Joulupohdinnan 10. luukku

Pohdinta 10.

Kari Tapion poismeno saa laulujensa ystävät surun valtaan. Miksi nyt ja miksi niin varhain, on ihmisten huulilla niinkuin aina tälläisissä tapauksissa.

Laulajaa on juhlittu, kehuttu ja palkittu vuolaasti elinaikanaankin, toisin kuin tavallista tallaajaa. Vikojakin on tunnetusti ollut ja lehdistö niistä kertoillutkin. Mieleeni onkin joskus muistotilaisuuksissa tullut että kaikki ne positiiviset muistelut ja kehut olisi pitänyt esittää henkilön eläissään eikä vasta sitten kun se on jo perin myöhäistä.

Tosin outoa olisi jos jotakuta alettaisiin hänen sairastuttuaan ja vanhennuttuaan, vuolaasti ja lisääntyvässä määrin kehumaan, ja sitten vielä kaikki moitteet ja puutteensa kerrottaisiinjälkikäteen kun hän ei enää ole niitä kuulemassa.

Vesku Loirista tehtiin elokuva-henkilökuva, sitä katsoessa tuli mieleen että se oli jonkinlainen elämäntyödokumentti, joka tällä kertaa poikkeuksellisesti valmistui ja esitettiin elinaikanansa.

Joulupohdinnan 9. luukku

Pohdinta 9.

Itsenäisyyspäivien juhlatunnelmien jälkipohdinta matkaansaattoi ajatelman mitäs jos?
Niinistön tuleva presidenttikausi jääkin vain yhteen ja seuraava presidentti onkin Pekka Haavisto.

Harmaatukkainen ja koeteltu rauhantunnustelija seisoo siinä punaisen maton puolivälissä käsi ojossa. Tunnetusti ei tunnustele Rauhaa vaan vierellään on silloinkin miespuolinen puolisonsa ja tämähän puoliso ei juuri suomea puhu. Ei kai sitä niin paljoa tarvitsekaan, kunhaan osaa sanoa kiitos ja pitää kravattinsa suorassa.

Vai olisiko siinä matolla jykevä Timo Soini? Enpäs tiedä.

Joulupohdinnan 8. luukku

Pohdinta 8.

Niin, tupakointi on turmiollista.

Juuri nyt on saatu selville että Israelia piinaavat valtaisat maastopalot ovat lähtöisin 14-vuotiaan pojan vesipiipun jämistä. Poika oli ollut polttamassa vesipiippua metsässä, karisti kuumat tuhkat maastoon ja siitä se lähti. 42 ihmistä on kuollut ja paljon omaisuutta tuhoutunut.

Piipusta, joskaan ei vesipiipusta se lähti aikoinaan Vaasan palokin. Siitä on 158 vuotta, kun vaasan palo alkoi v. 1852. palo alkoi raatimies J. F. Aurénin talossa nykyisen Vanhan Vaasan Kauppiaankadun varrelta. Palon syy oli palamaan jäänyt Vöyriläisen piippu. Monihan nykyäänkin kuolee vuoteeseen tupakan takia, mutta silloin kuoli paljon sivullisia ihmisiä.

Tässä tapauksessa vöyriläinen maanviljelijä oli tullut Vaasaan ja asettui yöpuulle. Aurénintalon ulkovajaan. Sinne oli varastoitu kuivaa sammalta, jota silloin käytettiin `fyllinä` rakennuksissa. Kovana tupakkamiehenä tunnettu vöyriläinen heräsi, sytytti piipun ja tietysti nukahti kuten helposti sattuu.

Sammaleet syttyivät kuin ruuti, ukko heräsi, loikkasi hevosensa selkään ja painui kotinurkilleen. Kuuma kesäaamun tyven muuttui kovaksi tuuleksi ja Vaasan kuolinkellot kumahtivat. Tiheä puutaloasutus, tämä ilma ja ennen kaikkea veden puute edesauttoivat nopeaa paloa. Vaasa oli mennyttä kalua.Seuraavana päivänä kaupungin 379 asuintalosta oli jäljellä 24. Tuho oli nopea ja täydellinen, muutama valtion kivitalo jäi pystyyn

Palon syntymispaikka oli heti selvillä silloisille byrokraateille, mutta ei itse syyllinen. Vuosi kului ja vöyriläinen teki kuolemaa kotosängyssään. Omatunnon karvainen peikko koputti olkapäälle ja Vöyrin mies kutsui paikalle prelaatin, papin, ja tunnusti piipputoimensa siellä sammalten seassa. Jonkun tunnin päästä hän erosi tästä elämästä mieli kevennettynä.

Älkää siis hyvät ihmiset piiputelko sammalten seassa, ainakaan väsyneenä.

