Tinkaaminen verissä, -latovainiolaisellakin.

Niin,

Se Latovainiolainen oli kova reissaamaan ja myös tinkaamaan. Joskus meni tuntikin hiuskamman hintaa tinkatessa niinkuin Jungin Kallellakin pari-kolme porsaanostossa.

Latovainiolainen oli Ranskassa kun viisaudenhammas alkoi vihoittelemaan ja oli pakko mennä yksityiselle klinikalle. Ne otti siellä röntgenin ja sanoivat että verenmyrkytys on varsin liki, se täytyy leikata Mösjöö on hyvä vaan ja onnistuu tänään ja voidaan nukuttaakin.

Latovainiolainen meinasi että palaa kotimaahan jotta Forssan sairaalassa ylilääkäri Soro tekisi operaation. Lentomatka kuitenkin tulehtuneen ikenen ja verenmyrkytysvaaran kanssa oli kauhistus ja hän kysyi klinikalta paljonko sellainen täällä klinikalla maksaisi?

Se on 1500 frangia sanoi fransmanni ja kirjoitti sen vielä paperillekin. Ohoh, sanoi Latovainiolainen ja löi käsiään yhteen. Tuolla hintaa pitäisi saada jo kultahammas suuhun ja avanne minun reistailevaan vatsaan.

Alkoi kova tinkaaminen ja hampaan jomotus vaan paheni. Lopulta klinikan henkilökunta suostui kun näkivät että mies voi kohta menehtyä verenmyrkytyksen edetessä. -Okay suostumme, sanoi klinikan johtaja.

Nopeasti tuli Latovainiolaiseltakin vastaus: -selvä on jos kahdella avanteella teette, ja sitten mies jo pyörtyikin.

-No ei pyörtyneen kanssa sitten enää neuvoteltu ja Latovainiolainen sai toivomansa lisäoperaatiot, viisaudenhampaan poiston lisäksi.

Latovainiolainen merillä

Niin,

Latovainiolainen lähti kävelemään reppu selässään kohti Laukeelaa ja hän mietti aikoja jolloin hän oli Tienhaaran pojan kanssa ollut seilaamassa merilläkin.

Hänelle tuli sanomista juopottelusta työaikana ja kapteeni oli kirjoittanut päiväkirjaankin eräänä päivänä että " Latovainiolainen oli eilen juovuksissa".- No, ei se mitään, myöhemmin kun oli Latovainiolaisen vahtivuoro hän kirjoitti päiväkirjaan että Kapteeni oli tänään selvinpäin.

Eihän tuollainen teksti tietenkään esimiehen ja alaisen suhdetta parantanut ja myöhemmin messitarkastuksessa kapteeni kirjoitti
päiväkirjaan että Latovainiolaisen messi on siivottomassa kunnossa.

Latovainiolainen jatkoi myöhemmin siihen perään että messi on samanlaisessa kunnossa kuin Kapteenikin. Ja lähtöhän se sitten tuli laivasta kun Hampurissa seuraavaksi lastia purettiin.

Kärpästen kiusaus

Niin,

Latovainiolainen siis lähti Matkun talon ruokapöydästä ja ilta alkoikin jo hämärtää. Urjalantietä penikulman käveltyään esiintuli isohko talo, -tai pirtti niinkuin Punkalaitumella sanotaan.

Latovainiolainen kysyi talonväeltä yösijaa ja isäntä empi kovasti outoa kulkumiestä majoittaa. Emäntä oli suostuvaisempi ja sanoi että tuohon tuvan lattialle voi oikaista, jos vaan kärsii noita satoja kärpäsiä. Olihan silloin paha kärpäsvuosi ja talossa lantalakin ihan pihapiirissä.

-Enköhän pärjänne, -sanoi latovainiolainen ja asettui myöhemmin reppuineen tuvan lattialle kun isäntäväkin jo siirtyi kammarin puolelle.

Aamusella latovainiolaiselle tarjottiin korvikettakin ja mies oli lähdössä jo aikaisin taipaleelle. Miehen lakkia ovella sovittaessa emäntä kuitenkin kyseli että saiko mies kärpäsiltä nukutuksi?

