Tuliainen

Kyse ei ole tuliperhosesta.

En tiedä onko Wikipediassa otsikon sanalle selitystä, helposti se selviäisi jos kurkistaisi. Jos minulta kysyttäisiin sen selitystä niin hieman skeptisesti ja vähätellen selostaisin aikuisille tuotavia matkatuliaisia. Lapsille ja kotolaisille ne usein ovat tärkeitäkin.

Tuliainen on jokin arvoltaan vähäinen muistoesine tai ruokatarvike kohdemaasta, jota ei kotimaassa yleisesti ole kaupan. Tuliainen voi ilmentää eksoottisella olemuksellaan matkustusmaan kulttuuria, elinoloja tai eläimistöä.

Äitivainaani naapurin yksi lapsi asui lapissa. Naapuri kävi siellä vuosittain ja toi äidilleni tuliaisena erilaisia poronkarvatötteröitä tai seinäkoristeita. Äidin oli laitettava ne aina esille naapurin vierailuja silmälläpitäen ja loppujen lopuksi niitä oli seinillä ja kirjahyllyssä melkomoinen repertuaari.

Itse näin Ao Nangin rannalla useampanakin aamuna tämän miehen joka kaupusteli kohtuuhinnalla pizzalaatikon oloisia paketteja. Tuliaisia. Olihan sellaiset siis ostettava.

Tuon etu on että se menee pieneen tilaan matkalaukussa ja onhan se innovaationa ovela. Tasainen puulevy on sahattu spiraalinoloisesti ja vinolla terällä jolloin siitä syntyy kiilautuva kartio. Tuliaisen saajat pitävät sitä ehkä tovin esillä ja sen jälkeen se on helppo viedä varastoon ja sieltä kirpparille.

Kännykän käyttö Thaimaassa

Katukuvasta huomaa että kännykkä on "must" myös thaimaalaisen nuorison parissa. Varsin viljalti siihen puhua pälpätetään. Se toimii myös hyvänä toimintojen tehostajana. Hieromapaikoissa on vain perusmiehitys ja lisävoimia kutsutaan nopeasti kännykällä jos asiakkaita enemmälti tulee.

Sonera laski liittymiensä maksuja jos ollaan Thaimaan maaperällä. Se on hyvä asia jos perheenjäsenillä on Soneran liittymät ja lomalla on tarvetta yhteydenpitoon. Tekstiviestien avulla hinta on edullisempaa muutoinkin mutta mitään varmutta aikataulun osalta ei ole kauanko tuon viestin perillemeno kestää. Pitää keksiä lisäkonsteja ja sopia että vastapuoli antaa kuittaushälytyksen kun viesti on vastaanotettu, mutta siihen soittoon ei ole syytä vastata.

Armeijassa minun aikoinani moni soitti kotiin kolikkopuhelimesta ja jos puhelu katkesi, se oli ennalta sovittu viesti että pitäisi kotoapäin soitella köyhälle pojalle varuskuntaan. Ajat ovat muuttuneet, mistä löytäisi nykyään kolikkopuhelimen?
Thaimaassakin niistä oli johdot katkaistu ja vain tyhjät kopit tienvarressa muistuttivat kivikauden ajoista.

7-Eleven on kauppa josta turistit ostavat paikallisia prepaid puhelinliittymiä. Ei tarvitse puheluita kierrättää kotimaan kautta ja vastaanottajankaan ei tarvitse maksaa tulevista puheluista.

Google laittaa nyt täsmämainontaa, eli kun lukee Thaimaa-aiheisia blogeja tulee tämmöisiä mainoksia jossa esitellään että jo suomessa voi ostaa ennen lomamatkaansa kohdemaan puhelinliittymän. Siihen numeroon saa jopa ohjattua oman entisen puhelinnumeronsa kohtuukustannuksin. Lomalla ihmiset kohta ottavatkin kaikki kahleet ja kiviriipat kotomaastaan mukaansa. Laptopit ja tabletit ovat jo ihan peruskauraa uima-allasalueella. Tilinpäätösaikaan siellä varmaan plaraillaan firman kuittitositteita ja otetaan videopuheluja yritysten johtoryhmän kokouksiin.

