Varustetäydennös

Puolilta päivin saapuvat Rolfin VR:n junarahtina lähettämät hiihtovarusteet.
Iso pakaasi, joka oli Lapuallakin mukana. Sivutaskuun kätketty käteinen ja erikseen nipussa oleva suksipaketti.

No nyt voi alkaa harrastamaan. Vanhat kunnon Lampiset rotanloukkusiteineen. Isävainaan aikoinaan tervaamat pohjat, mikäs näillä on nyt loppuviikko latua sujutellessa, on välinettä on.

Hotellilla pitää purkaa tavarat kaappeihin ja laittaa tuulipuku päälle. Sukset kainaloon ja ladulle. Sari asettelee suksiansa vanhat suomalaiset pyöreäkärkiset nahkamonot jaloissaan ladun kiertosuunnan mukaisesti. Latu on tehty viimeisen päälle koneellisesti ja on suora, tasainen ja siisti, eihän tässä muuta kuin menoksi vaan ja tunturiin.

Yllättävän tahmeaa kuitenkin jo ensimetreiltä lähtien. Luisto huono ja monot, sukset sekä siteet kihnaavat sivusuunnassakin. Onko joku virhe ladun tekijöille sattunut, kun noin kapeaa uraa ovat painaneet? Onhan hankalaa tottavie, mikäs tässä nyt näin takkuaa? Ei tälläistä kouluaikana ilmennyt kun Sari viimeksi hiihteli. Menee väkisin kuitenkin eteenpäin vaikka latu murenee sivuilta sitä mukaa kun matka taittuu.

Vasta muutama sata metriä ja hikeä jo kovin pukkaa, mikä ihme tässä nyt oikein on?
Ihmisiä menee ohi ja vastaan, jotenkin ihmeellisesti luisteluliikkeillä konkottaen. Olisiko se parempi tyyli koettaa noin väkästää?

Sari siirtyy pois ladulta ja kokeilee potkiskella haaraasennolla, aivan kuin lapsena mäkeä noustessa ja joskus Kälviäjoen jäälläkin sujuteltiin. Ei se tämäkään oikein, lipsuu ja sukset karkaa, sivusuunnassa ei holttia laisinkaan. Sari kaatuu rähmälleen, hyvä ettei haarojaan revähdytä. Naama lumeen ja suut silmät täyteen jäänsekaista lunta.

Kiukkua ihan pukkaa, voihan peijakas sentään! Onko se hiihtotaitokin hukkunut iän myötä? Leveyttäkö ne suksetkin ovat kasvaneet niinkuin omistajansakin, mikäs tässä nyt neuvoksi?

Kävelyllä

Paras ottaa happihyppely, ennen kuin Rolfin lähettämä varustepaketti saapuu. Sari menee ulos ja ilma on keväisen raikas. Koko tämä Aakenustunturi on nyt uudisrakennusten täyttämä. Hirsi- ja kivihuvilaa vieri- vieressä.

Sivummalla on yksi jokin entisaikojen Aslakin rakentama varmaankin seudun ensimmäinen talo. Siitä on tehty romujen säilytystila. Todennäköisesti jo purkulistalla koko rakennus. Vanerilevytkin ikkunoissa.

Kontrasti uuden ja vanhan välillä on suuri. Sari menee ihan seinän viereen ja katsoo rännejä. Niissä parhaiten näkyy rakennusten ja miksei myös ihmistenkin rajallinen elinikä. Lehtiä on päässyt jäämään ränniin ja ovat muodostaneen märän tulpan. Siinä se on märkä tollo muhinut ja korroosio alkanut. Rauta hapettunut ja hiili erkaantunut metalliseoksesta. Kierrätys kohti alkuaineiden olotilaa on alkanut.

Tullut reikä joka on kasvanut, lehtien paino romahduttanut osan rännistä kokonaan alas. Koukut ovat kestäneet ja kököttävät siinä kuin vaatekoukut tyhjänä, vainajan jo mentyä vaatteineen mullan alle. Reunan pokkaus on kestänyt paremmin koska siinä metalli on rullalla. Sarillakin on turpa rullalla kun hän ylös tihrustaa.

Tuossa olisi työmaata autonentistäjällekin. He tekevät pelkästä ruosteläjästä uuden vanhannäköisen auton, mutta tuon rännin jäänteissä ei ole kuin ilmaa jonka päälle rakentaa.

Tanssii Tähtien Kanssa

-tulee uusintana TV:stä aamiaisen jälkeen. Sari jää sängylle pötköttelemaan ja katsoo lopun uusintaa. Jorma Uotinen tanssii. Nahkatukkainen monitaituri ja Aira Samulinin ystävä, -kuka ei olisi?

