Huru mycket trattikanttarelleja eli a lot of Craterellus tubaeformiseita

Niin,

Kuivatus vie kaiken elintilan. Vesisänky on säädetty +30 asteeseen ja itse nukutaan lattialla. Uuni on laitettu pienelle ja luukku raolleen, ruoka tehdään pihan grillissä. Ilmalämpöpumppu on portaikossa ja joka toinen askelma on kuorrutettu sienillä, ylös pääsee pitkin askelin. Lampunvarjostimet on käännetty ylöslaisin ja täytetty sienillä, valo palaa yötä päivää.

Pesukoneen käyttöä harkitaan, josko vesiletkun kautta sinne saisi puskettua lämmintä ilmaa.

 Craterellus tubaeformis is an edible fungus, also known as Yellowfoot, winter mushroom, or Funnel Chanterelle. It is mycorrhizal, forming symbiotic associations with plants, making it very challenging to cultivate

Ei muuta kuin reseptsuunia kehiin. Sherryn voi jättää pois ja juoda suoraan pullosta. Voin ja maidon voi korvata koskenlaskijajuustolla ja grönsakspuljonkin kirvelillä ja vedellä.

Antal portioner: 4

Färdigt på: 30 min

Ingredienser

300 g färska rensade trattkantareller (eller 25 g torkade)
3 st schalottenlökar
1 st vitlöksklyfta
2 msk smör
1 msk vetemjöl
1 l vatten
2 tärningar grönsaksbuljong
3 dl mellangrädde eller vispgrädde
2 krm salt
1 krm vitpeppar
1 tsk vitvinsvinäger
0.75 dl torr sherry
1 dl persilja och/eller gräslök till garnering

Mortteli vai huhmare?

Niin,

Väliäkö sillä. Äijä kysäisi tuossa ohimennen mistäs saisi tuollaisen työkalun jolla pippurikin oli tuoreemman tuntuista vastamurskattuna.

Ihan aluksi täytyy sanoa että Thaimaassa huhmaretta käytetään paljon myös papaijasalaatin ainesosien murskaamiseen. Vihreät yrtit ja kuivatut katkaravut antavat arominsa paremmin ilmoille vastamurskattuna.

Siihen tarkoitukseen on tälläinen laakea versio Claes Ohlsonilla.

Hintaa on 23,50 Euroa, mutta tuo on pippurin pienimiseen huono. Roiskuu  puolet lattialle.

Ikeasta saa kympillä tälläisen syvemmän, mutta pitäisi nähdä luonnossa onko hyvä.

Näyttää nätiltä mutta parahultaisin pippurin pienimiseen olisi tälläinen pronssinen. (tämä lienee puuta?)

Siinä ei pippurit jaksa ylös asti lentää. Olen minä pippureita matalillakin versiolla pieninyt. Silloin pitää laittaa kämmen päälle ja sormien välistä astaloa pyöritellä.


Tässä on valurautainen mutta laakeahko sekin. Liki neljäkymppiä.

Tässä on joku saanut kahdella eurolla hienon esineen ja tarvekalun.

Mutta sitten asiaan!


Netistä tilaamalla löytyy kauniita käytettyjä vanhanaikaisia mortteleita kohtuuhintaan. Toimitus esim. marketin postilokeroon.

Täällä niitä on! (klikkaa minua)

Pilanpäiten

Niin, TV:stä tulee vähän väliä Australialainen piilokameraohjelma. Jotkut osiot ovat kyllä mauttomuuden rajamailla. Ruumisarkusta voi nousta elävä ihminen ja poliiseiksi pukeutuneet pysäyttelevät ihmisiä. Tässä joku yksityinen ihminen pelottelee ihmisiä puistossa. Ihmiset saavat hirvittävän säikähdyksen ja joku olisi voinut rynnätä auton alle.

