Ruis salossa ja salko pystyyn.

Niin,

Runsala on paikka jossa on runsaasti tammia, Näin yhden aidon Rellunkin, Ja kokon sekä juhannussalon pystytyksen.
Oli myös valkoposkihanhia sekä niiden jätöksiä.

Chili-tonnikalapasta

Niin,

Männävuonna oli ihmisten suosikki avocadopasta. En ole kokeillut. Piti kehittää uusi perinteinen juhannusruoka. Se ei ole uudet perunat ja silli. Basilikaa on hyvä olla annoksen päälle.
Tämä ruoka osoittautui niin tuliseksi että veikkaan ettei kukaan Latovainiossa ole tottunut moiseen, eikä tykkäisikään.

Basilika tuoksuu hyvältä.

Barilla nauhamakaronia, niinkuin linnunpesiä. Keitetään suolavedessä.

Pecorinoa tai Parmesania raasteena, lastutkin käy. Niiden kilohinta oli pienempi kuin kokonaisen köntsikän. Vähän laitetaan soossin joukkoon ja annoksen päälle myös. Tomaattipureeta, -tai murskaa. Pirkka Chilitonnikalaa öljyssä.

 Samalla kun pastavesi kiehuu laitetaan silputtu punasipuli toiseen kattilaan ja kuullotetaan öljyssä. Lisätään muut aineet ja suolaa, myös yksi hienonnettu valkosipulinkynsi.

Kun pasta on kypsää voi sekoittaa kaikki sekaisin tai itse kasaan mieluimmin ainekset päällekkäin lautaselle.

Tuo chilitonnikala on kyllä tosi tulista.useimmat suomalaiset eivät tykkää noin tulisesta, eli ihan vastakohta uusille perunoille ja sillille.

Polkupyörällä Jäämerelle ja takaisin.

Niin,

Sitten oli lukuvuorossa Matti Rämön kirja vuodelta 2012. Kävi Venäjät, Norjat, Suomet ja Ruotsitkin. Olennaisin seikka oli että hän palasi takaisin kotiinsa läpi Latovainion. Sen minäkin olen tehnyt monasti.

Mustikkametsässä

Niin, mustikat ovat tuloillaan. Ihan saman värisiä kuin varpujen lehdet joten vaikea havaita.

Tämän kuvan keskipisteessä on yksi. Klikkaa suuremmaksi ellet muuten näe.
15.06.2013

Porkkalan pitsipäivät

Hyönteiset ovat ahkeria ja koristelevat puut nopeasti pitsivaippaan.

 Kauempaa katsoen pensaikko näyttää vain keväisen kuolleelta.

 Lähemmäksi tultua se näyttää kuin joku olisi spreijannut valkoista maalia.

Jotain harsomaista on puiden oksilla.

 Ahaa, Porkkalan pitsipäivät ovat meneillään.

 Tuossa mötikässä ovat ahkeroitsijat.

 Zoomaus epäonnistui, mutta focuksesta huolimatta siinä olisi einestä.

Kerääntyneet ovat kasoihin.

Volkkari yksityiskohtia

Kupla näytti maallikon silmään ihan samanlaiselta vuosi toisensa jälkeen. Kuitenkin siinä muuttui monikin osa. Esimerkiksi tuossa 1953 .vuosimallissa ei ole lainkaan pissapoikaa. Myöhemmin siihen tuli sellainen ja paine otettiin vararenkaasta. Vesisäiliö oli tosi pieni.

Joskus 60-luvulla 6 Voltin järjestelmä muuttui 12 Volttiseksi. Akkuhan oli aina takapenkin alla. Sieltä alta se heitti lämmintä ilmaa moottorista kabiiniin myös. Jääraappa oli tarpeen myös ajon aikana sisätiloissa.

 Pakoputkia alunperin oli vain yksi. Myöhemminhän niitä kahta nimitettiin kottikärryn aisoiksi.

 Peilin varsi on jännän ohut. Oikein kutsuu ilkivallantekijää vääntämään se irti.

Tässä etupyörän navan rasvakuppi. Keskellä on nopeusmittarivaijerin neliskanttinen istukka. Matkamittari pyörii vain jos etupyörä pyörii.

Takavalot loistaa ylöspäin, heijastin taaksepäin. Jompikumpi puuttuu jarruvalo tai takavalo.

 Ratin puolat kuin ohutta rautalankaa.

Ja tässä sivupalkissa ylös nouseva suuntavilkku. Myöhemminhän siihen tuli kiinteä valo samaan paikkaan.

Volkkarin vanittaja

Niin,

Naapurini on syntynyt vuonna 1953. Nyt hän sai saman ikäisen volkkarin lahjaksi. Alkuperäiset maalit ja ei viime vuosina juurikaan ajettu. Takaikkuna kaksiosainen ja VW -merkkiä ei keulalla vielä silloin vain vaakuna.

Onhan se hieno. Ilmastointi ja ajonesto puuttuu. ABS ja parkkitutka uupuu. Ohjaustehostin ja radio uupeluksissa. Ei sähköisiä lasinnostimia.

Vaikeimman kautta

Niin,

Olette varmaan joskus nähneet tapauksen jossa kaupan kassahihnalla seuraavan asiakkaan ostos  lyödään vahingossa edellisen asiakkaan ostoksiin. Mitään vakavaa ei tapahdu jos kumpikaan ei huomaa tilannetta vielä kaupassa, toinen ihmettelee kotona outoa ostosta ja toinen ihmettelee ostinko lainkaan sitä tavaraa jota piti. Ei vaarallista.

Juuri äsken näin miten tilanne voi mennä Lidlissä ja jos kassahenkilöllä ei ole valtuuksia tehdä palautuksia.

Asiakas pakkasi kassiaan jo laskun maksettuaan ja sanoi jonossa vuorossa olevalle: " nämä kanasuikaleet on varmaan teidän kun ei minun pitänyt tälläisia ostaa" -Juu , sanoi seuraava ja siis minun edessäni oleva.

