Jänhijoen koulu

Niin,

Siis kansakoulun rakentamisesta Jänhijoelle:

Muutamaa vuotta ennen kuin uusi satavuotisluku 1900 alkoi, oli Jokioisissa kunnanisien toimesta päätetty perustaa ja rakentaa uusi kansakoulu Kiipulle. Kuntakokouksessa oli tätä puoltavia Kiipun miehiä kyllä paikalla mutta Latovainion, Rehtijärven ja Jänhijoen miehet olivat tulleet perin runsaslukuisena paikalle ja heidän ansiostaan  kansakoulu päätettiinkin alkuperäisestä poiketen  perustaa Jänhijoelle.

Lupasivatpa nuo Jänhijoen miehet huomattavan osan rakennuskustannuksista suorittaa luonnossa yli sen, mihin kunnan jäsenyys heitä velvoitti. Tälläistä ei siis olisi tapahtunut ellei kylissä olisi koululle ja koulutukselle annettu arvoa. Ja heti 1900 luvun alettua myös kiipulaiset että vaulammilaiset vaativat myös koulua ja he sellaisen saivatkin. Isänikin aloitti Jänhijoen kansakoulussa, koska asuikin siinä liki. Myöhemmin myös Latovainioon Heikkilän lahjoittamalle tontille valmistui myös Terävän kansakoulu. Terävä on vielä pystyssä mutta Jänhijoki on purettu. Vanha valokuva oppilaista ja katossa olevine öljylamppuineen oli meidän valokuva-albumissa.

 Siis ennen tuota kansakoulua oli vain kiertokoulu ja Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä muistamme että lukutaitoa opetettiin silloin kirkon toimesta ja etenkin katekismus oli tärkeä osata. Ennen kansakouluaikaa Jokoisissa vuonna 1776 pitäjäkokouksessa tehtiinkin päätös että kaikki 13....25 ikäiset henkilöt, jotka eivät seuraavan vuoden lukukinkereillä osaisi ainakin kolmea katekismuksen lehteä saavat sakkoa 3 äyriä.

Jos sitten ei myöhemminkään osannut niin joutui jalkapuuhun. Niinpä esim. vuonna 1777 Vaulammin Konkön renki Matti Juhonpoika istui jalkapuussa 8 kesäkuuta vuonna 1777. Mitenköhän minulle nykyään kävisi kun en katekismusta ulkoa osaa mutta ehkä tuon oppisi jo työkseen alkaisi harjoittelemaan, vai istuisiko ihan kurillani?

Kiipun kylässä tapahtui

Jokioisten Kiipun kylästä löytyy kirjoitettua tietoa jo 1600 -luvulta.

Perintörälssi-, sukuoikeus- ja lampuotitalot

Osa Jokioisten kartanon alaisista tiloista (kuten Kiipun Klemelä ja Jaakkola) oli perintörälssitiloja, joiden haltijoilla katsottiin olevan tilaansa omistusoikeus ja vain verosuhde kartanoon.

Osa (kuten Kiipun Kara, Kutila ja Valtti sekä Saarten Timari ja Eskola) oli sukuoikeustiloja, joiden omistajaksi katsotttiin kartano, mutta joiden haltijoilla oli tiloihinsa perinnöllinen hallintaoikeus.

Ja viimeinen osa tiloista oli lampuotitiloja eli ns. puhtaita rälssejä, joiden omistajana oli kartano ja tilojen viljelijät olivat vuokraajan asemassa (vuonna 1910 tällaisia olivat esim. Kiipun Mattila, Paara, Heikkilä, Jussila, Lassila ja Kurkku). 

Eri aikoina nämä omistussuhteet saattoivat myös muuttua, kun esim. sukuoikeuksia myytiin kartanolle ja aiempi sukuoikeustila (kuten esim. v. 1872 Kiipulla Paara ja Jussila) muuttuivat lampuotitilaksi.

