Niin,
Huvila oli lapsuudessani sana jota viljeli ainoastaan parempi väki. Kylässämme ei tainut olla ketään asukasta jolla olisi ollut huvila toisaalla tai siis itse kylässäkään, -Latovainiossa. Sen sijaan poismuuttaneet tai perijöiden jälkeläiset nimittivät lapsuudenkotejaan mökeiksi.
Huvila oli ollut mielessäni ehkä jotain hienompaa. Puinen talo vilpoloineen ja lasiverantoineen järven tai meren rannalla. Kristalliset viinikarahvit ja hienot hopea-aterimet keittiössään ja ehkäpä jopa palvelusväkeäkin.
Naimattomat poikamiehet pitivät majaansa useimmiten perin vaatimattomissa asunnoissa, äitini nimitti joitakuita niitä mörskiksi.
Hiukon mäessä sijaitsi Lundin Joosen mökki sekä Vallin Vihtorin talo. Vihtorin talo oli melkein huvila kun siinä oli puutarhakin.
6 kommenttia:
Huvila todellakin viittaa hieman hienompaan.
Mökkejä minustakin pääosin järvien rannoilla on. Huvilat ovat juuri niitä komeita isoja rakennuksia, meren rannalla tai saaristossa.
Mielestäni näin ensimmäiset huvilat vasta alettuani seurustella nykyisen vaimoni kanssa kuusitoista vuotta sitten. Ruissalon pitsihuvilat täyttävät määritelmän. Herrasväen kesäpaikkoja.
Mökkejä tuttavieni kesäpaikat Keski-Suomessa olivat.
Kun tänne Palestiinaan muutin, puheli muuan kyläläinen, leskirouva huviloistaan Selkämeren rannalla, mutta mökkejä ne olivat ja edelleen ovat.
N. ehkä 13-vuotiaana pääsin ensi kerran oikeaan huvilan kylään. Silloinen ruotsin opettajani kutsui koko luokan vierailulle kotiinsa Tuusulan järven rannalle. Olin aivan ihmeissäni kuinka hienosti jotkut elävät ja asuvat. Puutarha oli upea, talo oli suuri, valkoinen ja kaunis pitsi-ikkunoineen, kuin unelma.
Mökkiä saati huvilaa en omista, olisikin riesa, kun on omakotitalo ja puutarha, joiden ylläpitäminen vie riittävästi aikaa. Isän apupoikana olin niitä aikoinaan muille kyllä rakentamassa.
Huviloita olen katsellut Ruotsin laivan kannelta sen lähestyessä Ruotsin, että Suomen puolella satamaa.
Kauniita rakennuksia ne ovat.
Lähetä kommentti