10.6.2013

Volkkari yksityiskohtia

Kupla näytti maallikon silmään ihan samanlaiselta vuosi toisensa jälkeen. Kuitenkin siinä muuttui monikin osa. Esimerkiksi tuossa 1953 .vuosimallissa ei ole lainkaan pissapoikaa. Myöhemmin siihen tuli sellainen ja paine otettiin vararenkaasta. Vesisäiliö oli tosi pieni.

Joskus 60-luvulla 6 Voltin järjestelmä muuttui 12 Volttiseksi. Akkuhan oli aina takapenkin alla. Sieltä alta se heitti lämmintä ilmaa moottorista kabiiniin myös. Jääraappa oli tarpeen myös ajon aikana sisätiloissa.



 Pakoputkia alunperin oli vain yksi. Myöhemminhän niitä kahta nimitettiin kottikärryn aisoiksi.


 Peilin varsi on jännän ohut. Oikein kutsuu ilkivallantekijää vääntämään se irti.




Tässä etupyörän navan rasvakuppi. Keskellä on nopeusmittarivaijerin neliskanttinen istukka. Matkamittari pyörii vain jos etupyörä pyörii.




Takavalot loistaa ylöspäin, heijastin taaksepäin. Jompikumpi puuttuu jarruvalo tai takavalo.




 Ratin puolat kuin ohutta rautalankaa.


Ja tässä sivupalkissa ylös nouseva suuntavilkku. Myöhemminhän siihen tuli kiinteä valo samaan paikkaan.




9.6.2013

Volkkarin vanittaja

Niin,

Naapurini on syntynyt vuonna 1953. Nyt hän sai saman ikäisen volkkarin lahjaksi. Alkuperäiset maalit ja ei viime vuosina juurikaan ajettu. Takaikkuna kaksiosainen ja VW -merkkiä ei keulalla vielä silloin vain vaakuna.





Onhan se hieno. Ilmastointi ja ajonesto puuttuu. ABS ja parkkitutka uupuu. Ohjaustehostin ja radio uupeluksissa. Ei sähköisiä lasinnostimia.

3.6.2013

Vaikeimman kautta

Niin,



Olette varmaan joskus nähneet tapauksen jossa kaupan kassahihnalla seuraavan asiakkaan ostos  lyödään vahingossa edellisen asiakkaan ostoksiin. Mitään vakavaa ei tapahdu jos kumpikaan ei huomaa tilannetta vielä kaupassa, toinen ihmettelee kotona outoa ostosta ja toinen ihmettelee ostinko lainkaan sitä tavaraa jota piti. Ei vaarallista.

Juuri äsken näin miten tilanne voi mennä Lidlissä ja jos kassahenkilöllä ei ole valtuuksia tehdä palautuksia.

Asiakas pakkasi kassiaan jo laskun maksettuaan ja sanoi jonossa vuorossa olevalle: " nämä kanasuikaleet on varmaan teidän kun ei minun pitänyt tälläisia ostaa" -Juu , sanoi seuraava ja siis minun edessäni oleva.

Jo maksanut joutui kutsumaan myymälävastaavn paikalle ja joka ainoa ostos piti vetää viivakoodilaitteesta takaisin. Sen jälkeen uudestaan kaikki ne jotka asiakas halusi ostaa, vedettiin uudestaan. Ja erotus hyvitettiin.
Seuraavan asiakkaan ostokset oli jo puolittain vedetty ja ne piti keskyttää.

Ymmärsin siirtyä heti toiseen jonoon kun arvasin miten se kestää. Oli jotain ongelmia nappuloiden kanssa ja vartti siinä varmaan heillä meni. Pääsin toisesta jonosta läpi kun asiaa vielä selviteltiin.

Sanoin jo siinä hihnalla asiakkaalle joka sai turhan tavaran että myy se ostos käteisellä sille joka olisi sen alunperin halunnut. Ei ymmärtänyt mitä tarkoitin.

Jos haluatte kauheet hässäkät vaikkapa juhannusaaton jonoihin, laittakaa tavarat hihnalla sellaisiin kekoihin että ne valuvat edellä- ja seuraavana olevan ostoksien joukkoon. Ja sitten vaan selvittelemään. Mukaan vielä muutamia punnitsemattomia tavaroita, se ei tosin sotke Lidlissä kun ne punnitaan kassalla.


28.5.2013

Pyörällä Afrikkaan ja jopa takaisinkin.


