Maailmalta kuuluu ikäviä. Koronavirus voi tarttua ja jopa tappaa. Aikoinaan koulun puutyötunneilla tein koronapöydän. Sehän on vähän sukua biljardille mutta ei palloja vaan kiekkoja.
Tekemässäni pöydässä oli nurkissa reiät muttei laatikkoa johon nappulat putoaisivat. Siskoni ompeli niihin reikiin myöhemmin pussit kalastajalangasta. Helppo tyhjentää nurin kääntämällä.
Muistan kun liimasin neljä rimaa sivukehikoiksi mutta opettaja sanoi että älä puhdista pursuavia liimoja pois. Jokin väärinkäsitys, koska juuri nuo liimat olivat ikäviä kun nappulat eivät noudattaneet trigonometrisiä funktioita, jäysteiden vuoksi. Myöhemmin minun oli pakko nävertää ne pois puukolla.
Korona on melkomoisen simppeli peli. Nelinpelinä se voisi olla haastava. Vaikeinta on kun vastapuolen nappi tulee omaan päätyyn ja sitä pitää yrittää poistaa toisesta päädystä kimmauttamalla.
Koronaa pelattiin Latovainiossa.
3 kommenttia:
Voi, koronapeli tuo lapsuuden muistoja mieleen;)
Niin, meillä oli puiset nappulat. Ne oli paljon miellyttävämmät kuin muoviset jotka lohkeilevat ja kolisevat enemmän. Ja perunajauhoa tietysti laudalle jotta luistaa.
Mikään ei rassaa niin paljon kuin tahmea koronalauta.
Puiset oli meilläkin nappulat,perunajauhoa en muistakaan;)
Lähetä kommentti