Vanheneminen

Niin,

Nykyään kuuluu liittää oma valokuva CV:n ylälaitaan. Se riittää karsimaan jyvät akanoista. Eli nuorekkaat ja iloiset vanhoista jurrikoista.

Tässä on kuvakollaasi miten ihmisen naama muuttuu ja rapistuu vanhetessaan. Piirteet terävöityvät, ryppyjen lisäksi posket alkavat roikkua ja suu painuu alaspäin. Videossa mennään viidessä minuutissa noin kuusikymmentä vuotta -luulisin. Kuvat ovat oikeita, kerätty eri ikäisiltä saman suvun sukulaisilta.

Ympäristötaidetta

Niin,

Lapsuuteni Latovainiossa ei ollut sähkökaappeja tien varsilla. Joskus 60-luvun alussa oli vielä yksi puinen sähkömuuntajarakennus, mutta sekin purettiin ja uusi muuntaja pultattiin avoimen taivaan alle kahden sähkötolpan väliin.

Nykyisin asuinpaikkakunnallani on paljon tele- ja sähkökaappeja, jotka toimivat myös graffitien maalausalustoina. Jos pintamaali on graffitien poiston jälkeen päässyt kovin huonoon kuntoon, ne ei kelpaa enää siihenkään.

Jos olisin fiksu mies kehittäisin jonkilaisen halvan ja yleiskäyttöisen skordarin jolla voisi vaatettaa kaikki rumat kaapit. Jos ne töhrittäisiin tärviölle, vaihdettaisiin vaan uusi siihen päälle.

Olisi myös mahdollista tehdä nuorison kanssa sopimus että töhryjä saa tehdä ja purkkejakin kunnan varastolta hakea jos graffitit rajoittuvat niihin ja kukaan ei töhrisi toisten tekemiä graffiteja.

Gillobackan kotiseututalo vihittiin.

Niin, kuva eiliseltä, rapattu hirsitalo yli 100 vuotta vanha.

Tämä pohjoissivu on melko pelkistetty, 

Tuo rakennus vihittiin käyttöön juhlallisin menoin ja nauhan leikkausten kera viime viikon sunnuntaina suomeksi ja lauantaina ruotsiksi.  Vähän samaa meininkiä kuin Aleksin Kiven kuolinmökin kanssa Siuntiossa taannoin. Se talo vaan oli kokonaan hävitetty ja rakennettiin vanhaan malliin uudestaan, tämä oli sentään pystyssä.

...tahdotkos sinä talo ottaa..... och tykker dyy pytinki snappar......

Nauhan leikkaajina toimi mm. Börje Forsberg jonka porukka on satsannut talkootunteja 6180. Kaikki tämä 116 + 50 m2 kunnostuksen tähden. Leikkaajana oli myös Kalmarin perheen väkeä joka asui talossa vielä 1977.

1900 luvun alussa talossa on asunut Gillobackan kartanon työväkeä, jopa kolmekin perhettä yhtäaikaa.  Vuonna 2007 kotiseutuyhdistys sai talon haltuunsa ja aloitti sen tyhjentämisen. Talo oli täynnä vanhoja pesukoneita ja elektroniikkaa. Ruumisarkkuja ei ollut vaikka niitäkin siellä on joskus valmistettu.

Tässä alla on minun vanhempi kirjoitus takavuosilta sekä kuvia ulkopuolen remontin etenemisestä.

Vanha kuvakavalkadi Gillobackan kartanon sivurakennuksesta vuosilta 2007....2012.

Ensimmäiset viisitoista vuottani minäkin asuin hirsitalossa. Ei energiataloudellinen mutta hyvä sisäilma. Alla on kuvakavalkadi naapurustossa olevasta autiotalosta joka remontoitiin ja seurasin sitä. Talossa on toiminut ruumisarkkuvalmistamokin, ennen Porkkalan parenteesia se oli asumuskäytössä.