Lavatanssimuseosta lainattu seinäruusuhame yllään, mies kekkaloi lattialla. Sari on haltioissaan. Kuoleman ja syntymän syndrooma, kuin kallankukka aukeaisi lootuksen lailla. Jorma kohdun syleilyssä, akti, sektio ja iso Jorma! Hienoa monimerkityksellistä taidetta. Surkastuminen, surgasmi, käärinliinat ja kuoleman kosketus. Syntymä, elämä ja kuolema. Feminiinismaskuliininen performanssi, täydellinen koreografia ja ihmiskehon notkeuden ylistys. Mahtavaa, loistavaa, huippuluokkaa!

Toisaalta jos Risto olisi tätä nyt katsomassa. Hän sanoisi: -hullu mies siinä vaan kekkaloi, on siinä kesseli kaheli, menisi muualle hameineen. Risto oli niin vanhanaikainen ja ennakkoluuloinen, homofobiainenkin. Ollessaan taannoin ensimmäisissä prostatatutkimuksissaan, lääkäri otti kumihanskat käteensä ja pyysi Ristoa riisuuntumaan. Risto laski jo housunsa mutta sitten totesi lääkärillä korvakorun ja huusi kiihtyneenä; -tsot, tsot, skropeloi mitä skropeloit mutta kusetintaint tai pakoaukkoint et kyllä hipelöi!

Hätäännyksissään karkasi tutkimushuoneesta vielä housut kintuissaan käytävälle ja pyysi saada toisen lääkärin.

Pyöränpultti

Hotellissa porataan aamulla jotain betoniseinää. Valtava kirske ja jurina joka herättää viimeisetkin nukkujat. Sama peli kuin joka kerrostalossa jossa muuttajat aloittavat aina samanlaisen jurnutuksen. Seinät kantavat ääntä pitkälti ja melu kuuluu viljalti kaikkiin asuntoihin.

Sarin unessa ensin hän on ajamassa autoa ja ajautuu reunaviivan kohdalle, jossa on jyrsitty urat. Jotenkin siinä unessa hän ei saa autoa käännettyä, vaan rumina jatkuu ja jatkuu.

Pyöränpultit alkavat irrota ja Sari joutuu autoineen melkoiseen pinhuusiin. Mikä sitten on parempi, että herää juuri ennen kuin auto ajautuu puuhun mutta pyöränpulttien irtoaminen suistaa ajokin vastaantulijoiden kaistalle? vaiko se että rattiin nukahtanut kuski ajaa heräämättään loivaan penkkaan mutta pyöränpultit pysyvät kiinni?

No Sari herää ja ei ehdi miettiä moista, menee alas aamiaiselle ja lukemaan päivän lehdet.

Ettonainen tupsluuri

Sillivoileivän jälkeinen päiväuni päättyy illan korvalla kännykän pärähdykseen. Sauna-aikaa on vielä tunti, joten kiiruusti alakertaan.

Täällä on kaikki tehty pyöröhirrestä. Suihkuhuoneen kaakelitkin pyöreää keramiikkaa ja röpelöistä kuin ikiaikainen kelohonka. On tavallista saunaa ja höyrysaunaa. Höyrysauna on miehille ja naisille yhteinen, vain sisäänkäynti on eri puolella.

Miehet omalta puoleltaan tulevat aina ihan naisten kaiteen viereen ja yrittävät tihrustaa höyryn läpi näkymiä. Puhaltelevat vielä höyryä sivuun, paremmin maisemia nähdäkseen, mokomatkin elostelijat.

Kuumaa tiivistynyttä vettä tippuu höyrysaunan katosta ja aiheuttaa inhoittavan tunteen. Silmälasipäinen mies tuijottaa kiinteästi ja julkeasti kuin Tuomaalan sonnivainaa lehmiä aitauksessaan. Saria jotenkin ahdistaa, mutta sauna mikä sauna, kaipa tuokin mies sen oman tämäntyyppisen sukupuolielämänsä tarvitsee. Annetaan sille nyt pieni ripaus höyryistä rinnan kaarta ja vilahdus vaaleaa ahteria oviaukosta pois lähdettäessä. -mokomakin ressukka.

Sarilla ei ole matkassaan edes vaihtovaatteita, joten hän jättää alkkarit kokonaan pois ja pesee ne saunan vessan lavuaarissa. Kietoo märän vaatteen pyyhkeeseensä ja menee takaisin huoneeseen. Myöhemmin ravintolassa hän tilaa pippuripihvin, oluen ja katkeron. Kypsää kauraa nukkumaan jo iltayhdeksältä. Huomenna tulee Rolfin lähettämät varusteet ja silloin loma vasta voi oikeasti alkaa. Olkoon Varjokuva näkemäti ja kokemati tältä illalta, ovathan he täällä koko alkuviikon.

