24.4.2013

Murheita

Niin.

Kovasti pohdituttaa ne mahdolliset voittorituaalit. Jos en koskaan satu voittamaan formuloissa niin josko sattusin olemaan voittavassa koripallojoukkueessa mukana, siinäkin on omat rituaalinsa.

Pitäisi mennä joukkuetoverin harteille ja leikata korisukka irti. Mistäs ne sakset siihen hätään? Ja sitä verkkorekkaletta sitten päähän sovitella ja olla kauheen innoissaan. Luulen että voisin voittaakin sen koripallomestaruuden mutta tuohon sukkakekkalointiin se tyssäisi.

Samaten jos minut valitaan Ruotsi-Suomi yleisurheilumaajoukkueen kapteeniksi. Jos voittaisimme ja minä kapteenina, niin miten minä nauravaisena saattaisin sinne vesihautaan olla paiskottavana? Juoksijat ensin törkyisine tossuineen töhrineet sen veden ja muutoinkin mitä lie lilluvettä. Jos joukkuekaverit heittäisivät umpisukkeluksiin niin saattaisin hörpätä sitä vettä, ja sitten myöhemmin sairastuisin. Joutuisin sairaalaan ja saisin jonkun sairaalapöpön ja kituisin siellä, kunnes kuolisin. Pitäisikö semmoisesta olla täpinöissään jo nyt?

Jalkapallomaalia kyllä luulisin osaavani tuulettaa. Paita vaan äkkiä pois ja sitten polvilleen siihen fanikatsomon eteen. Oikeassa kädessä se paita, sitä heiluttaisin kuin moukaria ja toinen käsi ylhäällä, -sen ehkä osaisin. Mutta sitten kun kaikki muut pelaajat tulee takaapäin niskaan ja tekee ison ihmiskasan minun päälleni. Luulisin että tukehtuisin sinne ja kestäisikö tuo leikattu selkäkään? Taitaa olla parempi etten tee maalia ollenkaan, -ainakaan maajoukkueessa.

Golfissa saisin olla voittajana melko rauhassa. Yksin siinä reiällä ja mailankantaja vähän kaempana. Viimeinen pallo reikään ja jessss, käsi ja maila ylös, -olen winneri. Tämä on helppoa, ja ei muuta kahisevaa hakemaan kassalta. Taidan voittaa sen Golf Tourin vaan.

Jääkiekkojoukkueen voittajavalmentajana pukuhuoneessa en ehkä pärjää. Jos olisin nyt Ässien tai Tapparan valmentaja niin pelottaisi jo kovin. Miten sitten kun porukka riehaantuu ja alkaa retuuttaa vaatteet päällä suihkuun. Mites, kastuuko lompakko ja kännykkä taskussa? Kolhiutuuko kyynärpäät ovenkarmiin kun siinä tarttee vastaankin laittaa? Saako edes kenkiä ottaa pois, vai pitääkö nekin vedellä pilata? Taitaisin sanoa pojille jo tänä iltana että hävitään tämä viimeinen ottelu, saadaan edes hopeaa ja mun ei tartte kastua.


4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hyviä huomioita joita ei äkkinäinen tule voitonhuumassaan miettineeksi ja ainakin allekirjoittaneen kohdalla tuo Golf olisi se todennäköisin laji, kroppa kun alkaa olemaan jo niin huonossa kunnossa ettei se isompia höykytyksiä kestä.

Äijä kirjoitti...

Veikko Huovinen kirjoitti lyhyen erikoisen jalkapalloilijasta, joka sanoi ykskantaan: minun päälleni ei hypitä.
Ensimmäisen maalin jälkeen tietenkin kaikki hyppivät, ja tarinan sankari alkoi leipoa niitä lättyyn.
Olisipa sellaisia urheilijoita oikeastikin.

Unknown kirjoitti...

Kyl mun mielest turvallisint on vaa pysyy ihan kotisohval ja kurkistella urheiluu telkkarist. Sit ku joku voittaa, ni vois heilutella itteksee sellast pient Suomellippuu.

Murphy kirjoitti...

Juu,

Porissakin nyt rikotaan paikkoja ja monella on päänsärkyä. Urheilu on vaarallista ja nurkkakuntaista touhua. Niinkuin sillä nyt sitten olisi merkitystä ihmisen hyvyyden kannalta, että onko Ilveksen vai Tapparan kannattaja.

Viljasen Esko haastattelee Pelliniemen Juhoa

  Simolasta Kalsun kankaalle ja alkuasukkaita haastattelemaan. Simolan Oskari Papalla oli kaivossaan varastoituna erinomaista sahtia ...