Kierros jatkuu

Kävelytie johtaa alueelle joka näyttää joltakin yksityiseltä laskettelurinteeltä. Portista ei lasketa kuin henkilökorttia vastaan ja alue on tarkkaan aidattu. Aitaa kiertää tasaisin väliajoin varoituskyltit. Rahalla näemmä saa jo oman laskettelukeskuksenkin.



Sari tuhahtaa nenäänsä ja jatkaa eteenpäin. Kaipa jalkamieskin, tai -nainenkin saa nauttia nokipannukaffet oikeiden hiihtäjien seurassa miettii hän, ja menee taukomajaan.




Toisaalta huomenna on pakko tulla jo ne Rolfin lähettämät vaatteet, rahat ja tarvikkeet jotta voisi vuokrata sukset ja hiihtää syvälle metsän kätköihin.
Viitoitus kertoo, että reittivaihtoehtoja kyllä on.

Ulkoilua

Ilman kunnon ulkoiluvaatetusta ei sitä tohdi retkeilyä harrastaa, mutta hotellihuoneessakaan ei saata yksin olla. Sari lähtee kävelylle pitkin mökkikylän sokkeloisia kävelyteitä.

Voihan kauhistus, hirvittävän iso köntsäke tossakin, eikös täälläkään ole mitään sääntöjä? Tarvittaisiin muutama kiukkunen koiraton ämmänretale nalkuttamaan ja motkottamaan jokaiselle koiran kanssa kävelevälle.



Rikkaiden mökkejä täällä kyllä näköjään on ja hienoja autoja pihoillaan, useimmilla suksiboksi katolla, mutta lemmikkiensä jätöksiä eivät osaa näemmä kerätä.




Sari kävelee aivan lossirantaan asti, siitä pääsisi nyt talvella kävellen suoraan norjanmeren yli ja naapuriin. Tuon lossinhan olisi voinut varustaa suksilla ja vetää autoja sillä tavoin yli. Nyt tarvitsee kiertää rospuuttoaikaan kaukaa ja ympäri.

Aakenustunturi

Juna menee Aakenustunturin kautta. Aivan ylös on tehty pistoraide uuden hotellin tarpeisiin. Suomeen virtaa ulkomaisten sijoittajien rahaa viljalti tätänykyä.
Hotelli Aakenuksen taustarahoittajina ovat Somalilaiset liikemiehet. On siinä rukousnauhaa saanut mutjutella yhden jos toisenkin kerran kun sijoittajat ovat seuranneet tämän hulppean hotellinsa rakentamista.

Vastapäisellä Kukastunturin laella jököttää Minareti.



Sari astuu pois junasta. Matkalaukku tullee huomenna Rolfin lähettämänä. Nyt on kevyt astella respaan ja kirjautua sisälle. Metsänelävä on tehnyt tekosensa aivan oven pielestä lähtevän ladun viereen. Mikähän eläin se tuollaisen? Kiiltävää pientä papanaa, Sari oikein kumartuu ja tutkii tarkasti mutta ei saa ajatusta kenen eläimen olisi. Pitänee ottaa muutama taskuun ja tutkia netistä, löytyisikö vastausta.



Sari Tamlander-von Niljander kirjoitetaan hotellikorttiin ja avain kädessään nainen painuu kerroksiin.

Outo tapahtumaketju

Lapset koputtavat ikkunaan ja Sari havahtuu, mutta ennen kuin Sari ehtii pois junasta se jatkaakin jo matkaansa kohti Pasilaa. Pienessä paniikissa Sari soittaa vanhimmalle että koettakaa mennä kotiin hän tulee seuraavalla junalla takaisin.

Väärään suuntaan matkatessaan Sarilla on aikaa miettiä. Hän soittaakin naapurilleen jotta tämä soittaisi vanhimmalle ja menisi hakemaan heitä asemalta. Puhelimessa Sari puhuu myös itselleen yhden viikon vapaata, ihan omaa ja yksinäistä laatuaikaa. Siitä onkin jo yli kaksikymmentä vuotta, jolloin Sarilla ei ole ollut lapsia hoidettavanaan.

Sari menee Helsinkiin asti ja varaa asemalta liput pohjoiseen. Junaa lähteväksi odotellessaan hän menee lasipalatsin nettikahvilaan varaamaan hotellihuonetta.

Pohjoisen junan sujahtaessa pönttövuoren tunneliin, Sari istuu ravintolavaunussa ja miettii oliko tämä idea kuitenkin ihan pönttö? Oli tai ei, kaikki matkatavarat ovat kotona ja mukana on vain vaatteet päällänsä ja visakortti lompakossa.

Ravintolavaunussa haisee olut ja aurinkokin on jo laskenut. Outo mies burberrytakissaan yrittää hieroa tuttavuutta, kertoo olevansa menossa Saariselälle seminaariin. Sanaa "seminaari" -sanoessaan, hänen ilmeeseensä tulee jotain outoa virnistystä, aivan kuin politiikko kertoisi miten uuden porvarihallituksen työttömyystukileikkaukset ovat työttömille makeaa mannaa, kuin hunajaa levittäisi paahtoleivän päälle.

Makuupaikka puuttuu mutta onneksi junassa on yöaikaan hiljaista, vieruspenkki on tyhjä ja vastapenkilläkään ei istu kukaan. Sari ottaa pois kenkänsä ja nostaa jalkansa koukkuun, kietoutuu ulsteriinsa, kääntyy kyljelleen ja koettaa nukkua kotvasen.

Väsyttää

Junan tasainen jytkytys väsyttää ja koko Tamlanterin sakki torkkuu junapenkeissään. Välillä tulee konduktööri kysymään lippuja, mutta muuten porukka saa rauhassa olla.

