Ajatuksia

Ajaessaan Risto miettii onko hänessä jokin luonnevika. Mieliala vaihtelee ja nöksähdyksiä tulee ja menee. Olisi pitänyt käydä vanhalla kotimökilläkin mutta kun perinnönjaon yhteydessä riitaantui siskonsa kanssa niin ei sinnekään ole enää menemistä.

Risto hieman ajatteli lunastaa synnyinkotinsa itselleen kesänviettopaikaksi mutta ei halunnut maksaa siitä perikunnan pyytämää hintaa. Pitkän riitelyn jälkeen se päätyi siskolleen, joka onkin laittanut paikat hyvään timmiin.

Risto muistaa kuinka hän viimeisenä kesänä kävi jättämässä ikäänkuin hyvästit, hänelle niin rakkaille tanhuville. Kulki pihapolut ja katsasti puuliiterit vielä viimeisen kerran. Kurkisti myös pihan leikkimökkiin jossa hän vietti monta nuoruutensa eroottista tuokiota. Seuranaan hemaisevia alusasuisia neitokaisia ja kaikki hymyssä suin. -vain kuvina Anttilan luettelossa, mutta kumminkin.

Käveli myös tuolla kaivopolulla, jolla äitinsä eräänä talvipäivänä kaatui lonkkansa halki. Hän joutui sairaalaan, sai sairaalabakteerin ja jäi sille reissulle. Jos olisi Risto hoitanut hiekotusta tai rakentanut aikanaan vesijohdon sisälle, ei sitäkään tapahtumaketjua olisi tapahtunut.

Hieman hupaisaakin on muistella kuinka äitinsä jäämistöä jaettaessa sisarukset riitelivät vanhoista lumpuista ja joutavista lasikipoista. Siellä ne nyt on arabian ruoka-astiastot jaettuna neljään osaan joista nyt kellekään ei ole mitään iloa. Onneksi ei mitään kylän huutokauppaa järjestetty, jossa vainajan intiimejä alusvaatteita levitellään ja isäntämiehet huutaa kellastuneita kalsareita trasselitarpeikseen. -On Risto sellaisessakin tilaisuudessa ollut.

Mitään täältä ei mukaansa saa ja ei käärinliinoissa ole taskuja, -on hyvä aina muistaa. Ei se tarkoita sitä etteikö kauniita esineitä ja turvallista omaisuutta saisi jokainen kerätä ympärilleen, sen kuin vain taitaa. Siihen ei vaan saa kiintyä liiaksi ja sille ei saa tulla ahneeksi.

Risto muistaa elävästi tuon irtaimiston jakotilaisuuden. Kesken kiivaimman riitelyn Riston piti mennä yksikseen takapihalle ja hänen teki mieli huutaa paha mielensä pihalle. Ei äitinsä varmaan toivonut että hän perinnökseen jättäisi lapsilleen keskinäistä riitaa ja epäsopua. Talon takaa takaisin sisälle kiertäessään Risto silloin pysähtyi ja laski vetensä seinän vierustalle. Vasta hemputtaessaan hän huomasi että juuri siinä on kohta josta äiti aina leikkasi nokkosia keittojensa mausteeksi. - Olikohan sekin lorottelu jotenkin sopimaton teko ja huono hyvästijättö synnyinkodille?

Gulf huoltoasema.

Riston tankattua Karkkilassa ja siirryttyään pois mittarikentältä hän ajaa sivuun pihan parkkiruutuun, mennäkseen kahville. Tulee outo tunne kun vieressä on aivan samanlainen auto ja autossa istuu vähän samannäköinen mies kuin Risto itse. Tuo vain on vain paljon rumempi, isompi kaljulaikku päälaella ja roikkuvammat posket. -todennäköisesti varsinainen elämässä saamapuolelle jäänyt luuserin kekkeroosi.

Mies lukee suosittua "Kasi" -lehteä intensiiivisesti ja liikuttaa huuliaan samalla. On siinä ruma ja kesselinoloinen mies, mutta jotenkin Risto tuntee jonkin ihmeellisen magneettisen auran säteilyn hänen ja tuon miehen välillä.