Tuo on yli sata vuotta vanha ja vaikka se näyttää vain tavalliselta vanhalta tölliltä, se on museoviraston suojelema ja äänestetty aikoinaan jopa paikkakunnan kauneimmaksi. Kauhea homma talkoolaislla vain sadan neliön tähden. Rakennuksen omistaa Kyrkslätts hembygdsförening yhdistys.

Hirsitalohan on verhoamattomana vanhemmiten tumma ja ruma, siksi ne usein laudoitettiin. Toiset halusivat kivitalon ilmettä ja silloin se rapattiin. Huono ratkaisu kun kosteus jää seiniin. Tuossakin on vaihdettu alemmat hirsikerrat.

Maanvaraista betonilattiaa ei saisi myöskään tehdä. Ei ainakaan niin että betoni menee hirsiin kiinni. Taloa kun remontoitiin niin välipohjassa oli betonia johon oli sotkettu kreosoottia. Kauhea myrkky joka sairastutti remontitekijätkin. Purkujäte piti viedä ongelmajätelaitokselle ja maksoi paljon. Onneksi kunta tuli avuksi.

Remonttia on tehty talkoovoimin  ja talkootunteja meni yli tuhatkuusisataa. Siitä näkee minkälainen homma olisi ja miten kallista se olisi jos siitä pitäisi ulkopuoliselle maksaa.

Suurin syy noin suureen remonttiin on ettei taloa ole asuttu useaan vuoteen, joten lämmin sisäilma ei ole kuivatusvaikutuksensa ansiosta päässyt kuivattamaan rakenteita. Kattokin oli remontin tarpeessa, joskin melko pitävä.

 Tuolla sisällä oli seinissä pinkopahvi ja sen päälle oli vuosien karttuessa laitettu seitsemän kerrosta tapetteja. Uutena ei vain tuollaista taloa enää voi tehdä kun se ei täytä nykyisiä energiatehokkuusnormeja. Pitää olla tiivis ja koneellista tuloa sekä poistoa.

Eli jos haluaa katsoa miten työ edistyi, rullaa tästä ensin ihan kirjoituksen loppuun.

Tälläinen se pytinki on tältä puolelta. Ei enää ulkopuolella tapahdu mitään. Näemmä katolle on tullut ilmanvaihtotötteröitä. Ei varmana ollut alkuperäisessä, silloinhan korsteeniin laitettiin vaan yksi raitisilmahormi.

Teksti perustuu Kirkkonummen Sanomien tietoihin ja kuvat ovat Murphyn ihan ite ottamia.

Talo kesällä 2012. Suojat ikkunoissa ilkivallan estämiseksi.

Aiempia kuvia

Kostea lumivaippa koettelee 28.02.2010

Alkuperäinen oviaukko odottaa vielä puhkaisemistaan ja porstuan tekoa vanhalle paikalleen.

Raplinkia on jo seinään laitettu. Kohta on ulkoseinä saman näköinen kuin ennen remonttia.

25.4.2011

Porstuakin alkaa olla valmis. Päätyseinään on jäänyt mustakosteusrantu talven lumirajan kohdalle, vai onko raplingin kosteusjuttuja. Kuulemma kosteus on taas päässyt jo raplingin ja hirren väliin.

Työttömien etujärjestö

Niin,

On sovittu kolmikannassa TUPOsta joka sopimus kuitenkin riippunee siitä mitä mieltä liitot ovat.
Rakennusliitto jo ehti kieltäytyä.

Kolmikanta tarkoittaa Työnantajan- ja työntekijöiden keskusjärjestöjä sekä hallitusta. Aiemmin pienyrittäjien etujärjestö Suomen Yrittäjät olisi halunut myös mukaan neljänneksi.

TUPO.ssa puututaan myös työttömien asioihin joten eikös tuon logiikan mukaan työttömien keskusjärjestöllä olisi myös paikkansa siellä viidentenä?

