Talvisodan tuulahduksia

On näemmä tullut tavaksi muistella sotaa kun tulee itsenäisyysjuhlinnan aika. Kemppinen laittoi sivuilleen mahtavan kokoelman isänsä prenikoita, joten tarvitsi sitten minunkin ottaa kuva mitä piirongista löytyi.

Siinä on pinssi Äänisjärveltä ja tuo toinen pinssi on talvisodan rintamerkki.
Sitten on risti joka on jatkosodasta ja tuo mitali on talvisodasta. Isäni jäämistöä kaikki. Oli niitä kait muitakin mutta, ei niille arvoa annettu. Karhunhammaskin ja kiväärin pistin sekä kaasunaamari, muistona rintamavuosista.




Siskoni sai isältään sodasta tuliaisena messinkisen kranaatinhylsyn. Siihen oli puukolla kaiverrettu Mannerheimin miekantuppijulistus. Se oli aikaa jolloin suur-suomesta haaveiltiin ja jo yli vanhan rajan oli edetty.

Isäni (joka jos eläisi olisi täyttänyt tänä vuonna sata vuotta), sai kutsun ylimääräisiin harjoituksiin 9.10.1939. Ei niistä asioista paljoa puhuttu aikoinaan, eikä minua olisi ehkä kiinnostanutkaan.

Setäni jäämistöstä löytyi isäni hänelle (nuoremmalle veljelleen) lähettämä postikortti vuodelta 1942:

___________________________________________________________________________

KENTTÄPOSTIA Jostakin 28-3-42

Kotiväelle:

Olen nyt matkalla yhä edemmäksi kohti itää. Parhain pääsiäistervehdykseni kotiväelle ja siskoni perheelle.


-poikanne J....
______________________________________________________________________________

No ne sodat loppuivat sitten joskus. Talvisota kesti 105 päivää. Talvi oli ennätyskylmä ja olosuhteet rintamalla sen mukaiset.

Isäni ja siis minunkin syntymäkuntani miehistä kaatui talvisodassa 89 soturia. Heistä jai tantereelle 23, muut on haudattu kotipitäjän multiin. Jatkosota verotti vielä 123 miestä, eli aikasmoinen lovi pienen pitäjän väestöön.

Astianpesukone

Tunnen monta jolla ei sellaista ole eikä tarvitsekaan, hyvä niin. Eivät likaiset astiat ole ongelma jos ne hoitaa samantien pois, eikä jätä päiviksi lavuaariin kuivumaan. Toisaalta astioiden käsinpesu ja huuhtelu juoksevan veden alla kuluttaa enemmän vettä, kuin astioiden pesukonepesu täysinä koneellisina pestyinä.

No astianpesukone alkoi kuitenkin kurluttaa ja temppuilla. Koska on jotenkin outoa pitää rikkinäistä konetta kalusteissa ja tyhjää koloakaan ei ole kiva katsella, niin uusihan se piti hankkia.

Mielenkiintoista on ko-koneen hintakehitys. Jotenkin tuntuu että kaikki vempeleet ja härpäkkeet ovat vain kallistuneet vuosien saatossa, mutta näin ei ihan yksiselitteisesti kuitenkaan ole.

Minulla oli tallella tuon laitteen (edellisen asukkaan) ostokuitti Veikon koneesta 16-vuoden takaa -3400 mk. Malli oli Electrolux. Ihan saman näköinen ja sama merkki, mutta enegiatehokkaampi ja elektronisella ohjelmavalitsemalla varustettuna, maksoi nyt 360 Euroa + kotiinkuljetus. Mielestäni hinnat ovat laskeneet, sillä nykyindeksi huomioonottaen markat kait pitäisi jakaa 4.2:lla jotta päästään euroihin ja jonkimoiseen vertailukohtaan.

