Äijä palautti mieleeni etiäisen 60-luvun alusta. Serkkuni Auno heijasti valokuvia kammarin valkoiseen oveen. Oli pahvilaatikko ja joku linssi, sekä pöytälamppu laatikon sisällä. Muistan vielä yhden kuvankin, oli pappa hevosensa kanssa.
Nykyteknikkaan verraten huono hyötysuhde. Eli heijastetaan kuvasta peilikuva kirkkaan valon avulla seinälle. Valo laitetaan 45 asteen kulmassa kuvaan ja siitä se lähte 45 asteen kulmassa ulos. Katselutila pitää olla pimennetty ja mitään värejä ei tietenkään näy. Kait tuolla tekniikalla keksittiin aikoinaan harmaasävyt.
Episkooppeja kuvissa alla, siis sellaisia joita ennen oli jokaisessa kunnon kansakoulussa.
2 kommenttia:
Telluurio ja rainaprojektori on mulle uusia, mutta tämä episkooppi on tuttu. Itsekin joskus koulussa käytin sitä esitelmässäni. Ei ollut kyllä kumpikaan noista kuvatuista malleista.
Nykyisinkin ainakin mejän lasten koulussa on ihan vastaavia laitteita, mutta vaan hienompia. Kirja pöydälle ja valo päälle, niin sivu näkyy seinällä. Älytaulujakin - ei enää tartte liitutaulua, senkun sormella piirtelee niin jälki jää.
Niin.
Ja olennaisinta on ettei nykyaikaan tarvitse pimentää koko luokkaa pimennysverhoilla jotta esityksestä jotain näkisi.
Kansakoulussamme oli sota-aikaiset rullattavat paperiset pimennysverhot ja korkeita ikkunoita varsin viljalti.
Rullaverhojen jouset olivat poikki ja verhot piti yksitellen kelata takaisin jos ne oli kiskaistu auki.
Opettajattaremme närkästyi meihin oppilaisiin melko tavalla kun erään kerran tuli poliisi koululle pitämään esitelmää. Jotenkin joku oppilaista arvasi väärin ja sanoi opettajalle että katsomme siinä yhteydessä myös filmiä.
Kun kaikki ikkunat oli pimennetty ja selvisikin että mitään pimennystarvetta ei ollut, oli opettaja kiukkuinen taas muutaman päivän.
Lähetä kommentti