Uusiin toimitiloihin

Vuoden 1988 lopuilla muutimme Espoosta Helsingin Pitäjänmäelle. Henkilökunta oli kaksinkertaistunut ja meneillään oli myös rinnakkainen 384 kbit kuvankoodausprojekti. Myös tiedoitukseen satsattiin ja Timo tuli taloon. Omaa VistaCom News lehteä alettiin julkaista.

Kaikki oli pelissä markkinoinnissa ja julkisuudessa. Messuilla Vistacom oli esillä mm. USA:ssa, Singaporessa ja Birminghamissa. Jakelijoita ja jälleenmyyjiä oli myös liki. kaikilla mantereilla.

Nykyisin yksi valmistamistamme kuvapuhelimista on viety Christies huutokauppaan.

Suurta mediajulkisuutta

Oli ensimmäisen businesspuhelun aika 02.03.1989. Pääministeri Harri Holkeri valjastettiin soittamaan avaussoitto, aivan yhtä suurin rituaalein kuten hän soitti suomen ensimmäisen GSM-puhelunkin.

TV-ja radiouutiset rummuttivat tuota kuvapuhelusoittoa tunnin välein, niinkuin nykyäänkin toistetaan samoja uutispätkiä. Me töissäolevat tiesimme että vaikeudet olivat vielä edessä ja tämä ei ollut edes alkua.

Kuvapuhelimissa ei ollut standardia ja VistaComista pystyi soittamaan vain VistaComiin. Kuvitelkaapa vaikka että nyt tällä hetkellä etteivät eri kännykkävalmistajien puhelimet voisi viestiä keskenään.

Intimiteettisuoja

Vaikka tuon edellisen postauksen mukaisen laitteen tärkein ja ainoa tehtävä oli välittää kuvaa ja ääntä keskustelijoista, niin etenkin naiset vaativat että siinä on oltava mahdollisuus peittää kameran linssi.

Jos siinä olisi ollut vain nappi joka katkaisee kameralta virran, ei käy laatuun ei, ihminen on epäluuloinen ja ei luota siihen että kuvaako se kumminkin? Siksi siihen piti tehdä mekaaninen linssinsuojus joka sumensi kuvauskohteen. Ne teetettiin ruiskupuristustekniikalla ja ensin kokeiltiin valkoista mutta lopulta päädyttiin kirkkaaseen joka oli samea. Näin itsekin saattoi tarkistaa että vastapuolella oli todellinen henkilö, joka ei kuitenkaan ole tunnistettava.

Tuo kuvassa oleva puhelimenluuri on osa Laukamo Oy:n tekemää puhelinjärjestelmää jonka Benefon Oy ensimmäisenä tuotteenaan lanseerasi. Käytimme siitä vain luurin ja sisukset, joskin kuten myöhemmin selviää, tarvittiin vain yksi ostoerä.

Tuo musta taso etuosassa jonka läpi myös monitori näyttää oli minun murheenkryynini. Teollinen muotoilija oli määritellyt sen 3 mm lasista tehdyksi. En kuitenkaan löytänyt valmistajaa joka olisi pystynyt tekemään siihen 3mm paksuisia vaakauria.
Kuvassa ne urat eivät näy, mutta ovat luurin johdon tietämillä.

Taustalla nimittäin oli kaiutin jonka ääni piti kuulua esteettä eteenpäin. Lisäksi lasin olisi tullut olla savunharmaa paremman kontrastin saamiseksi, sama lasihan jatkuu kuvaruun editse aina toiseen reunaan asti. Kaikkia toimittajia selvitin. Lappeennrannan tekninen korkeakoulu oli kokeillut timanttipuhallusta lasille, mutta hinta olisi ollut tolkuton. Lopulta päädyttiin savunharmaaseen acryllevyyn. Helpompi työstää mutta ongelmana surkea optinen ominaisuus ja suuri toleranssi paksuuksissa. Kävin jopa itse Lohjalla tehtaalla valitsemassa viisi isoa levyaihiota, joista suikaleita sitten sahattiin.

