Turhanpäiväistä hunteerausta

Niin,

Kun kulkee päivittäin samaa reittiä niin ajatukset käyvät tyhjäkäynnillä. Sanotaan että ihminen turtuu ja ei havainnoi asioita samoin kuin satunnaiset kulkijat. Näin se on varmaan esim rempallaan olevien aitojen tai postilaatikkojen kanssa.

Minä taas kun havainnoin jonkun yksityiskohdan alan miettimään tapahtumaan johtanutta syytä tai tilanneketjua. Tämä liikennemerkki ja sen tolppa askarruttaa ja en varmaan koskaan saa selvyyttä noihin vaurioihin.

Töhrintä lienee nuorten tekosia ja tehty spraypullolla. Tuskinpa kukaan eläkeläismummo sitä on tehnyt joten ne nuoret, ne nuoret ja aikaisemmin sanottaisiin pojankoltiaiset. Mutta tuo putken vinous ja pullistuma?

Varsi on kaarella aivan kuin siihen olisi törmätty ja sitten taivutettu takaisin. Metalliputki ei kuitenkaan taivu takaisin lommahtamatta. Tuollaisen mutkan saa vain tukemalla ylä- ja alapäästä ja sitten painamalla tasaisesti ja puolesta välistä.

Ja sitten tuo repeämä puolivälissä. Siinä kohdalla ei toisella puolella ole mitään jälkeä että se olisi takaisintaivutuksen seurausta. Aivan kuin putkeen olisi tiputettu uudenvuoden räjähdepommi ja paine olisi sen sisältäpäin rikkonut. Vaikeaa sekin olisi kun pommi olisi pitänyt saada jotenkin stoppaamaan puoliväliin ettei se olisi tippunut alas asti.  Tarvittaisiin analyysi onko putkessa sisällä räjähdysainejäämiä.

Epätodennäköistä on että tuo putki olisi tuollaisena tuohon asennettu oltuaan jossain ihan toisessa käytössä, silloin mutka ja pullistuma voisi olla seurausta ihan mistä vaan. -hunteeruttaa

Kasviskiusaus

Niin,

Kasvit kiusaa. Sieniä on tullut poimituksi joka syksy, kuivattua ja käytettyä mutta niitä kertyy silti varastoon. Ilmaiseksi ei huoli tututkaan kun kuulemma nolottaa ottaa toisten vaivalla keräämiä, maksullisia saa kaupoistakin.

Siis kaalisieniriisipasteijan tekoon. Nuo kun pakastaa ja unohtaa pakkaseen heittääkseen vuosikausien jälkeen pois, lienee energian tuhlausta. Bensaa ja sähköä on kulunut varsin viljalti, vaivoista viis -niitähän tulee usein enemmänkin vanhetessamme, ainakin kuus.

Elämän tienhaarassa

Niin,

Näinä laman aikoina ikävän moni on elämänsä tienhaarassa. Yrittäjät pohtivat liiketoimintansa jatkamismahdollisuuksia. Maanviljelijät hunteeraavat tuottajahintojen laskua ja kysynnän vähäisyyttä.

Valio on näemmä tuonut Suomi-Oltermannitkit tarjousmyyntiin heti venäläisten juustojen jälkeen. Osuustoimintakin kipuilee. Palkansaajat ovat jääneet työttömäksi tai palkkoja alennetaan kuten Finnairilla.

Ihmisiä masentaa ja on itsetuhoisuutta. Onko enää mitään toivoa vaiko tuhon tietäkö kuljemme?
Optimisti tai pessimisti näkee vain yhden vaihtoehdon kahden tien risteyksessäkin.

Täysremontti 10 v jälkeen

Niin,

Aivan yllättäen paikkakunnan Lidl suljettiin ja aloitettiin suuri saneeraus. Koko tila on tyhjennetty ja lattiatkin piikattu pois. Pihalla on iso kasa betonia, betonirautoja ja klinkkereitä. Bobcatit tuovat tavaraa ja rompoolia ulos ja seuraavaksi varmaankin valetaan uusi lattia. Olisikohan sen ensimmäisessä valussa tullut joku virhe kun ei muutoin tunnu järkevältä. Eräs syksy lattialla oli kyllä ämpäreitä kun katto vuoti.

