Ja niin hänet ulkoistettiin Samokselta

Niin,

Ajattelin että josko olisin musikaalinen piraatti, tekisin läksiäisiksi laulun. Sävel olisi Jukka Kuoppamäen laulusta Sininen ja valkoinen.

-Samosmaa kun taakse jää, mitä siitä muistan mää
Muistaisinko kuivuuden, sen kaiken karuuden?

Vuoret jylhät joiden läpi tunneli veden tuo
vaiko ihme kasvit oudot nuo?

Muistanko köyhyyden tai sen kaiken kekseliäisyyden?

Vielä täällä päivän olla vois
ellei vaan parree ole lähtee pois

Ja sitten ikäänkuin lapsi sadepäivänä odottaessaan päiväkodissa äitiä häntä kotiin hakevaksi. Katselee läpi ikkunan ja näkee äidin auton saapuvan.



Äiti tulee ja peruuttaa parkkiruutuun ihan portin viereen.




Ja sitten vain vana jää kun he lähtevät.

Karbidilamppu

Niin,

Jos en ole koskaan nähnyt Äijän Petromaxia niin en ole myöskään nähnyt karbidilamppua.
Tietoni liittyvät vain Wikipedian antiin.

. Ensimmäiset elokuvaprojektorit käyttivät karbidilamppua kirkkaan ja tasaisen valon saamiseksi. Kalsiumkarbidi valmistetaan kuumentamalla sammuttamatonta kalkkia ja hiiltä n. 3000 asteen lämpötilaan.
Näitä lamppuja käytettiin myös entisaikojen autoissa ja ehkäpä hevoskärryissäkin.

Asetyleeni on tuttu kaasu koulun metallitöistä mutta tuon lampun idea oli että kaasu tehtiin sitä mukaa kun sitä käytettiin. Tuohon karbidiin kun lisättiin lampun säiliöstä vettä, syntyi asetyleenikaasua jonka liekki valaisi.

Tiilenpäitä laskien

Niin,

Moni reissuni menee vain hunteeraten mitä kuvia sitä ottaisi ja mitä niistä jälkikäteen julkipanisi. Harvanpa turistin olen todennut niin viljalti ruokalautasistaan kuvia ottavan ja pienistä askaristaan tiliä tekevän, kuin joku vähäväkinen latovainiolainen tekee.

Jos se vastapäisen rakennuksen sähköveto hunteerautti, niin enemmänkin toteamisen puolelle meni tiilikattojen yleisyys. Olen sen ulkomailla ennenkin humeetiini tallettanut. Thaimaassa näkee ruostuneita aaltopeltikattoja mutta näillä seuduilla pääosin kaunista terrakottaa.

Kyllä olisi Ruukin peltikattomiehellä täällä sarkaa kynnettävään. Tosin vaikea minun on keksiä mikä paremmuus sillä peltikatteella olisi. No, ehkäpä rankkasateella ne roiskepisarat pysyvät konesaumakatteen ulkopuolella paremmin kuin ilmavan tiilikatteen konsanaan.

Suomessa jos tiilikatteita on, niin ei juuri koskaan tälläisella profiililla. Tyhmempi tuohon sanoisi ja toteaisi että onpas tyhmästi ladottu, kun olisi voinut kolmanneksen verran sivusuunnassa venyttää ja kolmasosan tiilimäärästä niin säästää.

Tuossa profiilimallissa taitaa tuo lumikuorman ja ihmisaskeleen kesto olla huonompi, vaikka muutoin se taitaisi olla perin hyvin tuulettuva. Ja vaikka roiskeita läpi menisikin, varoiksi suomessa käytetään aina myös vedenpitäviä aluskatteita.

Se mikä hieman minun silmääni sairasti, oli seikka miten kulmajiirit ja harjatiilirivit oli lisätilkitty. Vaaleaa ruukia ihan järkijään, tuo työtapa antoi töhryisen vaikutelman. Itse olisin toivonut laastisekoituksen olleen samaa terrakottaa kuin tiiletkin, ei se paljoa kalliimpaa olisi.

Parvekkeella kun istukseli hamärän laskeuduttua, aloittivat lepakot lentonsa. Tuonne räystään koloihin lentelivät ees-taas. Olisikohan niillä ollut poikasia kun niin ahkeraan jojottivat?

Monissa päätytiiliriveissä oli tälläinen koriste. Suomessa sen toisi ensimmäinen lumenpudottaja lapioniskullaan alas. Tässä on lisäksi lepakoiden ja lintujen lentoa pyritty rajoittamaan umpeenmuurauksella.

Kyllä kieltämättä täytyy todeta että näky kattojen yläpuolelta on vanhanaikaisempi tiilimaisemassa. Menepä vaikka Tallinnan Toompeanmäelle ja katso vanhaa hansakaupunkia ylhäältäkäsin. Tiilikatoilla on puolensa.
Jos päädyt ja saumat tilkitään niin saattaapi tuo jopa vedenkin pitää.