Yksi vaikeus oli myös rakentaa toimiva tangentti höörluurille. Kun luurin nosti oman kuvan tuli ilmestyä heti omalle monitorille ja kun luurin laski niin puhelun ja kuvan tuli katketa. Johdotus ei voinut olla kannessa koska se oli irroitettava osa ja siksi siinä oli minulle aivan outoa suunnitteluprobleemaa.

Videophone

Maailman ensimmäinen liikkuvaa värillistä kuvaa välittävä kuvapuhelin tuli Suomesta. Siis tämän tyypin kuvapuhelin joka liitetään perinteiseen digitaaliseen puhelinlinjaan. -Still laitteita mustavalkoisella näytöllä oli Jenkeillä jo aiemmin.





Laite oli teollisen muotoilijan käsialaa, mutta tarkemmat kuvat sisäpuolen mekaniikasta puuttuivat. Siispä meikäläinen joutui myös menemään alueelle josta minulla ei ollut aiemmin mitään suunnittelukokemusta. Ulkokuori tuli tässäkin tapauksessa Artekno OY:stä Kangasalta ja monitorimoduli tuli Japanista. (+60 % lisätulli )Kamera oli Panasonicin valvontakamera.

Jospa jo tuolloin olisi ollut litteitä värinäyttöjä, laite olisi ollut kooltaan puolet pienempi. Jos ja jos tuotantosarjoissa oltaisiin menty/päästy isompiin sarjakokoihin eli volyymeihin niin pintaliitostekniikan käyttöönotto olisi ottanut lopustakin tilavuudesta valtaosan pois.

See you on the phone

Entisen työpaikkani läheisyydessä aloitti uusi ja erikoinen yritys, Vistacom. Tuo pieni, vasta viiden hengen kokoinen yritys haki tuotannon vetäjää sekä suunnittelijaa jotenpa tilanteestani johtuen laitoin paperit vetämään.

Yritys oli riskibusineksessa ja rahoitus toimi tuotekehityslainan varassa, koska toiminta oli vasta aloitettu. Tiesin sen kyllä riskiksi, mutta tiesin toki myös että isoissakin ja vanhoissa yrityksissä on myös jatkuvaa saneerausta ja irtisanomisia.

Kävin haastattelussa ja sain toimen sekä juuri sen palkan jonka pyysinkin. Tulevat kesälomat meni mutta menkööt. Uskonkin että tuontyyppinen yritys ei mielellään sano palkasta juuta eikä jaata, ei ainkaan tinkaa, koska ilmassa on paljon epävarmuustekijöitä. Liikevaihto vielä pientä ja tulevaisuus riippuu kokonaan tuotekehityksen ja markkinoinnin onnistumisesta. Sopiva ihminen otetaan tai jätetään eli sanotaan että valinta ei tällä kertaa kohdistunut sinuun.

Kuvapuhelimen alkutaival

VTT sen kehitti ja teollisen valmistuksen jatkajia ei ilmaantunut. Tutkijat irtisanoutuivat VTT:ltä ja perustivat itse firman.

Uutiskatsaus vuodelta 1986

VTT:n oma 70-vuotisjulkaisu kirjoittaa näin, kirjoituksesta paljastuu työuran jatkotapahtumatkin, mutta kirjoitan niistä myöhemmin: (suora sitaatti)



Kuvapuhelimet

VTT kehitti jo 1980-luvulla pioneerina myös kuvapuhelintekniikkaa. Suomalainen VistaCom Industries Oy valmisti 1987 maailman ensimmäisen kuvapuhelimen. Vuoden 1990 insinöörityöpalkinto annettiin kuvapuhelimen kehittäneelle VTT:n teletekniikan työryhmälle. Valitettavasti tuote oli edellä aikaansa, eikä sen kaupallistaminen onnistunut. Kuvapuheluteknologia meni kuitenkin tämän ansiosta eteenpäin, ja Vista Communication Instruments Oy julkisti vuonna 1991 maailman ensimmäisen tietokoneeseen asennettavan koodekkikortin ja toi markkinoille 1999 maailman ensimmäisen oheislaitteista riippumattoman kuvapuhelinohjelmiston, joka mahdollisti ensi kertaa kuvapuhelun ja videoneuvottelun tavallisella pc:llä tai kannettavalla tietokoneella.

