Helmikuussa

Ilotulitus

Kansa kerääntyy parkkialueen laitaan. Ruuhimäen kaupunki viettää tasavuosia ja osallistuu ilotulituksen kustannuksiin. Tälläinen ilotulitus on vain kerran kymmenessä vuodessa ja aina hintansa arvoinen. Tämän vuoden budjetti on tasan 38 700 Euroa ja ilotulituksen kesto huikeat viisitoista minuuttia.

Ruuhimäen kaupungin budjetti on alijäämäinen, ja siksi tähänkin momenttiin rahojen kohdistaminen aiheutti valtuustossa jupinaa. Seppo Markula on kuitenkin paikallisen jääkiekkojoukkueen pääsponsori ja siksi rahat saatiin järjestymään lykkäämällä vanhainkodin vuodeosaston remonttia yhdellä vuodella.

Hienoja raketteja lentääkin järven jäältä ammuttuna ja kansa voihkii ihastuksissaan. Tulee vain yksi haaveri kun Riston yli lentävästä raketista irtoaa jokin kekäle ja sytyttää miehen tupeen palamaan.

Nopeasti Risto tarttuu palavaan lisäkkeeseensä, heittää sen hangelle ja hyppii tasajalkaa sen päällä. Muu porukka katsoo tapahtumaa sivusta, ja kun he huomaavat että mitään vahinkoa ei syntynyt alkaa valtaisa aplodimyrsky ja kansa nauraa selkäkeikkanauruaan.

-Nyt äkkiä autoon ja kotiin, -sanoo Risto piukeana. Minna, Jussi sekä Sari tottelevatkin ikäänkuin enemmältä huomiolta välttyäkseen ja lähtevät kotimatkalle.

Autossa tupeeasiaa ei oteta puheeksi, Sari kertoilee suunnitelmistaan von Niljanderin kanssa ja Minna valittelee kipeytyneitä jalkojaan. Risto mököttää, katselee ulos sivuikkunasta ja mumisee hiljaa mielessään: "mokomakin Niljanteri, -kaikkia kesseleitä niitä onkin"
Autossa

On kuulakas ilma ja omakotitalojen pihat ovat kauniisti valaistut. Kotimatka mennään vanhaa tietä ja iltamaisemia ihaillen.Saria harmittaa Riston mököttäminen ja vähän koko miehen olemuskin, siksi hän purkaa sisintään:

-Tuossakin tuollainen kauniisti hoidettu piha ja lipputankoonkin on kierretty valokaapeli ylös asti, meillä kotona ei mitään kohennusta mies saa aikaisesti, sen kun vaan kaljaa kittaa ja autotallissa kuppaa alvariinsa.

-Menisit itse joskus kolaamaan lumia ja leikkaamaan pensasaitaa etkä siinä aina mäkättäisi, -vastaa Risto samalla mitalla. Mutta Sari ei lopeta vielä....

-ne on miesten hommia, minä siivoan meillä pelkästään, saat sinäkin jotakin edes joskus tehdä. Juhannuksena kaatunut lipputankokin vielä maassa pitkällään.

Minna ja Jussi kuuntelevat vaivautuneita sapelin kalistelua sivusta ja koettavat keksiä jotakin muuta puhuttavaa.

Risto kuitenkin puolustautuu ja kertoo kuinka hänen unohtui tilata uusi lipputanko ja tarkoitus oli että rautakauppa veisi samalla katkenneen pois, ehtiihän sen keväälläkin.

-keväällä, ...keväällä, ...manjaana, ...manjaana, olisit edes kesällä ottanut sen lipun pois tangosta, johan naapuritkin tuollaista vetämätöntä ketkaletta ihmettelee.

Sari alkaa oikein kiihtyä ja miettii kaikkia Riston kesken jättämiä töitä.