Tuo israelilainen poika ei tainnut heti itse tunnustaa mutta muut olivat tapahtuman nähneet.

Joulupohdinnan 7. luukku.

Pohdinta 7.

Koulun metallitöissä tein joulukuusenjalan ja luulin että se olisi hyvä. Se jäi kuitenkin äidilleni ja siinä piti pitää erillistä vesiastiaa jotta kuusi ei kuivuisi. Vesi ruostutti kiristysruuvit.

Sittemmin ostin muovisen siron joka oli ontto ja vesitäytteinen, luulin että se olisi ikuinen kuusenjalkani. Se kuitenkin oli liian kevyt ja kuusi kaatui helposti, piti ostaa uusi.

Valurautainen ja kaikin puolin tukeva tuntui toimivalta. Sittemmin tuli kasvatetut ulkomaiset kuuset joiden runko on niin paksu ettei ne mahdu perinteisiin kuusenjalkoihin. Piti veistää runkoa ja nyt se joulukuusi kuivuu varsin nopeasti.

Claes Ohlson on tuonut markkinoille jalan jossa on varsin laaja keskireikä. Vaikuttaa hyvältä mutta ei sitä joulukuusenjalkoja sentään jatkuvasti tohtisi ostella. Ollaan mieluimmin vaikka ilman joulukuusta. Kyllä se tuostakin joku vika paljastuu kun sen käyttöön ottaa.

Joulupohdinnan 6. luukku.

Pohdinta 6.

Sattuneesta syystä viime aikoina olen välttänyt kumartumista ja alhaalta jotain ottaessani olen kyykistellyt. Kyykistelyssä, esim alakaapista kippoa otettaessa polvet vaan tahtovat tulla tielle ja ote-etäisyys jää perin kaukaiseksi. Linnuilla ei tätä ongelmaa olisi.

Niillähän ihmisen polvea vastaava nivel on mahan alla ja jalka taipuu taaksepäin. Tuollainen ominaisuus voisi olla eittämätön etu vaikkapa jalkapalloa pelatessakin, miksiköhän ihmisen jalka on tehty eteenpäin niveltyväksi?

Strutsin potkuhan on voimakas ja juoksunopeus suuri, ihmistä ja strutsia ei voi risteyttää, joten kai se vaan on tyydyttävä nykyiseen rakenteeseeni.

Joulupohdinnan 5. luukku

Pohdinta 5.

Näin itsenäisyyspäivän tiimoilla meitä kehoitetaan muistamaan itsenäisyyden rakentajia, puolustajia ja ylläpitäjiä joten muistakaamme siis.

Rakentajia olivat ne henkilöt jotka eivät suostuneet alistumaan Venäjän ikeen alle vaan harasivat vastaan. Eugen Schauman ampui Bobrikoffin senaatin portaikossa sekä surmasi myös itsensä. Se oli marttyyriteko mutta rikos, joten ei kai sitä sovi muistella, se siitä.

Itsenäisyyttä puolustettiin talvisodassa, myös äitini puolisti maatansa Lotta Svärd järjestössä sillä hän päivysti tulipalopakkasessa Turun ilmavartiossa. Lotta Svärd järjestö lakkautettiin ja kiellettiin joten se siitä. Itsenäisyyttä puolustettiin myös Summan rintamalla jossa isänikin haavoittui ja kantoi sirpaleita kehossaan sekä muita vaurioita humeetissaan elämänsä loppuun asti, joten se siitäkin.

Itsenäisyyden ylläpito? Olemme integroituneet Euroopan Yhteisöön, vaikka joskaan emme kuulu Natoon joten ei kai tässä ihmeempiä. Olen suorittanut asevelvollisuuden ja käynyt kuusi viikkoa kertaamassa, taitaa riittää minun osaltani, se siitäkin siis.

Joulupohdinnan 4. luukku

Pohdinta 4.

Niin. On ongelmia saada matkustamohenkilökuntaa lennoille juuri nyt. Vaikeaa. Junat kulkevat konnarin ja erillisen ravintolavaunun voimalla, löytyisikö tästä ratkaisu lentoliikenteeseenkin?

Turvallisuusohjeet tulisivat monitoreista ja perämies tarkstaisi varauloskäyntien lukitukset. Jo ilmaan päästyä käytävää pitkin tulisi tarjoiluvaunu kuin kädestä käteen kulkeva kolehtihaavi kirkossa.

Siitä voisi ottaa murkinat kortilla ja jos joku pulma olisi perämies tulisi ja kuuntelisi. Entäs viinanmyynti ja erilaiset tuliaiset? Automaatti vaan vessan nurkalle ja säästöjä syntyisi. Liikematkalaisille ja firman rahoilla mällääville olisi sitten omat koneet ja omat sopimukset.

Kai tähänkin touhuun joku roti täytyy löytyä.