No niin. Nyt tuli luettua tämäkin kirja. Pitkä matkahan se Matti Rämölle oli fillaroida, kovempi jobi kuin minulle kirjan lukeminen. Pinnoja katkeili ja renkaita puhkesi. Suola-aavikon ylitys oli melko kuiva etappi. Laivamatkoja oli mennessä Viroon ja palatessa Saksasta. Yöpymiset pääosin teltassa. Oikein paleli kun luki tätä.

22.5.2013

Fillarilla Nizzaan

Niin,

Tuli sitten luettua tuokin kirja. Matkakuvauksena aika laimea, koska kuvia ei ollut ja kokemuksia ei voi kunnolla kuvata. Blogissa reaaliaikaisena tietysti hienompi. Varmasti ja etenkin se loppumatka oli maalauksellinen ja kaunis. Itse en ole pyöräillyt päivässä kuin noin 80 km ja Soinivaara meni yli sata, liki kuukauden ajan, ja joka päivä. Kova jeppe vaikka tukka on ohut.

Itsensä ylittämistä ja varmaan motivoivaa bloggailla kun seuraajia ja kommentoijia oli paljon. Yksi paha kaatuminen, mutta ei yhtään vatsatautia, toisin kuin Vietnamin pyöräilijällä.



Raimo O Kojon kirja on kirjastossa, mutten löytänyt sitä ja en viitsinyt virkailijoita häiritä. Ainakaan vielä.

15.5.2013

Lasipalatsin purkutuomio

Niin, lasikaan ei ole ikuista.

Toissavuonna purettiin Kivenlahdessa hieno Honeywell Oy:n lasinen toimistorakennus maan tasalle. Samaan paikkaan rakennettiin uusi iso Biltema.

Ulospäin Honeywellin talo näytti hienolta ja modernilta. Se oli kuitenkin tehty Amerikkalaisilla piirustuksilla 60-luvun malliin. Ei kannattanut uudistaa, halvempi oli purkaa.

Forssassa oli 60-luvulla hieno ja moderni sen ajan tavaratalo, Hämeenkulma. Rakennus on vieläkin. Nyt se on kokemassa saman kohtalon. Lienee niin että energiakulut lasirakennuksissa ovat massiiviset ja jos ne eristettäisiin paremmin, tulisi kovin kalliksi. Ilmastoinnit, sähköt, putket, kattorakenteet, ovet ja ikkunat kun uusii niin hintaa kertyy. Se on surullista. Kesäkäytössä menisi vielä ihan hyvin mutta tontti on arvokas, vaikkei parkkitilaa juurikaan ole.

Tuohon tullee asuinkerrostalo tilalle.

Tapio Tuomelan ottama kuva:



Eikös tuossa ylläolevassa Hämeenkulmassa olisi kuitenkin hyvä runko johon ympärille rakentaisi? Lasit pois ja ikkunalliset seinäelementit tilalle. Päälle harjakatto ja uudet salaojat sekä sadevesiputket seinustalle. Lattiat piikkattava auki ja lisää eristettä maan alle. -no ei sentään.  90-luvun lama-aikaan tuollaiset rakennukset olivat täynnänsä kirppareita, siinähän sitä käyttökohdetta.

14.5.2013

Perinteisen kirjan ylistys

Niin,

Olen huono lukija mutta kun jokin kirja tempaa mukaansa niin luen sen intensiivisesti parissa päivässä.

Kirjastossa oli esille otettuna Matti Rämön kirja polkupyörällä Thaimaassa ja Vietnamissa. Mies on kirjoittanut monta muutakin polkupyörämatkakirjaa, kaikki muut oli lainassa kun olisin lainannut lisää.

Hänellä on matkablogikin.  Polkupyörämatkalla joka päivä.

Kirja on kuitenkin aina kirja ja se tulee luettua tarkemmin ja tosiaan hyvä tosikirja tempaa mukaansa. Lukemassani kirjassa muistan vielä näin jälkeenkin päin miten hän päätti tehdä pienen vuoristolenkin. Koska tulee palaamaan samaan paikkaan lenkin jälkeen, hän jätti osan tavaroistaan alas kylään, myös varapinnat. Ja eikös sitten pinna katkennut ja joutui tulemaan bussilla hakemaan pinna korjausta varten.

Häneltä on tullut juuri nyt uusi kirja:



Jotkut ihmiset eivät kaihda haasteita eivätkä pelkää olla luonnon armoilla.

Viljasen Esko haastattelee Pelliniemen Juhoa

  Simolasta Kalsun kankaalle ja alkuasukkaita haastattelemaan. Simolan Oskari Papalla oli kaivossaan varastoituna erinomaista sahtia ...