Silta

Sarin nukahtaessa uudestaan autuaan onnellisen uneen, TV syytää huonessa eetteriin omaa ohjelmaansa.

Idols Aria haastatellaan. Pieni kapeaharteinen poika on pikkutyttöjen iso fanituksen kohde ja unelma. Ohuet käsivarret jossa ei viljalti ole tilaa tatuoinnelle ja posketkin kalpean kapoiset. Mihin saadaan tulevaisuudessa kaikki lävistykset ja killuttimet sopimaan?

Anna jäi Idolsissa toiseksi. Oliko syynä hänen pieni virheensä ylärekisterissä ja oliko ilmavuoto siinä huulikorun kohdalla, -kuka tietää? Ei kukaan, -who cares.

Frederik on myös TV:ssä. Kertoo kuinka äitinsä hoiti 92-vuotiaana vielä hänen raha-asioitaan. Nyt Reetu on orpo ja vailla äidillistä ohjausta, pitäisi varmaan järjestää jokin kansalaiskeräys aiheen ympärille.

Reetu kertoo kuinka housun etumusta topattiin vessapaperirullalla alkuaikojen lavakeikoilla. Epäselväksi jää pujoittiko hän slaikkarin hylsyn reiästä sellaisenaan vai kiersikö tunnnollisesti tolloa jerkun ympärille pikkuhiljaa?

Remu sanoi Idols Arille kilpailussa että rokkarilla pitää olla isot munat. Eikö Albertilla ja Cissellä sitten olleet kun uupuivat aiemmin kuin Remu itse? Tiedä heidän munistaan ja miksi puhutaan munista kun tarkoitetaan itse jortikkaa?

Tony Halme on tatuoinut hanuriinsa exit only. Tatuoiko Idols Ari jotakin tai mitä Antti Tuisku tekee ei kiinnosta muita kuin iltapäivälehtiä. Iltapäivälehdet saavat ihmiset kiinnostumaan asioista jotka ei gallub'ppien mukaan ketään kiinnosta.

Löytyisikö Arin lapsuudesta vielä jokin kauheus?

Lööppi: Idols Ari löi lapiolla lasta päähän!

Sisäsivuilta selviää että hiekkisleikissä tuli hieman kopastua, -mitäs tuli hänen reviirille.

Jenkeissä teurastettiin teinejä koulussa. Mikä suomen kaupunki ehtii ensin? Lahtiko, suomen Chicago? En saanut lapsena pelata Nintendoa ja tyttöystävä jätti, siksi tapoin ne kymmenen luokkatoveriani, kertoo maahanmuuttanut kulakki jälkeenjääneessä videossaan.


TV.stä tulee myös ilmoitus kauheasta tragediasta ja kansanliikkeestä.

Porkkalan vanha silta aiotaan purkaa. Nuo kiviset kannatinpaadet ovat katselleet aikoinaan Neuvostoliiton ja Suomen vartiomiesten tuimia katseita ja vahdinvaihtoa.
Kohta niistä on vain muisto jäljellä. Pro Pelastakaa Porkkalansilta -liike kerää adressia ja sadan euron liittymismaksua. -tilannetta seurataan.

Kukkia

Hotelli on etelärinteessä ja autokatoksen reunustalla on täälläkin jo kukat työntyneet esiin. Sari muistelee kuutamotien asuntonsa kukkaistutuksia ja ryytimaata, nyt ne on kaikki Rolfin tyttären ilona. Josko tuo nykynuoriso sellaisesta edes perustaa ja tokkopa jaksaa hoitaakaan.





Myös aivan hotellin ulko-oven edessä on leskenlehtiä. Nehän ne ovat luonnonvaraisista niitä ensimmäisiä. Voikukkasen oloisia mutta pienempiä. Lapsethan noita usein katkovat ja tuovat sisälle maljakkoon, jossa ne nopeasti lakastuvat. Äitienpäivän aikoihin on sitten jo pajunkissoja ja valkovuokkojakin. Nekin on parhaimpia omassa ympäristössään, pajunkissastakin tulee ikävää siitepölyä sisälle, ellei ajoissa heitä roskiin. Joku on sanonutkin "Antakaa kaikkien kukkien kukkia". Taisi olla Mao ja Markku Aron laulun sanoissa näin taisi myös olla. No kukkiihan ne vaikka kukan katkaisee ja sisälle vie, mutta lyhyemmän aikaa.




Hotellin baarista Sari tilaa huoneensa laskuun maitoa ja sillivoileivän, sillä saanee pärjätä illalliseen asti. Onhan tuossakin hintaa viljalti, mutta kortilla kun maksaa niin ei tunnu ihan niin kalliilta.

