Vitjamunat

Miehet istuvat löylyssä, kolme vierekkäin kuin palvattavat porsaat. Holja pyyhkii hikeä kasvoiltaan ja roiskauttaa vedet kiukaalle, näin sillä on aina tapana tehdä vaikka nenäänsä pyyhkisi, -etovaa. Pöljä heittää löylyä ja laittaa hieman olutta löylyveden joukkoon. Maltaan tuoksu täyttää löylytilan ja kuumuus iskee vasten kasvoja.

Risto kumartuu kohti polviaan ja kurkkaa lauteiden alle. Kaikenmaailman törkyä ja roskaa, milloinkahan lie siivottu? Pöljän testikkelit roikkuvat laudepuiden raosta pitkällä alaspäin, on tuollaistenkin kanssa vaikea elää -miettii Risto. Jos tekee remonttia polvillaan niin voi jäädä jalan alle ja miten sen aina päättää kummassa puntissa pitää milloinkin?

Risto muistaa kerrotun vastaavasta miehestä joka meni alasti istumaan öljytynnyrin päälle. Pienempi tulppa oli auki ja munat menivät peräkkäin tynnyriin. Tynnyrissä ne kääntyivät vierekkäin ja mies ei enää päässykään ylös.
Piti leikata sivusta tynnyri auki ja ujuttaa pois reiästä peräkkäin, niinkuin olivat läpi tulleetkin.

Olisi se Pöljälläkin kova kimeä kiljaisu jos lauteiden alla olisi nyt villisika. Sika luulisi luumupuiden hedelmiksi ja näykkäisisi niin että rouskis vaan. -uh Ristoa puistatuttaa kun ajatteleekin, vaikka hän itse on prostataton mies.

Se tynnyriajatus jää pyörimään ikiluuppia Riston mieleen. Mielessään hän näkee kuinka alaston mies kävelee kohti kyläsepän pajaa ja peltileikkuria. Takana tulee kaksi miestä ja kantaa tynnyriä joka on kiinni miehen vehkeissä. Tasatahtia on mentävä eikä vastaantulijoille kannata jäädä kauheasti selittelemään. Jos olisi armeijassa niin kunniaa vastaantulevalle upseerille tehdessä ote pitäisi välillä irroittaa ja alastoman miehen mentävä maahan mahalleen makuulle ja tynnyri ahterin päälle siksi aikaa.

Risto ajattelee ottaa puheeksi eväs-nimityksen tässä maalaisympäristössä jossa siitä ei varmaan ole puhuttu. -Kuules Holja, mitäs mieltä sinä olisit jos joku nimittelisi sinua selän takana evääksi? -kysyy Risto ja heittää vuorostaan kipollisen vettä kiukaalle. - vai evvääksi..., mites kukaan semmooseks .. mutta eihän se kivalta tuntuus, ihan kuin joksikin makkaranpalaksi tai aivottomaksi lihakimpaleeksi haukuttaisiin, sanoo Holja ja kyyristyy hänkin jo kumaraan kun kuuma vesihöyry kiirii ylälauteille.

Risto kertoilee vielä yksityiskohtaisesti minkälaista kieltä tanssiporukoissa kavereista käytetään ja kuinka oudolta se hänestäkin kuullostaa. -Jos joskus ottaisin lampaan mukaani iltatansseihin ja sitten viimeisen valssin jälkeen jatkuvaan mäkättämiseen kyllästyneenä teurastaisin ja söisin sen pihan grillissä niin silloin minäkin voisin sanoa että olin evään kanssa tansseissa, -en muuten ja se on vissi, -sanoo Risto vielä lopuksi ja sihauttaa vissi-sanan hampaidensa välistä samoin kuin vesitippa kiukaan kyljessä olisi pihahtanut.

-no semmonen eväs-sika meillähän oli Sarin kanssa Ämyrillä toissakesänä, enkä nyt puhu tuosta Pöljästä, sanoo Holja ja menee välillä vilvoittelemaan.

