Sarin kaverin Minnan kylällä on väki nyt suu makeeta vettä täynnä.
Ovat nyt kaikki vuoden alusta kaupunkilaisia ja heillä on kaunis kukkavaakuna ja kaikki.
Eikä siinä vielä kaikki: Helsinki tulee lähemmäksi.
Moottoritie välille Kivenlahti-Kirkkonummi syntyy sittenkin, on nyt olemista on.
Eikä siinäkään vielä kaikki: Elämä jatkuu ja tonttien arvot nousevat sekä kyläyhteisö voi uinua niinkuin ennenkin.
Hälssinki ja hälssinki, -sanottiin simpauttajassa. Kirjan kirjoittaja Heikki Turunen ei tykkää hälssingistä eikä EU:sta. Onhan se Juicekin sanonut että Helsingissä on se hyvä puoli että rautatieasemalta lähtee juna kerran tunnissa Tampereelle.
Lapista kun ajoin alas näin kyltin Piippolassa "Suomen keskipiste".
Myös kirjailija Pentti Haanpää tapasi pysytellä tiivisti aloillansa siellä Piippolan pitäjän Leskelän kylässä.
Muutaman kerran Haanpää saatiin houkutelluksi Helsinkiin, varmaan kustantajan tilaisuuksiin väkipakolla. Kun kirjailijalta reissun jälkeen udeltiin matkavaikutelmia, tämä asetti pääkaupungin paikoilleen: "Muuten hyvä kylä, mutta on vähän syrjässä!"
Päätalon tuotannosta minulla on nyt menossa kirja joka sijoittuu osittain samoihin aikoihin kuin juuri ilmestynyt elokuvakin. Siinä Kalle on nuorikkonsa kanssa asettunut asumaan tekoselkosiinsa. Lainan ja Kallen kattilakunta kipuilee pitkien välimatkojen ja pitkien työpäivien kanssa. Lisäksi Kalle saa viestiä Tampereen Vouviloilta kuinka vuokralaiset asuvat hänen rakentamaansa rintamamiestaloa tärviölle. Messukylään ja kirvestielle takaisin on Kallen mieli ja kova halu. Vaikka tekoselkosissa on entisiä kasvinkumppaneita ei se seutu ole Kallellekaan enää mieleinen. Vaikka juuret ovatkin Iijoen törmässä on kai jokin verso kiinni jo marjapuuron värisessä kirvestien asunnon sokkelissa.