Jos puhutaan tuon Kutilan ainoasta lapsesta Martti Tuomaanpojasta ja vuodesta 1744 jolloin hän oli 16-vuotias niin voitaisiinko sanoa että hän oli uppiniskainen vaiko vaan kiireinen kotitöissään? Nimittäin vaikka hänen molemmat vanhemmat olivatkin luku- sekä kirjoitustaitoisia oli tuo Martti peijooni vielä täysin oppimaton.

Jokoisten kappalainen Cadenius jonka vastuulla kyläisten opetus oli lähettikin rovasti Amnelille kirjelmän marraskuun 17. 1744. Sen mukaan poika osasi vain huonosti lukea muutamia kirjaimia ja ulkoa tuskin herran rukousta. Cadenius oli omien sanojensa mukaan tutkinut häntä vähintäin 19-20-kertaa ja aina yhtä huonoin tuloksin. Joka katekismuskuulustelun jälkeen oli tämä huolehtiva paimen huokauksin sekä kyynelin, vieläpä jalkapuurangaistuksen peloituksin varoittanut sekä poikaa itseään että vanhempiaan, erityisesti äitiään.

Kyynelin oli Cadenius kerrankin yleisessä katekismuskuulustelussa Kiipun Kurkulla muistuttanut Martin äitiä pitämään huolta poikansa kristillisyyden taidosta, mutta tämäpä olikin huutanut täyttä kurkkua: ” Poikani joka on tehnyt kaikkensa, ei vaan opi lukemaan kirjaa!” Vieläpä oli rovastikin samassa tilaisuudessa kyynelsilmin puhunut tämän pojasta.

Kun hyvä puhe ei auttanut määrättiin Martti saapumaan huhtikuun 22 p:nä 1744 pidettävään pitäjänkokoukseen, jossa hänet kun hän ei ollut tätäkään määräystä noudattanut, tuomittiin vihdoin jalkapuuhun seuraavana sunnuntaina. Poika, joka sai ilmeisesti tukea vanhemmiltaan niskoittelulleen, ei saapunut häpeärangaistustaan kärsimään, vaikka kuudennusmies oli hänelle asiasta tiedoittanut ja siltavouti yhdessä lautamiehen kanssa oli lähetetty häntä tuomaan.

Vasta syyskuun 30 p:nä täytyi nimismies Orellin lähteä itse hakemaan ja tuomaan hänet jalkapuuhun. Vielä tämän jälkeenkin jatkoi poika niskoitteluaan. Sillä saman vuoden marraskuun 15 p:nä oli kappalainen kahdestikin pyytänyt häntä luokseen Kiipun Paaralle, mutta poika oli lähtenyt isänsä kanssa metsään. Myöskään isä ei tahtonut lähettää poikaansa rippikouluun, jota Cadenius oli näihin aikoihin alkanut seurakunnassa pitää.

Seuraavan vuoden heinäkuun 7 p:nä oli Kutilan isä poikineen saapunut pitäjäkokoukseen itsensä rovastin tutkittavaksi. Kysymykseen, miksi ei hän ollut antanut poikaansa, vaikka tämä oli jo seitsemännellätoista ikävuodella, tulla kuulusteluihin tai papin tutkittavaksi, sittenkuin hän laiminlyöntinsä vuoksi oli istunut jalkapuussa, vastasi isä, että hän kerran oli ollut pappilassa, mutta ei rovasti silloin ollut kotona. 

Kristillisen nuhtelun jälkeen lupasi isä nyt viipymättä panna poikansa nauttimaan opetusta, jotta tämä voisi päästä Herran ehtoolliselle. Lisäksi ilmoitettiin isälle, että jos hän vastoin niin monia kehoituksia joko häijyyttään tai työn tyrkytyksen vuoksi pidättää poikansa opetuksesta, täytyy hänen alistua sellaiseen rangaistukseen kuin asetukset säätävät. Myöhemmin asia ei aiheuttanutkaan toimenpiteittä.

