Kuvapuhelin on nyt monen kännykässä tai skype tietokoneella. Menin vuonna 1988 seitsemäntenä ihmisenä firmaan joka oli maailmanluokan pioneeri. Huonostihan sille kävi mutta eipä taida kukaan olla kerjuulle kuitenkaan joutunut.
Silloinen pomoni jota on nyt haastateltu asian tiimoilta laittoi vinkkilinkin ja laitan sen tähän kuin muistilapuksi itsellenkin.
Niin, Ihminen on viranomaisten mukaan tehnyt rehellistä työtä silloin jos siitä maksetaan veroa ja se kerryttää eläkettä. Tähän on enemmän poikkeuksia kuin sääntö. Pienet hanttihommat tai nuorena tehdyt työt eivä kerrytä eläkettä, entisaikaan vielä vähemmän. Nykyisinhän lakia on muutettu ja näinä vuosina eläkkeelle pääsevät kokevat että vääryys on tapahtunut. Eläkekertymä laskettiin vain ennen eri tavalla ja voipi olla että se on huomioitu myöhempien työsuhteiden kertymässä. Tulevaisuus vaan näyttää nykynuorista kovin sumuiselta ja sillä vielä jopa peloitellaan. Minun eäketurvakeskuksen raportissa näkyy yksi maatalouslomitusrupeama 17-vuotiaana. Se oli ensimmäinen virallinen työsuhde. Siis kotona kun veli ja sikoni aviopuolisoineen menivät autolla kesälomalle järvisuomeen. Ajoin traktorisilppurilla päivittäin tuorerehua lehmille ja jotain muuta askaretta. Sikäli se normaalista poikkeava lisätyöni että en ollut sitä aiemmin tehnyt. Kalustona oli vanha Porche traktori ja käytettynä ostettu niittosilppuri. Palkka oli se minimi, eli se minkä maatataloustottajain lomakassa maksoi maatalouslomittajille viikon ajalta.
Äijä laittoi blogiinsa kuvan puimakoneesta. Tuosta ihmevempeleestä joka eroitti viljanjyvät oljista. Meilläkin oli sellainen.
Lähinnä tälläinen puusta tehty Esa mutta ei ihan. Tuo sivussa oleva jyväsäkkejä varten koteloitu elevaattori sisälsi kaksi suulaketta jotta täyden säkin saattoi vaihtaa lennossa tyhjään.
Lyyli saattoi olla tuolla syöttöpäässä jossa tasolta syötettiin tähkäpäät koneeseen. Nuorempaa väkeä tarvitiin ruumenien ja olkien kantamiseen kauemmaksi. Myöhemmin hommattiin oikein lietso joka senaikaiseen tapaan oli aivan avoin tehoimuri.
Ihme että lapsia saattoi olla ilman valvontaa koneiden vieressä jotka olivat täynnä pyöriviä siivapyöriä, remmejä ja kaikenlaisia vaarallisia osia.
Kaiken nostalgian kruunaa juuri nyt alkava Päätalo filmatisointi.
Museoviraston suojelupäätös vanhan sillan osalta aiheutti sen että nykyistä uudempaa siltaa joudutaan liu'uttamaan puolitoista metriä pohjoiseen.
Liu'utuksen jälkeen kummallekin puolelle rakennetaan uusi silta. Juuri toissavuonna kaukolämpöyhtiö sai vedettyä sillan kylkeä pitkin uudet kaukolämpöputket ja nekin on jouduttu nyt irroittamaan ja uudet liitynnät tapahtuvat alempaa.
Seurataanpas tätä kohtaa. Tästä sen pitäisi liikkua ja liikennettäkään ei katkaista tulevan siirron aikana
Aiemmin kuvissa oli miten savisuopohjalle tietä tehtäessä pitää valaa perustuslaatta betonista, Jos pohja ei ole aivan niin hyllyvää, voidaan porata syviä reikiä vieri viereen ja täyttää reiät seoksella joka veden kanssa reagoidessaan muuttuu kivikovaksi.
Tälläisella kalulla kairataan
Ja säiliöistä paineella kalkkia perään.
Merkkitikut valmiina ja joka tikun kohtaan struutataan.
On kaukana toisaalla jossain. Jos ajattelee huonojalkaista vanhusta joka haluaa tulla viettämään huolettomia ja rauhallisia eläkepäiviä vailla meteliä ja hälinää, helpon kulkutien varrella ja rauhallisessa ympäristössä niin avainsana on Ulcij.
Eli pysykää kaukana sieltä!
Teknomusa pauhaa kolmeen asti aamulla rannalla ja kukkulalla. Kulku ylös on vaivalloista ja liukkaiden kivien viitoittamaa. Loma-aikoina rannalle sulloutuu valtaisa ihmismassa joka piehtaroi savessa, kuulemma terveysvaikutteisessa, -iltaan asti. Kun sitten väsyneenä ja likaisena raahautuu ylös suihkuun, vettä ei tulekaan, koska sitä riittää kaikille vain tiettyinä aikoina päivästä.
Se kökötti takan päällä. Ikivanha. Sisällä lasten piirustuksia, uudempia. Tuollaisen kun ottaisi mukaan matkalle olisi turvatarkastuksessa ihmettelemistä ja perillä kohdemaassa saisi vain kasan nuotiopuita matkalaukkujen luovutuspisteessä itselleen.
Sänky oli kuin mummolan sänky, päästävedettävä. Ei olkipatjoilla mutta sama tunnelma ja sama puurakennuksen raikkaus, kesäkuumallakin vilpoisa. Hirsirakennus.
Lapsuudessani perheet olivat jakaantuneet kahteen kastiin. Toppasokeriaikakauden jälkeen tuli nimittäin kahtiajako, Sirkkuperheet ja Pulmuperheet.
Meillä oltiin Sirkkuperhettä. Sirkussa oli eittämättömät edut ihmisille jotka ryystivät kahvinsa tassilta. Naapurin Lyyli kuului siihen tassiporukkaan. Hän kaatoi osan kahvista tassille pariin otteeseen, laittoi sokeripalan huuliensa väliin ja ryyppäsi sitten tassilta juoden läpi sokeripalan.