Jo maksanut joutui kutsumaan myymälävastaavn paikalle ja joka ainoa ostos piti vetää viivakoodilaitteesta takaisin. Sen jälkeen uudestaan kaikki ne jotka asiakas halusi ostaa, vedettiin uudestaan. Ja erotus hyvitettiin.
Seuraavan asiakkaan ostokset oli jo puolittain vedetty ja ne piti keskyttää.

Ymmärsin siirtyä heti toiseen jonoon kun arvasin miten se kestää. Oli jotain ongelmia nappuloiden kanssa ja vartti siinä varmaan heillä meni. Pääsin toisesta jonosta läpi kun asiaa vielä selviteltiin.

Sanoin jo siinä hihnalla asiakkaalle joka sai turhan tavaran että myy se ostos käteisellä sille joka olisi sen alunperin halunnut. Ei ymmärtänyt mitä tarkoitin.

Jos haluatte kauheet hässäkät vaikkapa juhannusaaton jonoihin, laittakaa tavarat hihnalla sellaisiin kekoihin että ne valuvat edellä- ja seuraavana olevan ostoksien joukkoon. Ja sitten vaan selvittelemään. Mukaan vielä muutamia punnitsemattomia tavaroita, se ei tosin sotke Lidlissä kun ne punnitaan kassalla.

Pyörällä Afrikkaan ja jopa takaisinkin.

No niin. Nyt tuli luettua tämäkin kirja. Pitkä matkahan se Matti Rämölle oli fillaroida, kovempi jobi kuin minulle kirjan lukeminen. Pinnoja katkeili ja renkaita puhkesi. Suola-aavikon ylitys oli melko kuiva etappi. Laivamatkoja oli mennessä Viroon ja palatessa Saksasta. Yöpymiset pääosin teltassa. Oikein paleli kun luki tätä.

Fillarilla Nizzaan

Niin,

Tuli sitten luettua tuokin kirja. Matkakuvauksena aika laimea, koska kuvia ei ollut ja kokemuksia ei voi kunnolla kuvata. Blogissa reaaliaikaisena tietysti hienompi. Varmasti ja etenkin se loppumatka oli maalauksellinen ja kaunis. Itse en ole pyöräillyt päivässä kuin noin 80 km ja Soinivaara meni yli sata, liki kuukauden ajan, ja joka päivä. Kova jeppe vaikka tukka on ohut.

Itsensä ylittämistä ja varmaan motivoivaa bloggailla kun seuraajia ja kommentoijia oli paljon. Yksi paha kaatuminen, mutta ei yhtään vatsatautia, toisin kuin Vietnamin pyöräilijällä.

Raimo O Kojon kirja on kirjastossa, mutten löytänyt sitä ja en viitsinyt virkailijoita häiritä. Ainakaan vielä.

Lasipalatsin purkutuomio

Niin, lasikaan ei ole ikuista.

Toissavuonna purettiin Kivenlahdessa hieno Honeywell Oy:n lasinen toimistorakennus maan tasalle. Samaan paikkaan rakennettiin uusi iso Biltema.

Ulospäin Honeywellin talo näytti hienolta ja modernilta. Se oli kuitenkin tehty Amerikkalaisilla piirustuksilla 60-luvun malliin. Ei kannattanut uudistaa, halvempi oli purkaa.

Forssassa oli 60-luvulla hieno ja moderni sen ajan tavaratalo, Hämeenkulma. Rakennus on vieläkin. Nyt se on kokemassa saman kohtalon. Lienee niin että energiakulut lasirakennuksissa ovat massiiviset ja jos ne eristettäisiin paremmin, tulisi kovin kalliksi. Ilmastoinnit, sähköt, putket, kattorakenteet, ovet ja ikkunat kun uusii niin hintaa kertyy. Se on surullista. Kesäkäytössä menisi vielä ihan hyvin mutta tontti on arvokas, vaikkei parkkitilaa juurikaan ole.

Tuohon tullee asuinkerrostalo tilalle.

Tapio Tuomelan ottama kuva:

Eikös tuossa ylläolevassa Hämeenkulmassa olisi kuitenkin hyvä runko johon ympärille rakentaisi? Lasit pois ja ikkunalliset seinäelementit tilalle. Päälle harjakatto ja uudet salaojat sekä sadevesiputket seinustalle. Lattiat piikkattava auki ja lisää eristettä maan alle. -no ei sentään.  90-luvun lama-aikaan tuollaiset rakennukset olivat täynnänsä kirppareita, siinähän sitä käyttökohdetta.

Perinteisen kirjan ylistys

Niin,

Olen huono lukija mutta kun jokin kirja tempaa mukaansa niin luen sen intensiivisesti parissa päivässä.

Kirjastossa oli esille otettuna Matti Rämön kirja polkupyörällä Thaimaassa ja Vietnamissa. Mies on kirjoittanut monta muutakin polkupyörämatkakirjaa, kaikki muut oli lainassa kun olisin lainannut lisää.

Hänellä on matkablogikin.  Polkupyörämatkalla joka päivä.

Kirja on kuitenkin aina kirja ja se tulee luettua tarkemmin ja tosiaan hyvä tosikirja tempaa mukaansa. Lukemassani kirjassa muistan vielä näin jälkeenkin päin miten hän päätti tehdä pienen vuoristolenkin. Koska tulee palaamaan samaan paikkaan lenkin jälkeen, hän jätti osan tavaroistaan alas kylään, myös varapinnat. Ja eikös sitten pinna katkennut ja joutui tulemaan bussilla hakemaan pinna korjausta varten.

Häneltä on tullut juuri nyt uusi kirja:

Jotkut ihmiset eivät kaihda haasteita eivätkä pelkää olla luonnon armoilla.

Saastaisia kaikki tyynni.

Nimittäin kahvikannut suomen kodeissa. Monella on Moccamaster keitin jossa on lasinen kannu. Kannun kahva on metallipannalla kiinni kannussa. Katsokaa kannua sisäpuolelta näyttääkö siellä tältä:

Eli ruskea rantu kiertää pannan alla. Hyi.

Siis panta irti. Tarvitaan ristipää ruuvari ja sillä avataan tämä ruuvi:

Se täytynee avata auki asti, jolloin panta lävähtää leveäksi ja koko hoito menee neljään osaan + ruuvi.