Näin jälkikäteen arvioiden tuonajan opettamisessa ja ojentamisessa oli tiukkuutta ja suoraviivaisuutta. Aluksi kyyneleitä ja huokauksia, sitten uhkauksia ja varoituksia sekä jos tämäkään ei tehonnut, lopulta käsi- ja jalkapuu.

Jokioinen 1631-1931 Juhlakirja

Hiiliteräspannu käytössä.

Niin,

Hiiliteräspannuni kaksivuotisjuhlat koittavat muutaman kuukauden kuluttua. Hyvin on tummunut ja käytetäänkin kovasti. Väri oli alkuaikoina ihan toista ja kirkas mutta pannu oli silloin vain raakile.

Kun klikkaat tämän sivun alareunan tunnistetta "hiiliteräspannu" linkkiä niin näet pannun koko kasvutarinan. Käänteisessä aikajärjestyksessä.

Pois Bangkokista

Niin,

Pois pois.

Lentokentän iso käärme vei aulatilasta melkomoisen lohmakkeen.

 Jostakin syystä istuinapikat olivat business luokassa. Kolmen ruokalajin lounas vapaavalintaisine viineineen ja konjakkeineen. Penkitkin sai makuuasentoon.

Isoin ihmetys oli kuitenkin edessä istuvan herrasmiehen muhkeat kulmakarvat. Ne olivat kuin Kyösti Kallion viikset.

Jokiristeily Bangkok

Niin,

Kun on joki ja kauniita valaistuja temppeleitä joella risteillään. Kabaree ja ruoka ehkä hieman liian tiivis ohjelma.

Krung Kasem Road jälleen

Niin,

Road hieman myöhemmin.

Buddhan viisaat ajatukset

Niin,

Kappelia ei hotellissa ollut mutta päivät saatoi viettää erillisessä tilassa jossa oli alttari ja hiljaista. Sen jälkeen hotellihuoneessa oli vielä Uusi testamentti ja Buddhan viisaat opetuksett. Niitä lukemalla kaikki selviää.

Puhutaan siitä, pitäisikö buddhalaisuus luokitella uskonnoksi vai elämänfilosofiaksi. Tämä johtuu mm. siitä, että toisin kuin useimpien uskontojen perustajat, Buddha ei opettanut minkään jumalten palvontaa eikä ylistänyt sokeaa uskoa. Sen sijaan Buddha kehotti oppilaitaan ajattelemaan itse ja tutkimaan opetuksia kriittisesti niiden ymmärtämiseksi. Kuuluisassa Kalamasutrassa Buddha sanoo, ettei mitään tule uskoa ”vain siksi että niin on usein sanottu tai niin on tapana uskoa – – vain koska niin huhutaan tai niin sanotaan pyhissä teksteissä – – vain päättelyn tai olettamusten pohjalta – – tai sen ajatuksen perusteella, että ’tämä munkki on opettajamme.’” Eli tulkitsen tuota siten että pitäisi kaikenaikaa pohtia ja etsiä erilaisia totuuksia. Ei kuitenkaan liialti julistaa omia totuuksiaan alinomaa ja joka paikassa.

Runkkasen Routi again

Niin,

Aiemmin kuvasin tuntia aiemmin ja nyt puoli viiden aikaan.



Ja tähän yhden liikehuoneuston lay-out.

Silta yli synkän virran

Niin,

Kanavien kaupungissa on siltoja ja useimmat kapeita joista vain tuk-tukit mahtuvat, toiset on valjastettu myyntibasaareiksi.

Ja sitten on vaatimattomamman näköisiä laituriterminaaleja.

Bangkok pimeässä

Niin,

Suurkaupungit ovat kauniimpia iltahämärissä tai ihan pimeässä.

