Polkupyörällä Jäämerelle ja takaisin.

Niin,

Sitten oli lukuvuorossa Matti Rämön kirja vuodelta 2012. Kävi Venäjät, Norjat, Suomet ja Ruotsitkin. Olennaisin seikka oli että hän palasi takaisin kotiinsa läpi Latovainion. Sen minäkin olen tehnyt monasti.

Mustikkametsässä

Niin, mustikat ovat tuloillaan. Ihan saman värisiä kuin varpujen lehdet joten vaikea havaita.

Tämän kuvan keskipisteessä on yksi. Klikkaa suuremmaksi ellet muuten näe.
15.06.2013

Porkkalan pitsipäivät

Hyönteiset ovat ahkeria ja koristelevat puut nopeasti pitsivaippaan.

 Kauempaa katsoen pensaikko näyttää vain keväisen kuolleelta.

 Lähemmäksi tultua se näyttää kuin joku olisi spreijannut valkoista maalia.

Jotain harsomaista on puiden oksilla.

 Ahaa, Porkkalan pitsipäivät ovat meneillään.

 Tuossa mötikässä ovat ahkeroitsijat.

 Zoomaus epäonnistui, mutta focuksesta huolimatta siinä olisi einestä.

Kerääntyneet ovat kasoihin.

Volkkari yksityiskohtia

Kupla näytti maallikon silmään ihan samanlaiselta vuosi toisensa jälkeen. Kuitenkin siinä muuttui monikin osa. Esimerkiksi tuossa 1953 .vuosimallissa ei ole lainkaan pissapoikaa. Myöhemmin siihen tuli sellainen ja paine otettiin vararenkaasta. Vesisäiliö oli tosi pieni.

Joskus 60-luvulla 6 Voltin järjestelmä muuttui 12 Volttiseksi. Akkuhan oli aina takapenkin alla. Sieltä alta se heitti lämmintä ilmaa moottorista kabiiniin myös. Jääraappa oli tarpeen myös ajon aikana sisätiloissa.

 Pakoputkia alunperin oli vain yksi. Myöhemminhän niitä kahta nimitettiin kottikärryn aisoiksi.

 Peilin varsi on jännän ohut. Oikein kutsuu ilkivallantekijää vääntämään se irti.

Tässä etupyörän navan rasvakuppi. Keskellä on nopeusmittarivaijerin neliskanttinen istukka. Matkamittari pyörii vain jos etupyörä pyörii.

Takavalot loistaa ylöspäin, heijastin taaksepäin. Jompikumpi puuttuu jarruvalo tai takavalo.

 Ratin puolat kuin ohutta rautalankaa.

Ja tässä sivupalkissa ylös nouseva suuntavilkku. Myöhemminhän siihen tuli kiinteä valo samaan paikkaan.

Volkkarin vanittaja

Niin,

Naapurini on syntynyt vuonna 1953. Nyt hän sai saman ikäisen volkkarin lahjaksi. Alkuperäiset maalit ja ei viime vuosina juurikaan ajettu. Takaikkuna kaksiosainen ja VW -merkkiä ei keulalla vielä silloin vain vaakuna.

Onhan se hieno. Ilmastointi ja ajonesto puuttuu. ABS ja parkkitutka uupuu. Ohjaustehostin ja radio uupeluksissa. Ei sähköisiä lasinnostimia.

Vaikeimman kautta

Niin,

Olette varmaan joskus nähneet tapauksen jossa kaupan kassahihnalla seuraavan asiakkaan ostos  lyödään vahingossa edellisen asiakkaan ostoksiin. Mitään vakavaa ei tapahdu jos kumpikaan ei huomaa tilannetta vielä kaupassa, toinen ihmettelee kotona outoa ostosta ja toinen ihmettelee ostinko lainkaan sitä tavaraa jota piti. Ei vaarallista.

Juuri äsken näin miten tilanne voi mennä Lidlissä ja jos kassahenkilöllä ei ole valtuuksia tehdä palautuksia.

Asiakas pakkasi kassiaan jo laskun maksettuaan ja sanoi jonossa vuorossa olevalle: " nämä kanasuikaleet on varmaan teidän kun ei minun pitänyt tälläisia ostaa" -Juu , sanoi seuraava ja siis minun edessäni oleva.

Jo maksanut joutui kutsumaan myymälävastaavn paikalle ja joka ainoa ostos piti vetää viivakoodilaitteesta takaisin. Sen jälkeen uudestaan kaikki ne jotka asiakas halusi ostaa, vedettiin uudestaan. Ja erotus hyvitettiin.
Seuraavan asiakkaan ostokset oli jo puolittain vedetty ja ne piti keskyttää.

Ymmärsin siirtyä heti toiseen jonoon kun arvasin miten se kestää. Oli jotain ongelmia nappuloiden kanssa ja vartti siinä varmaan heillä meni. Pääsin toisesta jonosta läpi kun asiaa vielä selviteltiin.

Sanoin jo siinä hihnalla asiakkaalle joka sai turhan tavaran että myy se ostos käteisellä sille joka olisi sen alunperin halunnut. Ei ymmärtänyt mitä tarkoitin.

Jos haluatte kauheet hässäkät vaikkapa juhannusaaton jonoihin, laittakaa tavarat hihnalla sellaisiin kekoihin että ne valuvat edellä- ja seuraavana olevan ostoksien joukkoon. Ja sitten vaan selvittelemään. Mukaan vielä muutamia punnitsemattomia tavaroita, se ei tosin sotke Lidlissä kun ne punnitaan kassalla.

Pyörällä Afrikkaan ja jopa takaisinkin.

No niin. Nyt tuli luettua tämäkin kirja. Pitkä matkahan se Matti Rämölle oli fillaroida, kovempi jobi kuin minulle kirjan lukeminen. Pinnoja katkeili ja renkaita puhkesi. Suola-aavikon ylitys oli melko kuiva etappi. Laivamatkoja oli mennessä Viroon ja palatessa Saksasta. Yöpymiset pääosin teltassa. Oikein paleli kun luki tätä.