Antaisitko jonkun toisen pakata laskuvarjosi?

Niin.

Asiantuntijoihin luottaminen on tärkeää mutta ei laskuvarjohyppääjätkään anna toisten pakata laskuvarjoaan. Oletko joskus erehtynyt lentokoneeseen niin ettet ole ensin tarkistanut koneen kuntoa?

Odotustilan ikkunasta pitää tehdä koneesta yleistarkastus. Onko säröjä ikkunoissa ja ovatko perävakaajat paikalllaan. Sivusiipi ei saa olla paljoa kärjestä taipunut. Jos on, nosta siitä metakka ja kysy mistä on kyse!

Ja sitten koneen vierellä voit kurkata turbiinien kunnon. Näkyviä säröjä ei saa olla ja jos on yksikin tuollainen vääntymä roottorin lavassa, nosta metakka ja kova!

Ylös aina pääsee, mutta ajattele jo lähtiessäsi alastuloa. Tarkista pyörien urasyvyys. Löytyykö pakollinen 3 mm? Nolo on jos ilmassa ratsataan ja matka sen vuoksi pitää keskeyttää. Tarkista myös jarrulevyt ja iskunvaimenninhydrauliikka. Nestevuodot näkyvät paljaalla silmällä, ja jos niitä on, nosta metakka!

Oma tavaramerkkimme meillä kaikilla

Niin,

Olisi se kai mukavaa jos olisi oma suvun vaakuna ja oma logo pistää joka paikkaan framille. Vielä mukavampaa olisi jos olisi jokin tunnuskuva tai teema jota voisi viljellä sopivasti, ilman että se mitenkään kaupallisesti tai ylpeyden osoituksena otettaisiin.

Majoituspaikkamme oli vanha olutpanimo joka oli rakennettu 1600 -luvulla. Iso halli rakennettu täyteen huoneita hirsien ja narisevien puulattioiden avulla. Tälläinen baarissa oleva lapsiteema toistui joka paikassa. Ilmeisesti oli sen panimon brandi sitten ollut.

Tuo lapsiteema kiersi isona kaakelimosaiikkina koko baaria. Haluttavampi olisi ollut tuo kuparinen tislauspannu kotikäyttöön.

Minkähän takia sen ajan köyhien oloissa on pulleat lapset pantu kuvissa aikuisten touhuihin?

Sängynpäätykuva.

Myös tyynyliinassa ja aluslakanassa kiersi sama kuvio.

Ja kylpyhuoneen tilpehööreissä. Oli kengänkiilloitusliinakin ja suihkumyssy. Itse asiassa tuollaiset pikkupurkit ovat helpompi suihkussa avata, kuin kertakäyttöiset pussukat. Hampailla olen niitä joskus repinyt ja shampoo purskahtaa suuhun. Ja sitten kun on ilman silmälaseja, laittaa ensin hiuksiin hoitoainetta ja lopuksi päähän suihkuvaahtoa.

Ja sitä vaan työtön hotellissa oleskeli vaikka jossain päin maailmaa nähdään nälkää ja yövytään ulkosalla. Anne Frank katseli syyllistävänä, hoikkana ja sittemmin kaasukammioon tukahdettuna, ei tuommoisessa touhussa ole rotia. Jos Gandhi eläisi, häneltä voisi kysyä mitä mieltä hän on länsimaisesta hapatuksesta ja elintasokilpailusta ylipäätään.

Siinä Anne Frankin talon vieressä on homomonumentti. Pystytetty toisen maailmansodan homouhrien muistoksi. Lieneekö uhreja ollut enemmän/vähemmän kuin Suomen talvisodassa?