Ennen kuin Sari ehtii luetella kaikki jalkalistat, keskentekoiset hyllyt ja keittiön paneloinnit, Riston verenpaine kasvaa niin että hän ääni falsetissä tiuskaisee takaisin:

-Pidä nyt akka suusi kiinni ja jättäkää minut sitten Espoossa siihen pubin nurkalle, en lähtenyt tansseihin teidän kanssa haukuttavaksi!

-eikä jätetä, kotiin viedään ja sieltä et lähde mihinkään ja katsokin että olet kotona kun tulen lapsien kanssa Minnalta! -sanoo Sari lopuksi ja keskustelu loppuu yht'äkkiä

Autossa on kutenkin painostavaa pitkän hiljaisuuden ansiosta ja Minna koettaakin etsiä neutraalin puheenaiheen ja alkaa kertoa eräästä tuttavastaan joka sai juuri urakkansa valmiiksi.

Minna kertoilee lempein äänenpainoin ja ylistävin laatusanoin aivan samoin kuin jostakin entisestä alkoholistista ja entisestä huippu-urheilijasta jolla on vielä viisikymppisenä haave tulla maailman parhaaksi mäkihyppääjäksi. Sehän on täysi mahdottomuus kaikkien mielestä, mutta mies uskoo unelmaansa ja toteuttaa sen.

Täysin salaa tämä mäkihyppääjäkin tulee harjoittelemaan ja villillä kortilla päässee Torinon olympialaisiin. Kaikille olisi täysi yllätys kun suorassa lähetyksessä tuo tunnettu elokuvankin surullinen ritari ilmestyy hyppytorniin ja pesee koko porukan uudella mäkiennätyksellä.

Kukaan ei osaa kommentoida omituista vertausta tai kertomusta mitenkään ja uuden hiljaisuuden vallitessa tullaan jo Tamlanterien pihalle.

Kotipihassa

Jussin parkkeerattua auton Sari irroittaa turvavyön ja astuu ulos autosta, vaikka hän jatkaa vielä matkaansa Kopparöhön niin pitää kuitenkin käydä ensin pissalla. Mäkeä ylös kavutessaan hänen mieleensä palautuu eräs kirjoitus Pirkka-lehden yleisötarinasivuilta. Siinä joku Kerberos kertoi Sarin kaimasta joka kotipihalle päästyään oli huomannut että kalliin villakangasulsterin lieve oli jäänyt oven väliin ja rapaantunut sekä rispaantunut ihan piloille. Sari hymähtää hiljaa itsekseen ja tarkistaa kuin vaistomaisesti myös oman takkinsa, ja voi surkeuksien surkeus, hänenkin takkinsa lieve on laahannut pitkin asfalttia ja on nyt aivan ravassa sekä kulunut piloille. Sari alkaa syyttämään Ristoa minkälainen mies hänellä oikein on kun ei huomaa moista auton ovea sulkiessaan. Risto vain kohauttelee hartioitaan ja ei lainkaan ota osaa tähän tragediaan, tokaisee vain että siksiköhän ne takana tulleet autoilijat vilkuttivat valojaan, Jussihan se ajoi ja kuski on vastuussa kyyditettävistään.

Nyt on paha paikka, Sarin kallis takki piloilla, kova kinastelu tulomatkalla ja hänen mielialansa on nyt aivan maassa, tai oikeastaan ylhäällä ukkospilvessä. Tuossa kirjoituksessa Kerberos ratkaisi asian niin että Sari otti kuitenkin asian huumorilla ja lyhensi myöhemmin takkiaan, mutta oikeassa elämässä tämähän ei käy.

Takki on kallista Englantilaista aitoa Burberryä ja helma on tehty niin ettei sitä voi tärvelemättä lyhentää. Risto on täysi junttityperys ja ei ainakaan osallistu edes sympatialla tähän tragediaan. Sukkansakin Risto laittaa pyykkiin aina miten sattuu, väärinpäin ja mytyssä. Tästä naapurin Pilkkeen kanssa he ovat paljon keskustelleetkin ja jakaneet yhteiset murheet. Kalsareissa kamalat jarrutusjäljet ja hikiset paidat mytätty miten sattuu. Pesisi äijä itse sotkunsa ja ottaisi oman pyykkikorin. -saakelin laiska renttu äijänketkale!

