Kännykän käyttö Thaimaassa

Katukuvasta huomaa että kännykkä on "must" myös thaimaalaisen nuorison parissa. Varsin viljalti siihen puhua pälpätetään. Se toimii myös hyvänä toimintojen tehostajana. Hieromapaikoissa on vain perusmiehitys ja lisävoimia kutsutaan nopeasti kännykällä jos asiakkaita enemmälti tulee.

Sonera laski liittymiensä maksuja jos ollaan Thaimaan maaperällä. Se on hyvä asia jos perheenjäsenillä on Soneran liittymät ja lomalla on tarvetta yhteydenpitoon. Tekstiviestien avulla hinta on edullisempaa muutoinkin mutta mitään varmutta aikataulun osalta ei ole kauanko tuon viestin perillemeno kestää. Pitää keksiä lisäkonsteja ja sopia että vastapuoli antaa kuittaushälytyksen kun viesti on vastaanotettu, mutta siihen soittoon ei ole syytä vastata.

Armeijassa minun aikoinani moni soitti kotiin kolikkopuhelimesta ja jos puhelu katkesi, se oli ennalta sovittu viesti että pitäisi kotoapäin soitella köyhälle pojalle varuskuntaan. Ajat ovat muuttuneet, mistä löytäisi nykyään kolikkopuhelimen?
Thaimaassakin niistä oli johdot katkaistu ja vain tyhjät kopit tienvarressa muistuttivat kivikauden ajoista.

7-Eleven on kauppa josta turistit ostavat paikallisia prepaid puhelinliittymiä. Ei tarvitse puheluita kierrättää kotimaan kautta ja vastaanottajankaan ei tarvitse maksaa tulevista puheluista.

Google laittaa nyt täsmämainontaa, eli kun lukee Thaimaa-aiheisia blogeja tulee tämmöisiä mainoksia jossa esitellään että jo suomessa voi ostaa ennen lomamatkaansa kohdemaan puhelinliittymän. Siihen numeroon saa jopa ohjattua oman entisen puhelinnumeronsa kohtuukustannuksin. Lomalla ihmiset kohta ottavatkin kaikki kahleet ja kiviriipat kotomaastaan mukaansa. Laptopit ja tabletit ovat jo ihan peruskauraa uima-allasalueella. Tilinpäätösaikaan siellä varmaan plaraillaan firman kuittitositteita ja otetaan videopuheluja yritysten johtoryhmän kokouksiin.

Prepaid puhelinkortti.

Oma erityishuomionsa on että moni nuori on saanut joululahjaksi älypuhelimen jolla voi siirtää kuvia ja katsella internet uutisia. Silloin varomattomalle voi tulla isojakin jälkilaskuja jos puhelin alkaa päivittämään ohjelmistoaan suomalaisen SIM-kortin välityksellä.

Lisää tietoa.

Koh Jum video

You Tubeen oli näemmä laitettu muutama videopätkäkin Koh Jumista. Tässä yksi.

Kulkuvälineitä

Matka Ao Nangista Koh Jumille auto + lautta maksoi 400 baht/henkilö, eli kymmenen euroa. Taksi tuli noutamaan hotellin pihasta.

Paluumatka Krabin rahtisatamaan tehtiin normaalia isommalla pitkähäntäveneellä + paikallisbussilla, välineillä joita paikallisväestökin käyttää. Hinta 70 baht + 30 baht/henkilö eli 2,5 euroa.

Pitkähäntäveneen moottorin jäähdytys hoidetaan merivedellä ja joissakin on tuloputki akselikotelossa, tässä erilliset letkut jotka kääntyvät moottorin mukana.

Jos haluaa nopeaa kyytiä niin Ao Nangissa näkyi tälläinenkin hirvitys.

Kalastusmatkoille pääsee myös Ao Nangista.

Tai sitten vain tyylikkäästi ja hitaasti saarikierrokselle.

Tämä tiejyrä oli vain rekvisiittana, sillä olisi hankala rymistellä.

Sensijaan tämä olisi söpö peli vaikka Latovainioon kesäksi vietäväksi. Kuskaisin turisteja Minkiön museorautatien asemalle Kirmunharjun kautta ja sitten taas takaisin Latovainionjärven rannoille, pötköttelemään sinne niihin hienoihin loistohotelleihin.

Kylänraitti

Kuivuuden vuoksi vähähumuksinen maasto pöllyää paljon. Siis siellä missä paljon liikutaan jalan tai menopeleillä. Valtio tukee kylien kehittämistä vuosittaisilla määrärahoilla.

Kestopäällystettä tehdään joka vuosi muutamia kilometrejä. Asfalttikoneita ei tänne saareen ole rahdattu vaan väki tekee itse tien teräsbetonista. -Simentistä, sanoisi Päätalo.

