattilan perunat ja alkaa taas kuorimaan.

Perunaa kyllä maalla yleensä riitti ellei pakkanen ollut päässyt kellariin ja tehnyt niistä makeita. Voita vaan päälle ja sellaista puuroa jotkut söivät runsaalla halulla vaikkapa ihan ilman kastikettakin. Tottumiskysymys.
Samanlaista se on raskalaisruokakin tosin rasvaisempaa ja suolaisempaa.

Mitäs yhdestä hukkuneesta pyssystä!

Niin,

Nyt on kauhea kalapaliikki kun yksi rynnäkkökivääri on kateissa.

Armeija-aikanani sattui minun komppaniassa samanlainen tapaus ja ei siitä paljoa jälkikäteen vouhkattu kun se selvisi parissa tunnissa.

Komppaniamme oli maastoharjoituksissa Raasin metsissä. Kuljetus oli järjestetty Heikkilän kasarmin autokomppanian voimin. Kun palasimme harjoituksen jälkeen komppaniaan meidät kaikki komennettiin kivääri mukana ulos tuvista ja varustekaappi käskettiin jättämään avoimeksi.

Ulkona jokaisen kiväärin sarjanumero tarkistettiin ja tilaisuus päättyi siihen. Jälkikäteen kuulimme että jonkun ase oli ollut kadoksissa mutta myöhemmin löytynyt Heikkilän kasarmilta. Olisiko jäänyt auton lavalle jonkun pressun alle?

Näin jälkikäteen ajatellen yhden rynnäkkökiväärin varastaminen harjoitusalueelta ei olisi kovinkaan vaikea juttu. Pitäisi olla esim kertausharjoitukset ja olla niissä yksi osallistujista. Jonkun kiväärin oltua hetken vartiotta, kätkeä se visusti alueelle ja palata myöhemmin hakemaan ase.

Kertausharjoituksissa Riihimäellä olin aikoinaan harjoitusalueen vartiomiehenä. Harjoitusalueen tie johti myös yksityiselle hiekkakuopalle ja siinä liikkui siten myös hiekka-asioissa maastoautoja. Yksikin auto ei jaksanut odottaa että olisin vetänyt lautapuomin sivuun vaan lasautti reunan kautta ohitse. Minulla oli kovia panoksia mutta koska auto jäi miehistöineen touhuamaan näköetäisyyden hiekkaseulalle, ajattelin että antaa olla ja tehkööt työnsä, en ammu tällä kertaa.