Reviirin ensivaikutelma

Tulee usein postilaatikosta. Joskus se on kauempana ja nimistä ei edes tiedä mikä mikä mihinkin huushollin kuuluu. Usein, -jos postinjakelun säännöt sallii, se on tontin tai kulkutien kulmalla. Näin osoittaen että tästä eteenpäin on meidän valtakuntaa. Se on joskus kuin vaakuna tai lippu joka kertoo huushollistakin ja niiden asukkaista jotain. Tuossakin porukassa on selvästi vasemmalle päin kallellaan olevia. Joku tunnustaa väriä ja useat haluavat vain olla harmaata massaa.

Kauppiaat ja kotimurtoja harrastavat saavat myös varsin viljalti informaatiota jos laatikko pursuaa tai sisältää vartiointiliikkeen tarroja.

Tässä esimerkki individualismista.

Tuossa on useaa eri hintaluokkaa. Muoviset alle 20 E. Rosterinen Bobi 200 E ja rosterinen Stala 250 E. Punaisen ja sinisen hintaa ja valmistajaa en tunnista.

Ja sitten kun jatketaan töllien pihoille niin on satsattu yksityiskohtiin.

On rekeä ajajineen ja maitolaituria vain koristeeksi.

Toisaalta kotipihan voi myös miinoittaa ja ajatella oikeutetusti, että mitäs meidän laatikot teille ulkopuolisille kuuluu.

Ennen oli energiaa

Niin. Ei ajateltu rakennusten energiankulutusta. Julkisivut täyteen ikkunoita ja ne kaikki yhdenkertaisia.


Alapuolella joku asuu asuntolaivassa.

Hotellihuoneessa oli sellainen ikkunaratkaisu että alapuoli nostetaan ylös, jos haluaa tuulettaa. Ylhäällä se ei pysy muuten kuin kapula panemalla alle.

Nykyarkkitehtuuri on sitten jotain ihan muuta. Polkupyörille on varattu tilaa, tuo kolmikerroksinen ramppi, autoille ei ollenkaan. Pyörät ovat rautatieaseman ja sataman matkalaisten enimmälti osin.

Siitä sitten voi alkaa etsiä omaansa työpäivän päätyttyä. Liki kaikissa oli jykevä ja koliseva ketjulukko.

Jos asuu asuntolaivassa, voi mennä oman kodin kanssa töihin. Säästyneellä tonttimaksulla voi ostaa shamppanjaa ja tehdä niistä taideteokset asunnon kannelle.

Kahvia aromoituna sivettikissan läpi.

Niin.

Kuvassa kahvipaketti jonka sain juuri.

Sain juuri paketin tuliaisina Helsinki-Vantaalla. Eli kahvipaketti. Tohtineeko pakettia avata. No ehkä sitten kun on sopivasti porukkaa koolla. Toisaalta jos söisin niistä osan kokonaisina ja kierrättäisin samalla tavoin vielä yhden kierroksen, mahtanisiko aromi parantua?

Tässä sanotaan että se olisi maailman kalleinta, Wikipedia sanoo että kalliimpaa on norsun pökäleistä kerätty. Kaipa se hinta vaihtelee vuosittain.

Kopi Luwak

Sivettikissa ruokailemassa

Kopi Luwak eli sivettikissakahvi on maailman toiseksi kallein kahvi. Sitä valmistetaan vain 500 kg vuodessa.
Indonesiankielinen sana Kopi tarkoittaa kahvia ja Luwak sivettikissaa. Kopi Luwak valmistuu, kun sivettikissoihin kuuluva musanki syö kahvinmarjoja. Sivettikissa ei voi sulattaa kovia papuja, vaan ne kulkeutuvat ruuansulatuselimistön läpi sivettikissan ulosteeseen. Sivettikissan ulosteessa pavut näkyvät selvästi ja ne noukitaan ulosteesta. Poimitut pavut pestään ja myydään eteenpäin. Kahvipavut paahdetaan ja jauhetaan ennen kahvijuoman valmistamista.^[1]

Aromi

Kahvinpapuja sivettikissan ulosteissa

Sivettikissan suoliston läpi kulkeminen, vatsahapot ja ruoansulatusentsyymit tuottavat kahvipapuihin omalaatuisen aromin. Maussa kerrotaan olevan vivahteita suklaasta tai karamellista. Johtuen erikoisesta tavasta, jolla kahvi syntyy, sen pavuista maksetaan maailman kalleinta kilohintaa: 100 grammaa maksaa noin 30 euroa. Kupillinen niistä tehtyä espressoa voi maksaa 50 puntaa.^[2] Vuonna 2012 tätä kahvia myytiin Suomessa n. 300 euron kilohintaan.