Matkapuhelimet ovat sittemmin muuttuneet älypuhelimiksi, jotka mahdollistavat puhumisen ja tekstiviestien lisäksi monenlaisia palveluja. Ensimmäinen Euroopassa laajasti myyty älypuhelin oli Nokian vuonna 1996 julkaisema Communicator 9000. Tässä Yle-Areenan tallenteessa on 2 min tietoisku YLE:n pääuutislähetyksestä vuodelta 1986. Pöydällä olevat laitteet ovat codec ja pääte. Myöhemmin ne pantiin samoihin kuoriin.

Kohti uusia haasteita.

Toimialajärjestelyjä

Vuonna 1986 Instrumenttiryhmän potilasvalvontaosaston pahin suomalainen kilpailija osti koko osaston. Kaupassa siirtyi n. nelisenkymmentä suunnittelijaa ja teknistä tukihenkilöä Helsingin Vallilaan. Ostaja oli Datex.

Osa osaston väestä siirtyi myös Instrun tukitoimintoihin Espoon Kiloon, ketään ei irtisanottu, mutta moni lähti ns. "pitkin hampain". Teollisuuskadulla toimi ja toimii edelleenkin Instumentarium Datex, myöhemmin Datex-Ohmeda, myöhemmin GE-Healthcare. Itse tuotantoa he eivät siirtäneet alkuvaiheessa, koska uudisrakennus oli vielä keskeneräinen.

Jatkoimme potilasvalvontalaitteiden tuotantoa Datexille alihankintana vielä vuoden ja kun minun siirtymiseni aika olisi tullut, katsoin parhaaksi siirtyä toisaalle. Työmatka Helsingin keskustan liepeille oudoksutti ja uusi iso organisaatio jossa olisin ollut vain yksi noviisi, muiden organisaation jo paremmin tuntevien joukossa arvelutti myöskin.

GE-healthcare on nykyaikainen sairaalalaitevalmistaja, onhan GE-tietääkseni maailman suurin yritysrypäs. Ei Instrumentariumkaan mikään pieni ollut, vakavarainen ja monialainen. Moni muistaa minkälainen monopoli Instrulla oli esim. silmälaseissa.

Potilasvalvontalaitteissa on myös muotoilu tullut yhdeksi tärkeimmistä kriteereistä.

Tälläisiä nykyisin.

Yhteistyöprojekteja

Suomen ja Neuvostoliiton välillä oli paljon erilaisia yhteistyöprojekteja. Myös Kone Oy Instrumenttiryhmä osallistui niihin muutamallakin rintamalla. Yksi erikoinen oli ambulanssiprojekti. Muistaakseni ne kaikki oli tarkoitettu Karjalan maakuntaan.

Tamro oli merkittävä suomalainen ambulanssiautojen kalustaja ja Instrumenttiryhmä teki laitteita. Neuvostoliitosta tuli useita alareunan kuvan mukaisia autoja joihin Tamro teki sähköistyksen ja asensi useita lääketieteellisiä laitteita.

Instrumenttiryhmä sai tehtäväkseen modernisoida kyseisiin autoihin asennettavat Neuvostoliittolaisvalmisteiset defibrillaattorit jotka olivatkin melkomoisen eksoottiset. Laitteet tulivat ilman koteloa piirikorttien rakennussarjana. Olivatten pieltä haisevine muuntajineen ja outoine komponentteineen normaalin itätuotteen tuntuiset ja siis myös kolhon oloiset. Ei ulkonäön saa antaa hämätä, sillä kuitenkin niissä tuotteissa oli aivan ainutlaatuinen metodi jossa sähköpulssin toinen positio asennetaan otsalohkoon.

En ollut tuossa paljoakaan mukana koska tieni erkani toisaalle projektin loppuvaiheissa, mutta tyypillinen poliittinen yhteistyöprojekti jossa monenmoista ongelmaa riitti.

Tälläisille rungoille ambulanssit rakennettiin.

Potilasvalvontamonitori

KONE 565A oli edistyksellinen valvontamonitori teho-osastoille ja tietysti myös leikkaussaleihinkin.
Potilaan elintoiminnot näkyivät laitteeseen integroidun videomonitorin ruudulta. Monitorimodulin laitteeseen toimitti Salora Oy. Laitteen tehoyksikkö oli Finlandia Interface Oy:n käsialaa. Kuvassa näkyvä ruskea etupaneli taasen oli polyuretaania ja valmistaja oli Artekno Oy.