Ylhäällä huoneessaan hän laittaa kännykän herättämään seitsemältä, riisuutuu sekä menee oikein peittojen alle nukkumaan. Ehtii vielä herättyään saunan kautta mennä sitten syömään illallista ja miettiä mitä tekisi.

Loitontuminen

Sari säpsähtää pimeyttä, mutta ei häkelly. Kohteliaasti hän sanoo odottavansa omia varusteitaan ja kääntyy ulko-ovelle.

Burberrymies ymmärtää asian ja tulee kiltisti saattamaan ulos. Kysyy vielä missä hotellissa Sari asustaa, josko hän itsekin tulisi illan rientoihin ja katsomaan sekä tanssimaan Varjokuvan tahtiin. Varjokuva, eli Silhuetti on SMORK-voittaja, orkesteri on ponnahtanut tänä vuonna ja uuden levynsä myötä ennennäkemättömään suosioon.

Sarikin oli lukenut hotellin aulan ilmoitustaululta illan orkesterista, mutta hän ei oikein nyt ole tanssitunnelmissa. Ei lupaa mitään eikä innosta turhaan Burberrymiestä, mies on jotenkin outo vaikka ihan ok, jos vaikka Riston rohjakkeeseen vertaa.

Sari taapertaa samaa polkua takaisin taukotuvalle ja sieltä alamäkeä hotellilleen. On hiukopalan ja tupsluurien aika.

Burberrymies

Junassakin ollut Burberrymies on myös täällä taukotuvalla, ja tulee taas Sarin juttusille. On aikaa ja rauhallinen ympäristö selventää miehelle miten haluttaisi hiihtää, ja miten Sarin hiihtovarusteet ovat tulossa vasta huomenissa ja perästäpäin.

Mies puhuu ja puhuu, selostaa pehmeällä äänellään elämäänsä. Tuo yksinäinen luojan luoma herättää näinollen jopa pientä säälinpoikasta, vaikka oikeastaan mies on melkomoisen aktiivinen ja ehkäpä julkeakin.

Mies tarjoutuu lainaamaan Sarille hiihtoasusteita ja pyytää hehtikohta tulemaan oikopolkua mökilleen. Mökki on kuulemma oikein hieno ja on myös juokseva vesi sekä takka ja kaikki.

Läpi huurteisen risukon ja paksussa lumessa kahlaten mies ohjaa edellä kulkien Saria syvemmälle metsän syvyyksiin.



Lumi tunkeutuu puolikenkiin ja tippuu oksilta niskaan, mutta lopulta ollaan miehen vuokramökin edustalla. Sarille selviää mikä on se juokseva vesi ja Sari haluaisi juosta tiehensä. No onhan tuossa terassi ja josko sen verran piipahtaisi että saisi lumet pois kengistään, miettii Sari ja siksi menee sisälle miehen perässä.



Sisällä on takka ja siinä räiskyy tuli jo valmiina, kuin äsken sytytettynä. Mies tuo omia hiihtovarusteitaan esille ja pyytää sovittamaan, levittelee ja esittelee kuinka sopivat ne olisivatkaan. Sari kieltelee, eihän näin pienessä mökissä ole mitään soppea jossa voisi vaatteita vaihdella.



Sitten tuo Burberrymies vetääkin äkkiä verhot ainoan ikkunan eteen ja sammuttaa valot. Vain takan valo jää lepattavana kajastamaan hämyiseen kämppään.



Hui.

Kierros jatkuu

Kävelytie johtaa alueelle joka näyttää joltakin yksityiseltä laskettelurinteeltä. Portista ei lasketa kuin henkilökorttia vastaan ja alue on tarkkaan aidattu. Aitaa kiertää tasaisin väliajoin varoituskyltit. Rahalla näemmä saa jo oman laskettelukeskuksenkin.



Sari tuhahtaa nenäänsä ja jatkaa eteenpäin. Kaipa jalkamieskin, tai -nainenkin saa nauttia nokipannukaffet oikeiden hiihtäjien seurassa miettii hän, ja menee taukomajaan.




Toisaalta huomenna on pakko tulla jo ne Rolfin lähettämät vaatteet, rahat ja tarvikkeet jotta voisi vuokrata sukset ja hiihtää syvälle metsän kätköihin.
Viitoitus kertoo, että reittivaihtoehtoja kyllä on.

Ulkoilua

Ilman kunnon ulkoiluvaatetusta ei sitä tohdi retkeilyä harrastaa, mutta hotellihuoneessakaan ei saata yksin olla. Sari lähtee kävelylle pitkin mökkikylän sokkeloisia kävelyteitä.