Prince Palace

Niin,

Jos tehdään niin tehdään marmorista ja jalopuusta. Siis oudolta se varmaan tuntuu paarialuokkaan kuuluvasta henkilökunnasta jos valtio ei tue heitä mutta joillakin on varaa rakentaa hulppeasti. Ovenavaajat välikerroksissakin ja aamiaistilassa hovimestari kulki ja tarkkaili henkilökunnan aktiviteettejä.

Tälläisen lihavan buddapatsaan olisi suomalaisetkin osanneet tehdä suomen asemasodan aikana  -puhdetöinä.

Bangkok katukalaa

Niin,

Kalan käsittely ja kauppa tapahtui paljolti ulkotiloissa. Oli myös yksi mies joka kuli polkupyörällä ja myi kuivattua kalaa. Ostaja kun ilmaantui niin hän mankeloi sen kalan littanaksi käsipelillä.

Hotellin parvekkeelta avautuva näkymä kertoi karulla tavalla ahtauden. Tuo osa li pääosin hedelmien ja juuresten tukkukauppoja.

Toisessa suunnassa alkoi heti vanhojen rakennusten jälkeen uudempaa rakennuskantaa.

Kyllähän tuonne sitä populaa mahtuu.

Bangkok on joen ja kanavien kaupunki

Niin,

Kanavat ovat ikiaikainen kulkureitti monessakin kulttuurissa. Hotellimme vieressä oli myös kanava tai kanavia ja niissä ei ollut ruuhkaa. Mitään yksityisliikennettä niissä en nähnyt.

Kanavat eivät lemunneet mutta vesi näytti viemärivedeltä.  Tässä kanavassa en nähnyt liikennettä.

Täydenkuun juhlan aikaan paikalliset täyttävät joen styroxlautoilla kelluvilla kynttilöillä. Seuraavana aamuna oli patopaikoissa ruuhkaa.

Virtaava vesi näyttikin sitten selkeämmältä.

Ihan hotellin vierestä lähti ja tuli tilavat vesibussit jatkuvana liikennevirtana.

Bangkok liikenne ja Runkkasen Routi

Niin,

Kaupungissa on ruuhkaa ja siksi kait Tuk-Tukit ovat täällä kapeampia ja kolmipyöräisiä.

Päivällä liikenne ei vielä ihan mahdotonta ole mutta aamulla ja illalla tiet ovat tukossa.

Krung Kasem Road



Välillä ehkä rytisee kun ihan keskikaupungilla myytiin auton kappaleita.

Toisaalta joissain paikoissa on tilaa vaikka panna maate.

Kuninkaan syntymäpäivät lähestyivät ja siksi joka paikassa myytiin keltaisia paitoja, niitä oli kymmenin tuhansin näillä nurkin ja koko maassa miljoonia. Jalkakäytävät oli otettu surutta kaiken tavaran myyntipisteiksi.

Niin, Bangkok

Niin,

Kun Van saapuu kaupunkialueelle se osuus kestää miltei saman kuin alkumatka. Kaupunkialue on niin laaja ja ydinalueella lisäksi liikennevalot pätkivät liikennettä niin että odotusaikoja on muutama ihan minuuttitolkulla. Kun on tottunut suomen liikenteeseen se tuntuu oudolta ja huomattavasti pidemmältä ajalta kuin kaupunkiasukkaista itsestään.

Maksullinen moottoritieosuus maksaa 50 baht, jonka kuski maksaa käteisellä auton ikkunasta. Kaistoja onkin sitten useita ja risteyskohdissa useissa tasoissa. Olisi se tottumattomalle painajainen josko sattuisi väärän kaistan valitsemaan ja ohi risteyksen menemään.