Siinä sitten onkin miettimistä miten tuon saa takaisin kasaan. Mutta saahan sen. Pannan sisäpinta puhdistetaan ja tietysti myös kannu:

Harvalla on luurankoja kaapissa, mutta monella on töhnää kahvikannussa.

Voisinpa alkaa kiertämään koteja ja soitella ovikelloja. Tarjolla olisi: Kiuaskivien vaihtoa. Kukkamullan vaihtoa. Kahvikannun pannan alusen puhdistusta. Jääkaapin takusen imurointia. Pesukoneiden desinfiointia. Hellan takusen siivousta. Oven yläkarmin päällisen putsausta pölystä.

Kukaan ei tilaisi työtä mutta monelle tulisi syyllinen olo ja se saattaisi vähentää minun ahdistustani, josko se olisi minulta pois.

Minullako oli koronavirus?

Niin,

Maailmalta kuuluu ikäviä. Koronavirus voi tarttua ja jopa tappaa. Aikoinaan koulun puutyötunneilla tein koronapöydän. Sehän on vähän sukua biljardille mutta ei palloja vaan kiekkoja.

Tekemässäni pöydässä oli nurkissa reiät muttei laatikkoa johon nappulat putoaisivat. Siskoni ompeli niihin reikiin myöhemmin pussit kalastajalangasta. Helppo tyhjentää nurin kääntämällä.

Muistan kun liimasin neljä rimaa sivukehikoiksi mutta opettaja sanoi että älä puhdista pursuavia liimoja pois. Jokin väärinkäsitys, koska juuri nuo liimat olivat ikäviä kun nappulat eivät noudattaneet trigonometrisiä funktioita, jäysteiden vuoksi. Myöhemmin minun oli pakko nävertää ne pois puukolla.

Korona on melkomoisen simppeli peli. Nelinpelinä se voisi olla haastava. Vaikeinta on kun vastapuolen nappi tulee omaan päätyyn ja sitä pitää yrittää poistaa toisesta päädystä kimmauttamalla.

Koronaa pelattiin Latovainiossa.

Ärsyttämistä ja provosointia

Niin,

Suomi voitti Venäjän jääkiekossa, sodassa ei aikoinaan mennyt niin hyvin. Jännä ottelu ja viihdyttävä. Jääkiekkoväki ja fanit ovat innoissaan jos Suomen pelaaja saa ärsytettyä venäläisen tappeluun tai polttamaan päreensä.

Laitakahinoissa sanotaan jotain törkeää ja henkilökohtaista, muksitaan ja ronkitaan. Toisen pinna palaa ja hän joutuu jäähylle. Jääkiekossa se kuuluu hyväksyttäviiin käytösnormeihin ja nalkuttavaa vilunkipelaajaa ihaillaan.

Ei ole montaakaan lajia joissa tälläinen käytöskoodi on ihaltavaa ja valmentajien puolelta jopa toivottavaa. Nyrkkeilyssä ehkä punnituksen aikana ollaan melko törkeitä ja matsissa isketään päähän, mutta esim. jalkapallossa saatetaan auttaa jopa kaatunut pelaaja vastapuolen toimesta ylös.

Olisiko valmennusportaassa tarvetta uuden ajan valmentajalle? Tehkää toiselle niin kuin haluatte itsellenne tehtävän. Jos joku tuuppaa sinut kyljestä laitaan, älä hermostu, käännä toinenkin kylki. Pelin jälkeen valmentajat eivät sanoisi pahaa sanaa toisesta joukkueesta, eikä etenkään tuomareista. He tekivät parhaansa, ihan ok porukkaa, vaikka voittivatkin ja virheitähän ne tuomaritkin tekevät, annettaneen  se heille anteeksi.


Alkulämmittelyissä koko vastapuolen joukkue tulisi toivottamaan onnea vastapuolen maalivahdille. Läpsittäisiin suojuksiin ja halattaisiinkin ihan. Innokkaimmat pelaavat antaisivat vastapuolen joukkueen maalivahdille kukkia juuri ennen ottelun alkua. Siinä se kukkapuska sitten olisi maalin katolla vesipullon vieressä muistuttamassa huomaavaisuudesta ja urheilullisesta asenteesta.

Ääneen ajattelua

Niin,

Kemppinen jonka blogin pikalinkki on tuossa oikealla kirjoitti blogikirjoittamisesta noin. Kemppinen aloitti säännöllisen kirjoittamisen samoin kuin minäkin vuonna 2005. Hänen laskurissaan on jo yli 4 miljoonaa kävijää ja ei yhtään mainosta. Onkin rohvessorimiehiä.

Lapsuuteni Latovainiossa yksinasujat tietysti ajattelivat ja jopa puhuivatkin yksikseen ääneen. Savikon Ruuno oli kuulovammainen ja hänen kuulin puhuvan useinkin yksikseen. Hän ei kuullut jos vieras tuli ja saattoi aikansa kuluksi jatustella. Kuulolaitteen pantuaan hän saattoi tosin ottaa jo osaa keskusteluunkin.

Monenlaisia talentteja oli omalla tavallaan tuo entisaikainen vanha kansa. He olivat tosi pappoja ja mammoja jo minun ikäisenä. Ikäloppuja höppänöitä kun asiaa katsoi lapsen näkökannasta. Esimerkiksi Ahosen Matin pappa osasi sylkäistä sylkymällin siististi sylkykuppiin usean metrin päähän, samalla kun hän vain lookisti keinui keinutuolissaan.

Syrjälän Väinö teki nenäliinastaan pienen oravanoloisen mytyn, tupsukorvineen kaikkineen. Pani sitten sormensa sinne sisälle ja nakutti ikeniään, sai peijooni sen liikkumaan kuin taikuri itsekseen ja hassutti lapsia.

Monesta jo edesmenneestä ihmisestä puhuttiin juttuja ja heidän arvonsa oli vain  noussut kun aika jätti. Kuuman kankaalla asui minun aikanani Hilajärvi jolla oli autonromuja pihalla. Hän korjaili ihmisten radioita ja soitteli levysoittimella juhlissa. Hilajärven kerrotaan syöneen pääosin vain kyläreissullaan, ja silloin valtavasti ja kuorineen jopa kymmenen isoa perunaa lautaselleen. Autostaan oli yksi sylinteri rikki niin hän otti sen männänkin kokonaan pois jotta se ei siellä turhaan ees-taas keikuttanut. Kävihän se kolmellakin.