Voihan kauhistus, hirvittävän iso köntsäke tossakin, eikös täälläkään ole mitään sääntöjä? Tarvittaisiin muutama kiukkunen koiraton ämmänretale nalkuttamaan ja motkottamaan jokaiselle koiran kanssa kävelevälle.



Rikkaiden mökkejä täällä kyllä näköjään on ja hienoja autoja pihoillaan, useimmilla suksiboksi katolla, mutta lemmikkiensä jätöksiä eivät osaa näemmä kerätä.




Sari kävelee aivan lossirantaan asti, siitä pääsisi nyt talvella kävellen suoraan norjanmeren yli ja naapuriin. Tuon lossinhan olisi voinut varustaa suksilla ja vetää autoja sillä tavoin yli. Nyt tarvitsee kiertää rospuuttoaikaan kaukaa ja ympäri.

Aakenustunturi

Juna menee Aakenustunturin kautta. Aivan ylös on tehty pistoraide uuden hotellin tarpeisiin. Suomeen virtaa ulkomaisten sijoittajien rahaa viljalti tätänykyä.
Hotelli Aakenuksen taustarahoittajina ovat Somalilaiset liikemiehet. On siinä rukousnauhaa saanut mutjutella yhden jos toisenkin kerran kun sijoittajat ovat seuranneet tämän hulppean hotellinsa rakentamista.

Vastapäisellä Kukastunturin laella jököttää Minareti.



Sari astuu pois junasta. Matkalaukku tullee huomenna Rolfin lähettämänä. Nyt on kevyt astella respaan ja kirjautua sisälle. Metsänelävä on tehnyt tekosensa aivan oven pielestä lähtevän ladun viereen. Mikähän eläin se tuollaisen? Kiiltävää pientä papanaa, Sari oikein kumartuu ja tutkii tarkasti mutta ei saa ajatusta kenen eläimen olisi. Pitänee ottaa muutama taskuun ja tutkia netistä, löytyisikö vastausta.



Sari Tamlander-von Niljander kirjoitetaan hotellikorttiin ja avain kädessään nainen painuu kerroksiin.

Outo tapahtumaketju

Lapset koputtavat ikkunaan ja Sari havahtuu, mutta ennen kuin Sari ehtii pois junasta se jatkaakin jo matkaansa kohti Pasilaa. Pienessä paniikissa Sari soittaa vanhimmalle että koettakaa mennä kotiin hän tulee seuraavalla junalla takaisin.

Väärään suuntaan matkatessaan Sarilla on aikaa miettiä. Hän soittaakin naapurilleen jotta tämä soittaisi vanhimmalle ja menisi hakemaan heitä asemalta. Puhelimessa Sari puhuu myös itselleen yhden viikon vapaata, ihan omaa ja yksinäistä laatuaikaa. Siitä onkin jo yli kaksikymmentä vuotta, jolloin Sarilla ei ole ollut lapsia hoidettavanaan.

Sari menee Helsinkiin asti ja varaa asemalta liput pohjoiseen. Junaa lähteväksi odotellessaan hän menee lasipalatsin nettikahvilaan varaamaan hotellihuonetta.

Pohjoisen junan sujahtaessa pönttövuoren tunneliin, Sari istuu ravintolavaunussa ja miettii oliko tämä idea kuitenkin ihan pönttö? Oli tai ei, kaikki matkatavarat ovat kotona ja mukana on vain vaatteet päällänsä ja visakortti lompakossa.

Ravintolavaunussa haisee olut ja aurinkokin on jo laskenut. Outo mies burberrytakissaan yrittää hieroa tuttavuutta, kertoo olevansa menossa Saariselälle seminaariin. Sanaa "seminaari" -sanoessaan, hänen ilmeeseensä tulee jotain outoa virnistystä, aivan kuin politiikko kertoisi miten uuden porvarihallituksen työttömyystukileikkaukset ovat työttömille makeaa mannaa, kuin hunajaa levittäisi paahtoleivän päälle.

Makuupaikka puuttuu mutta onneksi junassa on yöaikaan hiljaista, vieruspenkki on tyhjä ja vastapenkilläkään ei istu kukaan. Sari ottaa pois kenkänsä ja nostaa jalkansa koukkuun, kietoutuu ulsteriinsa, kääntyy kyljelleen ja koettaa nukkua kotvasen.

Väsyttää

Junan tasainen jytkytys väsyttää ja koko Tamlanterin sakki torkkuu junapenkeissään. Välillä tulee konduktööri kysymään lippuja, mutta muuten porukka saa rauhassa olla.

Muutakin porukkaa tuntuu kovin ramaisevan, mitä jokuset lukevat lehtiä. Ennen nukahtamistaan Sari katseli tovin ja kiinostuneena, vinosti yli käytävän vastapäisellä penkkirivillä istuvaa herrasmiestä.

