Kuvapuhelin siirtyy tietokoneeseen

Pääsin jatko-opiskelemaan ja t&k työsti loppuun tietokoneeseen liitettävää piirikorttia. Nyt oli jo standardit kuvan sekä äänen pakkaamiseksi ja videoneuvottelukin yleistyi. Eri valmistajien laitteet toimivat siis keskenään ja ristiin, näinollen markkinat kasvoivat.

Syksyllä 1992 minulle siis tuli taas hommia ja iltaisin kävin koulua. Uusi VistaCom tuote oli ISA-väylään liittyvä 6-kerroksinen pintaliitoskortti. Tai oikeastaan niitä oli useampia. Yksi hoiti liitynnän televerkkoon ja toinen koodasi kuvaa. Kuvankoodauskortin päälle asennettiin vielä äänenkoodauskortti. Näitä kortteja oli myös eri koodausnopeuksille.

Jotta elävä kuva ja ääni voidaan lähettää yhdessä tai kahdessa 64 kbit linjassa (USA:ssa 2x 56 kbit), sitä pitää kompressoida ja suodattaa. Juuri tästä oli stardardi olemassa ja myös valmiita piirisarjoja kehitetty.

Muutimme Espoon Tietäjäntieltä Helsinkiin Kaisaniemenkadulle. Liki ydinkeskustaa, samaan kortteliin jossa aiemmin toimi mm. Pukeva. Kauppa kävi ja vienti veti, -taas.

Pilapiirros

Kari Suomalainen Hesarin pilapiirtäjä piirsi aina ajankohtaisista aiheista. 1989 kun Holkeri oli avannut kuvapuhelinlinjan soittamalla VistaComilla Tampereelle niin Kari piirsi seuraavana päivänä seuraavanlaisen kuvaparin.





Soittaja tässä on siis Holkeri jolla oli juuri silloin kärhämää Paavo Väyrysen kanssa liittyen salaiseen kassakaappisopimukseen, jossa jo ennen vaaleja oli päätetty hallituksen kokoonpanosta.

Tuhkasta nousee pe....., eikun Feenix

Niin.

Toisen kuolema on toisen leipä. No yritysmaailmassa ei ehkä suoraan näin -muutoin kuin asianajajien. VistaComin konkurssin hoiti asianajotoimisto Scandinavian...jotakin, ja heille itsellekin kävi myöhemmin aivan samoin.

Pöytälaatikkofirma oli jo valmiina kuitenkin avainhenkilöiden taholta pystytettynä ja he ostivat keskeneräiset projektit sekä tuotenimet, eli immateriaalioikeudet ja homma jatkui liki keskeytyksettä, tosin nyt toisessa paikassa ja kaupungissa eli Tietäjäntien toimipisteessä Espoon Tapiolassa.

Uusi yrite oli VistaCommunication Instruments Inc. Kun tuotteet ja firma tunnettiin maailmalla pelkästään Vistacomina, eivät kaikki uudet asiakkaat edes tienneet aiemmin tapahtunutta keikausta. Samaan aikaan meni Airam Oy nurin, mutta se muutti muutama viikko ennen sitä nimensä, Suutarilan elektronikkateollisuudeksi, joten Airam Oy ei viralliseti kaatunutkaan. Airam on edelleen tunnettu ja toimiva tuotemerkki, samoin kuin esim. Finlux ja Salora vaikkei valmistusta Suomessa olekaan.

Uusi yhtiö aloitti pelkästään tuotekehityshenkilökunnalla ja minä etsin töitä. Neuvostoliiton kauppa oli romahtanut ja markka laitettu kellumaan, Suomessa oli melkoisen surkeat ajat. Kävin pari kurssia ja samalla hain jatko-opiskeluun Helsingin ja Espoon-Vantaan insinöörilinjoille. (AMK-juttuja ei vielä silloin ollut)

Aikansa kutakin

80-luvun loppu oli hullua kasinopelureiden aikaa. Jukka Keitele ja Henrik Kuningas rikastuivat. SKOP-, säästöpankit ja STS-pankki menivät nurin 90-luvun alussa.

Nurin meni myös Mancon Oy ja Ekomen Oy. Ekomen Oy oli VistaComin suurin omistaja ja myös tuotekehityslainojen takaaja. Dominoteoria alkoi kaataa nappuloita, asuntojen hinnat laskivat takaisin tasolle jossa ne olivat olleet viitisen vuotta sitten, eli 40% lasku.

Itsekin maksoin asuntolainastani 18% korkoa. Sitten meidät kesäkuun alussa 1991 kutsuttiin koko henkilökunta neuvotteluhuoneeseen ja annettiin luettavaksi tämä paperi.

(kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla)



Se oli siinä sitten.

Uusiin toimitiloihin

Vuoden 1988 lopuilla muutimme Espoosta Helsingin Pitäjänmäelle. Henkilökunta oli kaksinkertaistunut ja meneillään oli myös rinnakkainen 384 kbit kuvankoodausprojekti. Myös tiedoitukseen satsattiin ja Timo tuli taloon. Omaa VistaCom News lehteä alettiin julkaista.

Kaikki oli pelissä markkinoinnissa ja julkisuudessa. Messuilla Vistacom oli esillä mm. USA:ssa, Singaporessa ja Birminghamissa. Jakelijoita ja jälleenmyyjiä oli myös liki. kaikilla mantereilla.

Nykyisin yksi valmistamistamme kuvapuhelimista on viety Christies huutokauppaan.

Suurta mediajulkisuutta

Oli ensimmäisen businesspuhelun aika 02.03.1989. Pääministeri Harri Holkeri valjastettiin soittamaan avaussoitto, aivan yhtä suurin rituaalein kuten hän soitti suomen ensimmäisen GSM-puhelunkin.

TV-ja radiouutiset rummuttivat tuota kuvapuhelusoittoa tunnin välein, niinkuin nykyäänkin toistetaan samoja uutispätkiä. Me töissäolevat tiesimme että vaikeudet olivat vielä edessä ja tämä ei ollut edes alkua.

Kuvapuhelimissa ei ollut standardia ja VistaComista pystyi soittamaan vain VistaComiin. Kuvitelkaapa vaikka että nyt tällä hetkellä etteivät eri kännykkävalmistajien puhelimet voisi viestiä keskenään.

Intimiteettisuoja

Vaikka tuon edellisen postauksen mukaisen laitteen tärkein ja ainoa tehtävä oli välittää kuvaa ja ääntä keskustelijoista, niin etenkin naiset vaativat että siinä on oltava mahdollisuus peittää kameran linssi.

Jos siinä olisi ollut vain nappi joka katkaisee kameralta virran, ei käy laatuun ei, ihminen on epäluuloinen ja ei luota siihen että kuvaako se kumminkin? Siksi siihen piti tehdä mekaaninen linssinsuojus joka sumensi kuvauskohteen. Ne teetettiin ruiskupuristustekniikalla ja ensin kokeiltiin valkoista mutta lopulta päädyttiin kirkkaaseen joka oli samea. Näin itsekin saattoi tarkistaa että vastapuolella oli todellinen henkilö, joka ei kuitenkaan ole tunnistettava.

Tuo kuvassa oleva puhelimenluuri on osa Laukamo Oy:n tekemää puhelinjärjestelmää jonka Benefon Oy ensimmäisenä tuotteenaan lanseerasi. Käytimme siitä vain luurin ja sisukset, joskin kuten myöhemmin selviää, tarvittiin vain yksi ostoerä.

Tuo musta taso etuosassa jonka läpi myös monitori näyttää oli minun murheenkryynini. Teollinen muotoilija oli määritellyt sen 3 mm lasista tehdyksi. En kuitenkaan löytänyt valmistajaa joka olisi pystynyt tekemään siihen 3mm paksuisia vaakauria.
Kuvassa ne urat eivät näy, mutta ovat luurin johdon tietämillä.

Taustalla nimittäin oli kaiutin jonka ääni piti kuulua esteettä eteenpäin. Lisäksi lasin olisi tullut olla savunharmaa paremman kontrastin saamiseksi, sama lasihan jatkuu kuvaruun editse aina toiseen reunaan asti. Kaikkia toimittajia selvitin. Lappeennrannan tekninen korkeakoulu oli kokeillut timanttipuhallusta lasille, mutta hinta olisi ollut tolkuton. Lopulta päädyttiin savunharmaaseen acryllevyyn. Helpompi työstää mutta ongelmana surkea optinen ominaisuus ja suuri toleranssi paksuuksissa. Kävin jopa itse Lohjalla tehtaalla valitsemassa viisi isoa levyaihiota, joista suikaleita sitten sahattiin.

Yksi vaikeus oli myös rakentaa toimiva tangentti höörluurille. Kun luurin nosti oman kuvan tuli ilmestyä heti omalle monitorille ja kun luurin laski niin puhelun ja kuvan tuli katketa. Johdotus ei voinut olla kannessa koska se oli irroitettava osa ja siksi siinä oli minulle aivan outoa suunnitteluprobleemaa.