Toisaalta joku voi sanoa että se joka ei kakkua kasvata, olkoot hiljaa seurakunnassa ja tyytykööt osaansa.

Rakennusliiton hylättyä sopimusehdotuksen, kyseessä ei ole palkankorotukset vaan lähinnä tekstikohtien huononnusehdotukset.

Tässä erään rakentajan mielipide.

Antimainontaa.

Niin,

Teatterikorkeakoulussa tehdään remonttia. Remonttifirmalla on ilmeisesti useampiakin sitikoita ja niiden huolto ei taida olla mennyt ihan putkeen.

Sivuissa ja takana luki tämä teksti joka on luettavissa kun kuvaa klikkaa.

Tarja Halosen maisemia.

Ja näemmä Miina Äkkijyrkän patsaat on Ruoholahdesta kiikutettu tänne.

Viisi vuotta vanha auto romuttamolle vaan.

Niin,

Olen ennenkin ihmetellyt ja ihmettelen taas mihin on kadonnut tavaroiden loppuunkäytön hyveellisyys. Nyt taas tuli tälläistä tekstiä julkisuuteen:

Suomalaiset ajavat samalla autolla keskimäärin 11 vuotta. Tutkija on huolestunut luvusta, koska kymmenen vuotta vanha auto voi olla jopa 50 turvattomampi kuin uusi auto. Tieto selviää viime vuonna tehdystä Aalto yliopiston tutkimuksesta.

- Hyvä auton vaihtoväli on noin 4-6 vuotta. Tällöin autokanta pysyy tuoreena ja turvallisena.
Suomen autokanta on Länsi-Euroopan vanhin, mihin osasyyllisenä on korkea verotus. Uusimmilla autoilla ajavat yli 56-vuotiaat.
- Nuorilla, jotka perustavat perhettä ja ottavat asuntolainaa, ei ole varaa uusiin autoihin. Se on harmi, koska heillä on usein pieniä lapsia kyydissään. 

Siis minne ne autot sitten vaihtovaiheessa sitten vietäisiin? Eivät naapurimaatkaat niistä juuri mitään suostu maksamaan ja samaa turvallisuutta kait ne ihmiset muuallakin tarvitsisivat.

Olisivatko suomalaiset valmiita maksamaan autoveroja tiheämmin jos uuden auton veron osuutta pienennettäisiin? Joka tapauksessa autotehtaille tulisi sitten maksaa viiden vuoden välein toistakymmentätuhatta uudesta autosta ja yli viiden vuoden vanhan auton käyttövero nousisi kymmenkertaiseksi nykyisestä.

Bergträsk by fillari

Niin,

Sienet ovat kuin lohet, kannattaa etsiä vaikkei löytäisikään.

Parhaimmat paikat olisivat sellaisia joihin pääsisi itse hyvin mutta muut huonosti. Sellaisia ei olekaan kuin kartanonomistajalla.

Bergträsk on kuin lampi tai pieni järvi. Pohjoisreuna aivan hetteinen mutta eteläreunalle pääsee polkua pitkin. Polun päässä on unisex pukukoppi jonka nuorisokin on jättänyt tärvelemättä. -kiitos

Sisältä maalaamaton ja jonkin verran viestejä on toki kirjoitettu.

Myös vihko on tuotu jotta voi kirjoittaa viestinsä.

Käen munaa en ole koskaan nähnyt, mutta nyt näin kuvan bolen munasta. Hankalan muotoinen munia.

Ja sitten traagista parisuhdedraamaa, sydänkin murtunut keskeltä. Mahtaneeko viesti olla tavoittanut toisen osapuolen?

Siivousvälineet nurkassa. Ehkei tuolla varpuluudalla voittaisi työtehoseuran palkintoja kuitenkaan.

Mutta laiturikin oli ja muutama sorsa. Vihossa kerrottiin että käki kukkuu vastarannalla.