Tuo mies yritti pysyä ryhdissä vaikka uni painoi silmään. Pää vajosi pikkuhiljaa, ja kerta kerran jälkeen leuan saavutettua tietyn kallistuskulman, mies säpsähtäen havahtui. Korjasi asentoaan ja taas sama peli alkoi. Jossakin vaiheessa suukin lörpähti raolleen ja pieni kuolavana valui rinnuksille. Mies oli ilmeisesti ihan selvinpäin, mutta ei hennonnut kunnolla rojahtaa penkilleen, vaan yritti istua pystyasennossa törtevänä.

Joskus matkoilla ärsyttävämpiä ovat käytävillä juoksevat lapset jotka tulevat kysymään tai selittämään ventovieraille jotakin epäolennaista asiaa.

-miksi sulla täti on tollanen kassi?
-meillä olikin eilen synttärit, milloinka sulla on ja kuinka vanha sinä olet? -tiedätkö kun eilen oltiin Jennillä ja Jennin isä oli kauheesti humalassa?

Jos menet keskusteluun mukaan niin lapsen vanhempi katsoo epäluuloisena, mitäs tuokin tuolla vieraalle lapselle selvittää ja utelee? Jos olet kuin et olisikaan, lapsi pahoittaa mielensä, sulkeutuu ja vanhempana voi joutua psykiatrin puheille. Aikuisena saa terapiaistuinnoissa valaistuksen että onkin oikeasti mieletään vinksahtanut ja heittäytyy työtä tekemättömäksi, -vettäytyy viekerilleen kuin Päätalon Herkko. Siinä sitten on taas yksi yhteiskunnan elätti lisää, vain sen takia ettei täti vaihtanut mielipiteitä yhden junamatkan aikana.

Ollaan jo Järvenpään asemalla ja Sari nukkuu. Naapurin Marliisakin on junassa Paavalinsa kanssa ja jäävät myös tässä pois. Olivat viemässä vanhaa mossea Sotkamoon helmapellin hitsaukseen ja sinne se toistaiseksi jäikin. Tamlanterien lapset ovat hereillä ja kantavat jo laukkuja laiturille ja ajattelevat herättää Sarin vasta kun ovat ulkona ja koputtavat ulkopuolelta ikkunaan.

Junassa

Juna hiljaista perhettä kuljettaa, konnari leimasintaan naksuttaa, nainen istuu, mököttää ja matkan pää on Järvenpää. Kuka on tuo nainen ja mikä on tää maa, joka ei pensasperunalleen EU-tukea saa?

Lunta oli vielä viljalti kun Sarin hiihtoloma alkoi, mutta nyt on jo Parkanossakin radanvarret paljaat. Radanvarren lupiinien ensimmäiset yritelmät puhkoa routakansi, voi miltei kuulla junavaunun sisälle asti. Sarikin käy lannoittamassa Lempäälän kohdalla niille lisää elinvoimaa.

Mitähän tämäkin kevät taas tuo tullessaan?

Jäälavatanssit

Maailmanmestaruuskilpailut ovat hieman harhaanjohtava sana illan kilpailuille, koska kaikki osanottajat ovat suomalaisia ja leikkimielellä mukana.

Itse kilpailu koostuu neljästä tanssista, joita sitten arvovaltainen raati arvostelee susiturkit niskassaan. Tanssilajit ovat Valssi, Tango, Foksi ja Jive. Jäätanssi tuo heti mielleyhtymän jostakin rusettiluistelusta, mutta tämä onkin jäälavatanssi jota tanssitaan paksut villasukat kenkien päälle pujotettuna.

Toppaukset ovat myös sallittuja mutta sellaisia ei ainakaan päällepäin havaitse käytettävän. Samaan aikaan kun kilpailijat tanssivat Latosaaren edessä jäällä, sisätiloissa tanssii normaalilla sisätilan parketilla epänormaaleja ihmisiä. Paksut palttoot päällänsä he pyörähtelivät omaan tahtiinsa lämmittämättömällä lavalla, kuin kuokkavieraat saman musiikin säestyksellä.

Jotenkin tuntuu että meitä suomalaisia höynäytetään tekemään ihan kurillaan näitä hulluja kilpailuja. On suopotkupalloa, itikantappokisaa, lumitangoa, eukonkantoa, saappaanheittoa ja vaikka mitä typerää. Ihmiset vielä jopa maksavat siitä että pääsevät osalliseksi outouksiin. No samahan se on myös kaikissa Guinnesin ennätystenkirjan ennätyksissä.

Mielosen Karihan tuon jäälavatanssikilpailun sitten voitti pareineen. Poseerasi vielä niin polleena kymppiuutistenkin kevennöksessä ja tuo filminpätkä lähetettiin myös kansainväliseen levitykseenkin.

