27.8.2017

Niin,

Tässä lähistöllä tehdään kolmeenkin kerrostaloon samaan aikaan julkisivuremonttia. Hapertuneet ja nuhraantuneet parvekkeet sekä betoniset julkisivuelementit vaihdetaan. Uusi villa väliin ja pintaan lujalevy joka sitten vielä rapataan.

Seuraava remontti onkin sitten helpompi tehdä ellei tarvitse vaihtaa kantavia sisäpuoleisia elementtejä. Entiset elementit piti timanttisahata palasiksi jotta nosturi sai ne nostettua pois paikoiltaan ja olihan ne kiinnitettykin sisempiin metallikiinnikkeillä jotka piti sahata poikki.

Talossa on myynnissäkin kaksi asuntoa, ollut jo vuoden ajan ja hinta laskenut useaan otteeseen. Mielenkiintoista katsoa mitä tapahtuu vastikkeelle ja hinnalle sitten kun remontti on valmis.

Lisään tähän myöhemmin uusia kuvia kun remontti on pidemmällä.

Virolainen porukka siellä jurrasi näin sunnuntainakin.













31.7.2017

Turhaa, aivan turhaa

Niin,

Havukka-ahon ajattelija tuli ja meni telkkarissa useassa osassa. Katsoin sen aikanaan elokuvissakin ja kuoliaaksinaurattaja ei saanut minua hengiltä vaikka aika kehveli oli asusteensa ja ihokin kesi perin paljon.

Jos oikein ajatellaan kukahan se on kautta aikain ollut Latovainion ikimuistettavin henkilö tai mikähän se lie ihmisen tai latovainiolaisenkaan elämän tarkoitus? Ei kukaan osaa hyvin vastata. Minä muistan hyvin Ruunon ja Lyylin, jos patsaita ruvettaisiin perustamaan niin he saisivat puolestani patsaan ja Sylvi myös, kaikki leukamäen väkeä.

Useimman ihmisen elämä on kuitenkin vain kuin vilahdus. Siitä ei jää mitään jälkeä, ellei hän satu olemaan toisena osapuolena uuden ihmisen aikaansaamistapahtumassa jossain ihmisketjussa.

Entä ne ihmiset, jotka saavat aikaan jotain? Heidänkin joukossaan on runsaasti erilaisuutta. Jotkut uskovat jättävänsä omat jälkensä kirjoittamalla allekirjoituksena nimeään tärkeisiin papereihin, jotkut kuvittelevat elävänsä kuolemansa jälkeenkin oltuaan jossain tärkeässä virassa, ylipäällikkönä, alivaltiosihteerinä, kansanedustajana, ylilääkärinä tms. jne. - Mikä on totuus heidän kohdallaan? Tuskinpa mikään. Heidät unohdetaan tyystin. Sen jälkeen kun heidät on haudattu tai tuhkattu, yleisellä tasolla. Joku sukulainen voi vielä haikailla hänen peräänsä, mutta suurelta yleisöltä on hänen elämänsä puhki. Ohi. Kukaan ei tiedä heidän saavutuksistaan. Onko niitä enää edes olemassa?

Turhaa on tännekin näitä pohtia tai ylipäätään mitään kirjoittaa, pitäisi olla ja elää vaan.

Turhaa on elämä. Turhaa kaikki ponnistelu ja yrittäminen. Niistä ei jää mitään jälkeä. Ihminen on yleensä hyvin katoava olento. Onko se hyvä vai paha? Itse kallistun hyvän puolelle. Mitä iloa on kuolleelle jos hänestä tehdään patsas, tai hänen nimeään mainitaan erilaisista suista, vihaisina tai iloisina. Niinkuin Mannerheimikin esimerkiksi.

Sukutukimusta voi tehdä ja löytää sieltä patsaita saaneita henkilöitä, itsekin olen tosi kaukaista sukua Miina Sillanpäälle, onko silläkään mitään lisäarvoa, Miinakin oli vaan ihminen.

