Niin,
Nyt vuonna 2019 Laukku Leena on Jämsässä. Alla myös muita julkaisuja.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/75db588e-0711-40c6-bb09-b2b3b0560953?fbclid=IwAR0eV-kjtFl15Fb9VTWOFXuWfOr8thKaBzumL0XEJQvBwHZ3Rn3X_d3ymLE
Meillä täällä taas on oma Matkalaukku-Mattimme. Nappasin kuvan juuri äsken. Hän kulkee ison kärrynsä kanssa sellaista viiden kilometrin lenkkiä. Samat saappaat, paksut palttoot ja kaulaliinat päällä kesät-talvet. Jos hänet ohittaa läheltä voi aistia elämän aromin, -ei alkoholin.
Kukaan ei tiedä mitä kassissa on. Joskus pysähtyy tutkimaan roskiksia, jotta olisiko siellä tarpeellisia vaatteita ja eineksiä. Jyrkässä mäessä hän etenee hitaasti useasti pysähdellen ja juuri minun kohdalla hän lysähti penkille, lämpöä oli yli 23 astetta. En ole nähnyt kenenkään jututtavan häntä, ihmisiä oudoksuttaa. Eräänä keväänä hän oli sitonut pakaasinsa kärryihin useilla autojen lämmitysjohdoilla, joita oli ilmeisesti irroittanut pois tolpista roikkumasta.
Tuuloksen tienoilla on vastaava feminiininen julkkis. Ensin nimi oli Kassi-Alma , sittemmin Laukku-Leena. Hän on kiertänyt vuosikymmenet Forssa-Tuulos-Loppi akselilla ja kauempanakin. Kasseja on paljon ja hän yöpyy ulkona myös talvella.
Joroisten Lehti haastatteli häntä vuonna 2010.
Kiviharju on elänyt mediatietojen mukaan toistakymmentä vuotta kymmenien laukkujensa kanssa taivasalla. Nyt hän on asettunut Jämsään Hallin alueelle, mutta ei suostu ottamaan minkäänlaista apua kaupungilta.
Laukku-Leenana tunnettu Kiviharju on antanut tiettävästi vain yhden kunnollisen haastattelun medialle. Joroisten Lehden toimittaja kutsui Kiviharjun kotiinsa yöksi vuonna 2010 ja sai kuulla ulkosalla laukkuineen elävän naisen elämäntarinan.
Juttu on kadonnut lehden verkkosivuilta uudistuksen jälkeen. Sitä ei myöskään löydy arkistosta.
– Lehti vaihtoi omistajaa ja arkistojen siirto konsernista toiseen ei onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla, kertoo Joroisten Lehden päätoimittaja Sari Ristamäki.
Juttu on kuitenkin kehystettynä toimituksen seinällä.
Elämä muuttui äidin kuoleman jälkeen
Kiviharju kertoo jutussa, että alkoi jo 15-vuotiaan viettää kesänsä Euroopassa kieliä opiskellen ja kierrellen.
Haastattelun mukaan Kiviharju kirjoitti ylioppilaaksi, luki oikeustieteitä yliopistossa ja teki konttoritöitä, kunnes ryhtyi äitinsä kokopäiväiseksi omaishoitajaksi.
Omaishoitajan työtä hän kertoi tehneensä vuosikymmeniä. Äidin kuoleman jälkeen hän ei päässyt takaisin työelämään työkokemuksen puutteen vuoksi.
Haastattelussa Leena Kiviharju kertoo heittäytyneensä "Luojan ruokittavaksi"kuusi vuotta ennen jutun julkaisua, eli vuonna 2004. Syyksi mainitaan se, että "yhteiskunta ei tarvinnut hänen työpanostaan".
"Hän alkoi kiertää peukalokyydillä ympäri maata keräten jäteastioista pulloja ja tölkkejä. Panttirahoilla hän ostaa ruokaa ja piipputupakkaa.
Kiviharju sanoo elävän aliravittuna mutta terveenä. Omien sanojensa mukaan hän ei saa minkäänlaista yhteiskunnallista tukea, koska "ei asu missään ja inhoaa lappujen täyttämistä".
Vuonna 2010 julkaistussa jutussa Kiviharju sanoo, että aikoo kiertää Suomea vielä vajaat viisi vuotta, kunnes saa kansaneläkettä. Sen jälkeen suunnitelmissa oli asunnon hankkiminen.
Alkuvuodesta 2019 hän kuitenkin asuu yhä taivasalla laukkuineen.
Videoonkin on päässyt