Alle kuukaudessa pitäisi olla remontti valmis ja ulkokuorille ei tehtäne mitään. Paikkakunnan lehdissäkään ei ollut etukäteen mitään tiedotetta, liittymään vain on tullut isot lakanatiedotteet remontista. Nekin vasta seuraavana päivänä. Onkohan henkilökunta lomautettu vai järjestetty koulutusta?

Melko monta autoa ja jalan tulevaa asiakasta kääntyy pihalle ja sitten huomaakin että eihän remonttikohteesta voi mitään ostaa. Yksi seinäkin on piikattu auki jotta bobcatit pääsee ajamaan ulos ja sisään.

Valtaisa kasa lattian betonirautoja:

Naapurikaupungin lehdessä näemmä oli tiedote. Toisaalta nyt jo ajattelen että tulisikohan lattiaan upotettavat kylmäputket pakaste- ja kylmäkaapeille.Silloin kylmäkalusteet voisivat olla sellaisia jotka eivät hönkää kuumaa ilmaa sisätiloihin. Katolle voisi tulla lämmönvaihtimet joilla otettaisiin talteen kuumaa ja kylmää. Varmaankin nuo Lidl kauppojen arkkitehtuurit on suunniteltu Saksan ilmastoon jossa pakkasta ei niin paljoa ei ole.

Kysyvä ei kaapelia katko

Niin,

Otsikon lause ei ihan pidä paikkaansa. Usein kysellään ja jopa tiedetäänkin ja silti poikkastaan. Iloisella 70-luvulla olin kesätöissä Armas Puolimatkan elementtitehtaalla. Oli kesälomaseisokki ja silloin kaivurin apumiehenä kaivoimme uutta vesikanaalia. Vesikanaali toimi elementtien pesun jäteveden poiskuljettajana.

Koska pesuvesi sisälsi paljon sementtiä se oli jämähtänyt entisen kanaalin pohjalle kovaksi tukkeeksi. Sitä piikkasin ja kaivuri kaivoi uutta roiloa. Tehtaan maakaapeli josta tuli sähkönsyöttö oli merkitty selvästi maalilla sisäpihan hiekkaan.

Kaivuri kaivoi ja tuli varoitusnauha esille. Kokenut kaivinkoneen käyttäjä -Ihamäki, kaivoi vielä varovasti lisää. Tuli Kaapeli esille. Tässä vaiheessa olisi pitänyt meidän lapiomiesten jatkaa ja kaivaa kaapelin ympäriltä ja alta. Mitään sanomatta kaivurimies päätti kuitenkin tyylitellä ja ottaa enemmän kaapelia esille koneen avulla.

Ei mennyt minuuttiakaan kun kuului räsähdys ja kipinöitä. Kaivurin piikit olivat osuneet kaapelin eristeen läpi kahteen vaiheeseen. Kaivurimies kirosi ja sätti monta minuuttia. Hermostui ihan totaalisesti. Kiukkuisesti komensi meitäkin kauemmaksi. Meni sähkömiehen puheille -Salminen, joka taisi tulla hälytettynä lomiltaan.

Kaapeli kaivettiin enemmän esille kun ensin oli kaikki vaiheet irroitettu verkosta. Sähkömies kaivoi vauriokohdan auki ja johtimet kaivettiin esille. Vaurioituneet touvit katkaistiin ja uudelleen yhdistettiin metallisella jatkopalalla. Niiden ympärille asennettiin muovinen valumuotti ja siihen kaadettiin hartsia.
Annettiin kuivua ja sen jälkeen koko homman päälle vulkanointiteippiä. Nykyään näemmä saman voi tehdä lämpökutistuvalla vulkanointisarjalla.