Victory Monumentille päästiin ja kun taksi tuli, hän ei suostunut mittaria päälle laittamaan, vaan tehtiin könttätarjous joka taisi olla liki neljännes mitä juuri olimme maksaneet 250 km matkasta. Kuski osasi hotelliin hyvin mutta vei meidät konferenssitorniosan ovesta, jolloin laukkujen kanssa piti kulkea hieman outoa reittiä. Vastaanottotiski oli vasta 11-kerros, koska alakerrokset olivat kaikki isoa vaatetukkukauppaa, jossa pienostajatkin  haahuilivat.

Siirtomaatyylinen interiööri, sisustus joskin jo hieman kulahtanut majoituspuolen osalta. Suomessa tällä hinnalla pääsee ehkä Varkauden matkustajakotiin .

32 kerrosta ja huoneemme oli 25. kerroksessa. Neljä KONE Oy:n rakentamaa nopeaa hissiä. Toimivat ilman kulkukorttia joten tyhmempikin osasi matkustaa.

Buddaa ja Kuningasta kunnioitettiin yleisissä tiloissa ja tuoretta ruokaa sekä suitsuketta heille tarjoiltiin.

11. kerroksessa oli uima-altaat sekä allasbaari. Oluen hinta kolminkertainen tottumaamme tasoon verraten. Täällä tosin saatiin kuittikin ja ALV sisältyi hintaan. Tuon reunan yli napsin kuvia kylästä ja niitä sitten myöhemmin.

Kaikki tiet vievät pois Hua Hinistä

Niin,

Siis jos asiaa katsoo Hua Hinin keskustasta. Ilmastoitu Bussi Bangkokiin maksaisi 300 bahtia joka ei ole paljoa 250 km matkasta. Se kuitenkin vie lentokentälle eikä Victory Monumentille joka on Bangkokin Skyrailin solmukohta.

Pienemmät Toyota vanit kuskaavat ihmisiä puolen tunnin välein juuri keskustaan ja vain 180 Bahtin hintaan. Mukavuus tosin ei ole samaa luokkaa ja matkalaukuillekaan ei ole liiaksi tiloja.

Paikalliset ihmiset käyttävät myös tuota tapaa koska se on nopeampi kuin juna jonka matka-aika on liki 5 tuntia.

Bussit lähtevät torin reunalta ja odotustiloihin ei ole turhia satsattu.

Henkilökunnalla ei ole univormuja eikä englantiakaan juuri osata mutta turvallista ja osaavaa kyytiä saa.

Tuossa on aikataulukyltti. Vanit ajelevat myös etelään ja vaikkapa Pattayalle. Luvut ovat aikavälejä ja Van pysähtyy muutaman kerran matkalla jos joku jää pois tai tulijoita on.

Edullinen bensiinin hinta ei selitä noin edullista kilometrihintaa yksin. Käyttämämme Van kulkikin kaasulla ja vaati yhden välitankkauksen. Se ei ollutkaan niin nopea toimenpide kuin bensiinitankkaus mutta samalla saattoi hieman jaloitella.

Lähtökuvat Hua Hin

Niin,

Ennen poistumistani ja ulostautumista Evergreen Boutugue hotellista, piti napata muutama kuva.

Kaikista kahdeksasta huoneesta oli näkymä uima-altaalle tummennettujen ikkunoiden läpi. Aula jossa uima-allas sijaitsi oli yhdeltä seinämältään avoin ja siellä oli jokin varastoalue. Parvekkeita ei huoneissa ollut.

Porrastasanteille oli tuotu ikiaikaisia arkkuja. Olisikohan jopa samaan tarkoitukseen rakennettuja kuin entisaikaiset kapioarkut suomessa. Lokerikkoja näissä oli ja krumeluurejakin.

Uima-altaan reunat oli koristeltu ruukuin ja kukkasin.Altaan syvyys oli noin 1,5 metriä.

Varsinaista aamiaisruokalaa ei ollut vaan se nautittiin tarjoiltuna tilassa olevien pöytien ääressä.

Tuk tuk tilattin ja 100 bahtin hintaan se vei meidät kolmen kilometrin päähän minivan-asemalle.