Ennen Hilajärveä siinä talossa asui Vainion Ranssi (Frans) Hilmansa kanssa. Oli kuulemma erittäin lyhyt mies ja usein kehuskeli miten hänellä kasvaa pitkää kauraa, on jo kuulemma vyötäröön asti. Monen sukupolven yli kerrottiin myös kuinka Ranssi kehuskeli  myös vehkeensä pituudella ja väitti sen olevan pidemmän kuin kissansa häntä. Itse juttujen pointti olikin sitten se mittaustapahtuma kun  asiaa oli tarkastettu Himan ja mittanauhan toimesta. Jääköön kuitenkin koko juttu tähän kirjoittamati ja Vainion Franssin nimikin ylöspanemati kun voi Ranssin perikunta loukkaantua.

Toisessa talossa oli isännällä ryypiskelyn myötä tapana särkeä aina kalusteita kun riita pahaksi emännän kanssa äityi. Eräänkin kerran oli jo jakkarat ja penkkikin säretty ja paiskattu ikkunasta pihalle, kun Joose tarttui puolivalmiiseen ja jo pitkään  väsäämäänsä keinutuoliin. -"Ei kai me Lyyti tätä sentään särjetä?" -sanoi  kuitenkin ennen kuin teki sille mitään. Sanotaan että perheriita päättyi silloin siihen. 

Kalliolle kukkulalle

Niin,

Äitini tyttönimi oli Kallio. Siksi piti viedä polkupyöräni kalliolle katsomaan Murphylandian maisemia.

Tässä vaiheessa lauloimme yhdessä (pyörä ja minä) Murphylandian maakuntalaulun. "Ma kalliolla korkeimmalla oon Murphylandian kielekkeen. Niin kauas kuin silmä siintää nään Järvisiä Lahtisineen. Kas Prismankin torni tuossa, värein kirkkain niin hohtelee ja toinenkin kauppakeskus tuolla ....jne-

Siitä kun zoomasi maksimillaan niin näkyi asemarakennus ja ratapiha. Tuon jälkeen rata jatkuu yksiraiteisena.

Siellä on Citymarket ja nosturi joka rakentaa uusia taloja.

Mikä lie älli ja puhti yht'äkkiä tuolle pyörälle tullut. Yhä ylemmäksi yritti, mutta katajaan taisi kapsahtaa.

Siellä kalliolla kukkulalla ei näkynyt yhtään ilokaasukapselia. Sen sijaan joku pariskunta oli viettänyt grilli-iltaa. Siihen tarvitaan kerttakäyttögrilli, Viru-Valgea ja kaksi kertakäyttölautasta. Roskat jätetään luontoon.

Silmien ikkunat kirkkaiksi.

Niin,

Ihmisillä on leipä tiukassa. Jotkut joutuvat kaupittelemaan silmälasien puhdistusaineita markettien käytävillä.

"Hyvä herra, puhdistetaanpas silmälasinne" Ja jos lähestyt henkilöä, on silmälasisi napattu nopeasti pois päästäsi ja jotakin ainetta suihkaistu linsseihin.

Puhdasta tulee ja tässä on tälläinen setti. En tiedä mitä maksaa mutta tarviihan siinä katetta olla jotta jokainen saisi palkkansa.



Mahtaisi olla myyjällä hämmästys josko kävelisi siihen ja olisi lasit päässä joissa olisi kurillaan liivatteesta tehdyt linssit. Sulaisivat siihen paikkaan suihkautuksen saatuaan ja asiakas lähtisi pois sokeaa näytellen. Kompuroiden ja törmäillen. Olisi myyjä ihmeissään, mitä tuli tehdyksi.

Pesin ikkunoita ja suihkutin lasinpesunestettä ikkunoihin. Tuli tuttu tuoksu ja en heti tiennyt mikä se oli. Sitten myöhemmin puhdistin silmälasejani Specsaversin aineella. Ihan sama haju, liekö samaa ainettakin? Tuo iso pullo maksoi Tarjoustalossa pari euroa, mitä lie markettien suihkuttajien aineet maksaa?

Jos olisi ikävä ihminen niin menisi myymään aluksi liki omakustannushintaan tuota ikkunanpesuainetta sinne samaan markettiin jossa silmälasinpesijätkin päivystää. Näin kesäaikaan voisi vielä kehua että siinä on huurteenpoistoa ja heijastuksenestoa , jota ei muiden kauppiaiden aineissa ole.

Pikku suihkepulloja tosin olisi hyvä olla esillä. Iso mälli hyvääkin ainetta antaa vaikutelman huonoudesta.

Ostakaa nyt säästöpakkaus vain kolme euroa, -huutaisi kovaan hintaan,  ja nuo isot pullot olisivat siinä framilla. Sitten kun joku tulisi rahoineen antaisikin sille pikkupullon ja sanoisi että tämä on säästöpakkaus, eikös tuo maksipakkaus kiinnostaisi, vain kuusi euroa ja siinä on monikertaisesti enemmän.

Vappuaaton pohdintaa

Niin.

Tv.stä tulee sarja ja siellä ollaan juuri nyt ikiaikaisen antiikin Olympian stadionilla. Entisaikaan vain miehet osallistuivat ja he olivat ehdottomasti alasti.

Ei hankalia vaatteita, jotka siihen aikaan olivat sellaisia kietaistavia. Minne mahtoivat saada sponsorit mainoksensa ja järjestäjät  kilpailunumeron? Varmaan hiilellä suoraan ihoon.

Vain naimattomat naiset saivat seurata kisoja koska aviomiehet olivat mustasukkaisia urheilija-adoniksille.