No löysin minä sieltä yhden antimainoksenkin ja ihan turistiasutuksen keskeltä. Joku ei ole huolehtinut katon kunnosta ja laho on päässyt niskan päälle. Jos edes nuo alastippuneet ja ehjänäsäilyneet kattotiilet taiten pois keräisi, olisi siinäkin pieni pesämuna kierrättäjäuudisrakentajalle.

Perusmaisema

Matkailuesitteissä on yleensä aina kuvia samoista kohteista. Pythagorionissa ne ovat rantakadun venesatama ja Pythagoraan muistomerkki.

Rantakatu onkin kaunis ja myös  ravintoloille erinomaisen maiseman tuottava kun liikenne järjestetään näin. Autoliikenne rajoitetaan vain kalastusveneitä ja ravintoloita palvelevaksi, iltaisin ei alas edes saa ajaa. Ikävintä on jos kauniit vesikulkuneuvot peitetään ja maisema tärvellään laittamalla joku leveä valtakatu ihan rantaan. Kaikki huviveneet eivät kuitenkaan mahdu ankkuriin laiturin kylkeen, redillä oli myös melkoinen määrä.

Tälläinen puupolkupyörä oli tuotu Samoksessa erään kaupan eteen.

Kahdeksanlonkeroisia mustekaloja kuivatellaan narulla kuin pyykkiä. Ilmeisesti näin niistä saadaan parempaa einestä. Paela ruokana on tuntematon täällä. Eivät ole merenantimet kuitenkaan hinnankiroissa. Lokkeja tai muitakaan vesilintuja ei juuri näkynyt, siksi ruokaa voi pitää avoimen taivaan alla.

Samoksen pääkaupunki on Samos

Niin,

Entinen pääkaupunki on Pythagoras, mutta kun sinne ei päässyt suuret risteilyalukset niin Vathy muutti nimensä Samokseksi ja siitä tehtiin pääkaupunki,

Paikallisbussit ajavat Pythagorionista Samokseen ja Kokkariin 1,7 E kertahintaan. Matkaa on kymmenisen kilometriä. Oudolta tuntuu kun paikallisetkin maksavat aina käteisellä, mitään sarjalippua tai muuta vuosikorttia ei heillä näkynyt olevan.

Sama bussi kiertää Samoksesta palattaessa lentokentän tai Mytilinin vuoristokylän kautta. Eli mennään siis ihan Castro-vuoren korkeudellekin. Kylävierailu on aikaavievä jos menee kello kahden bussilla, seuraava tulee jolla pääsee pois, vasta puoli kuusi, -johtuu siestasta.

Samoksen kaupunki on ehkä jopa tylsempi kuin Pythagorion, mutta on siellä hieno keskusaukio. Mikä positiivista, ei Samoksen saarella taida olla yhtään supermarkettia. Toisaalta huonoa on ettei julkisilla paikoilla ole paljokaan penkkejä muuta kuin ravintoloissa. Jos haluaa levähtää, pitää tilata jotain tai istua rannan kiviaidalle.

Samoksen tunnuspatsas jököttää keskusaukiolla. Ylemmässä kuvassa näkyy ränsistynyt rauniorakennus taustalla.

Bussiaseman vieressä on tämä särkyneiden toiveiden hotelli. Minulle se toimii todisteena siitä miten betoniraudat alkavat hapertaa betonia kuivassakin ilmanalassa vääjäämättä. Ei tuota kunnosta mitenkään. Jos se olisi tehty kivestä niin korjattavissa olisi.  Kivikirkoissakin tosin ongelma on kivien välinen rappaus. Tampereen tuomiokirkon ulkokuoren kaikki kivet merkittiin, purettiin pois ja uudelleen asennettiin parikymmentä vuotta sitten. Samoin tehtiin juuri hiljan Helsingin rautatieaseman kellotornille.

Illalla ruoka oli sitten vasikkaa sipulihauteessa, 9,5 Euroa.  Rakisnapsi. Toisin kuin Kretalla Kotipolttoinen raki ei kuulunut ravintoloiden vakiotarjottaviin. Taitaa olla jokin poikkeuslaki Kreetalla siinä suhteessa. Viiniä sen sijaan Samoksella tehdään ihan piisaksi asti.

Pythagoraan yhtälö

Niin,

Sitä tarvitaan jos haluaa tietää liki kaatuneen puun pituuden mittaamatta. Pitää vain mitata pituus maahan nähden ja latvan korkeus maasta. Ja sitten laskea. Pythagoras mietti sitä luolassaan Pythagorionilla.

Siitä hänelle patsas ja rintakuva tehtiin.

Pohjoispää kylästä on liikuntavammaisen kauhistus. Juurikaan jyrkempiä katuja ei voi tehdä ja miten lie kaatosateella on vesi virtaava.

Nurmikonhoitoa ei liiemmälti ole ja rakennusaineet voidaan louhia ihan omalta tontilta.
Ikiaikainen raunio ja nykyaikainen ympäristöjäte ritirinnan.