Mikä ihmeen juttu mahtaa miehen huulia noin liikuttaa ja miksi mies on liikkeellä samanlaisella autolla kuin hänkin?

Ärsyttävän oloinen mies, vaikka istuu rauhassa autossaan. Oikein tekisi mieli mennä ja koppasta miestä turpiin. Miksiköhän joillekin miehille on rustattu niin ärsyttävä turpavärkki että se innostaa ensin koulukiusaamaan ja senjälkeen aikuisenakin vastaantulijoille tulee jokin vimma haastaa riitaa? -näin vaikka mies itse olisi aivan rauhallinen ja maailmojasyleilevän solidaaris-empaattinen yksilö.

-pitäisiköhän koputtaa auton sivulasiin ja kysyä: "mitäs siinä luet ja muita ihmisiä häiritset olemuksellasi"?

-tai jos vain antaisi olla ja menisi itse kahville.

Nyt se mies kaivaa nenäänsä!

-tuo on jo liikaa, ajattelee Risto ja koputtaa vieraan, mutta ruman miehen auton sivulasiin.

Hevoshoidoitta kotiin

Kotiin päättää Risto lähteä jo torstai-iltapäivänä. Hevoshoidoista ei tullut mitään ja ei juuri mistään muustakaan.
-no tulihan nuo saunan lauteet tehdyiksi.

Holjanteri heittää hänet mökille ja hän pakkaa vähät tavaransa. Ei hän tultuaan avannut edes matkalaukkuaan, vain olkalaukusta otti välttämättömimmät tavarat.

Lumi on sulanut jo kaikki ja pihakin hieman upottava. Tehty aikoinaan vain hevosia ja polkupyöriä varten.
Ristolla on aikaa vielä koukata tervehtimässä siskoa, äitiä ja isäänsä hautausmaalla.

Kevättyöt eivät ole vielä kalmistossa alkaneet. On jouluisia kynttilänkuoria ja metallisia lyhtyjä melko monen kiven edessä. Risto kävelee tuttua tietä. -samaa jota hän kulki myös kolmasti kantohihna olallaan.
Miksiköhän naisia ei kelpuuteta lainkaan kantamaan arkkua? Tuossahan olisi naisasialiikkeelle vielä sarkaa kynnettäväksi.

Entäs jos miespuoliset sukulaiset on harvassa ja naisväki haluaisikin laskea omaisensa maan poveen, saisikohan niin tehdä pyydettäessä?

Suurin pelko oli laskuvaiheessa kantohihnan irroitus. Jos yhteispeli ei olisi sovittu ja molemmat kantajat irroittaisivat hihnan arkun ollessa alhaalla, pitäisi jonkun kyyristyä se nostamaan pois montusta. -noloa.
Kerran Risto oli hautajaisissa jossa eräs sukulainen kompastui reunavalliin ja tahri itsensä pahasti kuraan.
Pahimmillaan voisi montun reuna pettää ja seppeleenlaskija pudota romahtaa monttuun niin että arkku vain kopsahtaisi.

Kaikki niistävät nenäänsä kovasti aina avoimen haudan äärellä, onkohan tuo avoin hauta jokin nuhageneraattori?
Ristokin niisti silloin aikoinaan ja silmät sumeana luki seppeleen värssyä.

Siinä se on tuttu kivi. Sen tuntee jo rintamamieslaatastakin jos nimiä ei osaisi lukea. Edusta on siisti, on seurakunnan hoidossa.

Tuohon päälle voi myös jo haudata, mitenköhän ne seurakunnan miehet kaivavat silloin tarkasti ettei tule allaolevien luut esille?

Olisi pitänyt ostaa kukkia tai kynttilä. Ihan tyhjin käsin tuli mies, silloin harvoin kun käy niin pitäisi olla jotain matkassa. Muualla maailmassa tuodaan ruokaa ja juomaakin. Ketuthan ne vain kävisi tuosta hakemassa jos leipää olisi nyt muassaan tuonut.

Risto katsoo hetken nimiä ja kiveä. Pyyhkii silmänurkkaansa, kääntyy jo autolleen ja lähtee ajamaan kohti Olaria.

Nukkumatin luo

Haluaa myös Sari. Keskustelu Rolfin kanssa aivan lopuksi vääntäytyi alueelle joka sai hänet pahalle tuulelle.
Jotenkin tuli puheeksi Sarin lasten päivähoito ja lastenkasvatus.

Rolf alkoi kovasti tilittämään ja kritisoimaan sitä seikkaa että päiväkodeissa on enimmäkseen naisia "hoitotätsykköinä" -jota erityistä nimitystä hän vielä käytti.
Rolfin mielestä päiväkotihenkilökunnasta olisi oltava vähintään puolet miehiä ja heille maksettava sellaista palkkaa että miehetkin sillä pärjäisivät.

Erityisesti pojat saavat nyt kovin lässyn ja pehmomaisen kasvatuksen, etenkin yksinhuoltajaäitien pojat kaipaisivat kovempia arvoja. Ei mitään paperitaitosleikkejä vaan värikuula-ammuntaa ja moottoreiden kanssa roplaamista.
Sellaistahan se miesten miesmäinen elämäkin on.

Rolf kertoi että jos hän perustaisi yksityisen päiväkodin, hän palkkaisi sinne armeijasta eläkkeelle jääneitä upseereja ja työttömiä rakennusmiehia. Opettaisiin elämän perusarvoja, aivan kuten suojeluskuntapojissa aikoinaan.

Sari suutahti ja ei lähtenyt edes samaa matkaa autolle vaan livahti vessareissultaan nopeasti ulos. Jos olisi ollut jokin paukahtava ovi tuolla matkalla, niin sen paukahdus olisi kyllä kantautunut eteisestäkin Rolfin korviin.

Holjanterin mamma.

Äiti Holjander, eli Holjanterin mamma on ihana pieni pyöreä ihminen. Hyväntahtoinen ja aina iloinen. Köyhissä oloissa kasvanut ja jo nuorena leskeksi jäänyt vai-ihminen.

Hän on kuin ihmiskunnan taimitarhan varjoon istutettu taimi, josta on karussa maassa kasvanut varsinainen jalopuu.

Vaikka hänkin on jo ikäihmisiä ja raskas reissu takana niin herää jo aikaisin ja keittää pojille puuroa. Ristokin herää radion musiikin soittoon, kuin seireenien laulukuoroon. Keittiössä on valmiina lämmintä puuroa ja kahvit kera tuliaisleivonnaisten.

Kyllä elämä on ihanaa, ajattelee Risto. Päänsärkykin on poissa ja kohta suu makeaa vettä täynnä.

Mamma hyräilee radion soitannan mukana " on Pariiseja täynnä tämä maa ...... ja Eiffeltorni joka kylää koristaa", kaataa lisää kahvia kyselee Sarin ja lasten kuulumisia. Tuo hyväntahtoinen nainen etsii komerostaan vielä lämpimiä villasukkia Riston jalkaan ja on kaikin tavoin ystävällinen.

Olisipa kaikki ikäihmiset hänen kaltaisiaan ja osaisimmepa antaa heille arvostusta heidän arvonsa mukaisesti.

Lentokentälle ja Latovainioon

Pitihän se arvata että Holjanteri nukahti autoon heti kun piili hieman lämpesi. Pöljänteri menee yksin mammoja vastaan kun Ristokin jää autoon odottamaan.

Vuorokausi on jo vaihtunut ja Ristolla on outo tunne että kevätkin on kovin pitkällä. Ei ole montaa päivää kun hän vielä lapioi lunta mökin pihalta mutta nyt on jo kaikki sulaneet.

Kevät tulee nykyään nopeammin kuin ennen.