Koetan ajatella mitkä lajit nykyaikaan olisivat vaikeita ihan alastomana urheilla. Yksi voisi olla aitajuoksu, jossa vitjamunaiset olisivat eittämättä heikoilla. Korkeushyppy nykytyylillä ei olisi ongelma, iso heijari voisi jopa auttaa ja antaa vauhtia riman ylittämiseen. Seiväshypyssä huonolla tuurilla voisi miehen testikkelit jäädä riman päälle, vaikka mies itse tulisi kimeämpiäänisenä alas. Olisikohan se hypyn hylkäysperuste jos rima kuitenkin pysyisi kannattimillaan, mutta hyppääjän kellit heiluisivat ja roikkuisivat siellä ylhäällä kuin lepakko yöpuullaan?  Toisaalta voitaisiinhan sanoa että koko mies ei ylittänyt vaadittavaa korkeutta.

Pituushypyssä TV:n hidastuskuvat alastulossa voisivat olla melko paljastavia myös. Hiekkaa menisi joka taitteeseen, mutta ehkä miehet sen paremmin kestäisivät kuin naiset.

Saattaisi olla että TV-kuva satasen lähtötilanteesta myös ihan suoraan takaa kiellettäisiin, liian rajua kuvakulmaa miesten peräpeileistä.

Toisaalta olisihan se kilpailun seuraaminen myös eräänlaista rotuanatomian opiskelua, vaikkei Masai-miehiä menestyneissä urheilijoissa olekaan. Kenian pitkän matkan juoksijat ovat bantu-heimoa. Tutuja ja hutsuja ei taida olla vai oliko se hutuja ja tutsuja, jotka sotivatkin.

Pesukone työssään

Tässä hyvä esimerkki mitä voi tapahtua jos pyykinpesukoneeseen laitetaan painava mötikkä, vaikkapa painava räsymatto.

Murphyn laki

 Niin

Jos joku asia voi mennä pieleen, se menee.  Tämä on tuttua. Ostettaessa jokin koottava  Ikean huonekalu, ruuvaat ensin ne lyhkäiset ruuvit paikkoihin joihin olisi kuulunut pitkät. Sitten kun ruuvaat ne pitkät väärään paikkaan ne tulevat jostain kyljestä läpi.

Voileivän tippumista pöydältä aina voipuoli alaspäin on oikein tutkittu. Sen tuleminen lattialle voipuoli alaspäin ei johdu minusta. Normaali pöydältä tippuessaan leipäpala ehtii kääntyä juuri puoli kierrosta ja siksi se tulee voi alaspäin.

Jos sinun tarvitsee tehdä jotain laskentaa tai tarvitsisit tietokonetta avuksi arjen askareisiin, tarjolla on vain ohjelmia jotka on tehty ihan muuhun käyttöön. Siitä on myös laki. Tietotekniikan soveltaminen on sitä, että etsitään sopiva jakoavain ja hakataan sillä oikea ruuvi paikalleen, Breznikarin laki.

Harrisin varoitus: Todellinen vaara ei piile siinä, että tietokoneet alkaisivat ajatella kuin ihmiset, vaan siinä että ihmiset alkavat ajatella kuin tietokoneet.

Kuuma, Minkiö, Kalsu, Kiipu Letku sun muut

Niin, Kuumassa on kultaa!

Holjia nimiä Lounais-Hämeessä ulkopuolisen korvaan annettuna. Lapsena saatoin Latovainiosta pyöräillä Minkiölle tai Kuumaan, jotka olivat ihan kävelymatkankin päässä. Latovainioon tuli kaksi pankkia ja posti ihan vain sen vuoksi että valtatie 2 rakennettiin halkaisemaan kylä 50-luvulla.

Kuuma on Jokioisten pohjoisin kylä ja vähän kuin pussinperällä. Pakko olla perheessä auto ja nuorisolla mopoja, jos liikkua meinaa. Kuuman asutus suo-, pelto- ja harjumaisemaan perustui ihan kartanon ikiaikaiseen asutukseen sekä karjalan evakoihin.

Mannerheimin veli ja myös Kordelin omisti ison kartanon joka aikaisemmin oli liki koko Jokioinen. Kun se torpparilain jälkeen pirstaloitui, niin osa Kuuman osuudesta jäi valtiolle. Kartanon maa.alue oli valtava siis yli 32 000 hehtaaria.

Olisikohan Kuuman kylä likimain tässä. Siellä toimii vieläkin peruskoulu, seuraava onkin sitten kymmenen kilometrin päässä.Lapsuuteni Latovainiossa oli kouluja kolmen,,,,,,viiden kilomerin välein. Kuuman koulu, Terävän koulu, Jänhijoen koulu, Kiipun koulu, Kalakosken koulu jne.... Kaikki jälkimmäiset edesmenneitä.


Kullan etsintä ja kultamalmin perustutkimukset Kuumassa ovat pitkällä. Geologian tutkimuskeskus jätti Jokioisten kultaesiintymän laskemisen myyntiin vuonna 2011.
Jokioisten Kuuman kylän tuntumasta on etsitty kultaa vuosia. Geologian tutkimuskeskus on tarkentanut Kuumassa olevaa kultaesiintymää porauksilla ja kairauksilla. Saa nähdä tuleeko Kuumasta uusi Glondyke?

Kultasuoni lienee sama joka ulottuu aina Huittisille asti. Kuumassa on myös harjumuodostelma jonka syntyhistoria on sama kuin Salpausselänkin. Harjua on rokotettu melko paljon kakkostien rakentamisen aikoihin ja nyt myös vielä lisää kun Latovainion varalaskupaikka rakennettiin. Yhteen kaivettuun monttuun on tehty Kuuman uimapaikka.

Mitä hyvää Kuumassa?

Kartano, Latovainion Lammas, Radiotarkkailuasema, Kultaa, Hiekkaa, Islanninhevostalli ja mikä tärkeintä. Sieltä pääsee kahta kautta nopeasti pois ja kakkostien kautta oikeisiin maalikyliin.

Jos kuitenkin nyt väkisellä haluat muuttaa Kuumaan, (onhan suomessa talvisin melko kylmää), niin kysy vaikka Kartanosta  olisiko sieltä joku osuus myynnissä. Tai Silvola.

Murheita

Niin.

