Siihen aikaan se oli tämän näköistä ja tuli Kirkkonummen Kantvikista. Sirkun käytölle oli varsin järkevät syyt. Se oli niin kovaa että sokeripalan saattoi ottaa huuliensa väliin ja juoda kahvia senjälkeen tassilta ryystämällä.
Koskenojan Kalle tiputti vielä usein sulamattoman palasen takaisin kahvikuppiin ja naksautti samalla ikeniään. Pulmu ei tälläiseen ryystöhommaan soveltunut, se suli liian nopeasti. Ostin juuri 750 gr paketin sokeria. Tällä kertaa Sirkkua. 1,59 E/paketti. Sama grammamäärä Pulmua olisi maksanut 1,89 E.
Mistähän tuo ero syntyy? Siis kummassakin paketissa on sama määrä grammoina, mutta tiiveytensä vuoksi paloja Sirkkupaketissa on vähemmän mutta pienempiä. Nykyään paketti on tämän näköinen.
Pulmu on taas tälläisessä paketissa.
10 kommenttia:
Eikös sitä ollut sellainen sanonta kuin "Sahattua (oliko se sirklattua) Sirkkua vai Puristettua Pulmua?". Jotenkin noin se meni mutta minä en noista sokereista ole jostain syystä pitänyt. Kakarasta asti olen juonut kahvini mustana. No, minä olen muutenkin omituinen.
Saattoi ollakin. Ruskeitakin paloja on, muistaakseni sillä hämätään ruokosokerin kannattajia, vaikka ne ovatkin vain värjättyjä valkaistuja.
Oikein vanha kansa aloittaisi tässä vaiheessa keskustelun toppasokerista. Se oli kannasta kovaa ja huipusta pehmeämpää. Sokerisaksilla kotona pienittiin, isota palasta lohkoen joka oli kaupasta ostettu.
Jos ei pidä palasokerista niin ainoa järkevä käyttö sille sitten on vain sähköhellan levyjen reunojen puhdistus, vierasvaran lisäksi. Ehkä yksi laatikko riittää koko eliniän.
Muistelen noita sokerimerkkejä juuri samalla tavoin. Huoltoaseman kahviossa oli vielä höttösempää sokeria kuin Pulmu, kaksi palaa paperiin pakattuna.
En ole käyttänyt palasokeria itse vuosiin, ja meille joskus eksyvät vieraat saavat juoda kahvinsa tai teensä joko ilman sokeria tai sitten hienon sokerin kanssa, sitä joskus on.
Isot poijjaat opetti: Mitä eroo on Sirkulla ja Pulmulla. Sirkkua saa panna enempi...
No, meillä käytetään kyllä pulmua... Se on teen kanssa parempi.
Julkinen lukija nro: 10
Niin, Timppa tervetuloa.
Aiheeni on hakusessa, olisko se etänan vuoro?
Sirkkua itsekin hain Ihon Martilta äidille Kuuman Kaupasta.
Kallen sokeria en muista mutta muuten on jäänyt mieleen "syökää pojjaat piapoo" . Torkkelin Annikkin aikankin ryysti kahvin Sirkun läpi.
Juu mun aikaan Kuuman kauppaa piti Hakala ja Latovainiossa oli Ensio.
Piapoo hain Kallelta tai hänen emännältään kun Kalle ei koskaan ollut kotona. Oli se holjaa aikaa, -tai oli olevinaan kun jälkeenpäin ajattelee. Muistan senkin kun Parilon talo paloi.
Tulipalot olivatkin suurimpia tapahtumia. Parilon pihassa minäkin olin Kuuman VPK:n tukena nuorena palokuntalaisena. Taisi muuten palaa heidän navettakin vähän aikaisemmin.
Juu.
Täytyy kirjottaa Kuumasta huomenna, sen mitä muistan.Viimeksi olin Kuumassa kun Salminen järjesti niitä kyläjuhlia Kartanon tallissa ja äitinikin vielä eli.
Oli Latovainion vahvimman miehen kilpailu ja kolikon heittoa viinapullon kylkeen. Nikulan Harri voitti. Silloin oli se palokunnan näytöskin, Ookreenin Kari oli palopäällikkönä silloin ja Koskenoja oli mukamas pökertynyt saunaan.
Lähetä kommentti