Kuntoonhan se tuli mutta tovi meni. Kaivurimies oli meillekin vihainen ja kireä. Sanoi sähkömiehellekkin että ei nuo lapiomiehet viitsi mitään kaivaa vaan siksi meni ja koneella sörkkäisi. -Ei ollut edes pyytänyt vaan itse touhotti koneineen.

Laktoosi- ja gluteenisirotin

Niin,

Ruokaloiden pöydissä on usein suola- ja pippurisirottimia. Niinkuin ne olisivat ainoat mausteet joita kokki on unohtanut ruokaan lisätä. Kaiken lisäksi yhä enemmän ihmisillä on erilaisia allergioita. Aika paljon helpommaksi menisi jos kaikki ruokaloiden ruuat olisivat laktoosittomia ja gluteenittomia.

Pöytiin ilmestyisi sitten gluteeni- ja laktoosisirottimia ja allergittomat lisäisivät niitä itse ruokaansa sopivan määrän.

Mieshahmo on laktoosisirotin koska miehet piereskelevät suruttomammin. Mummo on gluteenisirotin. Selässä lukee L ja G.

Hesburgerin makkaraperunat

Niin,

Tällä paikkakunnalla niitä ei ole ruokalistalla, -valitettavasti. Hyvää vatsantäytettä runsaan ketsupin kera.
HK:n sinistä kuutioidaan. Pannaan pannulle ja kuumennetaan. Uunissa kuumennetaan vähän pakasteranskalaisia.

Laitetaan pahvirasiaan ja annetaan tutisevaan käteeni. Jos tuntisin julkkiksesi haluavan teinin tekisin hänelle palveluksen. Kompuroisin sen laatikkoni kanssa annos menisi lattialle ja hän rientäisi apuun, ostaisi minulle paremmin kädessä pysyvän hampurilaisen ja kirjoittaisi siitä naamakirjaan.

Kännykkälaturin voi jättää pistorasiaan

Niin,

Usein on mainittu että kaikki laitteet olisi syytä irroittaa pistorasioista silloin kun niitä ei käytetä. Kännykkälaturia tarvitaan aika usein ja helpommin sen löytää jos se on alinomaa valmiusasemissa sekä tietyssä paikassa.

Uusimmat laturit eivät kuluta juurikaan sähköä jos siihen ei ole kytketty ladattavaa akkua, joten turha niitä on repiä ellei sitten asu avolinja-alueella ja ukkostaa.

Asiasta on tullut oikein uusi tutkimus.http://yle.fi/uutiset/asiantuntija_laturia_voi_pitaa_surutta_pistorasiassa_koko_ajan/7468007

Sen sijaan jos on viallinen loisteputkivalaisin ja vanhanaikainen sytytin voi kuumeta ja tulipalo syttyä.  Eipäs kai niitä kotioloissa juurikaan enää kun valokin oli jotenkin kalvakas.

Lapsuuden loppu

Niin,

Paljon on puhuttu siitä että lastenrattaat ja -vaunut pitäisi kierrättää, kukaan ei saisi ostaa uusia. Nykyään on näppäriä ratkaisuja kun rattaat, vaunut ja jopa turvakaukalo istuvat samaan kehikkoon jota kuljetetaan pyörillä.

Latovainiossa ei käytöstä poistuneet vaunut joutaneet pöpelikköön heitetettäväksi vaan niistä tehtiin mäkiautoja.

Tämä nelipyöräkkö on varmaan useita kymmeniä vuosia vanha, aikajanalta 1956...1980.  Sammaleen määrä sen kertoo. Olisi siinä soma vaikkapa karhunpennun mäkeä laskea sammalpehmusteellansa.

Sohva on tullut tiensä päähän

Niin,

Ja hellakin on sortunut ojan pohjalle. Surullista. Mutta maallinen vaellus loppuu meiltä kaikilta joskus, siis tulemme tiemme päähän.

Ja sitten pateettisella äänellä: Ihmisen elämä on kuin sohvan elinkaari. Ensin olemme uusia ja meitä ihastellaan, silitelläänkin. Syliin ei oteta vaan ahtereita saa sohva tuta.