Kovasti pohdituttaa ne mahdolliset voittorituaalit. Jos en koskaan satu voittamaan formuloissa niin josko sattusin olemaan voittavassa koripallojoukkueessa mukana, siinäkin on omat rituaalinsa.

Pitäisi mennä joukkuetoverin harteille ja leikata korisukka irti. Mistäs ne sakset siihen hätään? Ja sitä verkkorekkaletta sitten päähän sovitella ja olla kauheen innoissaan. Luulen että voisin voittaakin sen koripallomestaruuden mutta tuohon sukkakekkalointiin se tyssäisi.

Samaten jos minut valitaan Ruotsi-Suomi yleisurheilumaajoukkueen kapteeniksi. Jos voittaisimme ja minä kapteenina, niin miten minä nauravaisena saattaisin sinne vesihautaan olla paiskottavana? Juoksijat ensin törkyisine tossuineen töhrineet sen veden ja muutoinkin mitä lie lilluvettä. Jos joukkuekaverit heittäisivät umpisukkeluksiin niin saattaisin hörpätä sitä vettä, ja sitten myöhemmin sairastuisin. Joutuisin sairaalaan ja saisin jonkun sairaalapöpön ja kituisin siellä, kunnes kuolisin. Pitäisikö semmoisesta olla täpinöissään jo nyt?

Jalkapallomaalia kyllä luulisin osaavani tuulettaa. Paita vaan äkkiä pois ja sitten polvilleen siihen fanikatsomon eteen. Oikeassa kädessä se paita, sitä heiluttaisin kuin moukaria ja toinen käsi ylhäällä, -sen ehkä osaisin. Mutta sitten kun kaikki muut pelaajat tulee takaapäin niskaan ja tekee ison ihmiskasan minun päälleni. Luulisin että tukehtuisin sinne ja kestäisikö tuo leikattu selkäkään? Taitaa olla parempi etten tee maalia ollenkaan, -ainakaan maajoukkueessa.

Golfissa saisin olla voittajana melko rauhassa. Yksin siinä reiällä ja mailankantaja vähän kaempana. Viimeinen pallo reikään ja jessss, käsi ja maila ylös, -olen winneri. Tämä on helppoa, ja ei muuta kahisevaa hakemaan kassalta. Taidan voittaa sen Golf Tourin vaan.

Jääkiekkojoukkueen voittajavalmentajana pukuhuoneessa en ehkä pärjää. Jos olisin nyt Ässien tai Tapparan valmentaja niin pelottaisi jo kovin. Miten sitten kun porukka riehaantuu ja alkaa retuuttaa vaatteet päällä suihkuun. Mites, kastuuko lompakko ja kännykkä taskussa? Kolhiutuuko kyynärpäät ovenkarmiin kun siinä tarttee vastaankin laittaa? Saako edes kenkiä ottaa pois, vai pitääkö nekin vedellä pilata? Taitaisin sanoa pojille jo tänä iltana että hävitään tämä viimeinen ottelu, saadaan edes hopeaa ja mun ei tartte kastua.

Mahtaako se pudota?

Tämän tästä TV:ssä näytetään palkintojenjakojuhlallisuuksia. Voittaja tai voittajajoukkueen kapteeni nostaa pytyn kaksin käsin ilmaan ja alkaa pomppia. Aina minua pelottaa että irtoaako siitä pytystä se kansi jos siinä sellainen on.

Aina siinä ei ole edes kantta ja jos kansi on, niin kerran olen nähnyt kuinka se irtoaa.  Pytty kiertää usein joukkueen jäseneltä toiselle ja kaikki hyppyyttävät sitä ja aina sama trauma katsella, -kauheaa.

Sitten olen miettinyt että miten minä toimisin sen shamppanjapullon kanssa jos voittaisin Formula ykkösissä. Ottaisinko ensin hörpyt niinkuin Kimi? Sitten kai olisi pakko laittaa peukku päälle ja ravistaa. Mutta sitten minne sitä ruiskuttaisin? Kauheesti nauraen muiden palkittujen päälle ja silmiinkö? Niskaanko niinkuin joskus olen nähnyt ihan kaadettavan? Yleisöönkö leveä suihku ja sitten pullo hallitusti alas tiimiporukalle?

Ja jos muut ruiskuttaa siinä samalla silmille niin pitäisikö olla vaan väistelemättä ja nauraa selkäkeikkanaurua?
Eihän se niin hauskaa voi olla kuin mitä katsojille halutaan näyttää. Entäs jos laskisikin sen pullon avaamattona alas viereen ja ilmoittaisi että haluaa lahjoittaa sen pullon Afrikan köyhille?

Asia josta vaietaan.

Niin.

Moni tuskailee paristokulujensa kanssa. Ainakin zoomattavat kamerat kuluttavat melkolailla pattereita josko vielä varsin viljalti katselee niitä kuvia siitä kameran näytöltä.

Jos sitä patterikuluasiaa valittaa kaverille tai kauppiaalle, he suosittelevat ostettavaksi ladattavat paristot (itseasissa ne ovat paristonnäköisiä Li-ion akkuja). Samalla tulet ostaneeksi laturin ja tuplamäärän akkuja. Luulet että nyt onni hymyilee, onhan autossasikin ja sinun kannettavassassakin akku kestänyt jo monta vuotta ja joka käyttökerroilla monta tuntia,  Erehdyt, akut paristojen tilalla toimivat toisin.

Jos laite on suunniteltu toimimaan sormiparistoilla  (kaksi tai neljä kpl) niin vastaavilla akuilla käyttöaika ennen uusintalatausta jää perin lyhkäiseksi. Syy on selkeä.

Sormipariston napajännite on 1.5 V (2x 1,5V = 3V) ja (4x 1,5V = 6V) , kameraan tulee hälytys kun summajännite laskee esim 2,2 Volttiin tai 4,5 volttiin, eli ihan siinä vaiheessa kun paristot ovat tyhjät.

Akkujen napajännite on 1,2 V (2x 1,2V = 2,4V) ja ( 4x 1,2v = 4,8V). Eli kamera antaa hälytyksen jo silloin kun akuissa on vielä puolet tehosta jäljellä. Nämä luvut ovat arvioita, mutta olen havainnut että moni paristoista akkuihin vaihtanut tuskastuu melko nopeasti kun akut hiipuvat kesken kuvaussession.