Prepaid puhelinkortti.

Oma erityishuomionsa on että moni nuori on saanut joululahjaksi älypuhelimen jolla voi siirtää kuvia ja katsella internet uutisia. Silloin varomattomalle voi tulla isojakin jälkilaskuja jos puhelin alkaa päivittämään ohjelmistoaan suomalaisen SIM-kortin välityksellä.

Lisää tietoa.

Koh Jum video

You Tubeen oli näemmä laitettu muutama videopätkäkin Koh Jumista. Tässä yksi.

Kulkuvälineitä

Matka Ao Nangista Koh Jumille auto + lautta maksoi 400 baht/henkilö, eli kymmenen euroa. Taksi tuli noutamaan hotellin pihasta.

Paluumatka Krabin rahtisatamaan tehtiin normaalia isommalla pitkähäntäveneellä + paikallisbussilla, välineillä joita paikallisväestökin käyttää. Hinta 70 baht + 30 baht/henkilö eli 2,5 euroa.

Pitkähäntäveneen moottorin jäähdytys hoidetaan merivedellä ja joissakin on tuloputki akselikotelossa, tässä erilliset letkut jotka kääntyvät moottorin mukana.

Jos haluaa nopeaa kyytiä niin Ao Nangissa näkyi tälläinenkin hirvitys.

Kalastusmatkoille pääsee myös Ao Nangista.

Tai sitten vain tyylikkäästi ja hitaasti saarikierrokselle.

Tämä tiejyrä oli vain rekvisiittana, sillä olisi hankala rymistellä.

Sensijaan tämä olisi söpö peli vaikka Latovainioon kesäksi vietäväksi. Kuskaisin turisteja Minkiön museorautatien asemalle Kirmunharjun kautta ja sitten taas takaisin Latovainionjärven rannoille, pötköttelemään sinne niihin hienoihin loistohotelleihin.

Kylänraitti

Kuivuuden vuoksi vähähumuksinen maasto pöllyää paljon. Siis siellä missä paljon liikutaan jalan tai menopeleillä. Valtio tukee kylien kehittämistä vuosittaisilla määrärahoilla.

Kestopäällystettä tehdään joka vuosi muutamia kilometrejä. Asfalttikoneita ei tänne saareen ole rahdattu vaan väki tekee itse tien teräsbetonista. -Simentistä, sanoisi Päätalo.

Tie kun tulee sileämmäksi niin mopojen ja skoottereiden nopeus nousee. Muutama paha onnettomuuskin on tapahtunut kun kaatunut henkilö on liukunut noihin keskeneräisen osuuden betonirautoihin.

Itse kyläkeskus sisältää muutaman kaupan, sataman ja ravintolan.

Pena soitti taksin ja hän tuli muassaan kaveri. Tuossa piilissä sitten köröteltiin kaikki viisi yhtäaikaa. Hyvin se meni, tie kulkee saaren pituussuunnassa jossa ei mäkiä juurikaan ole.

Ravintolan ruokalistan kansilehdessä oli yksi kirjoitusvirhe, ei haittaa.

Paikallisen koulun kyltti oli näin hieno.

Tässä on se Penan kirjassaan kuuluisaksi tekemä "Big Maman" hampurilaisravintola. Maman pitkä hollantilaismiesvainaahan ei mahtunut kunnolla paikallisen krematorion tuhkausuuniin.

Big Mama hollantilainen näkyy hämärästi kuvan keskellä seisomassa lähellä baaritiskiä. Selkänsä oli kipeä kun oli nostanut jotakin painavaa. Tässäkään ravintolassa ei voi syyttää seinien liiallista tiiviyttä jos huonoa sisäilmaa esiintyy.

Onhan nuo kuvat ja maisemat palmuistaan huolimatta harmaita ja ankeahkoja. Saataisiinpa sinne ilman keinokastelua suomen kesäinen vehreys. Nykyinen maaperä vain ei pidättele yöllisiäkään sateita vaan jo aamulla se taas on ihan rutikuiva.
Rahtilaivoilla vaan sinne on vietävä ja pisnesmiesten myytävä thaimaalaisille suomalaista mustaa multaa.