Tämä oli vain yksi vempele joten vertailu ei ole kattava ja kestoiästäkään en tiedä mitään. Litteistä telkkareista on sanottu että ne tulevat kestämään vain muutaman vuoden kunnes taustavalolamppu tai sen virtalähde palaa, ja se korjaus tuleekin sitten maksamaan liki saman kuin uuden ostaminen.

Semmosta.

Lampunrikkojatuholaiset.

H1N1 -virus on löydetty ja tarkkaan tutkittu. Sitä ei ole vaan millään saatu selville mikä rikkoo jouluvalosettien lamppuja kesän aikana?

Moni kaivaa sähköisiä adventtikynttilöitä juuri nyt varastostaan esille pantavaksi. Ja kas, yksi tai kaksi lamppua on mennyt rikki varastoinnin aikana. Mikä ihme mötiäinen ne on rikkonut?

Jouluaattona isä tuo kuusen sisälle ja lapset koristelevat kuusen. Ensiksi siihen pannaan sähkökynttilät. Mutta mikä ihme on särkenyt niistä pari pientä polttimoa? Ei se selviä ja ei sitä ehditä edes pohtiakaan, isän pitää lähteä huoltoasemalta etsimään uusia, jos on ajokunnossa.

Olennaista on että kaikki lamput ovat ehjiä kun laite varastoon laitetaan mutta jokin ihme rikkisärki iskee niihin kesän aikana. Se tulee kavalasti ja katkaisee tyhjiössä lepäävän volframilangan. Ihan selvää ei vielä ole pystyykö tämä rikkisärki uusiin led-lamppuihin mutta eiköhän se osaa muuntautua niidenkin tuhoojaksi.

Nostalgiaa

Vanha antiikkinen esine ei aina ole kaunis eikä sitä aina edes pidetä piirongin päällä. Minulla on vanha ruuvimeisseli jonka alkuperää en muista. Vanha se ainakin on ja varsi meltorautaa.

Puukahva ja niklattu messinkihela. Käytössä jo vääntynyt ja maaliin tahriintunut. Olen avannut sillä maalipurkkien kansia viimeisimmät vuodet.
Uskollinen palvelija joka on aina siinä liki missä maalipurkitkin.

Tuolla nimenomaisella meisselillä korjasin siskoni telkkaria vuonna 1975. Muistan sen siitä että se silloin unohtui siskon huusholliin. Siellä se jökötti pitkään eteisen pöydällä ja sisko kertomansa mukaan pyysi mieheltään useaan otteeseen että sitä pitäisi varta vasten lähteä minulle viemään. No ehtihän sen.

Ei ollut siskoni miehen mielestä kovin ammattilaisen oloinen kalu. No eihän se ole, mutta käteenkäypä se on. Jotenkin muotovaliokin vääntyneine kurveineen. No kun ja jos joskus minusta ehkä aika jättää ja jos jotain irtaimistoa huutokaupalla myydään, niin toivottavasti väki ymmärtää tämän vehkeen arvon. Ei se käyttöarvo -vaan tunnearvo.

Voikohan ruuvimeisselilläkin olla sielu?

Murphyn laki

Jos kaikista maailman laivoista, kahdelle pitää tulla samanlainen vika perättäisinä päivinä, niin tulkoot ne itämerellä ja vieläpä suomalaismatkustajia täynnä oleville laivoille.

Murphyn laki.

Odööreitä pyöräreitilläni

Pyörämatkani varrella oli vuosikaudet eräs paikka jossa tuoksahti viemäri. Se oli mysteeri minulle mutta nyt sen syy on selvinnyt ja hajujakaan ei enää ole.

Viemäriverkostossa on ylä- ja alamäkiä, joten tarvitaan viljalti pumppuja. Syntyy siis paine-eroja joita pitää tasoittaa laskemalla ilmaa pihalle. Se tehdään mahdollisimman harvaan asutulla alueella.

Ilmeisesti tuosta nöfiksestä tuli valituksia enemmänkin, joten paineenpurkausputkeen asennettiin suodatin.

Elämän ympyrä

Tämä olisi mahtava kappale kirkkouruilla säestettynä.