Nykyihmiselle sana raina tuo mieleen jonkun rakennustermin. Latovainion kansakoulussa rainojen katselu oli hitekkiä. Opettajamme kaivoi arkistostaan mystisen purnukan josta esiintuli sitten kippurainen filmi.
Filmi joka ei ollut negatiivi pujotettiin projektoriin ja opettaja alkoi pitämään esitelmää, ikäänkuin powerpoint juttua ikään. Kuvat eivät lävähtäneet silmiimme nopeasti vaan liukuivat hittaasti opettajan hyppysten rullauksen matkaansaattamana.
Sillä saattoi näyttää myös dioja, muttei semmosia kotkotuksia sentään Latovainiossa ollut ennenvanhaan. Voisin kuvitella tuonaikaisen laitteen kuumenneen melkoisen paljon. Pinta varmaan oli sellaista entisaikaista vasaralakkausta, (mistähän sekin nimi tulee?).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti