Ensiesittely

Talon näyttö onkin jo heti viikon päästä sunnuntaina. Tämä välittäjä sallii omistajan olevan mukana esittelemässä nurkkia. Ensimmäisenä pihalle kurvaa pariskunta pienen lapsen kanssa, rouvalla on maha pystyssä.

Katselevat huoneita, kurkistelevat kaappeihin ja nuuskuttelevat ilmaa homeen hajua havaitakseen. Sarista tuntuu oudolta päästää vieraita ihmisiä kotiinsa. Hän siivosi koko lauantaipäivän, mutta kaikki tuntuu silti kovin epäsiistiltä.

Pariskunta kurkistaa likapyykkikoriinkin kuin siellä olisi jotakin kiinteistön kunnosta kertovaa, -mukamas. Mies koputtelee yläkerran suihkuhuoneen klinkkereitä ja katselee taskulampulla kaakeleiden saumausten tummentumia. Rouva avaa astiakaappeja ja arvioi keittiön toimivuutta. Onneksi Sari on paperoinut astiahyllyt, se voi olla juuri se ratkaiseva ostopäätöksen innoittaja.

Koko aamupäivän Sari on polttanut tuoksuöljykulhossa piparilta tuoksuvaa öljyseosta. Ihmisille tulee alitajuntaisesti mielleyhtymä omaan lapsuuteen ja aikaan jolloin äiti paistoi pipareita. Kotona he sitten vertailevat kokemuksia eri näytöistä ja muistelevat ehkä että siellä kuutamotien talossa oli jokin kotoisa tunnelma.

Seuraava ostajakandidaatti on herraskaisen oloinen mieshenkilö. Kyselee kovasti tontin rakennusoikeudesta ja kaavoitustilanteesta. Nyrpistelee nenäänsä kun kuulee että kiinteistö on puolikas asunto-osakeyhtiöstä. -Varmaankin jokin grynderi joka tekee kiinteistöjalostusta. Jalostukseksi sanotaan sitä että ostetaan asumiskuntoinen omakotitalo isolla tontilla, puretaan se ja rakennetaan rivitalo samaan paikkaan.

Seuraavien kävijöiden kierrokselle Sari ei mene mukaan. Hänen päätään on alkanut särkeä ja masennus iskee pintaan. Hän ei vielä ihan tarkkaan tiedä minne hän muuttaa jos talo menee kaupaksi. Heidikin aloittaa kohta koulun ja olisi hyvä ettei tulisi uutta muuttoa ihan heti.

Sarin äiti asuu nykyisin Lapualla, se on liian kaukana. Kopparössä olisi vuokrattavana talviasuttava mökki Minnan ja Jussin naapurissa mutta se on talvisaikaan huonon tien takana.
Jotenkin tämä Espoo olisi ihan kiva vaikka äitiyslomansijaisuuspesti loppuu ihan pian laboratoriossa. Ehkä sitä jatketaan jos vakinainen jää hoitovapaalle, vielä sitä ei tiedä.

Orionilla olisi ollut työpaikkoja auki ja heillä on työsuhdeasuntojakin mutta Soukan asuntoalue ei tunnu lapsille hyvältä paikalta.

Sari on hämmennyksissä ja päivä päivältä vihaisempi Ristolle, mokomalle luuserin ketkaleelle joka perustaa perheen, mutta liukenee vastuustaan ja jättää heidät oman onnensa nojaan.

Hallelujah

Myöhemmin selviää mitä tämä porukka on täällä tuumailemassa. Uutta viisukappaletta tietenkin.
Riston havaitessaan Eki Liikaselle syntyy kuningasidea.

Olisi mahdollista jatkaa Lordin viitoittamalla tiellä jos löytyisi viisi Riston näköistä kaveria jotka osaisivat pitää kovaa mekkalaa jonkinnäköiseen rytmiin.

Lordin ongelma on kuminaamioiden aiheuttama allergiareaktio kasvoihin. Se rajoittaa esiintymisiä ja juorulehdille annettavia haastatteluja. Riston näköistä kavereista koostuva porukka olisi kauhistuttavampi ja ei tarvitsisi maskeja lainkaan.

Eki kysyy mitä mieltä Risto itse on, lähteekö hän mukaan projektiin?

Jaa.........., e mää ny tiärä, ei sitä jaksas ittekää kuunnella semmosta kauheeta mekkalaa jos vaikka menestystä sit tulisiki. -vastaa Risto ja vääntää takapuolensa Apen nahkasohvalle.

KOM

Sinikka pyytää sisään ja hyräilee vanhoja työväenlauluja, aivan Kaisa Korhosen tyylin.
Sisälle astuessaan Risto huomaa että täällähän on muitakin. Erkki jokkantii-Liikanen istuu keinutuolissa ja laulaa Anneli Saariston kanssa evakkolauluja.

Mika ja Turkka Mali säestää akustisella kitaralla. Jukka ja Pekka Loukiala olivat myös täällä, mutta ovat kuulemma jo lähteneet. Vesa Enne ja Timo Tervo tulevat kättelemään ja sanovat: "ajat yössä tulet tuolta kaukaa, sua desibelipellet alkaa masentaa".

Outoa, ei Risto osaa tuohon mitään vastata. -Pettäjän tielläkö olet? kysyy sivuhuoneesta Taisto Ahlgrenin näköinen mies ja Risto hämmentyy lisää.

Mitä ihmeen kesseleiltä täällä on? Apen kämppä täynnä hoilottajia ja Apea ei missään.
Risto on täysin laulutaidoton ja vailla rytmitajua. Hentoinen sävelkorvakin paleltui vuoden -73 pakkasissa. Hän tuntee itsensä sivulliseksi mutta enää ei voi perääntyä.

Kauheeta, saha palaa

Risto lähestyy jo kehä kakkosta ja kuuntelee radiota. Siellä kerrotaan että Helsingin makasiinien ja Loimaan sahan palon sytyttäjäksi epäillään samaa miestä.
Silloin Risto muistaa kuin hän näki ja haistoi Pöljänterin vaatenaulakossa savunhajuisen hupparin.

Olisiko se Pöljänteri? Hän puhui jostain kulottamisestakin. Hitto soikoon , varmaan se on hän.
Nyt ei kyllä parane olla osallisena eikä kertoa kellekään edes käyneensä niillä main. Sarillekin voi sanoa vain että hoitokuuriin kuuluva nisäterapiatamma sai maitorauhastulehduksen ja se viimeiselle päivälle ajateltu terapiaosuus peruutettiin. Jotenkihan pitää selostaa miksi sitä palaillaan päivää aikaisemmin kotiin kuin piti.

Risto kurvaa jo kotipihalle. Pihalla oudonnäköinen hopeahohtoinen mersu. Sari joskus kertoi että Rolfilla on tuollainen. Rekkari Boss-1, kertoo myös jotakin omistajastaan. Miksi asunnon kaikki verhot ovat kiinni?

Risto astuu verannan kautta porstuaan. Jättää kenkänsä tampuuriin ja hipsuttelee matkalaukkuineen sisälle.

Veikkolan suoralla

Se tulee mieleen. Anssi Kelahan se oli tietysti. Nyt se taas ei lähde pois mielestä millään.
Tässä kohdin YTV ja espoolaiset ovat olleet ovelia. Ovat tehneet suomen suurimman kaatopaikan -ämmässuon, ihan kiinni Kirkkonummen rajaan.

Vasemmalla on rintamamiestyylinen talo. Aivan kuin Riston lapsuudenkoti Loimaalla. Isänsä rakensi sen vuonna 1948. Naapuriin muutti myöhemmin taiteilija Ilpo Naamola. Naapurissa rintamamies tarvitsi lisää polttopuita ja valoa tontilleen. Hakkasi pois parikymmentä tiheää ja suurta kuusta.

Ilpo Naamolan, tuon patsaidentekijän maisema tärvääntyi ja hän menetti luomisvoimansa. Nosti oikeusjutun ja voitti lopulta korkeimmassa oikeusasteessa. Puiden kaato omalta maalta oli rikollista ja kriminaali tuomittiin maksamaan korvauksia luomisvoiman ehtymisestä.

Se masensi lopullisesti kuin hävitty sota neuvostoliitollekin. Ilpo Naamolan patsaspuisto on elää ja voi hyvin. Parikkalassakin on aivan tien reunassa myös patsaspuisto. Tekijällä mennyt hieman överiksi. Satoja betoni-ihmisiä pitkin maita ja mantuja. Monella on tekohampaat suussa.
Jos joku köyhä sattuu hukkaamaan omansa, sieltä voisi löytyä edullisesti uudet tilalle.

-tai ehkä sitten ei

Ajatuksia

Ajaessaan Risto miettii onko hänessä jokin luonnevika. Mieliala vaihtelee ja nöksähdyksiä tulee ja menee. Olisi pitänyt käydä vanhalla kotimökilläkin mutta kun perinnönjaon yhteydessä riitaantui siskonsa kanssa niin ei sinnekään ole enää menemistä.

Risto hieman ajatteli lunastaa synnyinkotinsa itselleen kesänviettopaikaksi mutta ei halunnut maksaa siitä perikunnan pyytämää hintaa. Pitkän riitelyn jälkeen se päätyi siskolleen, joka onkin laittanut paikat hyvään timmiin.