Missä siis vika?

Jonkun pitäisi kehittää sormiakku josta tulisi 1,5 V ulos ja jos laitteet suunniteltaisiin siten että niissä voi käyttää virtalähdettä josta tulee jännitettä joko akkumaisesti tai patterimaisesti eivätkä ne siitä nöksähtäisi, olisi se hyvä juttu.

Ja vielä hyvä vinkki:

Jos te olette tuollaisten sormiakkujen käyttäjä ja haluatte niitä lisää menkää paristojen keräyspisteeseen. Sieltä niitä löytyy, uusiakin ja loppuunladattuja. Sinnehän ne akutkin helposti päätyvät kun tyhjennyttyään ihmiset eivät muista että akkujahan ne ja heittävät surutta kierrätykseen.

Yhtiökokousaikaa

Niin.

Huhtikuun loppu on aikaa jolloin taloyhtiöissä ihmiset kokoontuvat ja esityslistan kohdassa "muut esille tulevat asiat", aletaan porukalla keskustelemaan.

Usein keskustellaan veden kulutuksesta ja siitä onko vedestä perittävät korvaukset oikeudenmukaisia.
Jos erillistä vesimaksua ei ole, niin vedestä maksetaan vastikkeen yhteydessä asuinneliöiden perusteella.

Epäoikeudenmukaista vanhoille yksinasujille jotka elävät säästeliäästi perimässään isossa asunnossa. Eivät nuukuuttaan vedä vessaakaan joka käynnillä. Kastelevat kukat sadevedellä ja sulkevat suihkun pesuaineen levittämisen aikana. Epäoikeudenmukaista perin epäoikeudenmukaista heille..

Useimmiten erillistä vesimaksua kerätään henkilöluvun perusteella.

Epäoikeudenmukaista asukkaille joiden perheenjäseniä asuu viikot toisella paikkakunnalla. Eri ikäiset ihmiset myös käyttävät aivan eri tavoin vettä, epäoikeudenmukaista. Siis varsin epäoikeudenmukaista ja ei kannusta veden säästöön. Epäoikeudenmukaista muiden asukkaiden kannalta tuo on myös jos talossa asuu perhepäivähoitajia. Perhepäivähoitajien hoidettavia suihkutellaan ja saappaita pestään, vessaakin käyttävät ja juoda lomottavat ilman että ovat henkilöluvussa mukana. Epäoikeudenmukaista voi kun on epäoikeudenmukaista.

Keskimääräinen asukas käyttää vettä 3,6 kuutiota kuukaudessa. Se on noin 120 litraa vuorokaudessa. Tällä paikkakunnalla kuution hinta on nelisen euroa. Jätevesimaksu on tuosta puolet eli myös nurmikonkastelusta joutuu maksamaan jätevesimaksua.

Kaikkien mielestä reiluin tapa on mitata kulutusta ja laskuttaa sen perusteella. Jälkikäteen asennetut mittarit vaan eivät tuo säästöinä rahaa takaisin koska investointi erillismittareihin on kallista, ne pelkästään lisäävät oikeudenmukaisuuden tunnetta ja tulevat kuoletetuksi kuudenkymmenen vuoden kuluttua.

Jo pelkkä mittareiden asennus vähentää kerrostalon kokonaisvedenkulutusta yli 20 %. Siksi paras säästökeino taloyhtiöissä oliskin vain ilmoittaa kaikille, että taloon on asennettu huoneistokohtaiset vesimittarit, -siis vaikkei niitä oikeasti olisikaan asennettu. Vedensäästö tulisi mutta investointikulua ei menisi.

Piilomainontaa tupakan tiimoilta.

Niin.

Tupakan mainostaminen on rangaistavaa, jopa kaupat joutuvat pitämänn tupakkatuotteet piilossa.
Jonkin verran olen tullut kuitenkin nähneeksi tupakka-askeja ja oppinut niiden nimiä sekä hintojakin. Opettajina ovat kassajonossa minua edellä olleet tupakan ostajat.

Kauhistuttavaa olisi esim. tässä blogissa puhua Kentin herttuattaresta tai sanoa miten Camel bootsit ovat jämäkät. Siksi en sitä nimeä voikaan kirjoittaa, kuten en myöskään North State tai Marlboro nimiä.

Lidlissä on näemmä ihan omat merkkinsä ja askissa vain 19 kpl. Yksi on otettu pois ja siitä ei ole kerrottu kellekään.

Jos kertoisin miten Jymy asia on pelata Venttiä ja ihailla suomalaista Kiltaa, olisi se törkeää piilomainontaa myös. Kovasti nyt maratontragedian yhteydessä mainostetaan Bostonia, ihme ettei siihen puututa?

 Lapsuuteni Latovainiossa Klubi oli vanhempien miesten suosikki keskiluokka poltteli punaista norttia. Jotkut halusivat kunnon myrkkyä ja vetelivät naama vihreänä vihreää norttia. Heidät tunnisti tupakanpurujen töpehtimisistä. Holkki ei kuulunut askin hintaan.

Sitten oli ase Colt. Ja oli myös moottorisaha Partner. Meil oli kova sana, kovassa askissa alkuaikoina. Suurin osa pikkupojista aloitti työmiehellä, saimaalla tai klubilla. Se yleensä varastettiin isän askista.

Latovainio siellä oli kaikki köyhempää

Niin. Silloin lapsena ei  Latovainiossakaan ollut etanoilla mökkiä ei. Oli niin köyhää, perin köyhää.

Kasvimailla jos tapasi etanan niin se oli sellainen asunnoton ja vailla kovaa kuorta. Vasta aikuisiällä tapasin toisaalla tälläisiä mökillisiä etanoita, aivan kuin karavaanareita. Oikea nimi taitaa täällä olla näille pienemmille lehtikotilo. Mutta kait niitä etanoiksikin saa sanoa.