Muutakin porukkaa tuntuu kovin ramaisevan, mitä jokuset lukevat lehtiä. Ennen nukahtamistaan Sari katseli tovin ja kiinostuneena, vinosti yli käytävän vastapäisellä penkkirivillä istuvaa herrasmiestä.

Tuo mies yritti pysyä ryhdissä vaikka uni painoi silmään. Pää vajosi pikkuhiljaa, ja kerta kerran jälkeen leuan saavutettua tietyn kallistuskulman, mies säpsähtäen havahtui. Korjasi asentoaan ja taas sama peli alkoi. Jossakin vaiheessa suukin lörpähti raolleen ja pieni kuolavana valui rinnuksille. Mies oli ilmeisesti ihan selvinpäin, mutta ei hennonnut kunnolla rojahtaa penkilleen, vaan yritti istua pystyasennossa törtevänä.

Joskus matkoilla ärsyttävämpiä ovat käytävillä juoksevat lapset jotka tulevat kysymään tai selittämään ventovieraille jotakin epäolennaista asiaa.

-miksi sulla täti on tollanen kassi?
-meillä olikin eilen synttärit, milloinka sulla on ja kuinka vanha sinä olet? -tiedätkö kun eilen oltiin Jennillä ja Jennin isä oli kauheesti humalassa?

Jos menet keskusteluun mukaan niin lapsen vanhempi katsoo epäluuloisena, mitäs tuokin tuolla vieraalle lapselle selvittää ja utelee? Jos olet kuin et olisikaan, lapsi pahoittaa mielensä, sulkeutuu ja vanhempana voi joutua psykiatrin puheille. Aikuisena saa terapiaistuinnoissa valaistuksen että onkin oikeasti mieletään vinksahtanut ja heittäytyy työtä tekemättömäksi, -vettäytyy viekerilleen kuin Päätalon Herkko. Siinä sitten on taas yksi yhteiskunnan elätti lisää, vain sen takia ettei täti vaihtanut mielipiteitä yhden junamatkan aikana.

Ollaan jo Järvenpään asemalla ja Sari nukkuu. Naapurin Marliisakin on junassa Paavalinsa kanssa ja jäävät myös tässä pois. Olivat viemässä vanhaa mossea Sotkamoon helmapellin hitsaukseen ja sinne se toistaiseksi jäikin. Tamlanterien lapset ovat hereillä ja kantavat jo laukkuja laiturille ja ajattelevat herättää Sarin vasta kun ovat ulkona ja koputtavat ulkopuolelta ikkunaan.

Junassa

Juna hiljaista perhettä kuljettaa, konnari leimasintaan naksuttaa, nainen istuu, mököttää ja matkan pää on Järvenpää. Kuka on tuo nainen ja mikä on tää maa, joka ei pensasperunalleen EU-tukea saa?

Lunta oli vielä viljalti kun Sarin hiihtoloma alkoi, mutta nyt on jo Parkanossakin radanvarret paljaat. Radanvarren lupiinien ensimmäiset yritelmät puhkoa routakansi, voi miltei kuulla junavaunun sisälle asti. Sarikin käy lannoittamassa Lempäälän kohdalla niille lisää elinvoimaa.

Mitähän tämäkin kevät taas tuo tullessaan?

Jäälavatanssit

Maailmanmestaruuskilpailut ovat hieman harhaanjohtava sana illan kilpailuille, koska kaikki osanottajat ovat suomalaisia ja leikkimielellä mukana.

Itse kilpailu koostuu neljästä tanssista, joita sitten arvovaltainen raati arvostelee susiturkit niskassaan. Tanssilajit ovat Valssi, Tango, Foksi ja Jive. Jäätanssi tuo heti mielleyhtymän jostakin rusettiluistelusta, mutta tämä onkin jäälavatanssi jota tanssitaan paksut villasukat kenkien päälle pujotettuna.

Toppaukset ovat myös sallittuja mutta sellaisia ei ainakaan päällepäin havaitse käytettävän. Samaan aikaan kun kilpailijat tanssivat Latosaaren edessä jäällä, sisätiloissa tanssii normaalilla sisätilan parketilla epänormaaleja ihmisiä. Paksut palttoot päällänsä he pyörähtelivät omaan tahtiinsa lämmittämättömällä lavalla, kuin kuokkavieraat saman musiikin säestyksellä.

Jotenkin tuntuu että meitä suomalaisia höynäytetään tekemään ihan kurillaan näitä hulluja kilpailuja. On suopotkupalloa, itikantappokisaa, lumitangoa, eukonkantoa, saappaanheittoa ja vaikka mitä typerää. Ihmiset vielä jopa maksavat siitä että pääsevät osalliseksi outouksiin. No samahan se on myös kaikissa Guinnesin ennätystenkirjan ennätyksissä.

Mielosen Karihan tuon jäälavatanssikilpailun sitten voitti pareineen. Poseerasi vielä niin polleena kymppiuutistenkin kevennöksessä ja tuo filminpätkä lähetettiin myös kansainväliseen levitykseenkin.

Järjestelyt olivat onnistuneet kaikinpuolin, kyllä Laila osaa ja jaksaa. Vain muutama tervapata suli läpi jään ja aiheutti räiskähdyksiä upotessaan. Sari ja Jaana perheineen eivät jääneet enää jälkiä siivoamaan, koska oli aika jo rientää nukkumaan, jotta aamulla voisi aloittaa junamatkan kotiin.

-kettu juoksi yli tien paluumatkalla Jaanan ja Jussin kotiin.