Tie kun tulee sileämmäksi niin mopojen ja skoottereiden nopeus nousee. Muutama paha onnettomuuskin on tapahtunut kun kaatunut henkilö on liukunut noihin keskeneräisen osuuden betonirautoihin.

Itse kyläkeskus sisältää muutaman kaupan, sataman ja ravintolan.

Pena soitti taksin ja hän tuli muassaan kaveri. Tuossa piilissä sitten köröteltiin kaikki viisi yhtäaikaa. Hyvin se meni, tie kulkee saaren pituussuunnassa jossa ei mäkiä juurikaan ole.

Ravintolan ruokalistan kansilehdessä oli yksi kirjoitusvirhe, ei haittaa.

Paikallisen koulun kyltti oli näin hieno.

Tässä on se Penan kirjassaan kuuluisaksi tekemä "Big Maman" hampurilaisravintola. Maman pitkä hollantilaismiesvainaahan ei mahtunut kunnolla paikallisen krematorion tuhkausuuniin.

Big Mama hollantilainen näkyy hämärästi kuvan keskellä seisomassa lähellä baaritiskiä. Selkänsä oli kipeä kun oli nostanut jotakin painavaa. Tässäkään ravintolassa ei voi syyttää seinien liiallista tiiviyttä jos huonoa sisäilmaa esiintyy.

Onhan nuo kuvat ja maisemat palmuistaan huolimatta harmaita ja ankeahkoja. Saataisiinpa sinne ilman keinokastelua suomen kesäinen vehreys. Nykyinen maaperä vain ei pidättele yöllisiäkään sateita vaan jo aamulla se taas on ihan rutikuiva.
Rahtilaivoilla vaan sinne on vietävä ja pisnesmiesten myytävä thaimaalaisille suomalaista mustaa multaa.

Näytin paikallisille suomesta lähtöpäiväni maisemakuvaa, ja he ihastelivat puhtautta ja valkoisuutta. Lämpötilainformaatio ei kuvan kautta välity.

Aamukalaan

Niin.

Mökin ikkunat olivat sellaiset lasiset sälekaihtimet joiden kulmaa säätämällä saa sopivan läpivedon. Sängyn päädyssä verhon takana oleva säleikkö jäi huomaamatta ja siksi alkuyö oli melko hikinen. Ilmastointia ei ole vaan whisper puhaltaa vastapäisestä seinästä. Loppuyö oli jo kohtuullinen. Isot raot lattialautojen välissä ja harjakaton sekä seinän väliset raot kierrättävät nekin ilmaa varsin viljalti.

Ennen auringonnousua on syytä lähteä vetämään pitkähännällä kahta rapalaa ja mennä katsomaan saaren itäpäätyyn kun aurinko nousee karstivuorten välistä.

Tässä Pena ja paikan tyttären japanilainen vävykokelas vahtivat siimoja. Mukana oli ruotsalainen pariskunta. Ei napannut vielä ennen auringonnousua.

Tuo kuva on otettu ilman salamaa ja rakeinen. Salamalla otetussa kuvassa paljastuu miten meidän jokaisen ympärillä on "Aura". Tuo avulla selvänäkijät näkevät meitä riivaavat sairaudetkin.

Auringon noustua, alettiin ajamaan saaren suuntaisesti länteen.

Tulihan niitä kalojakin kolme. Ihan syötäviä.

Kaikenkaikkiaan vedet on kalastettu liki tyhjiin. Kaloja syöviä vesilintujakaan ei näy missään. Saarten asukkaiden elinkeino täytyy ottaa lisääntyvässä määrin turismista. Se on sääli. Täällä on jossain määrin myös kumipuuviljelyä. Kumipuu on tuotu alunperin muilta mantereilta ja niidenkin viljely köyhdyttää maaperää.

Useimmat kupit näkyikin käännetyn nurin jotta puu ja maa saa levätä. Tässä kuitenkin vielä tihuutettiin paljoltikin väkilannoitteen voimin.

Koh Pu tai Koh Jum

Sama asia,tai eri kylät samalla saarella.

Aikaisemman postauksen kuvassa näkyi ruskean pitkähäntäveneen kylkeä jolla siis loppumatka taitettiin. Vene oli poikkeuksellisesti lasikuituinen koska se oli saatu tsunamikorvauksena itse veistetyn mennessä tuossa katastrofissa meren pohjaan. Moottori on Kubota.

Saaren näköalaravintola ja bungalowien respa sijaitsee tässä jyrkälle rinteelle rakennetussa rakennuksessa, Jungle Hill.

Lasikuitupitkähäntä tässä kuvassa, taustalla ensimmäisen päivän ilta-auringon painuessa mailleen.