Porukkaa tulee hallista matkalaukkujensa kanssa ja suurin osa kovastikin päivettyneitä. Matka on takana ja rahat menneet. Joillakin on vielä useiden tuntien kotimatka jonnekin päin suomea. Ristoakin ramasee ja jotenkin harmittaa koko elämä.

Turhaan tuli mentyä Tulisuudelmaankin kuuntelemaan Konosen vuodatusta. Turhaan tuli katseltua toisten tanssimista, kun ei itse osaa niin tulee vain paha mieli. -Turhaan, aivan turhaan.

Hikinen mies rönöttää takapenkillä ja haisee kuin laama. Risto ostaa aina stick-deodorantteja. Säästösyistä hän ei kuitenkaan ota muovisuojusta pois vaan käyttää sitä sellaisenaan. -Eihän ne silloin tehoa kunnolla ja Risto haiseekin joka reiästä ja huokosesta kuin mätänevä ketunraato.

Mammat ja Pöljänteri tulevat pakaaseineen, tuntevat he Riston jottei suurempia esittelyjä kaivata. Holjanteri ei edes herää. Amerikanrauta lipuu myöhemmin vanhaa Vihdintietä pitkin Latovainiota kohti.

Tällä kertaa Ristolle tehdään peti Holjanterin kammariin ja mies kietoutuu filttiin kello neljä aamuyöstä. -Päätä särkee.

Paluu

Sari palaa lapsineen kotiin iltapäivällä. Ikävää on maata pitkään kyläreissuilla, siksi hän pakoitti itsensä ylös vaikka väsytti niin vietävästi.

Tulomatkalla hän pysähtyi Tähtelän risteyksen 51. huoltoasemalla tankkaamassa ja näki ilmoitustaululla seuraavan lapun:




ABRAHAM LINCOLN / JOHN F. KENNEDY
Valittiin kongressiin v. 1846/ Valittiin kongressiin v. 1946

ABRAHAM LINCOLN / JOHN F. KENNEDY
Valittiin presidentiksi tiistaina marraskuun 6. v.1860/ Valittiin presidentiksi tiistaina marraskuun 8. v..1960

ABRAHAM LINCOLN / JOHN F. KENNEDY
Seuraaja oli Johnson/ Seuraaja oli Johnson

ABRAHAM LINCOLN / JOHN F. KENNEDY
Andrew Johnson syntyi v. 1808/ Lyndon B. Johnson syntyi v. 1908

ABRAHAM LINCOLN / JOHN F. KENNEDY
Lincolnin murhaaja booth syntyi v. 1839 / Kennedyn murhaaja Oswald syntyi v.1939

ABRAHAM LINCOLN / JOHN F. KENNEDY
Booth ammuttiin / Oswald ammuttiin

ABRAHAM LINCOLN / JOHN F. KENNEDY
Lincolnin sihteeri oli Kennedy / Kennedyn sihteeri oli Lincoln

ABRAHAM LINCOLN/ JOHN F. KENNEDY
Sihteeri varoitti menemästä teatteriin / Sihteeri varoitti menemästä Dallasiin

ABRAHAM LINCOLN / JOHN F. KENNEDY
Lincoln sanoi murhapäivänä: on helppoa murhata presidentti/ Kennedy sanoi murhapäivänä: on helppoa murhata presidentti

ABRAHAM LINCOLN / JOHN F. KENNEDY
Teatteri jossa Lincoln ammuttiin oli Ford-teatteri/ Auto johon Kennedy murhattiin oli Ford Lincoln

ABRAHAM LINCOLN / JOHN F. KENNEDY
Murhaaja ampui teatterissa ja pakeni tavarataloon/ Murhaaja ampui tavaratalosta ja pakeni teatteriin




Hyvät jälkipolvet seuratkaa tarkoin ketkä valitaan kongressiin vuonna 2046.



-Mitähän tämäkin tarkoittaa? Sari pohti pitkään ajaessaan valvontakameroiden räpsyessä takaisin kotiinsa Espoon Olarin kuutamotielle.