Kulinaristinen poikamiesmäinen ruokahetki

Kerrotaan kuulumiset ja Risto selostaa miten hän on jo käynyt alkulämmittämässä mökkiä. Autossa olisi viinaksia jos Pöljänterikin lähtisi messiin ja saunan lämmitykseen, parannettaisiin maailmaa ja muisteltaisiin nuoruutta. Otettaisiin myös Holjanteri mukaan. Ristosta tuntuu oudolta kutsua mökin haltijaa hänen omalle mökilleen, mutta hän on sen nyt ikäänkuin ominut viikoksi ja koettaa kääntää sanomisensa sopivan nöyrään muottiin.

-Sopiihan se, sanoo Pöljänteri ja kaivaa pari muovilautasta kaapista, avaa hernekeittopurkin ja laittaa kattilaan lämpenemään. Tiskipöydällä on paperikääreessä ruisleipää ja maitoa löytyy jääkaapista. Syntyy kulinaristinen poikamiesateria jolle Ristokin osallistuu. Ei hänen tästä sivusta katsoen oikeasti kauheasti käy juuri tällä hetkellä kateeksi tämä Pöljänterin poikamieselämä.

Vaikka kotona Sari siivoaakin, hoitaa lapset, vastaa maksuliikenteestä, tekee ruuan ja käy kaupassa, niin silti Risto aina on haikaillut poikamiehen vapauden perään. Yksin ollessa ei kukaan motkottaisi kaljan juonnista ja aikatauluistaankaan ei tarvitse tehdä tiliä. Pöljänterillä on juuri sellainen tilanne, mutta kun se on jatkuvaa niin taitaa olla eri kuin viikon tilapäisvapaus.

Siinä hernekeittoa suuhun lappaessa pohditaan jo koko viikoksi ohjelmaa. Huominen tiistai menisi varmaan jos siellä mökillä korjattaisiin saunan lauteet ja keskiviikkona josko heräisi jo aikaiseen ja iltapäivällä sitten porukalla lähtisi kohti Tulisuudelmaa ja lentoasemaa. Holjanterilla on vanha amerikanrauta johon ne mammat sitten sopii palumatkalla vaikka kolme ihmistä olisi jo mennessä.

Terveystalon ikkunasta näkyy myös Minkiön vanhan meijerin savupiippu. Hulluimpina hetkinään Risto kiipesi tuon piipun puoliväliin siellä sisällä olevia tikkaita pitkin. Hapertuneet noen peittämät kiinnikeet ja humalatila ei ollut mikään hyvä yhdistelmä, mutta hengissä hän selvisi. Toisin kävi Riston ammattikouluaikaiselle kaverille -Käppyrälle. Hän lähti eräs juhannus uimaan Särkän tanssilavan terassilta kohti lähisaarta, mutta uupui kesken ja siltä juhannukselta ei Käppyrän kotiin tullut ilosanomaa vaan poliisi tuli aamusella kertomaan suruviestin.

Samaiseen Vehkajärveen hukkui myös kalastusreissullaan Alankon Ville. Moottoripyörä rannassa odotti turhaan isäntäänsä palaavaksi veneellään. Oli hirvittävä myrsky ja niin siinä kävi vaikka järvi on pieni ja matala. Alankoilla Pöljänteri katsoi aina joskus Sirkus Papukaija TV-ohjelmaa sunnuntaisin, Villen poismentyä sekin rutiini sammui ja Onni Klovni jäi näkemäti, ennen kuin oma TV hankittiin.

Nimismies Pelttari

Risto astuu poliisilaitoksen ovesta sisälle. Ensimmäisenä on ovi jonka pielessä lukee Nimismies Pelttari. Sinne Risto ei mene vaan vastaanottotiskille ja naisvirkailijan lisäksi paikalla on vanhempi konstaapeli Tuomola. Heille Risto alkaa selostamaan ongelmaansa. Kertoilee pitkin sanakääntein ja kovin kiihdyksissä, jolloin Tuomola hieman hermostuu. "Herra on hyvä ja ottaa yhteyttä kuluttajaviranomaisiin, ellette pysty osoittamaan selkeää rikosta. Tyhmyydestä saa aina maksaa ja emme ole täällä paimentamassa mihin milloinkin päätätte tililtänne rahaa siirrellä."

