Koulun metallitöissä tein joulukuusenjalan ja luulin että se olisi hyvä. Se jäi kuitenkin äidilleni ja siinä piti pitää erillistä vesiastiaa jotta kuusi ei kuivuisi. Vesi ruostutti kiristysruuvit.
Sittemmin ostin muovisen siron joka oli ontto ja vesitäytteinen, luulin että se olisi ikuinen kuusenjalkani. Se kuitenkin oli liian kevyt ja kuusi kaatui helposti, piti ostaa uusi.
Valurautainen ja kaikin puolin tukeva tuntui toimivalta. Sittemmin tuli kasvatetut ulkomaiset kuuset joiden runko on niin paksu ettei ne mahdu perinteisiin kuusenjalkoihin. Piti veistää runkoa ja nyt se joulukuusi kuivuu varsin nopeasti.
Claes Ohlson on tuonut markkinoille jalan jossa on varsin laaja keskireikä. Vaikuttaa hyvältä mutta ei sitä joulukuusenjalkoja sentään jatkuvasti tohtisi ostella. Ollaan mieluimmin vaikka ilman joulukuusta. Kyllä se tuostakin joku vika paljastuu kun sen käyttöön ottaa.
2 kommenttia:
Kuten kaikessa tarpeellisessa, on punninta a ja o, kun hankkii joulukuusen jalkaa.
Meillä tuntuu olevan toimiva, semmoinen iso ja laakea vihreä, kai se jotain muovia on. Mitenkähän kävisi, jos nuo kissat saavat päähänsä kiivetä joulukuuseen. Saattaisi osoittautua heppoiseksi?
Niin.
Koekäyttöön niitä ei saa ennen ostoa. Pitää puntaroida ja pohtia asiaa monelta kantilta. Vertailla esitteitä ja hipelöidä kaupassa.
Ikävähän se on jos se kaatuu ja vedet menee parketille. Olennaista on myös se miten saa lisättyä vettä kun kuusi jo jalassa pönöttää. Ja miten sen huomaa että vedenlisäyksen tarvetta esiintyy?
Tuossa kuvan jalassa on tuolta osin ilmeinen puute, luulisin ainakin.
Lähetä kommentti