Maapallo kulkee reitillään jopa ilman ihmisiä niin kauan kuin kulkee. Sitten se muuttuu mustaksi aukoksi tai joksikin muuksi, tai sulaa mahdottomuuteensa, unelmaansa, ja vie viimeisenkin ihmisen mennessään. Mihin? Sitä emme tiedä.
Kaikki ponnistelu ja aikaansaaminen on ollut turhaa.

Jos osaisi niin pitäisi elää elämäämme iloisina ja nauttien. Huolettomina. Tai moni sanoo että ei voi kun on murheita ja kun on velkaakin ja lastenkin tulevaisuus huolettaa. Auttaako se murehtiminenkaan? ei. Olkaamme otettuja siitä ilosta, että miljardeista siittiöiden kilpajuoksuista me olemme voittajia! Saamme uteliaina kurkistella millaista on elämä maanpallon päällä. Ihailkaamme luontoa. Se on parasta ja monimuotoisinta, mitä maapallolla on katsomisen arvoista. Sekin kestää vain aikansa.

Tänään menin heti aamusella mustikkaan mutta eihän siellä ollut kuin vajaa litra poimittavaksi. Poimin sen mutta sain myös puolitoista litraa kanttarelleja ja tein juuri äsken niistä munakkaan ja söin. Ja viime viikolla olin toisessa metsässä ja löysin mustikoiden lisäksi järkyttävän suuren kusiaispesän. Se oli iso ja merkittävä saavutus tuolta yhteisöltä, ihmiset ei pystyisi koskaan moiseen yhteistyöhön niin olemattomalla palkalla.


12.6.2017

Jatkuvia junaonnettomuuksia Jokioisissa

Niin,

Viikonloppuna 80-vuotias mies törmäsi autollaan museojunaan. Aiemmin oli ikävä henkilövahinko vuonna 1908 joulukuussa kun 27-vuotias nainen jäi junan alle.



7.6.2017

Tinkaaminen verissä, -latovainiolaisellakin.

Niin,
Se Latovainiolainen oli kova reissaamaan ja myös tinkaamaan. Joskus meni tuntikin hiuskamman hintaa tinkatessa niinkuin Jungin Kallellakin pari-kolme porsaanostossa.
Latovainiolainen oli Ranskassa kun viisaudenhammas alkoi vihoittelemaan ja oli pakko mennä yksityiselle klinikalle. Ne otti siellä röntgenin ja sanoivat että verenmyrkytys on varsin liki, se täytyy leikata Mösjöö on hyvä vaan ja onnistuu tänään ja voidaan nukuttaakin.
Latovainiolainen meinasi että palaa kotimaahan jotta Forssan sairaalassa ylilääkäri Soro tekisi operaation. Lentomatka kuitenkin tulehtuneen ikenen ja verenmyrkytysvaaran kanssa oli kauhistus ja hän kysyi klinikalta paljonko sellainen täällä klinikalla maksaisi?
Se on 1500 frangia sanoi fransmanni ja kirjoitti sen vielä paperillekin. Ohoh, sanoi Latovainiolainen ja löi käsiään yhteen. Tuolla hintaa pitäisi saada jo kultahammas suuhun ja avanne minun reistailevaan vatsaan.
Alkoi kova tinkaaminen ja hampaan jomotus vaan paheni. Lopulta klinikan henkilökunta suostui kun näkivät että mies voi kohta menehtyä verenmyrkytyksen edetessä. -Okay suostumme, sanoi klinikan johtaja.
Nopeasti tuli Latovainiolaiseltakin vastaus: -selvä on jos kahdella avanteella teette, ja sitten mies jo pyörtyikin.
-No ei pyörtyneen kanssa sitten enää neuvoteltu ja Latovainiolainen sai toivomansa lisäoperaatiot, viisaudenhampaan poiston lisäksi.


