Serkun miehen muistokirjoitus

MUISTOKIRJOITUS HS: Tapio Tamminen 1954 - 2020 

KULTTUURIKRIITIKKO SAI TUNNUSTUSTA 

FT, kulttuuriantropologi, tietokirjailija Tapio Tamminen menehtyi 18.9.2020 äkilliseen sairauskohtaukseen Suomussalmella 65-vuotiaana.

 Tapio Tamminen kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1973 Kajaanin lyseosta, valmistui valtiotieteen maisteriksi vuonna 1979 ja -lisensiaatiksi vuonna 1988. Filosofian tohtoriksi hän väitteli vuonna 1994 Helsingin yliopistosta kulttuuriantropologian ja käytännöllisen filosofian alaan kuuluvalla tutkielmalla Edistyksen Myytti: kertomus modernin yhteiskunnan kulttuurisesta paradigmasta.

 Hän oli nelilapsisen, kajaanilaisen yrittäjäperheen toiseksi vanhin lapsi ja ainoa poika; lempeä, huolehtivainen ja luotettava isoveli. Onnellisimmat lapsuuden muistot liittyivät kesän viettoon perheen kanssa luonnonhelmassa, Oulujärven kesämökillä. Jo nuoruusvuosinaan Tammisessa heräsi voimakas kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin ja kirjallisuuteen. Myös musiikin kuuntelu oli hänelle tärkeää, erityisesti Hector-rockin vahva sanoma resonoi tajunnassa.

 Perheen piirissä Tapio koettiin hyvin ajattelevaiseksi, rohkeaksi, jopa radikaaliksikin. Hän eli omien ideologioidensa täyttämää elämää kantaen huolta maailman tilasta ja heikompien oikeuksista. Kirjaston aarteet avasivat ikkunaa globaaliin todellisuuteen. Hän totesi tulleensa "kehitysmaauskoon" ja sen innoittamana lähti opiskelemaan taloustiedettä ja antropologiaa Helsingin yliopiston valtiotieteelliseen tiedekuntaan. Vaikka Kainuu jäi taakse, se pysyi hänelle aina tärkeänä mielen maisemana ja nuoruusvuosina solmitut ystävyyssuhteet säilyivät. Tamminen meni vuonna 1979 naimisiin fyysikko-filosofi Tarja Kallion kanssa. Pariskunnan yhteisillä ja toisiaan täydentävillä kiinnostuksen kohteilla oli suuri merkitys molempien työn avartajina ja syventäjinä. Luonto ja kestävä kehitys olivat molemmille sydämenasioita. 

Nuoripari muutti v. 1980 Taavettiin EteläKarjalaan, kun Tamminen oli suorittanut siviilipalvelunsa. Maalta aidompaa elämää etsivän reformistin päivät täyttyivät kahdeksan vuoden ajan pienimuotoisesta luomuviljelystä, lampaiden- ja mehiläistenhoidosta. Väliin oli sijaisuuksia opettajana ja ohessa valmistui lisensiaattityö Paratiisimyytin transformaatioista. Seuraavien kahdeksan vuoden projektiksi tuli kansainvälisyyskasvatuksen linjan perustaminen Laajasalon opistoon Helsinkiin. Aikanaan ainutlaatuiseen opintokokonaisuuteen kuului 6 viikon kiertomatka Intiassa ja Nepalissa. Toisen luokan junien ja edullisten majapaikkojen elämä kävi tutuiksi, kun hän jokaisen vuosikurssin kanssa kiersi laajasti niemimaata tutustumassa yhteiskunnan organisaatioihin ja kehitysyhteistyöprojekteihin.

 Kokemusten siivittämänä syntyi myös väitöskirja edistyksen ideasta, käsitteestä joka on perustavalla tavalla muovannut modernia todellisuutta. Tätä monien opiskelijoidensa elämänvalintoihinkin syvästi vaikuttanutta, antoisaa, mutta kohdaltaan valmiiksi tullutta elämänvaihetta seurasi radio-ohjelmien aika. Tamminen teki YLE Radio 1:lle Kolmannen maailman puheenvuoroja yli 20 vuoden ajan ja käsikirjoitti ja ohjasi Radioateljeelle noin 60 yhteiskunnallisfilosofista featureohjelmaa, jotka saivat paljon kiitosta ja Kouran kunniamaininnan v.2008. Ohjelmien teossa syntynyttä aineistoa laajentamalla ja syventämällä alkoi syntyä myös kirjoja. Näistä 2011 julkaistu Mahatma Gandhin veroisesta muslimiuudistajasta Kaffar Khanista kertova kirja Islamin aseeton soturi oli hänelle erityisen rakas. 