Järjestelyt olivat onnistuneet kaikinpuolin, kyllä Laila osaa ja jaksaa. Vain muutama tervapata suli läpi jään ja aiheutti räiskähdyksiä upotessaan. Sari ja Jaana perheineen eivät jääneet enää jälkiä siivoamaan, koska oli aika jo rientää nukkumaan, jotta aamulla voisi aloittaa junamatkan kotiin.

-kettu juoksi yli tien paluumatkalla Jaanan ja Jussin kotiin.

Viikko lopuillaan

Seuraavana koko sakki istuu aamiaispöydässä ja miettivät yhdessä mihin vielä Sarin veisi tutustumiskäynnille.

Aamiaisena on myös kropsua ja muroja, koetetaan tankata sen verran että myöhään iltapäivälle riittäisi energiaa. Vihtori Kosola -museota ehdotetaan ja Mansikka-Ahon lavatanssimuseota. Ei iske oikein Sarille. Saria oikeastaan harmittaa että Lapua muistelee Kosolaa, tuota suomen Haideria. Ääriainesta joka muilutuksineen luuli saavansa suursuomen aikaiseksi.Paasikiven hajoitettua puolueen ja valvontakomission ollessa suomessa, kommunistit saivat taas vanhoista teoista hyvän syyn kostaa, ja mennä toiseen äärilaitaan.

Olisihan täälläpäin Mika Salo -circuit, ja ei Ähtärin eläinpuistoonkaan kauhean pitkä matka olisi. Sarilla on jopa hieman kiusaantunut olo, kun häntä pidetään aivan kuin turistina, vaikka pohjalaisiahan hän oikeastaan on. Ähtäriin ei nyt millään jaksaisi lähteä, kun juuri sielläpäin eilen Tuurireissulla olivat.

Sari muistelee omaa lapsuuttaan ja omia lapsuuden matkojaan, joita ei oikeastaan lainkaan ollut. Ei entisaikaan mitään elämysjuttuja vanhemmilla ollut mahdollista jälkikasvulleen järjestää.

Päivät meni työntouhussa ja kun oli useimmiten karjaakin, se oli seitsenpäiväistä työviikkoa. No usein aamulypsyn jälkeen emännät menivät vielä uudestaan toviksi nukkumaan, joten ei se aina kaksitoistatuntista työpäivää ollut, vaikka jälkikäteen näin sanottiin.

Siinä pöydän vieressä koko sakin istuessa ja pähkäillessä, pihalle ajaa Opel Vectra. Sari katsoo ulos ja toteaa että Mäenpään Lailahan se on sieltä tulossa. Laila tulee kysymään apua Latosaaren jäätanssilavan siivoamiseen ja sisätilojen koristelemiseen. Siellä on illalla jäälavatanssin maailmanmestaruuskisat ja Leila on saanut järjestelytehtävät itselleen.

Latosaari on näin talvella paremman kulkuyhteyden päässä, kun autot voi ajaa jäätä pitkin siihen ihan viereen. Ponttoonikävelysilta onkin nostettu kokonaan pois ja se laitetaan takaisin vasta kun jäät haurastuvat. Lapuanjärvi menee miltei pohjiaan myöten jäähän ja siihen Latosaaren viereen on aurattu myös jäätanssiparketti.
Orkesterikorokkeen takaseinä on purettu ja orkesteri tulee soittamaan selin normaaliin tanssiparkettiin päin.

No, hetken keskustelun jälkeen koko porukka lupaa tulla perästäpäin. Leila kaasuttaa pois ja aamiaispöytä siivotaan, Sari pakkaa jo osan tavaroistaankin valmiiksi ja väki menee perässä Latosaareen.

Paluu

Naisväki ei jaksanut majoittua yöksi hotelliin vaan ajavat illan hämärtyessä takaisin Lapualle. Autossa ei ole juuri mitään ostoksia, krääsän paljous ja ajomatkan rasitus stressasi, jotta vähiin jäivät heräteostokset.

Toisaalta ylimainostettu on koko Keskisen kauppakeskus. Kuin Biltema ja Robin Hood kaupat yhdistettynä. Pääosin sellaista tavaraa, jota ei aivan välttämättä kukaan tarvitse, mutta tulee ostettua kun sitä lavoittain myymälän lattialla on.

Sarikin osti pakkauksen mikrokuituliinoja ja pölynimuriin pölypusseja. Olisi varmaan nekin kannattanut ostaa Järvenpään torilta, jos bensakulut allokoisi tuotteen hintaan.