Ristokin havahtuu siinä ja nyt jälkikäteen hieman häpeää, olisihan hänen sisäinen varoituskellonsa pitänyt soittaa kun puhutaan virtsavalkaisuista ja tammaterapiasta.

Ristoa ketuttaa niin vietävästi. Aina hän menee ja nolaa itsensä. Ellei hän olisi kertonut kenelläkään hevoshoidoistaan niin tämän voisi jotenkin sietää, mutta kun hän työkavereillekin meni niin kovasti mainostamaan, voi ketkujen ketku!

Risto kääntyy kannoillaan ja palaa rappukäytävään. Kaikkien sekavien ajatuksien lisäksi pakkaa valtaisa ahdistus päälle. Tulee mieleen johtajan ilmoitus ulkoistamisesta ja Risto miettii myös mitä hän tekisi sen oman firman perustamisensa kanssa. Jos hän on itse itsellään töissä niin kenelle sitä sitten valittaa työoloista tai palkasta? On noloa neuvotella itsensä kanssa palkankorotuksesta ja voikohan sitä enää lähteä perjantaisin jo kello kahdelta kotiinkaan?

Nykyisistä työkavereista tulisi alaisia ja ne alkaisivat häntä arvostelemaan samalla tavalla kun hän arvostelee omaa työnantajaansa. Kaikkia ikäviä asioita tulee usein päätettäväksi ja riitojakin voi joutua setvimään. Kallella on vaimokin sairaana ja solidaarisuudesta kait pitäisi hänet palkata firmaansa vaikka Kallen työteho on mitä on. -Joskus jopa heikompi kuin Riston konsanaan.

Riston ajatukset alkaa kiertämään kehää ja hän poistuu sekavin ajatuksin poliisilaitokselta. Ajaa vanhan kehräämön eli Alkon parkkipaikalle, ostaa satsin viinaksia ja kaasuttaa kohti Holjanterin kortteeria Latovainiossa.

Savukatalysaattori

Sarin työviikko sisältää erilaisia näytteiden analysointia ja projektipalavereja. Hänet integroitiin erääseen huippusalaiseen projektiin jonka on tilannut tupakkatehdas. Tupakkatehtaan tavoitteena on kasvattaa myyntiään vaikka suomeen ollaankin puuhaamassa tupakointikieltoa.

Hän oli aiemmin töissä tilitoimistossa ja hetken työttömyyden jälkeen Sari on nyt Espoon yhtyneissä VTT/TKK laboratoriossa äitiyslomansijaisena. Sarin nykyisessä projektissa kehitetään savukekatalysaattoria joka tulee onnistuessaan olemaan maailmanlaajuinen sensaatio.

Tupakointikielto ravintoloissa, parvekkeilla ja ulkosalla kun kielletään v. 2007 totaalisesti, on tiedossa mahtavat markkinat katalysaattorille. Siinä savuke sijoitetaan koteloon johon samaan laitteeseen myös savu keuhkoissa vierailun jälkeen puhalletaan. Katalysaattori muuttaa kaikki päästöt hiilidoksidiksi ja vesihöyryksi.

Ketjupolttajille on isompi versio joka sisältää vyölaukun ja kaasunaamarityyppisen kasvomaskin.
Sen avulla voi työskennellä aivan normaalisti ja tupakoida kuten aivan ennenkin. Idea on kopioitu asbestipurkutyön suojavälineistä, tässä tapauksessa vain nikotiini pyritään pitämään kehon sisällä kun asbesti taas pyritään pitämään ulkona kehosta.