Sittemmin alkaa arkinen olotila. Myöhemmin kukaan ei edes noteeraa, kuulumme kalustoon. Vähitellen rypistymme ja nuhraannumme. Ryhti heikkenee ja pintakin voi rikkoontua. Perhe kyllästyy ja ex-tempore ottaa uuden. Muutumme ongelmajätteeksi.

Saatetaan sitä kauniita sanoja sanoa ja positiivisesti muistella, mutta tarpeeton romu mikä romu. Poisviennistä ei kukaan halua maksaa, pitäisi itse ymmärtää raahautua syrjäiseen maatumispaikkaan kuin norsuvanhukset.

 

Santakarin pooki

Niin,

Tämä pooki on hienosti kunnostettu ja rakennettiin jo vuonna1857. Tuolloin autonomisen Suomen luotsi- ja majakkalaitos rakensi ahkerasti tunnusmajakoita Pohjanlahdelle, koska englantilaiset olivat tuhonneet merimerkkejä ja rannikkokaupunkeja Krimin sodassa 1853-1856 Perämerelle asti. Samana vuonna 1857 luotsilaitos rakensi Pohjanlahden rannikolle ainakin kahdeksan puista tunnustmajakkaa. Santakarin ikkuna- ja oviaukkojen puitteet ja vaakalaudoitusvyöt on maalattu valkoisiksi, mistä se saa pookirakennukseksi epätavallisen viimeistellyn ilmeen.Sijaitsee Raumalla.

Taivaanraapijat

Niin,

Suora käännös pilvenpiirtäjistä ja Antti Tuurin kirjan nimi. Juuri nyt tulee TV:stä ohjelmaa tuosta rakennusajasta New Yorkissa.  Ehkä yksi Tuurin parhaista kirjoista joskin oudoksuttaa hänen kirjoitustyylinsä minä-muoto. Repliikit tulevat ikäänkuin töksähten ja juron lyhyesti. Toista kuin Päätalon jaarittelu.

Tuo kirja jonka luin taisi olla viides Tuurin kirjoista jonka luin. Aukko Taivaassa -kirja  noudatteli liki samaa juonen kuljettelua. Taivaanraapijat kuuluvat "Äitini suku" -sarjaa ja lienee aika paljon todellisuuspohjainen.

Tuollainen teräsrakentaminen niittaustekniikalla ja ilman mitään turvaköysiä on kyllä hullun hommaa. Siltojenkin rakentamisessa kuoli intiaaneja muita siirtolaisia suomalaisten lisäksi ihan joka päivä ja useampiakin kerralla.

Rakennusten rapautuminen

Niin,

Teräsbetoni on kestävä rakenne jos vain se suojataan niin ettei se pääse vuorotellen kastumaan ja sitten jäätymään. Betonin sisällä olevat raudat ruostuvat ja turpoavat. Pinta menee rikki ja ilmiö kiihtyy.

Tässä on kauppakeskuksen lastauslaiturin perusmuuri johon valuu katolta vesi. Tasakatto jonka sadevesikaivo on ilmeisesti tukossa. Vesi tulee seiniä pitkin. Seinät on pinnoitettu klinkkerillä ja nekin irtoavat. Olisi pieni homma puhdistaa kattokaivo ja vauriot olisi estetty. Ilmeisesti kenenkään toimenkuvaan ei kuulu tarkkailla katon tilannetta.

Strömmingsbådanin majakka

Niin,

Tämä majakka sijaitsee Strömmingsbådanin pienellä kallioluodolla Maalahden kunnan alueella. 12 metriä korkea rautarakenteinen rakennus valmistui 1885, ja se on edelleen ulkoa ja sisältä 1800-luvun lopun asussa.

Majakan vieressä sijaisee majakavartijoiden käytössä olleita puisia asuin- ja ulkorakennuksia, joista uusin on peräisin 1940-luvulta. Majakka automatisoitiin 1963.

Automaatio vei työpaikan ja taisi mennä työsuhdeasuntokin samaan syssyyn.  Majakanvartija menetti myös maiseman. Mahtanikohan muuttaa eläkepäiviä viettämään jonnekin korkean kerrostalon ylimmäiseen kerrokseen?