Tunnetumpia teoksia ovat natsismin juuriin pureutuneet Pahan viehätys ja TietoFinlandian vuonna 2015 voittanut Kansankodin pimeämpi puoli. Viime vuonna ilmestyi Himmler ja hänen suomalainen buddhansa, joka käännettiin myös Viron ja Tshekin kielelle. Himmler-kirjansa lopussa Tapio Tamminen pohtii natsi-Saksan historian valossa eurooppalaisten nykyistä suhtautumista pakolaisiin. Hän kiinnittää huomion siihen miten äärinationalistiset puolueet ovat vahvistuneet niin Yhdysvalloissa, Intiassa ja Turkissa samoin kuin Euroopan puolella Unkarissa, Puolassa ja Ranskassa. Osin tämä on johtanut pyrkimyksiin säätää lakeja, joissa turvapaikanhakijoita kohdellaan eriarvoisesti. Hän toteaa, että vuoden 2015 pakolaisaalto oli kuitenkin suhteellisen pieni ja varoittaa, että nykymenolla globaalit ekologiset kriisit ovat väistämättömiä parin vuosikymmenen kuluessa. 

Hänen tärkeä kysymyksensä meille kaikille on: ”Kun ilmastonmuutoksen seurauksena 200 miljoonaa ihmistä lähtee liikkeelle eri puolelta maailmaa, kuinka monet ovat valmiita puolustamaan ihmisoikeuksia, demokratiaa ja muita eurooppalaisiksi koettuja arvoja?” 

Tamminen oli sitkeä ja uupumaton edistäessään tärkeinä pitämiään asioita, olipa kyseessä käytännöllinen projekti kotijärvien kunnostamisesta tai pyrkimys globaalin kehityksen ja oikeudenmukaisuuden edistämiseen. Perimmältään tämän laajasti sivistyneen ja humaanin persoonan kiinnostuksen keskiössä oli halu ymmärtää, kuinka uskonnollis-nationalistiset aatteet vaikuttavat ihmisten ja ihmisyhteisöjen kollektiivisen identiteetin muovautumiseen. Varoittaessaan muukalaisvihan, islamofobian, hindu- ja uusnationalismin hyllyvistä hetteiköistä hän ymmärsi samalla, että moderni teknologiavetoinen maailmakaan ei välttämättä ole vapaa tämäntyyppisistä historiaa liikuttavista lainalaisuuksista.

 Päätoimittamansa Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry:n Futura-lehden viimeiset teemanumerot Tamminen kokosi aiheista Mitä Homo sapiensin jälkeen? ja Kohti digitaalista diktatuuria? Näissä asiantuntijat luotaavat monipuolisesti ihmisen ja koneen suhdetta ja yhteiskunnallista roolia – aihepiiriä, johon liittyviä uhkia ja mahdollisuuksia kartoittava kirja odottamatta jäi Tammiselta kesken. Pääsanoma olisi varmasti ollut jo väitöskirjassa korostunut ajatus ihmisen vastuusta. Meidän on oivallettava, että maailmaa muovatessamme olemme teknisen sfäärin ohella vastuussa myös symbolisesta sfääristä, niistä käsitteellisistä ideoista, joiden totuudella toimintamme oikeutamme.

 Tulevaisuuden tutkimuksen seura järjestää pitkäaikaiselle päätoimittajalleen myöhemmin muistoseminaarin ja seuraavassa Futurassa julkaistaan dosentti Osmo Kuusen muistokirjoitus, johon hän on koonnut tarkkanäköisen analyysin Tammisen lehdessä 20 vuoden aikana julkaisemista kirjoituksista. Kehitysmaayhdistys Pääskyjen puheenjohtajana Tamminen sai vuonna 2005 vastaanottaa Kumppanuuspalkinnon presidentti Tarja Haloselta. Kutsu linnan juhliin tuli Tieto-Finlandian myötä myös presidentti Sauli Niinistöltä. Radikaali maailmanparantaja sai siten työlleen myös laajempaa tunnustusta ja arvostusta.

Järsön luontopolulla.

 Niin, Järsön luontopolulla en ollut ennen käynytkään. Parempi mennä polkupyörällä koska Järsöntiellä on ajokielto.  Ensin yli moottoritien ja suuntana Porkkalanniemi.

Hiki tuli  5km ajon jälkeen, siis varjossa nestetankkaus.

Kun tulee tälläinen Maatilapuodin kyltti ja Kabanovintien risteys, ei kannata nyt sinne suunnata.

Tämän paikallistieviitan kohdalta on vielä matkaa mutta tuonne ei siis saa mennä autolla ellei ole tähdellistä asiaa.

Metsää on kaadettu varsin viljalti ja tuuli perkaa vielä lisää.

Jos on varattu huvila niin tuonnepäin.

Tälläinen kylttikin tulee eteen. Tie johtaa myös  kurssikeskukseen mutta tuosta pääsee hienolle luontopolulle jos puomi ei ole asetettu.