Hankalaa tämäntyyppisessä työryhmässä mukana oleminen on siksi, että projektista ei saa vihjaista sivullisille mitään. Syntyy kiusallisia tilanteita kun Sarin tuttavat kyselevät hänen työstään ja hän vaan joutuu vastaamaan epämääräisiä ympäripyöreitä lauseselitteitä. On kuin hän olisi hieman ylpeä tai ylimielinen kun muut taas kertovat niin vuolaasti omasta työstään ja toimenkuvistaan.

-sellaista tämä elämä on.

Hammaslääkärikammo

Niin. Mennäkö sinne Tulisuudelmaan vai ei? Risto pohtii asiaa kovasti ajaessaan Jänhijoen läpi kohti Minkiötä. Keskiviikkonahan minulla on nimipäiväkin, voisihan sitä vähän juhlistaa mutta kun paluumatkalla on ne vanhat ämmät kyydissä niin ei voi paljoa irroitella. Ellei sitten satu niin holjasti että jäisikin yökuntiin ja tulisi vasta aamusella linjurilla takaisin Humppilaan. -no kattoo si

Terveystalon pihalla Ristolle punkee väkisinkin mieleen ensimmäiset hammaslääkärikokemukset. Kansakoulussa heti ensimmäisen kouluvuoden aikana sai hän nimittäin tutustua kunnan hammaslääkäriin Martta Huoviseen. Huovinen ei tietääkseen ole mitään sukua kuuluisalle Bugg-taiturille Suke Huoviselle, mutta kumminkin. Martta oli ronski nainen joka oli kuulopuheen mukaan toiminut sota-aikana kenttäsairaaloissakin.

Tutkiessaan hampaita ensin alustavasti koululla, hän otti pään tukevasti isojen tissiensä väliin ja alkoi huudella kovalla äänellä avustajalleen: Ykköset terveet. kakkoset terveet, kolmonen ylhäällä reikä jne. Sana "reikä " huudettiin normaalia kovempaa ja ärrää surauttaen joka aiheutti oppilaassa jo kauhukuvia tulevasta paikkauskäynnistä itse vastaanotolla kunnan keskustaajamassa.

Myöhemmällä vastaanottokäynillä ei mitään puudutusta tunnettu ja porat olivat pienikierroksesempia kuin nykyversiot, myös kaikki porausjätteet piti niellä eikä saanut sylkäistä kuten nykyisin. Varmaan paikkakunnan suurin osa aikuisten hammaslääkärikammosta onkin perua näistä lapsuusajan karmaisevista hammaslääkärikokemuksista. Joissakin perheissä uskottiin lasten kauhukertomuksia ja nuorempia lapsia kuljetettiin omalla kustannuksella yksityiselle hammaslääkärille.

Martta Huovinen oli monelle maalaislapselle ensimmäinen tupakkia polttava nainen jonka he näkivät muualta kuin televisiosta. Kesken luokan tarkastuksen hän piti muutaman tauon ja vetäisi hermosauhut. Tupakki suussaan todennäköisesti hän ei kuitenkaan kenenkään hampaita operoinut, ei Risto myöskään muista että hän olisi karistanut tuhkia lasten apposen avoimena oleviin suihin.

Ilkeämieliset ihmiset kertoilivat myös että neiti Huovinen olisi ollut hieman viinaanmenevä ihminen, mutta sellaista asiaa ei Risto uskalla lainkaan ajatella, mainita saatika ylöspanna, koska asiasta hänellä ei ole pienintäkään näyttöä.

Risto parkkeeraa auton ja kävelee Pöljänterin kortteeriin joka on reunimmainen asunto, ja ikkuna antaa Mäenpään kaupan päätyä kohti.