Tälläisessa ahtojääpuristuksessa  majakka sinnittelee.

Tattiaika

Porkkalan majakka

Niin,

Venäläiset miehittivät sen. Tosin siitä on jo aikaa eli vuonna 1944.  Majakka sijaitsee Kallbådanin matalalla kallioluodolla noin yhdeksän kilometriä Porkkalanniemen kärjestä etelään. Se on rakennettu vuonna 1920. Tämä nimenomainen majakka on Suomen viimeinen miehitetyksi tehty merimajakka. Silloin kun se tehtiin, miehityksellä tarkoitettiin majakalla olevaa suomalaista henkilökuntaa.

Tosin  nykyisin majakka on automatisoitu ja sen kauko-ohjaus tapahtuu Harmajan majakalta käsin.

Majakoissa on sitä jotakin, niitähän on myyty jopa ihan asuinkäyttöönkin. Kuva tunnelin seinästä ja myös majakkanäyttelyn taulusta:

Umpitunneli

Niin,

Aiemmin kuvaamani tunnelin seinien pesu liittyi vapaaehtoisprojektiin. Seinät maalattiin paikallisen maalikaupan lahjoittamilla maaleilla. Nyt vapaaehtoiset työpajan innokkaat maalaavat seiniin kuvia.

Saanee olla jonkin aikaa rauhassa. Tosin paikallislehdessä esitettiin myös videovalvontaa.

Saivartelua sanojen merkityksistä

Niin,

Koulu- ja työpaikkahuumorin osin -kiusauksenkin muoto on takertua sanoihin. Fingerbori tekee sen hersyttävällä tavalla, mutta muussa yhteydessä vastaava asia katsottaisiin ilkeilyksi.

Esim. tuon AUTOGRILLI teeman voisi pistää Fingerboriin niin että joku auto tuolla sisällä pyörisi grillivartaassa. Ulos tulisi mustuneita autoja ja sisäänmenossa jonottaisi autoraakileita.

Ja sitten DRIVE IN KIOSKI.  Joku menisi ja karauttaisi rappusista ja pikkuovesta sisälle mopoautollaan.
Siis Fingerborin kuvassa.

Tummalla tuossa lukee: TANKKAA SAUNAKARHUT TÄÄLTÄ.

Sitäkin voisi saivarrella kuvassa jossa joku työntää saunan lauteilla olevien karhujen hanuriin bensiiniletkua.
Tai sitten ajaa auton tuohon viereen ja alkaa mättämään bensatankkinsa aukosta pienikokoisia nallekarhuja joilla olisi lantiopyyhe ja vihta muassaan.

Vesijohdon matkintaa

Niin,

Arvatkaapa mikä juttu on kuvassa?

Olisiko se käärme tai poliisin patukka, ns Nokian nuoriso-ohjaaja?


Olisiko se sähkökaapeli?


Olisiko se vesijohto?


Kaikki katsoivat jo tämän allaolevan kuvan ja siitä tietävät.

Eli se on vain maatunut ja kuorensa menettänyt/tummentanut lehtipuun oksa.

Putin sikaa

Niin,

Putin tuotemerkki on kovaa valuuttaa juustoissa tätänykyä. Ostin sitä minäkin, kun halvalla sai. Aiemmin ei koskaan ole kokonaista sikaa ollut framilla kaupassa. Nyt oli. Olisiko sekin Putinin syytä? Ei.

Sieltä sisuksista konsulentti kaivoi ja vain selkäranka oli enää jäljellä. Olo oli kuin Budapestin kauppahallissa jossa oli paljon eläviä kalojakin .

Ja viime viikolla löysin taas kukkaron. Oli kortit ja ajokortit muttei rahaa. Palautin infopisteeseen ja seuraavana päivänä omistaja soitti ja kiitti. Toivotti siunausta, oli pyörätuolihenkilö ja romani.

Kaupan sisällä oli löytökori. Paljonpa oli pipoja löytynyt. Hintalaputkin kaikissa.