Joskus kesäisin nämä tulevat joukolla asfaltille ja rusahtelevat pyöräkumien alle. Floridan ovat valloittaneet tälläiset isot motkaleet, niitä on kuulemma aivan valtavasti ja syövät jopa rakennusten seiniä.
 Saavat siitä kalkkia jota tarvitsevat kuorensa vahvistamiseen. Sitä minä en ymmärrä miksi tuolla etanan pitelijällä on vain kolme sormea?





Etanat ovat ihan hyviä syötäviä. Limaisuus peitetään voilla ja valkosipulilla. Nam.

 

Yhden kerran olen syönyt ostereita. Ilmeisesti niissä oli kuolleita joukossa koska sain kolmeksi päiväksi mahataudin. Pahempi kuin norovirus. Osteri myrkyttyy jos kuolee ennen kuin syödään. Viinaryyppy pitää ottaa vielä päälle ja todeta: " et ainakaan selvinpäin sieltä mahasta ylös tule".

 Ja sitten vielä sokerit pohjalla

 

Ja mistä tietää että ihminen on tulossa vanhaksi? Hän alkaa puhua samoja asioita aina uudestaan ja uudestaan. Kuulijoille tulee kiusallinen olo jos kyseessä on vitsi jolle pitäisi spontaanisti nauraa.

Sirkkua vai Pulmua?

Niin, lapsuuteni Latovainiossa käytettiin valtaosin Sirkkua. Pulmu oli herrasväen sokeria.



 Siihen aikaan se oli tämän näköistä ja tuli Kirkkonummen Kantvikista. Sirkun käytölle oli varsin järkevät syyt. Se oli niin kovaa että sokeripalan saattoi ottaa huuliensa väliin ja juoda kahvia senjälkeen tassilta ryystämällä.

 Koskenojan Kalle tiputti vielä usein sulamattoman palasen takaisin kahvikuppiin ja naksautti samalla ikeniään. Pulmu ei tälläiseen ryystöhommaan soveltunut, se suli liian nopeasti. Ostin juuri 750 gr paketin sokeria. Tällä kertaa Sirkkua. 1,59 E/paketti. Sama grammamäärä Pulmua olisi maksanut 1,89 E.

Mistähän tuo ero syntyy? Siis kummassakin paketissa on sama määrä grammoina, mutta tiiveytensä vuoksi paloja Sirkkupaketissa on vähemmän mutta pienempiä. Nykyään paketti on tämän näköinen.

    Pulmu on taas tälläisessä paketissa.

Terminen kevät

Tarkoittaa aamuisinkin kurakelejä. Perhepäivähoitajat saavat tuskailla kurapukujen kanssa ja pääkoirahoitajat samoin.

Onneksi koirat haluavat enemmän ulos kuin vihaavat pukemista, joten kiltisti antavat pukea. Lahkeiden suissa olevat kiristystarrat vaan joskus ovat hieman hankalat ja lahje saattaa mennä kävellessä tassun alle. Parashan olisi vielä omat saappaat joka jalkaan, mutta koira haluaa tuntea kylmän kostean maan polkuanturansa alla.

Olisi se ihmiselle suuri etu jos olisi sellainen huusholli jossa voisi päivähoitolasten ja koiraulkoilutuksen jälkeen tulla kuraeteisen kautta sisään. Suihkuttaa kurat ja hiekat ritilän päällä pois ennen oleskelutiloihin siirtymistä.

Joskus tuli TV:ssä ohjelmaa Kiinan päiväkodeista. Siellä oli lapsilla tuommoinen samantapainen alta auki oleva oloasu kuin näillä koirillakin, helpottaa puhtaanapitoa. Tosin voisihan näihin koirien kurapukuihin suunnitella kehikon koirankakkapussille. Onhan suurkaupunkien hevosvaljakoillakin keräilypussit häntänsä alla. Pissaa ei saa kerätä, se on koiran käyntikortti ja viestiväline.

Valkoinen länsiylämaanterrieri eli Westie sekä Skotlanninterrieri

Piti oikein katsoa mitä netissä sanotaan noista tyttären koiraroduista.

Westie on terhakkaampi ja vaatii enemmän liikuntaa. Turkki tulee nyppiä 2-4 kk välein. Jos Westielle ei määrittele rajoja siitä saattaa tulla määräilevä.

Tuo Vallu on varsin herkkä ovikellolle ja kaikille kolinoille, se vahtii taloa, mekkaloi. Kävelyllä se ei puutu toisiin koiriin, vaan elää omaa elämäänsä. Haistelee tietysti toisten hanurit, kuten asiaan kuuluu.

Skotista sanotaan että se on viisas, itsepäinen ja rauhallinen. Turkki pitää nyppiä myös. Uskollinen ja rauhallinen kotona. Ulkosalla se on vilkkaampi ja itsetietoisempi.

 Tuo Heppu alkaa rähinän tiettyjen isojen koirien suhteen. Muistissa ja korvan takana sillä on jotain kahta naapurin kultaista noutajaa vastaan. Laiskasti se lyllertää kävelyllä jarrukoirana, kun Vallu menee edellä. Ja sitten paluumatkalla se heittää usein lopullisesti jarrut kiinni.

Kaikki keltaiset ja ruskeat läntit pitää tarkkaan haistella ja haju tartuttaa viiksiinsä. Mahakarvat keräävät kaikki risut ja roskat. Hankala siivota kun takkuuntuu. Sisätiloissa se pääosin vain makaa nurkassa tai sängyn alla. Jääkaappi kun avataan niin heti valpastuu, ovikellon soitosta ei reaktiota. Kuvat ovat netistä.

Alistamista

Kuin luokkayhteiskunnassa ikään.

Ja kuten niin usein työelämässäkin, käskyt käsitetään väärin eikä oikein haluta totellakaan. Ja kaikenlisäksi kuten viimeisen videon tapauksessakin, palkinto menee jollekulle toiselle.

Narujen kummassakin päässä on rontti

Jokaisen elämässä on erilaisia vaiheita. Juuri äsken minulla oli elämänvaihe jossa kuljetaan päämäärättä pitkin polkua. Kädessä on narut ja katsellaan puita. Toisessa kädessä on musta pussi jossa sisällä höyryävä ja lämmittävä aines.