Puolimatka

Risto on kotoisin Loimaalta -siis ihan Humppilan naapurikunnasta. Humppilassa syntyi aikoinaan teollisuusmies joka vaikutti hyvin myönteisesti koko Forssan seutukunnan työllisyyteen, eli Armas Puolimatka. Tyhjästä hän kasvatti yrityksensä melkomoiseksi työllistäjäksi. Kaikenlaisia tarinoita liikkuu seudulla tästä miehestä. Joskus kuulemma hän meni Helsingin reissullaan Hotelli Vaakunan kabinettiin miesporukalla. Löi vasaralla ja naulalla ovenkarmiin ison tukun satasia. Sanoi tarjoilijalle: " pidä huolta että meillä riittää ruokaa ja viinaa, revi tuosta rahaa tarvittaessa".

Konserni myytiin ennen sukupolvenvaihdosta Hankkijalle joka taas pilkkoi toiminnot syvimmän laman aikana, ennen kuin itse joutui konkurssiin. Kuitenkin Armas Puolimatkan poika on perintörahoillaan myös nykyisin mukana vielä monessa liiketoimessa, pääosin sijoittajana eikä niinkään operatiivisena johtajana.

Risto jaksaa aina kehua ja ottaa Armaksen esille joka mutkassa. Kertoilla kuinka PARMA-sanakin tulee Armaksen nimestä. Sari siihen aina kuittaa kertomalla juttuja Herlevistä ja Sarin kotipitäjän, -Kälviän erinomaisuudesta. Sari kertoo myös mielellään tarinaa alkuaan pohjamaalalaisesta rakennusalan huomattavasta työllistäjästä joka toimii nykyisin aivan kansainvälisesti. Oli ollut jokin teollisuuspamppujen palaveri etelärannassa. Heikki Pentti, Härmälä, Viinanen, hän ja kolme muuta isokenkäistä kokoontuivat. Piti päästä sopuun EU:n teollisuuskehitysrahaston rakennusjaosmäärärahan vuosittaisesta kohdentamisesta. Kesärannassa odotti pääministeri Pekkarinen työryhmän esitystä tiukan aikataulun ja EU:n virkamiesvaltuuskunnan kera. Etukäteen oli sovittu että esitys oli tultava tietyllä kellonlyömällä ennen kuin virkamiesvaltuuskunnan kone lähtee takaisin Brysseliin.

Kokous alkoi pari minuuttia myöhässä koska tämä konsernijohtaja juoksi suomi-verkkareissaan petikosta, ja ei päässyt heti etelärannan suihkuun vaihtamaan vaatteitaan. Muut osallistujat olivat hermostuneita, naljailivat miehelle parin minuutin myöhästymisestä ja keskeyttivät kokouksen tämän tästä käydäkseen paukulla ja röyhyyttääkseen sikareitaan. Mies hieman hermostui ja huomauttikin asiasta. " tsot, tsot ,asiat tärkeysjärjestykseen" - vain oli tyly sikarikerhon vastakommentti.

Lopulta esitys oli kasassa ja aikataulu oli jo ihan tipalla. Porukalla mentiin tilataksiin ja kohti kesärantaa. Autossa vuorineuvosten välille viriää keskustelu päivän aiheista. Toinen toteaa toiselle:

-oletko kuullut että operaattori Alisa aikoo fuusioitua?

-älä perhana, -mistäs olet kuullut?

-varma tieto kansan parista, kyllä maakansa tietää.

-no voi sun siinä menee senkin riippumattomuus.

-no ei välttämättä jos saa riippumattokaverin kaverikseen.

-taitaa olla huhupuheita. Riippumaton ajattelija olen minäkin, kesät makaan ja ajattelen riippumatossa.

-ei ole huhua ei, ystävä oli käynyt Alisan pääkonttorissa. Siellä oli seinävaatteessa nähtävissä fuusiokumppanit värit jo.

- ai jaa , no sit se on varma tieto. Kai täytyy alkaa keinottelemaan ja laittaa roposet likoon.

- joku vastapenkiltä toteaa että ei kiinnosta pätkääkään, on kilpaileva operaattori käytössä jo kymmenettä vuotta ja hyvin toimii, mitä vähän välillä pätkii. Vaihtorumbaan en lähde!