Risto muistaa kuinka hän viimeisenä kesänä kävi jättämässä ikäänkuin hyvästit, hänelle niin rakkaille tanhuville. Kulki pihapolut ja katsasti puuliiterit vielä viimeisen kerran. Kurkisti myös pihan leikkimökkiin jossa hän vietti monta nuoruutensa eroottista tuokiota. Seuranaan hemaisevia alusasuisia neitokaisia ja kaikki hymyssä suin. -vain kuvina Anttilan luettelossa, mutta kumminkin.

Käveli myös tuolla kaivopolulla, jolla äitinsä eräänä talvipäivänä kaatui lonkkansa halki. Hän joutui sairaalaan, sai sairaalabakteerin ja jäi sille reissulle. Jos olisi Risto hoitanut hiekotusta tai rakentanut aikanaan vesijohdon sisälle, ei sitäkään tapahtumaketjua olisi tapahtunut.

Hieman hupaisaakin on muistella kuinka äitinsä jäämistöä jaettaessa sisarukset riitelivät vanhoista lumpuista ja joutavista lasikipoista. Siellä ne nyt on arabian ruoka-astiastot jaettuna neljään osaan joista nyt kellekään ei ole mitään iloa. Onneksi ei mitään kylän huutokauppaa järjestetty, jossa vainajan intiimejä alusvaatteita levitellään ja isäntämiehet huutaa kellastuneita kalsareita trasselitarpeikseen. -On Risto sellaisessakin tilaisuudessa ollut.

Mitään täältä ei mukaansa saa ja ei käärinliinoissa ole taskuja, -on hyvä aina muistaa. Ei se tarkoita sitä etteikö kauniita esineitä ja turvallista omaisuutta saisi jokainen kerätä ympärilleen, sen kuin vain taitaa. Siihen ei vaan saa kiintyä liiaksi ja sille ei saa tulla ahneeksi.

Risto muistaa elävästi tuon irtaimiston jakotilaisuuden. Kesken kiivaimman riitelyn Riston piti mennä yksikseen takapihalle ja hänen teki mieli huutaa paha mielensä pihalle. Ei äitinsä varmaan toivonut että hän perinnökseen jättäisi lapsilleen keskinäistä riitaa ja epäsopua. Talon takaa takaisin sisälle kiertäessään Risto silloin pysähtyi ja laski vetensä seinän vierustalle. Vasta hemputtaessaan hän huomasi että juuri siinä on kohta josta äiti aina leikkasi nokkosia keittojensa mausteeksi. - Olikohan sekin lorottelu jotenkin sopimaton teko ja huono hyvästijättö synnyinkodille?

Gulf huoltoasema.

Riston tankattua Karkkilassa ja siirryttyään pois mittarikentältä hän ajaa sivuun pihan parkkiruutuun, mennäkseen kahville. Tulee outo tunne kun vieressä on aivan samanlainen auto ja autossa istuu vähän samannäköinen mies kuin Risto itse. Tuo vain on vain paljon rumempi, isompi kaljulaikku päälaella ja roikkuvammat posket. -todennäköisesti varsinainen elämässä saamapuolelle jäänyt luuserin kekkeroosi.

Mies lukee suosittua "Kasi" -lehteä intensiiivisesti ja liikuttaa huuliaan samalla. On siinä ruma ja kesselinoloinen mies, mutta jotenkin Risto tuntee jonkin ihmeellisen magneettisen auran säteilyn hänen ja tuon miehen välillä.

Mikä ihmeen juttu mahtaa miehen huulia noin liikuttaa ja miksi mies on liikkeellä samanlaisella autolla kuin hänkin?

Ärsyttävän oloinen mies, vaikka istuu rauhassa autossaan. Oikein tekisi mieli mennä ja koppasta miestä turpiin. Miksiköhän joillekin miehille on rustattu niin ärsyttävä turpavärkki että se innostaa ensin koulukiusaamaan ja senjälkeen aikuisenakin vastaantulijoille tulee jokin vimma haastaa riitaa? -näin vaikka mies itse olisi aivan rauhallinen ja maailmojasyleilevän solidaaris-empaattinen yksilö.

-pitäisiköhän koputtaa auton sivulasiin ja kysyä: "mitäs siinä luet ja muita ihmisiä häiritset olemuksellasi"?

-tai jos vain antaisi olla ja menisi itse kahville.

Nyt se mies kaivaa nenäänsä!

-tuo on jo liikaa, ajattelee Risto ja koputtaa vieraan, mutta ruman miehen auton sivulasiin.