Etupanelissa näkyvät liityntämodulit voitiin kalustaa asiakkaan toivomusten mukaan, vaikkapa useammalla verenpainemoduleilla, lämpötilamoduleilla, EKG:n ja hengitystiheysmodulin lisäksi.

Tämän mallin ensimmäinen kehitysversio oli mustalla etupanelilla oleva vastaava laite,KONE 565. Sen heikkous oli monitorimoduleiden heikko laatu. Systeemin oli suunnitellut ihminen joka teki tuota projektia kovalla kiireellä ja vieläpä ensimmäistä kertaa elämässään oli kuvaputkipoikkeutustekniikan kanssa tekemisissä.

Pientä pulmaa aiheutti tässä A-mallissa kuvaputken 25 kV kiihdytysjännite. Laitetta sammutettaessa tuo kuvaputken suurjännite kytkeytyi kapasitiivisesti verkkolaitteen elektroniikkaan ja aiheutti läpilyöntejä. No, kun ongelmakohta paikallistui niin asia oli helppo korjata yhdellä transzorbilla eli ylijännitesuojalla. Komponentti purki tuon sähkövarauksen hallitusti maihin.

Olette varmaan itsekin joskus koskeneet kuvaputken etupintaan ja todenneet miten ihokarvat nousevat pystyyn staattisen varauksen ansiosta.

EKG vaunu

Se 80-90 luvun aika oli Neuvostoliiton kaupan ja kotimaisten hankintojen suosimisaikaa. Sairaalat ja laboratoriot suosivat suomalaista ja tuotekehitykseen sai tukea varsin viljalti.

Yli vuoden kehitelty liikuteltava monikanavainen EKG-piirturivaunu oli pettymys. Muotoilu oli huippuluokkaa ja siltä osin se sai palkinnonkin. Kokonaishinta muodostui kuitenkin liian kalliiksi ja myös lämpöherkkä piirturipaperi oli kallista. Tuotantosarja taisi jäädä kymmeneen yksilöön.

Potilasvalvontamonitoreiden suosio ja markkinat olivat tasaisen varmat. Sukupolvia oli kaksittain ja vienti veti. Jossakin vaiheessa Instrumenttiryhmä osti USA:sta vaikeuksissa olevan Burdick-nimisen sairaalalaitevalmistajan. USA:han alettiin toimittamaan 110V verkkojännitteellä ja Burdick-nimellä tuotteita.

EKG:n mittauksessa on tärkeää suodattaa 50 Hz verkkobrummi pois suuri-impedanssisesta sisääntulosta. Koska USA:ssa verkkojännite on 60Hz taajuista, etuasteen filtterit piti modifioida tältä osin.

Burdick oli myös pettymys. Paljon laitteita tuli takaisin ja yhteistyö jäi varsin lyhyeksi. USA:ssa on vahva protektionismi eurooppalaisia tuotteita kohtaan. Kaikki suomessa hyväksytyt ja testatut tuotteet piti vielä uudelleentestata USA:n standrdien mukaan sikäläisissä testauslaitoksissa. Muunmuassa kaikki sisäiset kaapelit tuli olla UL-hyväksyttyjä ja tuumamitoikuksella. Joten liittimetkin menivät uusiksi.

Tältä osin tuli myös pieni kämmi kun AWG-mitoitettuja liittimiä puristettiin millimetrimitoitetuilla puristimilla, eihän liitoksista tullut riittävän tiukkoja.

Burdick tekee nykyisin tälläisiä pienikokoisia EKG-piirtureita.

Defibrillaattoreita ja EKG monitoreja

Ja niinä päivinä (01.12.1980) minulle kävi käsky että Espoon Kivenlahdessa uusi työ tuli minun aloitettaman. Jo vuotta aikaisemmin Valcon työkaveri Helsingin toimipisteestä oli siellä aloittanut ja siksi minäkin olin jo aiemminkin tuolla Koneella haastattelussakin käynyt.