3.6.2017

Latovainiolainen merillä



Niin,
Latovainiolainen lähti kävelemään reppu selässään kohti Laukeelaa ja hän mietti aikoja jolloin hän oli Tienhaaran pojan kanssa ollut seilaamassa merilläkin.
Hänelle tuli sanomista juopottelusta työaikana ja kapteeni oli kirjoittanut päiväkirjaankin eräänä päivänä että " Latovainiolainen oli eilen juovuksissa".- No, ei se mitään, myöhemmin kun oli Latovainiolaisen vahtivuoro hän kirjoitti päiväkirjaan että Kapteeni oli tänään selvinpäin.
Eihän tuollainen teksti tietenkään esimiehen ja alaisen suhdetta parantanut ja myöhemmin messitarkastuksessa kapteeni kirjoitti
päiväkirjaan että Latovainiolaisen messi on siivottomassa kunnossa.
Latovainiolainen jatkoi myöhemmin siihen perään että messi on samanlaisessa kunnossa kuin Kapteenikin. Ja lähtöhän se sitten tuli laivasta kun Hampurissa seuraavaksi lastia purettiin.

Henkilön Mauri Vehmanen kuva.

Kärpästen kiusaus



Niin,
Latovainiolainen siis lähti Matkun talon ruokapöydästä ja ilta alkoikin jo hämärtää. Urjalantietä penikulman käveltyään esiintuli isohko talo, -tai pirtti niinkuin Punkalaitumella sanotaan.
Latovainiolainen kysyi talonväeltä yösijaa ja isäntä empi kovasti outoa kulkumiestä majoittaa. Emäntä oli suostuvaisempi ja sanoi että tuohon tuvan lattialle voi oikaista, jos vaan kärsii noita satoja kärpäsiä. Olihan silloin paha kärpäsvuosi ja talossa lantalakin ihan pihapiirissä.
-Enköhän pärjänne, -sanoi latovainiolainen ja asettui myöhemmin reppuineen tuvan lattialle kun isäntäväkin jo siirtyi kammarin puolelle.
Aamusella latovainiolaiselle tarjottiin korvikettakin ja mies oli lähdössä jo aikaisin taipaleelle. Miehen lakkia ovella sovittaessa emäntä kuitenkin kyseli että saiko mies kärpäsiltä nukutuksi?
-No tokihan sain, -kun ensin parkkeerasin nuo käpäset, sanoi mies.
-Mitäs se kärpästen parkkeeraaminen tarkoittaa- uteli siihen emäntä?
-No minä rykäisin tuonne vastapäiseen nurkkaan tortut, -vastasi latovainiolainen siihen ja siirtyikin jo ovenavauksella pihamaalle.
Henkilön Mauri Vehmanen kuva.

2.6.2017

Latovainiolainen tien päällä.

Niin,
Latovainiossakin oli ainakin yksi huonokuuloinen ja oli myös aikakausi jolloin töistä oli pulaa ja talottomat kävelivät pitkin pitäjiä nälkäisinä ja töitä kyselemässä. Eräs tunnettu tervekorvainen latovainiolainen matkasi jalan Matkun tienoilla ja astui taloon jossa isäntä ja emäntä oli juuri syömässä.
Latovainiolainen sanoi, hyvää päivää taloon ja istuutui penkille. Isäntä kysyi mistä mies tulee ja mitä hänelle kuuluu?
Latovainiolainen sanoi että kiitos, olen vain töitä hakemassa mutta söin juuri naapurissa. Isäntä kysyi vielä kovemmalla äänellä että mitä kuuluu?
Siihen latovainiolainen vastasi että kiitos mutta kun juuri naapurissa söin. Silloin emäntä arveli ääneen isännälle että mies on varmaan huonokuuloinen.
Siihen latovainiolainen totesi että kai sitä sitten pitää syödä kun emäntäkin noin kovasti patistelee ja mies siirtyi ruokapöytään.
Mies söi kauan ja paljon, niin paljon että talonväki totesi onpas tuo mies kuuroksi kovin runsasruokainen. Syötyään ja röyhtäistyään latovainiolainen nousi pöydästä, sanoi kiitos paljon ja palasi maantielle etsimään yösijaa.

Henkilön Mauri Vehmanen kuva.

Höyryjuna ja asema.

Niin, Humppila- Minkiö- Jokioinen kapearaiteinen lähti talvitauolle.