Päivän ruoka oli pekoniin kääritty kanavarras ja juoma Mythos.

Illalla soi sirtaki ja kitara.

Marmorinen viimeinen leposija

Pythagorionin hautausmaa oli ortodoksiseen tyyliin kaunis. Kaikki haudatut olivat 2000-luvulta, vietäisiinköhän aiemmin haudattyja toisaalle? Haudankaivajan työ on täällä erilaista kuin suomessa. Matala syvennys ja marmoriset sarkofagit tekivät maiseman. Öljylamppu paloi ikitultaan monella haudalla ja vainajan kuva oli vielä useammassa.

Keskikuvan taustalla näkyy kaupungin ikiaikainen linnoitus. Ja tässä alla avoin hauta odottaa tulijaansa.

Pythagorionin Kristuksen kirkastuskirkko on kait Basilika. Se lienee vuodelta 1824, jolloin Samoslaiset torjuivat Turkkilaisten hyökkäyksen ja säilyivät edelleen itsenäisinä. 6. päivä Elokuuta on Samoslaisten merkkipäivä. Taistelu jatkui vielä neljä vuotta mutta Samos ei kuulunut Turkkiin eikä  Kreikkaan.

Kirkas valo hohtaa kirkastuskirkon takaa.

Basilikan sisäpihalla kasvaa villibasilika. Logothetiksen patsas on myös siinä keskellä. Logothesis julisti vallankumousen alkaneeksi yhdessä piispa Kyrilloksen kanssa vuonna 1821 ja he yhdessä saarelaisten kanssa häätivät turkkilaisen varuskunnan väen pois saarelta.

Päivän ruoka oli kalaruoka. 8,50 E, kevyt versio vihanneksineen.

Verkkokalastus on yleistä mutta myös tälläisiä autonrenkaan muotoisia rysiä näkyi kalastusveneissä.

Ja mikä parasta ravintoloiden interiööri on perin luonnonläheinen. Tässä sitruunapuut varjostivat ravintolan sisäpihaa ja kaskaat soittivat melodioitaan.

Hotel Labito Samos Pythagorion Greece

Niin,

Halvin mahdollinen sen hetkinen äkkilähtö tarkoitti vaatimatonta hotellia. Kuitenkin kaikki perusasiat olivat olemassa, joskin jääkaappi olisi ollut poikaa. Vettä kun pitää kantaa koko ajan mukanaan, näin voisi ostaa isommissa erissä ja omasta jääkaapista sitten aina välillä tankata. Olisi ollut edes jääpalakone yleisessä käytössä eteisaulassa.

Kalastajakylä on niin pieni että kaikki hotellit ovat ihan rannan tuntumassa.

Ulos tullessa kun katsoi vasemmalle, näkyi naapurihotelli ja sen takana vuori.

Kaduthan siellä oli pääosin yksisuuntaisia ja tehty kivistä. Talot korkeintaan kolmikerroksisia.

Valot ja ilmastointi toimivat vain kun asukas laittaa avaimen seinätelineeseen. Ovi ei pysynyt suljettuna ellei sitä myös kiertänyt sisäpuolelta lukkoon. Kun ei ollut valoja niin avaimen sovittaminen tuohon lukkopesään oli melko vaikeaa.

Jäähdytys toimi vain klo 15 jälkeen aamuun asti. Puhallin veteli viimeisiään ja sitä pitikin pyytää korjaamaan. Laakeri huusi ja välillä se ei käynnistynyt ollenkaan. Säästösyistä muuta huoneistokohtaista säätöä ei ollut kuin puhaltimen nopeussäätö,  jostain alhaalta keskitetyksi kylmää ilmaa puhallettiin tulokuiluun.

Kaikki pinnat oli hiljattain maalattu mutta teippiä ei oltu käytetty, joten yleisvaikutelma oli nuhruinen. Seinälamppu oli asennettu vinoon.

Parvekkeella ei ollut yksityisyyttä jos naapuritkin olivat paikalla. Jokin näköeste olisi tuossa paikallaan mutta se myös pimentäisi maiseman. Kolmiomallinen suihkuseinä  siinä olisi kompromissi.

Eniten minua murehditutti koko ajan tuon vastapäisen rakennuksen sähkönsyöttöjohdon asennus. Yleensä asialliset asennukset tehdään vaaka- ja pystysuoriin linjoihin ja 90 asteen mutkia toteuttaen. Tuossa tuo johto on vedetty tolpasta alas ja ikkunapielestä läpi yhdellä kiinnikkeellä ja vinosti. Siinä minulla silmä sairasti.
Jos kyseessä olisi lapsiperheen asunto, niin lapsethan tuossa roikkuisivat ja nirhaisivat eristeet tärviölle.

Karmit, peilit ja kaapit tosin oli sävytetty hempeillä väreillä mutta peilistä katsoi aina kurja kuvatus. Se ei kuitenkaan liene hotellin vika.

Erään päivän kympin ruoka oli jänis. -Pehmeä jänis.  Kun pyysin majoneesia tuotiin ketsuppia.