Ajanlasku Hua Hinissä

Niin,

Majoituskadulla oli rakennustyömaa joka tuntui etenevän ihan käsivoimin mutta nopsaan. Kyseinen kyltti kertoisi tarkemmin jos vain ymmärtäisi. Kyltissä on vuosilukuja, Thaimaassa eltään 543 vuotta edellä meidän tuntemaamme vuosilukua, eli nyt on vuosi 2558.

Seinät tehtiin melko heppoisiksi kun suurin osa tilasta taisi tulla avoimeksi ravintolatilaksi. Tuo rusehtava seinä oikealla.

Sähkö- ja telekaapelointi panee aina ihmettelemään. Selkeämminkin voisi tehdä ja olisikin pakko jos jotain lumikuormaa langoille tapahtuisi.

Hua Hinissä rakennetaan.

Niin,

Kuumuudesta huolimatta ihmiset jaksavat painaa ruumillista työtä ulkosalla. Kauppakeskusta vastapäätä oli ison hyvinvointikeskuksen rakennustyö ja lämpötila oli tämä.

Työntekijöiden skootteriarsenaali oli mittava, jalankulkijoille ei ollut jätetty tilaa.

Ruokataukoja ajatellen paikalle oli saapunut myös mittava määrä ruokakojuja.

Kyltistä ei oikein saa selvää, mutta tulevaa henkilökuntatarvetta ajatellen avoimia vakansseja oli asetettu haettavaksi satoja.

Vastapäätä oli suuri koulurakennus jonka nimi sähköjohtojen varjostuksen vuoksi näyttää ensialkuun huvittavalta.

Hua Hinin ranta

Niin,

Moottoriajelua ei rannoilla näkynyt, leijalautailu oli suosittua. Kurssille olisi heti päässyt ja näytti sen maallikot nopeasti oppivankin. Kysyin mitä tapahtuu jos aloittelija joutuu tuulen mukana ulapalle? Kuulemma tuuli vie pääosin rannan suuntaisesti ja kun leija menee veteen niin aallot tuovat kelluntapukuisen kuitenkin rantaan. Ei rannalla yhtään hukkunutta leijalautailijaa näkynyt jotta kait heidät siiten oli siivottu nopsaan tuhkattavaksi.

Rannalla suoritettu kilometrien kävely poltti jalkani ja Aloe Veraa piti käyttää. Lisäksi otin jalkahoitolassa erityisen vuohenmaitokäsittelyn.

Koska alueella viihtyy Kuningas ja Hua Hinissä on myös mittava armeijan koulutuskeskus, sotalaivat partioivat joka päivä näkömatkan päässä.

Wat Khao Takiap Hua Hin

Niin,

Jos lähtee kävelemään Hotelli Hiltonin  rannasta kohti etelää, pääsee otsikon paikkaan. Siellä on temppeli ja toisella puolella kukkulaa alkaakin  sitten armeijan alue. Itse temppeliin en kävellyt mutta buddan patsaalle kyllä.

Tuolta takaa lähtee polku ylös. Tuolla liikkui turisteja ja oli myös vartija jolla aseena oli ritsa. En tohtinut ottaa kuvaa, mutta vartija hätistelee apinoita ampumalla  kauemmaksi. Turistit saattoivat antaa avustuksia kirstuun tai ostaa lehtikullan sipareita.

Taisi olla enemmänkin buddauskovaiset jotka niitä lehtikullan kappaleita tuon pikkupatsaan kroppaan ja isomman patsaan varpaisiin taputtelivat.

Tässä osassa rantaa on melko hulppeita lomahotelliyhdyskuntia ja suurimmalle osalle rantaa ei päässyt ulkopuolinen mantereen suunnasta. Rantaa pitkin kävelemällä saattoi nousta terasseille kun oli lookisti vaan olevinaan kyseisen hotellin vieraita ja asiakkaita. Sawadi Khrap sanoivat vartijat ja hymyillen tervehtivät.

Tämä alemman kuvan rakennus on tehty sillä periaatteella että jokaisessa kymmenessä ylimmässä kerroksessa tulee olla oma iso ulkouima-allas merinäköalalla.

Liemessä kuumennettua ruokaa Hua Hin

Niin,

Helsingin Kabuki-ravintolassa kerran aiemmin olen syönyt vastaavalla tavalla pöydässä olevista astioista noukkien. Silloin piti istua lattialla kun Japanilaisesta pöydästä joku oli katkonut jalat. Tämä Hua Hinin paikka oli majapaikan vieressä mutta ostoskeskuksessa oli useampikin sushipaikkojen lisäksi.

Noin 7 euroa ja syödä sai nnin paljon kun jaksoi. Ensiksi heitettiin liemeen kasvikset ja sen jälkeen muut sörsselit.

Jokaisessa pöydässä oli oma induktioliesi ja kuppi johon rakennettiin soossi.

Liha-ja äyriäispaloja tiputettiin omaan tahtiin lihaliemeen kypsymään ja siitä tikuilla soossin kautta suuhun.

Vähän tuli tunne kuin olisin Latovainioaikaan ronkkinut hellalla olevasta äidin lihakeittokattilasta luvatta.

Maahanmuuttajat Hua Hinissä

Niin,

Hallitsematonta maahanmuuttoa Hua Hinissä on käsittääkseni hyvin vähän. Ollaan kaukana vieraiden valtioiden maarajoista ja satamien sekä lentokenttien kautta tulevat tarvitsevat viisumit. Maahanmuuttajia silti on paljon. Hua Hin on nimenomaan suomalaisten eläkeläisten suosiossa. Tässä kuvassa ei taida olla eläkeläinen eikä ehkä edes suomalainenkaan, mutta kuva profiloi eräänlaista uusperhettä. Rouvalla on käsissään kaksi lasta, kolmas on miehen vyölaukun edessä.

Aiemmin kerroin herra Kuismasta ja Pu Lius rouvasta. Kuisma oli maahanmuuttaja ja Pu local,  joskin Pu muutti sitä ennen myös,  tosin Suomeen. Hänestä saa hyvää keskustelu- ja tulkkiseuraa josko tulee itse mukaan esim. kansallispuistoretkelle.

Majapaikkaamme vastapäätä oli siisti ja tyylillä tehty omakotitalo. Oli valvontakamera joka nurkalla ja rosteriaitaa portteineen. Marmorilaattaa oli aidassa ja metrin korkuinen nimikyltti. Saksalainen joka tuo viiniä maahan. Tontti oli pieni mutta noistapa piikeistä voi aamusella kerätä tontilletunkeutujien ruhoja jos sellaisia olisi.

Suomessa yleiset huonekasvit kasvavat rehevinä ulkosalla.

Naapuritontti oli aidattu mutta rakentamaton. Hentoinen köynnös etsi epätoivoisesti valoa ja oli myös löytänyt sitä. Kahdelle koiralle asetettiin aamuisin ruokakuppi juuri tuohon paikkaan.

Hua Hin perinneruokaa

Niin,

Perinneruokaa tai ei mutta iltatorilla on kauppias jolla melkomoinen sortimetti. Farangituristi ei tuosta mitään tohtinut ostaa mutta ehkä paikalliset käyvät ja näin ruokkivat perheensä.



Grillatut katkaravut sensijaan  ovat parhautta ,tähteitä tosin jää.