-No tokihan sain, -kun ensin parkkeerasin nuo käpäset, sanoi mies.

-Mitäs se kärpästen parkkeeraaminen tarkoittaa- uteli siihen emäntä?

-No minä rykäisin tuonne vastapäiseen nurkkaan tortut, -vastasi latovainiolainen siihen ja siirtyikin jo ovenavauksella pihamaalle.

Latovainiolainen tien päällä.

Niin,

Latovainiossakin oli ainakin yksi huonokuuloinen ja oli myös aikakausi jolloin töistä oli pulaa ja talottomat kävelivät pitkin pitäjiä nälkäisinä ja töitä kyselemässä. Eräs tunnettu tervekorvainen latovainiolainen matkasi jalan Matkun tienoilla ja astui taloon jossa isäntä ja emäntä oli juuri syömässä.

Latovainiolainen sanoi, hyvää päivää taloon ja istuutui penkille. Isäntä kysyi mistä mies tulee ja mitä hänelle kuuluu?

Latovainiolainen sanoi että kiitos, olen vain töitä hakemassa mutta söin juuri naapurissa. Isäntä kysyi vielä kovemmalla äänellä että mitä kuuluu?

Siihen latovainiolainen vastasi että kiitos mutta kun juuri naapurissa söin. Silloin emäntä arveli ääneen isännälle että mies on varmaan huonokuuloinen.

Siihen latovainiolainen totesi että kai sitä sitten pitää syödä kun emäntäkin noin kovasti patistelee ja mies siirtyi ruokapöytään.

Mies söi kauan ja paljon, niin paljon että talonväki totesi onpas tuo mies kuuroksi kovin runsasruokainen. Syötyään ja röyhtäistyään latovainiolainen nousi pöydästä, sanoi kiitos paljon ja palasi maantielle etsimään yösijaa.

Latovainiolaisia pohjoisessa.

Niin,

Aiemmin mainitsin Latovainion mielikuvitusrikkaasta ihmisestä. Heitä oli useampia ja kinojakin syntyi kun mielenvahviketta oli nautittu ja rehvastella haluttiin.

Yksi joukko kinasteli Nätti Jussin tapaan kuinka pohjoisessa olivat käyneeet. Ämmäläntiellä asuvan Pekan vaimo oli haettu Kemijärveltä ja hänkin olisi siis pohjoisen nähnyt. Jorma taas fanitti Sevettijärveä ja molemmat kertoilivat käyneensä myös siitä ylempänä ja ihan niin pohjoisessa kun vaan voi, ja oli siinä muutakin porukkaa. 

Syntyi sanvaihtoa:

Miehet siis väittelivät siitä kuka on käynyt pohjoisimmassa. Kaikenlaisia todistuksia esitettiin. Viimeiseksi Jorma sanoi että "minä kävin niin pohjoisessa että piti ruveta konttaamaan kun siellä taivas ja maa olivat niin lähellä toisiaan". Muut luovuttivat, mutta Pekka - joka nyt puuttui innokkaana väittelyyn - epäili että juttu ei ole totta kun hänkin oli käynyt sillä samassa ahtaassa paikassa ja varmaan pidemmällä. "On totta on, väitti Jorma". "Jos sinä olisit käynyt niin pohjoisessa, olisit nähnyt sen pienen pisteen, joka siellä maan ja taivaan välillä on. Siitä et puhunut mitään." "Kyllä minä sen pisteen näin!", toinen vastasi. "No nyt minä uskon sinua. Minähän se siellä vielä yritin ryömiä eteenpäin", sanoi Jorma.

Juopotteluun ja tulirokkoon voi kuolla.

Niin,

Jopa Latovainiossakin, etenkin jos eletään vuotta 1916.

Junaonnettomuus ja työsulku 100 vuotta sitten

Niin,

Mahtoi Jokioisissa olla siirappisotkua 4.4.1917.

Ja Lehtoniemen konepajalla hiljaista. Sitten se meni parin vuoden päästä konkurssiin.