Kaksi tattia löysin mutta jätin kasvamaan,

Sulatejuuston morsian

Niin,

Jo aikoinaan osattiin elokuviin sijoittaa tuotemainontaa. Ikivanha suomalainen mustavalkoelokuva, -Koskenlaskijan morsian on oiva esimerkki tästä. (Suomi 1923) O: Erkki Karu. Mykkäelokuva. Elokuva alkaa juuri nyt, mutta ei kunnon töitä tekevät ihmiset päiväsaikaan elokuvia katsele, siksi ei siitä sen enempää.

Alkuvuodesta luin Lasse Lehtisen loppuunsaattaman ja Arto Paasilinnan aloittaman kirjan joka kertoi Nätti Jussista. Se oli olevinaan Nätti Jussin omaelämänkerta, mutta melko fiktiivinen luulisin.

Nätti Jussi väitti että se on hän joka siinä Koskenlaskijapaketin etiketin kuvassa laskee koskea tukilla. Olen koettanut katsoa miehen jalkoja, mutta kovin symmetrisiltä ne näyttäisivät. Oikealla Nätti-Jussilla oli toinen jalka epämuodostunut ja sojotti liki taaksepäin.(näkyy kuvassakin) Joku kun oli nähnyt hänen jalanjälkensä lumessa olikin kovin ihmeissään miten ihminen voi sillä tavoin kävellä ylipäätään.

Hannele Pokka on myös kirjoittanut Nätti-Jussista ja hänestä on paljon muitakin tarinoita.

Mustikkapiirakka pullapohjaan

Niin,

Joka vuosi kait se on tehtävä. Tänä vuonna meni liki pilalle kun ristikosta unohtui yksi soiro.
Ensimmäisen kerran voitelin ristikon levynä ennen leikkausta, enkä enää mustikoiden päältä niitä yrittänyt rääpiä. Harmi että yksi soiro unohtui.

Viime vuonna saatoin jopa aloittaa ristinollan peluun ristikoiden innoittamana. Siinäkin tuli moka ja nurkkavuotoa.

Tiedän että mustikkakukko olisi terveellisempää syötävää, mutta pitäähän kanoillekin jotain hupia jättää.

Parahultainen pergola.

Pergola on siis harva katto. Alkukesästä melko mitätön mutta syyskuun vaihteessa parahultaisimmillaan. Sitten on syksy kun villiviinit punertuu, ne on kauniita mutta kertovat korutonta kieltään, -syksy saa.

Parisen vuotta sitten tässä oli vain runko, niinkuin talvisinkin.

Jotain pikkurimoja voisi laittaa tueksi, mutta menee se niinkin että pujottaa aina kun alkaa roikkumaan.

Aidassa on kärhöä ja villiviiniä, varmaan parikymmentä vuotta vanhaa. Pääköynnös on jo peukalon paksuista. Pöydällä on köyhän miehen petromaksi.

Tänä vuonna tein terasssin sisääntuloon riemukaaren. Projekti on monivaiheinen. Kun köynnökset leviävät lisään ristikoita lisää. Villiviinit on vain ohjattu kasvamaan myös tuon katoksen päälle.
Varmaan ainoa ratkaisu suomen pergolariemukaarissa jossa on tavoiteltu itämaista eksotiikkaa laittamalla poikkipuut tuolla tavoin ristiin

Laskeutuminen maholle rannalle

Niin,

Jos Samoksen koneet olisivat lähteneet ja tulleet mereltäpäin vuorten sijaan, olisi meno ollut hurjemman näköistä.

Maho Beachilla ihmiset ottavat ilon irti koneiden lähdöstä, ottaen hiekkapuhallus- ja kerosiinikylpyjä.
Videossa puolentoista minuutin kohdalla on myös jännää kun laskeutuvat koneet pyyhkäisevät jakaukset uusiksi.

Liikennemerkkien sanomaa

Saattaisi olla outoa ajella kielitaidottomana arabimaissa. Paljon lisätekstiä liikennemerkeissä joista ei ymmärtäisi mitään.