Pääpostin kohdalla pohjanmaan mies pyytää kuljettajaa pysäyttämään auton kohtaan jossa katukiveysmiehet olivat levittäneet tuoreen hienon hiekan jälkakäytävälle.
Pekkarinen pekkaroi jo kesärannassa hermostunena ja valtuuskunta on valmistautunut jo lähtemään ilman esitystä takaisin päämajaansa.

Lopulta porukan taksi pysähtyy postin eteen ja mies ottaa auki salkkunsa alkaa höpistä outoja: "Drago, Aino, Kurppi, Pöllöneiti, Jönni, Aarre, Tirpukka, Twototango, Pilke, Kikka, Humbuugie, kultainen Sukelle jne". Samalla mies kirjoittaa nimiä muistikirjastaan kirjekuorien päälle ja sujauttaa jonkun metallisuikaleen kuoren sisään. Muut osallistujat hermostuvat ja huomauttavat kiireestä. "tsot, tsot, asiat tärkeysjärjestykseen" -sanoo mies ja kävelee rauhallisin askelin postilaatikolle ja takaisin.

"No vihdoinkin", mutisevat muut autossa olevat miehet ja auto lähteekin liikkeelle. "stop, stop" -kuuluu vielä käskevästi miehen suusta. Hän pyytää kuljettajaa avaamaan takaoven. Kuljettaja tulee ja avaa takaoven sepposen selälleen. Mies ei kuitenkaan nouse pois autosta, vaan osoittaa muille autossa oleville meno- ja tulojälkiään hiekkaisella kivetyksellä. " kahdet askeleet, on hiekkaan painuneet .............", -hyräilee mies, lopuksi vielä toteaa rauhallisesti: muulle seurueelle "nyt voidaan lähteä".

Valtaisa naurunremakka kuuluu silloin tilataksista, niin että rautatieaseman kellotornin naakatkit pelästyvät.

Krapula

Riston vaivana on usein toistuva ja piinallisesti jomottava krapula. Se tahtoo vaivata häntä alinomaa ja vaiva on tosi kiusallinen. Astman ja allergioiden kanssa kyllä pärjäisi mutta tämä säännöllisesti toistuva krapula on yhtä helvettiä, -totesi Risto aikonaan jo lääkärillekin.

Nyt aamukymmeneltä vaatteet päällään sohvalta herätesäänkin hän huomaa krapulan taas iskeneen. Miksi syytöntä miestä näin piinataan, ei ole edes jääkaapissa kylmää olutta ensihätään. Pojan huoneesta kuuluu kuorsaus ja Sarista sekä nuoremmista lapsista ei ole hajuakaan.

Huomenna on jo työpäivä, tänään pitäisi saada itsensä virkistettyä työkuntoon. Suomenojalle vedetään uusi kaukolämpöputki ja routaista maata pitää lohkoa jopa rautakangella koska kaivuri ei ihan joka nurkkaan uletu.
Ulkotyö on sopivilla ilmoilla ihan mukava mutta kesäkuumalla ja talvipakkasilla ei välttämättä aivan herkkua. Riston selän reistattua ja prostataleikkauksen jälkeen oli kuntoutuslääkärin kanssa hieman puhetta josko Risto kouluttaisi itseään hieman ja opiskelisi ATK-tukihenkilöksi. -Ei vanha mies enää uusia temppuja opi, totesi Risto niille puheille, sormetkin paksut pötikät ja mitä hittoa tarkoittaa ATK-tuki?

Paras vain jatkaa näin ja mennä sitten viisikymppisenä eläkkeelle, sairaana reumatismisena raakkina. Maksa ja munuaiset rekkaleena, verenpaine tapissa ja kolestroli pilvissä. Niveletkin piloilla mutta mahasta ja mahan alla olevasta nahan kekkaleesta olisi vaikka kahdelle jakaa.