Miesväki palaa samalla laivalla, jolla tulikin. Alle vuorokauden matka joten Tax-free tuliaisetkin jää saamatta. Jussi ei käytäkään väkijuomia eikä tupakkia laisin. Nuuskaaminenkin on jäänyt tyystin opettelemati. Nuoriso ostaa sentään limua ja karkkia. Jussin poika osti myös Ruotsin puolelta uuden USB-muistitikun seitsemälläkymmenellä kruunulla.

On se ollut holjaa ennevanhaan kun ihmiset ei paljoa reissanneet, mitenköhän he saivat kaiken tarpeellisen ostetuksi? Kulkukauppias kävi aina välillä ja markkinoilla sekä torilla käytiin. Jos asuttiin jossain kainuun korvessa, niin oltiin aikaslailla omavaraisia, niinkuin Kekkosen kotona varsin.

-luulisin

Umeå

Jussi on mukava mies. Ei hermostu lasten sähellykseen ja silti niin isällisen jämäkkä. Omat asiansakin järjestänyt hyvälle tolalle ja rakentanut hienon talon.

Nyt miesväki on hakemassa Ruotsin puolelta siihen maalämpöpumppusysteemiä. Ruotsin puolella ne ovat halvempia ja parempia. Laivan rantauduttua Volvo ajetaan ramppia pitkin ulos ja suunnistetaan laitakaupungin rautakauppaan. Tavara on jo varattu etukäteen ja ei muuta kuin rahat tiskiin ja iso paketti takahuslaariin.

Kauppias on Jussin vanha tuttu. Täältä Jussi haki rakennusaikanaan paljonkin materiaalia, mutta nyt hinnat ovat joiltakin osin kalliimpia kuin Vaasassa. Laivan paluumatkaan on vielä viljalti aikaa ja Jussi kierrättää nuorukaisia Uumajan tavaratalossa. Käydään myös Mäkkärissä ja katsotaan satamaa.

Laiva odottaa satamassa paluuhetkeä ja siihen ajetaan kontteja siirtotrukeilla. Kapteenikin on Jussin hyvä tuttu, joku Holmborg. Rabbe omistaa paatin ja paljon muutakin. Kotipizzaketju on myös hänen hallinnoimansa. Kuka olisi uskonut että suomalaiset voivat menestyä turkkilaisten apajilla? Onhan se Hesburger, eli Heikki Salmelakin menestynyt. Aikoinaan mietti päänsä puhki minkä laittaisi ketjulle nimeksi. Kerran kun päähän tuli Hesburger niin se putkahti aina vaan esille ja hän päätti että konsulttihan siihen on palkattava. Konsultti mietti viikon, veloitti satatuhatta markkaa ja ehdotti, ihme ja kumma Hesburgeria. Salmela ei ollut vihjaissutkaan sellaisesta nimestä, mutta niin se vain tuli konsultinkin mieleen.

Salmela polttaa lämpövoimalassaan vanhoja paistinrasvoja, näin tulevat nekin uusiokäyttöön.


semmosta

Tuuri

Iso hevosenkenkä möllöttää edessä. Puusta kait se on tehty, maalattu vain kullanväriseksi. Alaosassa ovi, sinne pääsee ihminen sisälle kuin siltarakenteisiin. Mitähän lienee sisällä?

On se aika suuruudenhulluutta tehdä noin suuri rakennelma, joka on ihan vain vänkyrä ja helppokin tehdä. Olisi edes isokokoinen hevonen. Ideaparkissa on iso hevonen, samoin kuin Mansikka-ahon tanssipaikalla ja Ruittaanharjun entisen keskipömpelin paikalla. Kannattelee kattoa ja on kaikkine yksityiskohtineen ihan aidon tuntuinen. Lihakset erottuvat ja muut oriille luonteenomaiset yksityiskohdat.

Ruittaanharjun katto oli tuettu ennen remonttia isokokoisella pömpelillä. Muutostyössä tanssitilan tukkeena ollut pömpeli purettiin ja tilalle laitettiin takajaloillaan seisova iso ori. Hieno, kaunis ja taiteellinen. Pieni kaide alhaalla estää sen että tanssijoiden vaatteet eivät takerru sukupuolitunnuksiin tai häntään.

Taiteilija Temppunenhan noita veistelee. von Trickstenin apuraha kattaa erotuksen jos ostajalla ei ole tarpeeksi rahaa maksaa Temppusen vuoden työrupeamaa, Louvren säätiöllä oli aikaa ja rahaa odottaa teosta jopa neljä vuotta. Louvren sisäänkäynti tapahtuu graniittisen hevosen vatsan läpi. Suusta sisälle ja takapäästä ulos. Kain Tapperin tekemät veistokset jäävät myös elämään, samoin kuin Temppusenkin, ikuisiksi ajoiksi, aivan myös kuin Pyykönkin hienot teokset.

holjaa