Lähteet

1. ↑ Kopiluwak.info
2. ↑ Guardian.co.uk: The £50 espresso

Katunäkymiä

 Tuo pieni sähköauto nökötti latauksessa koko ajan. Keskusta-alueella on helpompaa liikkua julkisilla tai pyörillä. Miten lienee yleistyessään, unohteleeko ihmiset johdon kiinni kun lähtee liikenteeseen? Itsellä on unohtunut jo neljä kertaa lämmitystolpan johto. Pisimpään ajoin 20 km, kunnes parkkeerattaessani huomasin johdon puskurin alla.

 Punainen lyhty. Valokuvaaminen oli poikkikadulla kielletty. Kuvassa näkyy valvontakamera joka kyllä kuvaa asiakkaat. Ovet olivat kiinni mutta verhot auki ja työntekijät ikkunoissa. Tämä alue on vanhinta aluetta ja kulmauksessa oli myös tosi aidon näköinen merimieskapakka. Armeija-aikoinani PU kirjoitti aina ruokalan päiväkirjaan "Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi". Näin toistui täsmälleen samoin sanoin ja vuosikymmeniä joka päivä.

Luukkutalo. Kaikissa taloissa on myös ylhäällä palkki. Lienee tavaroiden nostoa varten. Sisäänkäynnit ovat usein kapeita ja muuttotavarat tuodaan ikkunoiden kautta. Onhan siinä etunsa, ei portaikkokaan kolhiinnu ja selät säästyy. Kanavat eivät nykyään juurikaan jäädy, mutta niiltä ajoilta ovat maan kansalaiset saaneet luistelugeeninsä.

Juustokoju

Vaikka sitä juustoa on paljon ja joka puolella niin hinnat ovat melko tyyriitä. Lidlistä saa perusjuustoa edullisemmin ja vielä huomattavasti tuoreampaa. Vanhimmat olivat täällä toistakymmentä vuotta vanhoja ja joidenkin pinta jopa homeessa. Keskustassa oli myös pari juustomuseota myymälöineen ja näytteitä maisteltavana kymmenittäin. Maistuivat juustolta joka ainoa..

Kulinaristin kauhistus

 Outo maa. Ei omaa ruokakulttuuria, ellei juustoa ja pannukakkuja lasketa.
Argentiinalaisia ravintoloita eniten. Tietysti myös Pizzapaikkoja ja mäkkäreitä.

Porsaan ribsit ovat hyviä, muttei kait terveysruokaa. Käsin parasta kaluta ja maiskutella kuin roomalaisissa pidoissa ikään. Perunat ovat aina isoja ranskalaisia ja niitä ehdottomasti dipataan majoneesiin. Kaduilla  väki syö paperistruutasta pelkkiä ranskalaisia ja kädet sekä suu ovat majoneesin vallassa. Alempi ruoka oli mukamas Wienerleike, mutta oli perin pieni annos. Wienissähän wienerleike tehdään vasikasta ja täyttää koko lautasen.

Alla oleva annos on Indonesiasta joka on tämän maan entinen alusmaa.

Ja paljon on Cafe-baareja, joissa ihmiset istuu tyynyillä ikkunoiden takana ja kukaan ei juo kahvia.
Tälläisiä välineitä on tarjolla myös ja baareissa ne ovat asiakkaiden käytettävissä. Kuvaa kun klikkaa niin näkyy paremmin.