Varkaankurun kierros

Niin,  Varkaankurun kiertosuunnan valinta vaikuttaa paljon siihen minkäoloinen tunnelma siitä polvinivelille syntyy. Myötäpäivään se on parahultainen kiertää, jolloin kaksilankkuisten pitkospuiden tiuhat askelmat ovat selkeämpiä ja turvallisempia askeltaa.

Kierroksen aikana näkyy kosteikkoluonnon koko biodiversiteetti. Lahopuita, solisevia purokohtia ja vettynyttä sammalikkoa. Reitin varrella olevissa opastetauluissa kerrotaan lisää ja tarkemmin.

Ihan hyvää polttopuuta on jätetty tonne märäntymään, -sanoisi mammavainaani josko eläisi.

Alkuosa eli kurun alapää on sammalikkoa mutta veden solinan voi kuulla sielläkin. Sitten noustaan koko ajan ylemmäksi ja lopussa eli yläkohdassa, siis reitin puolivälissä on kotamaja kahviloineen. Siinä vieressä ja kääntöpisteessä on rotko vesiputouksineen. Kohta on myös risteyskohta josta voi lähteä Kesänkijärvelle tai monelle muulle jatkoreitille. esimerkiksi jylhälle ja karulle Keskisen alkupään kierrokselle jossa on myös Kellostapulin kuru. Kurusta nousin Kellostapulille mutta otin vain videoita. Netistä löytyy yleensäottaenkin parempia kuvia kuin minulta.

Äkäslompolo ja järvi nimeltä Kesänki.

 Niin, syysruskan aikaan ihmiset nousevat etelästä pohjoiseen, -ainakin osa. Kesänkijärven kierros oli ensimmäinen patikointini kohteessa. Olisiko noin 8 km siirtymisineen mökiltä? Alkupätkä mentiin peräkanaa muiden ihmisten kanssa ja vastaantulijoita ei vielä ollut. Jokusia pyöräilijöitä ohitteli ja he jatkoivat todennäköisesti Varkaankurun,  Ylläsjärven tai Kellostapulin kierrokselle.

Kun alkumatkan mökkipolkuosuus on suoritettu, näkyy järvi ja sen takana Yllästunturi kesäasussaan.

Kesänkijärvellä voi myös kalastella ja paljon soutuveneitäkin on rannalla. Yksi mies kalasteli kelluntalaitteensa avulla. Kauempaa näytti että mies olisi jossain pulassa. Ennen kuin metsäpolku johti kesängin keitaan kahvilan äärelle, oli matkalla nousuja ja laskuja sekä tunturipuroja. Kaunista ja vaihtelevaa maastoa.

Kesängin keidas oli kahvila joka jäi tutkimatta. Sieltä olisi saanut kahvia ja lettuja. Suomaisemaa pitkospuineen. Nämä samat taukopaikat toimivat myös talvella ja niiden huoltokin on helpompaa moottorikelkkojen ansiosta.

Latupohjaa ja kävelylankkua. Välillä oli ritilämäistä siltaa harjateräksestä rakennettua.

Kahvilasta järven toisen pään parkkipaikalle polku seurasi järven rantaviivaa. Matkan varrelle oli pystytetty info- ja opastauluja koska reitin nimi oli Hillapolku. Parkkipaikan lähellä oli venelaiturit ja jokin yksinäinen rantamökki saunoineen vesirajassa,

Porokin tallusteli rantahetteikössä ja Kuukkelit tulivat kerjäämään eväsmuruja. Kesängin kierros on suosittu ja useimmat tuntuivat kiertävän sen toiseen suuntaan tai sitten vaan käyvät kääntymässä kahvilan tienoilla. Suojärvi on aina rauhallinen ja tähän aikaan itikoistakaan ei ollut riesaa.Järveltä lähtee Kesänginjoki joka jakaa Äkäslompolon mökkikylän keskeltä kahtia. Talvella siitä ei ole haittaa.

Äkäslompoon vko 37, Ruska-aika.

 

Niin,

 Pellon suunnalta jatkoimme kohti Kilpisjärveä Tornionjokea seuraten. Ei Ylläsjärven kautta, vaan suoraan jatkaen E8  tietä ja sieltä Äkäslompoloon.
Jounin kaupan parkkipaikka oli täynnänsä autoja ja matkailuautoja.  Ulkona iso Jounin linja-auto. Lieneekö käytetty milloin viimeksi kun renkaatkin oli painuneet asfalttiin. Käytävällä meitä tervehti tuumivainen henkilö. Ukkoko vai akkako? Suopursuseppele päässään ja kovin kalvakkain kasvoin.