Pissit lirautettuaan Sari menee ulos ja paukauttaa ovia niin että terassin lasit vain helisevät. -mahtaneeko kiukkuakka jäädä lapsien kanssa Minnalle yöksi, miettii Risto ja menee itse autotalliin etsimään kossupulloaan.
Nyt en kyllä jää renginkaapin lumoihin vaan käväisen pikaisesti kulmakuppilassa, ei tästä muuten selviä on miehen päällimmäinen ajatus ja älli.



Lapsia hakemassa

Risto arvasi oikein, Sari puntaroi autossa kovinkin sitä että kehtaisiko hän ehdottaa Minnalle jäävänsä sinne yöksi. Jos lapset ovat jo nukahtaneet niin päätös on helppo tehdä. Ketuttaa tuo Risto ja niin vietävästi. Runebergin palkinnon voitti Riitta Jalosen teos "kuvittele itsellesi mies", niin pitäisi tosiaan Sarinkin tehdä.


Toisaalta Sari on pitänyt Jussia aina kaikinpuolin täydellisenä ja jokaiselta ominaisuudeltaan ihannemiehenä. Tämä illuusio karisee autokyydin aikana kun saavutaan Pikkalan Esson kohdalle . On ollut ilmeisesti jokin risteyskolari.

Pieni Smart aivan rusinana risteyksessä ja hermostuneen oloinen nainen seisoo poliisien tentattavana.

-No niin tuossa se taas nähtiin, naisille ei saisi korttia antaa ollenkaan. Ajavat vielä tuollaisilla sittiäisillä, eihän niitä edes kunnon autoilijat havaitse. -Jussi vuodattaa karkeita sanoja ja aidosti tuomiten naisen sekä tilanteen josta hän ei tiedä yhtään mitään.

Poliisit ohjaavat liikennettä ja matka jatkuu. Ohitetaan Inkoo ja risteys josta pääsee Saloon tai niinkuin kerran kovien pakkasten aikaan Sarin oli laita, -Tanhuhoville. Sen muistaa siitä että oli Nostomiestanssit ja pakkasta niin paljon että auto piti jättää käymään koko tapahtuman ajaksi ulkosalle.


Risto

Sari ei ole vielä soittanut tarkistussoittoa ja Risto menee alakerran talliin ja ottaa takuuvarmasti parit kopsut. Mies miettii mennyttä tanssireissua, peliäkään ei tullut tanssituksi, muita kytättyä tuli sitäkin enemmän. Ihmetyttää miten naiset aina juoruaa toisista ihmisistä, itse hän ei juorua mitään on vain aidosti utelias.

Tanssipaikalla ja juhlissa Ristoa useinkin kovasti kiinnostaisi tietää mitä pariskunnat keskenään juttelevat sekä mitä naiset naistenhuoneessa turinoivat, tällöin olisi enemmän aineistoa pohdittavaksi. -Puhuvatko he ehkä pahaa hänestä?

Poikamiesaikoinaan Risto vei jopa kerran Leimukallion miestenhuoneeseen nauhurin piiloon, jotta se nauhoittaisi kaikki miesten illan aikana matkaan saattamat hengentuotteet. Seuraavana päivänä nauhaa purkaessaan hän havaitsi että eipä totta tosiaan kovin ihmeellisiä hengentuotteita ollut kuunneltavissa. Vain pelkkää lorinaa, humalaisten örinää ja sitten viljalti niitä tuskan parahduksia.

Ajatukset sikseen, mies kävelee kopsujen jälkeen suoraan kauppakeskukseen, astuu pubin ovesta ja tilaa ison tuopin. Tässä samaisessa kauppakeskuksessa Risto suorittaa joskus harvoin perheen ostoksetkin. Eräs reissu jäi erityisesti hänen mieleensä.