On se outoa joskus suomessakin.

Tässä ilmeisesti ei saa kävellä avojaloin mutta saako kengillä tai saappailla lompsia?

Moottoritien keskikaista-aidan katkoksessa ei saa tehdä U-käännöstä mutta auton kunnossapito on sallittu. Ei sitten muuta kuin pienkorjaamoa siihen perustamaan. Vaihdamme lamput ja pyyhkijän sulat odottaessanne.

Jotkut merkit eivät opastakaan tienkäyttäjää vaan tienkäyttäjä antaakin ohjeita vastuuhenkilöille.

Kirjan muovitus

Niin, Koululaisten vanhemmat muovittavat lasten kirjoja hiki hatussa. Moni ehkä jopa väärällä tekniikalla. Kuplia voi jäädä ja lapsia siitä kiusataan. Lisäksi on kaksi koulukuntaa miten menetellään kirjan sidontakohdan kanssa. Tässä tapa joka antaa tuplavahvuuden. Onhan totta että mitä vähemmän muovia leikkaa pois, sitä enemmän se vahvistaa kirjaa.

Outoa tuossa on että nurkkien tuplamuovitus tulee kansien päälle. Sitähän lapset sitten alkavat näpräämään ja räpeltämään, paree olisi että kannet olisivat sileät.

Lemmikkinsä kullakin

Niin,

Eräs mies kertoi kaverilleen että heille hankittiin vuohi lemmikiksi.

-Niinkö tosiaan, missäs sitä aiot pitää kun asut kerrostalossa?

Ihan makuuhuoneessa ajattelin.

-Entäs se haju?

Saa tottua siihen.

Jos ihan totta puhutaan niin Pythagorionissa oli yksi kapteeni joka ilahdutti ihmisiä vuohillaan. Jostain hän haki aina iltaisin jotain vihreää niiden naposteltavaksi. Päiväretkillä ne tietysti pääsivät vehmaimmilekin laitumille.
Eläinten eksoottisuus aiheutti suurta hilpeyttä.

Olette varmaan kuulleet ihmisistä jotka tyrkyttävät lomakuviaan ja puhuvat lomareissuistaan ihan kyllästymiseen asti. -Silloin kun minä olin siellä ja siellä oli sellaista... pälä pälä. Aivan yhtä hankalaa jos joku puhuu harrastuksistaan tai lapsistaan ylenaikaan, ihmiselle jota se ei pätkääkään kiinnosta tai ihmisellä on jokin lapsettomuusongelma. Blogeissa on se etu siinä ei tyrkytetä mitään, kävijät tulevat ja lukevat vapaaehtoisesti tai sitten ei. Samoskuvani on kaikki nyt esitelty ja tässä netistä poimittu vanhempi videopätkä kyseisestä Jianniksesta.

Ja niin hänet ulkoistettiin Samokselta

Niin,

Ajattelin että josko olisin musikaalinen piraatti, tekisin läksiäisiksi laulun. Sävel olisi Jukka Kuoppamäen laulusta Sininen ja valkoinen.

-Samosmaa kun taakse jää, mitä siitä muistan mää
Muistaisinko kuivuuden, sen kaiken karuuden?

Vuoret jylhät joiden läpi tunneli veden tuo
vaiko ihme kasvit oudot nuo?

Muistanko köyhyyden tai sen kaiken kekseliäisyyden?

Vielä täällä päivän olla vois
ellei vaan parree ole lähtee pois

Ja sitten ikäänkuin lapsi sadepäivänä odottaessaan päiväkodissa äitiä häntä kotiin hakevaksi. Katselee läpi ikkunan ja näkee äidin auton saapuvan.



Äiti tulee ja peruuttaa parkkiruutuun ihan portin viereen.




Ja sitten vain vana jää kun he lähtevät.