 

Sitten pienten ostosten jälkeen majoittumaan. Tunturitietä pitkin lyhyt tovi ja oikealle. 

Tässä vaiheessa vielä varsin väljää.

ilmalämpöpumppu

 ilmalämpöpumppu

Kuninkaantien alitussilta

 Niin, uusi silta liittymineen on ollut valmiina jo jonkin tovin. Asiaan kuuluu että sittenpä tuon ikiaikaisen asuntotalon omistaja pani pytinkinsä myyntiin.

Täällä tämän sillan alkukuvat.  

https://holjander.blogspot.com/2019/07/kuninkaantien-alitussilta.html

Vähän hiihtoakin Sallan tyyliin.

Niin, hoidettu latu kulki sadan metrin päässä mökistä, mutta oikolatu sille piti ensin tehdä. Jos lähti toiseen suuntaan kyseiselle  8 km tunturien kierrokselle, lopussa oli raskas nousu. Toisessa suunnassa se nousu olikin sitten jyrkkä lasku, jossa kaaduinkin lumipenkkaan kerran.

Sitten Sallan Tuvilta lähti kolme kertaa pidempi lenkki Ruuhitunturille ja pituudeltaan siltä väliltä oleva hiihtomatka oli Sallan keskustaan. Nekin tuli hiidettyä kertaalleen. Ruuhitunturin raskas nousu oli koettelemus mutta alastulo olikin sitten yhtä juhlaa.

Huonommalla alkuviikon keleillä hiihtelin lyhyempiä pätkiä. Jos sinne saakka ajaa eli 1000 km suuntaansa ei sitä kehtaa ihan sisätiloissakaan koko aikaa olla.

Sallan keskustan lähellä olevalta harjulta näkyi Sallatunturille asti. 10 km matkaa.

Riippukeinuja näkyi laskettelurinteiden tulipaikoilla mutta lumen määrä oli tehnyt tepposet niille kaikille.

Toivorikkaana ajattelin hiihtää Sallan taajaman kahvilaan mutta en sellaista äkkiseltään havainnut ja palasin ilman taukoa takaisin.

Laavuilla oli vain joillakin tulet tehtyinä. Aiemmilta reissuilta tutulta  Kaunisharjun laavulla oli, mutta kuukkeleita ei tällä kertaa näkynyt.

Sallan koulukeskus oli melko massiivinen, kun siinä on kaikki asteet ja lukiokin. 

Ruuhitunturin laella oli myös tuttu taukopaikka kahviloineen, mutta tarjontaa  tulossa vasta viikko 8. Omatoimisesti porukka teki siellä takkaan valkeaa ja söivät muitakin eväitään tuulen suojassa. Ruuhitunturin laella olevasta näkötornista näkee Venäjälle asti.

Mökkeröinen

Niin, jostain luin että kelomökit ovat nykyään vähemmän suosittuja uudisrakentajien parissa. Aihkihirret ovatkin ehkä vanhentuessaan vaaleamman sävyisiä. Kelohirsi pesuhuoneessa näytti minustakin oudolta kun seinän ja lattian välistä tiivistystä on vaikea suorittaa.

Kolmen asunnon rivitalo oli kahden vanhan veljeksen ja jonkun muun taloyhtiö. Sähkölämmitys ja avotakka kaikissa. Lattialämmitys huiteli 25 astetta kun tultiin ja kuuma kuin pätsi. Omistaja sanoi että oli laittanut lämpimmäksi kun lattiat lämpiää vain yöaikaan ja eteintila oli klinkkeriä. Silti oli seinäpattereita joka huoneessa ja sänkyjäkin kahdeksan.

Mikähän lienee pakkasajan sähkölasku tuollaisessa? Ei pieni arvelen.

Sikäli mukava että portaat ylös eivät olleet tavanomaiset tikapuut vaan kierreportaat. Ylhäällä ei ollut vessaa jotta vanha mies joutuu kuitenkin joskus yöllä pissallekin könyämään. Alhaalla oli myös makuuhuone ja 120 cm vuode.

Kesäaikaan mökin takapuolellakin olisi voinut oleskella isolla katoksellisella terasilla. Ottaisin tuollaisen kyllä omaksenikin jos ei tarvitsisi ylläpidosta ja kiinteistöverosta mitään maksella. Niin, ja jos vielä kaikki pinossa olevat polttopuutkin annettaisiin.