Sillä kertaa joku mies oli siinä käytävällä edessä ja tien tukkeena. Miehellä on sellainen ostoskärry jossa lapselle on auto kiinteästi siinä etuosassa. Mies on leikkisästi tankkaavinaan leikkiautoa ja näin luullen saavansa känisevän kakaransa hiljaiseksi. "No nyt on tankattu, mistäs laitetaan auto käyntiin?" -Mairealla äänellä mies leperteli lapselleen kuin itsekin uskoen auton olevan oikea.

" Se on leikkiauto, ei se millään käyntiin lähde ", -sanoi Risto kovalla äänellä ja siirsi miehen kärryä eteenpäin jotta sai itse mentyä eteenpäin. Mies jäi katsomaan hölmistyneenä peräänsä kun hän itse jatkoi matkaansa.

Partakoneenteriä, miksi niitäkin on jo kolmikkoteräisiä? Lapsuudessa oli vain yksikköteräisiä ja sitten todettiin että ensimmäinen terä kohottaa partakarvan ja jos laitetaan vielä toinen niin parta katkeaa nuukemmin. Ei silloin puhuttu että se toinenkin vielä kohottaa lisää ja tarvitaan kolmas terä. Entäs jos se kolmaskin vielä kohottaa niin että tarvittaisiin neljäs tai viides? Pannaan sitten kymmenen terää peräjälkeen jotta kaikki kohotukset saadaan leikattua, se on sitä miesten kasvojen kohotusta. Hän eteni näin miettiessään vessapaperihyllyjen suuntaan.

Yksöis-, kaksois. vai kolmoiskreppiä, valkoista vai keltaista, kuviollista vai kuviotonta, litistettyä vai pyöreätä -aina tuo sama kauhea pulma valita. Koskahan tulee neloiskreppi, senhän on oltava parempaa kuin aikaisemmat, kunnes keksitään viitoiskreppi. Vessapapereista mieleensä tuli vanha juttu Kekkosen ajoilta:

Kekkosella oli ollut vieraita Tsekkoslovakiasta juuri ennen Prahan -68 kevättä. Valtuuskunta ihmetteli miksi suomessa on vessapaperit tehty kaksikerroksisiksi kun he ovat muualla nähneet vain yksikerroksisia? Kekkosella oli siihen vastaus kuin tykin piipusta: " No meidän täällä Suomessa pitää lähettää kaikista papereista kopio Moskovaan", -siinä syy.

Hedelmätiskillä hän tuli tahtomattaan rikoksen todistajaksi: Tiskillä oli kotimaisia luomutomaatteja joiden hinta verraten tuontitomaatteihin on nelinkertainen. Ruskeahattuinen nainen keräsi ison pussillisen luomutomaatteja mutta vaa'alla työ ryökäle painoi pokkana tuontitomaattien koodinappulaa. -Tuokin myymälävaras syö pöydässäni, ajatteli Risto ja mietti jo silloin miten hedelmätiskillä näkee parhaiten geeniteknologian kehittymisen.

Kirsikkatomaatteja, luumutomaatteja, pihvitomaatteja ja terttutomaatteja kaikissa sateenkaaren väreissä, kuka olisi vielä vuosikymmen sitten uskonut että kaikki nuo risteymät on mahdollisia. Kuinkahan se kirsikka ja tomaatti pariutuu?

Vartti hänellä meni pähkäillessä siinä hedelmätiskin vieressä kun hän mietti mikä ero oikeasti on klementiineillä, mandariineillä ja satsumas:lla. Kauheasti pohditutti sellainenkin seikka miksi tomaateista ja paprikoista pitää olla niin montaa eri väriä, ketä se hyödyttää ja kuka sen kehitystyön maksaa?

Tuoppi lasketaan tiskille ja Risto maksaa sen.