Tässä päärakennus ja vieressä uusin bungalow jossa myös majoituimme. Tuossa oli lämmin vesi ja suihku, muut bungalowit ovat palmujen katveessa ja yhteisillä pesutiloilla varustettuja. Hinnat 400....1300 baht per yö. Gekkojen naksutus ja aamuinen muslimen rukouskutsu kuuluu hintaan.

Naapuruston Bungaloweja. Reppureissaajien ja itsetutkiskelijoiden mestoja. Liikenteen melu ei tavoita, ei rymise ratikat.

Ranta on rauhallinen päivisinkin, vain satunnaisia kulkijoita sekä rapuja & apinoita.

Saattaa rannalla törmätä jopa Penaankiin joka-aamuisella aamukierroksellaan.

No ei sentään janoon eikä nälkään tarvitse kuolla.

Laskuveden aikaan merenpohjan karstikivimuodostelmat tulevat esille ja vaikeuttavat pitkähäntäveneiden rantautumista.

Kun nousee rannalta ylös ja menee polulle joka johtaa kylän keskustaan niin apinat tulevat tervehtimään.

Koh Jum meno

Ao Nangissa kaikki tuntuvat olevan menossa aamupaivällä jonnekin. Pitkähäntäveneiden rivistö täyttää lastinsa ihmisillä jotka menevät lähisaarille. Kadunvarren mopotaksit ajavat 40 bahtilla lähialueilla. Kauemmaksi Krabi Towniin tai temppelialueille voi mennä ex-tempore uudenkarheilla ja hienoilla kaupunkimaastureilla 500...2000 baht/edestakaisin ja odottelu kohteessa.

Etukäteen varaamalla tai menemällä kimppaan hinnat putoavat olennaisesti. Krabi Towniin ja Tesco Shopping Centeriin menee myös avolavabusseja parinkymmennen bahtin korvausta vastaan. Sellaisella tultiin Koh Jumin lautan jälkeinen matka takaisin Ao Nangiin. Olennaista on ettei saa olla kiirus, vaan seikkailumielellä matkassa ja vaikka tarvittaessa roikkua siellä bussin takatasanteella moottoritievauhdissa.
Koko ajan skeptikolle tulee kuitenkin ekalla kerralla epävarma olo. Onkohan tämä kuitenkaan oikea bussi ja minneköhän pienen ihmisen matka vie? Jos olisi Peru tai joku muu vaarallinen maa, ei minun kantti kestäisi ellei myös olisi opasta matkassa.

Ihmisiä menossa seuraavaan kohteeseen. Pitkähäntävene ja kova Samsonite matkalaukku on aikas epäsopivanoloinen kombinaatio.

Tälläisiä mopotakseja Patongissa/Karolla/Katalla ei näkynyt ollenkaan, lienevät liian pienitehoisia vuoristoisessa maastossa. Taustalla lava-auto viemässä ihmisiä Krabi Towniin ja pysähtyy tarvittaessa missä vain taajama-alueen välillä sekä simpukkafossiilialueella. Mind Up Your Head. Tuhannet ja tuhannet turistit ovat kopsauttaneet päänsä tuohon mopotaksin katokseen. Ajoneuvoon pitää mennä kyyristellen ja nöyrällä mielin. Niska köyryssä poistua kuin syyllisenä luimistellen ja näinollen ei oikaista selkäänsä liian aikaisin. Ei ole koripallomiesten menopeli ei.

Katumaasturit kuskaavat suuremmalla budjetilla liikkeellä olevia. Joskaan suomen hintoihin verraten eivät nekään ole hinnan kiroissa. Bensiini on tuontitavaraa täälläkin mutta sen verotuksesta en tiedä.

Tämä mies tässä alla olisi vienyt meidät pitkähäntäveneellään Jumille, mutta helpompi on mennä Krabilta Lantalle menevällä lautalla. Toisaalta Thaimaa on siitä hieno maa että vaikka vene veisi sinut jonnekin saarelle ja lupaisi tulla illaksi hakemaan pois, heihin voi luottaa. Tavaroitasi ei varasteta paikallisten toimesta vaikka jättäisit ne pöydälle vartioimatta. Hotellimme oli turistipoliisin vieressä ja minkäänlaista liikennettä ei paikassa näkynyt. Uudet autot vain olivat passissa ulkopuolella.

Krabin satamaan tuli Penakin vastaan kun oli uusimassa viisumiaan ja hakemassa teräsverkkoa jolla tukittaisiin erään mökin yläreuna apinoiden vierailulta. Lantan lautta pysähtyi puolivälissä jossa sitten Jungle Hillin pitkähäntävene merellä odottamassa. Rinkka, reppu ja avojalat ovat oikea varuste hyppiessä lautalta veneelle. Meri oli tyyni ja nyt hyppy oli helppo nakki.