Tie jatkuu vehreänä, täältä ei ole puita kaadettu, oikealla luonnonsuojelualue.

Tälläinen liki 4 km Väinämöisen polku. Hyvin viitoitettu.

Hiekkatietä vielä vähän matkaa ja sitten metsään

Tälläisiä infotauluja on matkan varrella ja tiheään myös sinisiä paaluja

Istuinpenkkejä on vähemmän ja ei niitä kaipaakaan muuta kuin ylhäällä näköalapaikalla

Kasvillisuus ja maasto hyvin monimuotoista

Kulkijan lisäksi on toinenkin vanha kääpä

Siniset merkit pitävät reitillä ja hauskat opastaulut saattavat matkaajan selkäkeikkanaurun valtaan

Maisemia ylhäältä ei voi kuvin aistia, ne pitää itse nähdä. Alhaalla oli siis KeVan kurssikeskus ja huvilat sekä postilaatikko.

Reitin voi kiertää myös vastapäivään, jolloin aiemmin mennään  korkealle kolmiomittaustornin kalliolle ja panssarilaiva Väinämöisen ankkuripaikalle.

Pippurin kilohinta?

Niin,

Pippuria kuluu paljon ja se on tärkeä mauste. Jo aikojen alussa pippurilla peitettiin pilaantuneen lihan maku ja ei se ominaisuus siitä ole mihinkään kadonnut. En ole kuullut että kukaan olisi kuollut jos on ostanut ja itse syönyt koirille tarkoitettua pakastejauhelihaa. Kirveliä, kermaa, suolaa, rosmariinia, oreganoa, basilikaa, rakuunaa, timjamia, pippuria, kuivattuja suppilovahveroita jauhelihan sekaan ja tuota seosta laitetaan pieninä nokareina liotettujen laakerilehtien sisälle, kierretään langalla kääryleiksi, uuniin voillla voideltuna  ja sen jälkeen huiviin vaan.

Jotain ihmeellistä on siinä että jauhettu mustapippuri on kilohinnaltaan halvempaa kuin kokonainen. Jauhetussa on siis pakko olla roskia joukossa ja myllärit ovat rehellisiä. Tänään kävin pippuriostoksilla Citymarketissa ja speksi oli että ostan halvimman satsin, -kokonaisia. Sallisen 360 gr oli halvinta kilohinnaltaan, kai sillä tovin pärjää. Varmaan Lidl'stä tai tukusta olisi saanut halvemmalla.

Niin, vuoden 2021 hintoja.

Sallinen 16 €/kilo

Meira 60 gr 27€/kilo

Santa Maria 22 gr 45€/kg

Ja sitten ne vuoden 2003 hinnat:

Santa-Maria pikkupussi 38E/kg ( siis oli ennen halvempaa)

Santa-Maria myllyssä 64E/kg 














Santa- Maria isopurkki 24 E/kg












Meira isopussi 34E/kg

Meira pikkupussi 40E/kg

Sallinen isomälli 22E/kg

Meira purkki 48E/kg

Mortteli oli kotona

Kirkkonummen hautausmaa, kaatuneiden muistopäivä 2021

Meikon kotokierros

Kuviani Äkäkäslomposta 14.02,2021

Pohjoisen reissun tilinpäätös.

 Niin, firmoissa ja taloyhtiöissä sekä projekteissa on tapana tehdä lopuksi jälkilaskelma tai tilinpäätös. Nyt voidaan samaa kysyä kauas tehdyn lomareissun jälkeen, eli oliko kaikki sen vaivan väärti?

ROI -eli sijoitetun pääoman tuotto oli takuuvarmasti negatiivinen jos €uroissa lasketaan kun ei oikein muitakaan mittareita ole. Toisaalta näinhän se on monessa muussakin asiassa ja paree ettei pohdi ollenkaan.

Olihan tuo kuitenkin lähiliikkumista josko minun aikaisempiin Thaimaan tai Kanarian talvilomiin vertaa ja ne aiemmat talviset  ulkomaan majoitusmaksut vieläpä päätyivät ulkomaanelävien taskuihin.

Josko isomammavainaani vielä eläisi ja hänelle sanoisin että tämmöisen lapinreissun tein ja tämän verran piti autossa istua ja tämän verran maksaa, hän pitäisi sitä turhana rahan haaskauksena.

Eräs rouva oli karjalaisia ja hänellä kuulemma oli tokaisu. -Siis josko joku kertoi vaikkapa jotain kallista ruokaa syöneensä : - höh eiks muu persiissäs märkäne?

Ja Jounin Kaupan sushia en siis syönyt ja se ei minun vatsassani energiaksi muuttunut. Sen sijaan Lapin luonto lumoaa ja tunturien rauha sekä muutos arkirutiineihin sen sijaan on piristys ja lisäarvo jota ei voi millään mittareilla mitata.