Harvinainen herkku

Niin,

Suomessa ei taida saada torilta ostetaa vastavalmistettuja kuumia kookospalloja. Näyttävät kauempaa katsoen perunan puolikkailta mutta ovat kookostaikinaan tehtyjä lettupalleroita.

Hua Hin vanhaa ja uutta

Niin, Kalastajakylä on jäänyt uuden asutuksen keskelle, sitä ei lanattu maan tasalle. Esimerkiksi tässä liikkeiden keskellä asui kalastaja joka ei ollut tehnyt asumuksestaan mitään kauppahuonetta vaan asui ja eli. Perkasi kaloja ennen eteenpäin toimittamistaan.

Siitä vähän matkan päässä meren rannalla oli hulppea lomakeskuskompleksi. Vartijat portilla ja massiiviset pensasveistokset puutarhassaan.

Tämä taisi olla siinä sisäänkäynnin vieressä.

Lapset iltatorilla Hu Hin

Niin,

Jos lähettää kolme alaikäistä lasta yksikseen ruhkaiselle torille on tärkeää ohjeistaa heitä että pysytelkää yhdessä ja pitäkää toisistanne kiinni.

Hua Hinin iltatorin hygienia

Niin,

Ko Seafood.

Suomessa on kaiken maailman määräyksiä liittyen elintarvikeketjuun, se on hyvä asia. Thaimaassa tuntuu olevan sellainen sääntö että asialliset hommat hoidetaan mutta turhasta ei nipoteta. Jäämurskalla viilennetään ja kuumennettavat ruuat eivät muutoinkaan helpolla aiheuta vatsanväänteitä.

Näennäinen tungos ja kaaos kyökin puolella hämää, kaikki toimii. Eikä kalliin puhtaan veden kansaa  turhaan läträtä.

Hanskat on kädessä ja kaasulla toimivia kypsennystasoja sekä -kattiloita löytyy. Kaikki viedään yön tullessa pois ja pestään. Siis rosteria.

Lähikuva.

Äyriäiset lepäävät jäämurskapedillä. Sitä en tiedä mitä tapahtuu niille yksilöille jotka jäävät myymättä illan päätteeksi.

Illan ravintola on puoliksi rakennettu päivisin katuna toimivan kulkuväylän paikalle. Lastenistuin odottaa mukulaa istumaan, mutta ajankohdasta johtuen farangilapsia ei juurikaan näkynyt.

Auringon vielä paistaessa paikkkoja vasta valmisteltiin. Ko Seafood oli vakiopaikkamme koska kaksi kertaa siellä aterioimme, -äyriäisiä. Ko tarkoittaa saarta ja voidaan myös kirjoittaa Koh.

Celine Lee on käsitellyt kyseistä toriravintolaa kirjoituksessaan.

Hua Hin hevoset

Niin,

Yleensä uimarannoille ei saa tuoda koiriakaan mutta Hua Hin on tunnettu ratsastusponeistaan. Jätöksiäkin näkyi mutta mielestäni turisteja ei ratsastus enemmälti kiinnostanut.

Rannalla oli kuitenkin paljon jälkiä jotta kyllä hevoset liikuntaakin saavat.

Rannan kuppilassa tuli hevosasiakas kun paikallinen ohjastaja kumosi cokiksen suoraan satulassa istuen.

Varsinainen terminaali oli Hiltonin juurella jossa on myös rannan sisääntulo.

Tallit olivat toisaalla jotta liikenteenkin seassa piti körötellä.

Liikennettä vastaan ajelivat jotta kait se sääntö on siellä niin.

Hua Hin ja ikivihreä putiikki

Niin,

Majapaikkamme oli 8 huoneuston hotelli omakotialueella. Suomalaisomisteinen ainakin osittain. Evergreen Boutique. Hieman oli hankalien yhteyksien takana eikä meren rannalla mutta se oli tiedossa jo netin kautta varatessamme.

Henkilökuntaa oli paikalla vuorotellen ja keskimäärin kaksi. Yöllä vain päivystäjä. Tässä eräs heistä näyttää voitonmerkkiä.

Pihalla oli niinkuin aina on -henkien talo. Sinne tuodaan ruokaa, suitsukkeita ja kynttilöitä. Tehosta en tiedä mutta suomessa ei ole yleistynyt vaikka monenmoista murhetta suomenkin kodeissa aina välillä esiintyy.

Hua Hin ruokaa

Niin,

Ja väliin taas annoskuvia. Ei maksalaatikkoa eikä lihapataa. Helteessä se tuntuisikin aluksi oudolta mutta tottuisi siihenkin.