Näytin paikallisille suomesta lähtöpäiväni maisemakuvaa, ja he ihastelivat puhtautta ja valkoisuutta. Lämpötilainformaatio ei kuvan kautta välity.

Aamukalaan

Niin.

Mökin ikkunat olivat sellaiset lasiset sälekaihtimet joiden kulmaa säätämällä saa sopivan läpivedon. Sängyn päädyssä verhon takana oleva säleikkö jäi huomaamatta ja siksi alkuyö oli melko hikinen. Ilmastointia ei ole vaan whisper puhaltaa vastapäisestä seinästä. Loppuyö oli jo kohtuullinen. Isot raot lattialautojen välissä ja harjakaton sekä seinän väliset raot kierrättävät nekin ilmaa varsin viljalti.

Ennen auringonnousua on syytä lähteä vetämään pitkähännällä kahta rapalaa ja mennä katsomaan saaren itäpäätyyn kun aurinko nousee karstivuorten välistä.

Tässä Pena ja paikan tyttären japanilainen vävykokelas vahtivat siimoja. Mukana oli ruotsalainen pariskunta. Ei napannut vielä ennen auringonnousua.

Tuo kuva on otettu ilman salamaa ja rakeinen. Salamalla otetussa kuvassa paljastuu miten meidän jokaisen ympärillä on "Aura". Tuo avulla selvänäkijät näkevät meitä riivaavat sairaudetkin.

Auringon noustua, alettiin ajamaan saaren suuntaisesti länteen.

Tulihan niitä kalojakin kolme. Ihan syötäviä.

Kaikenkaikkiaan vedet on kalastettu liki tyhjiin. Kaloja syöviä vesilintujakaan ei näy missään. Saarten asukkaiden elinkeino täytyy ottaa lisääntyvässä määrin turismista. Se on sääli. Täällä on jossain määrin myös kumipuuviljelyä. Kumipuu on tuotu alunperin muilta mantereilta ja niidenkin viljely köyhdyttää maaperää.

Useimmat kupit näkyikin käännetyn nurin jotta puu ja maa saa levätä. Tässä kuitenkin vielä tihuutettiin paljoltikin väkilannoitteen voimin.

Koh Pu tai Koh Jum

Sama asia,tai eri kylät samalla saarella.

Aikaisemman postauksen kuvassa näkyi ruskean pitkähäntäveneen kylkeä jolla siis loppumatka taitettiin. Vene oli poikkeuksellisesti lasikuituinen koska se oli saatu tsunamikorvauksena itse veistetyn mennessä tuossa katastrofissa meren pohjaan. Moottori on Kubota.

Saaren näköalaravintola ja bungalowien respa sijaitsee tässä jyrkälle rinteelle rakennetussa rakennuksessa, Jungle Hill.

Lasikuitupitkähäntä tässä kuvassa, taustalla ensimmäisen päivän ilta-auringon painuessa mailleen.

Tässä päärakennus ja vieressä uusin bungalow jossa myös majoituimme. Tuossa oli lämmin vesi ja suihku, muut bungalowit ovat palmujen katveessa ja yhteisillä pesutiloilla varustettuja. Hinnat 400....1300 baht per yö. Gekkojen naksutus ja aamuinen muslimen rukouskutsu kuuluu hintaan.

Naapuruston Bungaloweja. Reppureissaajien ja itsetutkiskelijoiden mestoja. Liikenteen melu ei tavoita, ei rymise ratikat.

Ranta on rauhallinen päivisinkin, vain satunnaisia kulkijoita sekä rapuja & apinoita.

Saattaa rannalla törmätä jopa Penaankiin joka-aamuisella aamukierroksellaan.

No ei sentään janoon eikä nälkään tarvitse kuolla.

Laskuveden aikaan merenpohjan karstikivimuodostelmat tulevat esille ja vaikeuttavat pitkähäntäveneiden rantautumista.

Kun nousee rannalta ylös ja menee polulle joka johtaa kylän keskustaan niin apinat tulevat tervehtimään.