Valcon epävarma tilanne aiheutti varsin viljalti liikehdintää talosta ulospäin jo ennen sulkemispäätöstä. Minäkin ensin kieltäydyin työtarjouksesta, mutta samana päivänä kun sain tiedon lopettamisesta peruutin kieltäytymiseni.

Kone Instrumenttiryhmä teki mm. leikkaussalien valvontalaitteita ja monitoreja. Neuvostoliittoon oli saatu massiivinen tilaus jo tuotannosta poistuneesta systeemistä ja siihen hommaan tarvittiin vetäjä.

Teho-osastoilla mitataan potilaasta muunmuassa EK:ta ja verenpainetta. Kaikki tämä tieto välitettiin Koneen systeemissä keskusjärjestelmään ja 6-8 potilaan keskusvalvomon potilasmonitoreille.

Aina välistä saatiin myös tilauksia muista vanhemman sukupolven tuotteista. Eli suomen sairaaloille tehtiin myös sydänpysähdyksen elvyttämiseen tarkoitettua defibrillaattoria. Tuo vaunuissa oleva kuutio ja kuvassa myös Olli 431 EKG-monitori. Tuo niin monessa terveyskeskuksessakin oleva monitori joka piirtää sydäkäyrää. Se suunniteltiin jo Ollituotteen aikana ja sitä valmistettiin liki parikymmentä vuotta.



Itse defibrillointitapahtuma on aina hieman traaginen. Ihminen pitää herättää tai on jopa kuolemassa. Sähköpulssi pitää antaa juuri oikealla hetkellä jos sydän lyö heikosti tai on kammiovärinässä. Lisäksi ihoon palaa usein pienet läiskät ja potilas pomppaa ylöspäin.

Myöhemmin valmistukseen tuli potilasvalvontamonitorit joissa oli integroitu näyttö ja useamman suureen mittausliitännät. (verenpaine, EKG, sydämen minuuttitilavuus ja hengitystiheys)

Tässä esitys EKG:n ja defibrilloinnin fysiologiasta.

Ongelmia ja ongelmia

Marraskuussa 1979 kaikki Valco Oy:n työntekijät irtisanottiin. Suurimmalle osalle tehtiin uusi työsopimus Valmet Oy:n tytäryhtiön Finnvalco Oy:n kanssa. Tämä yrite kestikin sitten liki tasan vuoden. Ovet suljettiin lopullisesti vuoden lopussa 1980.
Pois piti lähteä.

Ongelmia oli saannossa ja perustamisen yhteydessä poliittinen peli ryvetti koko homman. Tehtiinhän niitä putkia kumminkin.

Kuvaputkitehdas ongelmissa

Ensimmäinen tilini ei ollut lopputili. Työsuhteeni Valco Oy nimisessä yhtiössä kuitenkin kesti vain keväästä syksyyn. Mutta tapahtui sen jälkeenkin...

Työuria on pidennettävä.

Sanovat poliitikot. Toisaalta työnantajat haluavat mieluimmin tuoreita voimia kuin kehäraakkeja. Aloitin säännöllisen työurani 18-vuotiaana. Armeija ja jatko-opiskelu kuitenkin teki kolmen vuoden loven työhistoriaani. Eläkekertymään sillä ei ole merkitystä, koska entisaikaan vasta 23-vuotias alkoi saada eläkekertymää.

Ennen teknikoksi valmistumistani aloin tutkia sunnuntain hesareita. Heti kun koulu loppui, oli tämä paikka auki. Laitoin hakemuksen, mutta siihen en tullut valituksi vaan myös laadunvarmistuksessa oli tehtävä vapaana. Näin henkilöstöpäällikkö soitti ja kävin haastattelussa. Siihen jobiin pääsin ja sinne menin.

Moni povasi pitkää ja varmaa työuraa valtio-omisteisessa yhtiössä.



Tässä ilmoituksessa on huomioitavaa että vain asianmukaiset hakemukset pyydetään toimittamaan eteenpäin. Siis asiattomilla hakemuksilla ei liene mitään saumaa.

Ensimmäinen säännöllisen tilipussin lähde

Salora Oy vuonna 1973.

Väritelevisiobuumi lähti nousukiitoon ja Salora rakensi lisää kapasiteettia. Ennen minua oli TV-vastaanottimia tehty jo kauan, mutta väriTV-valmistus moninkertaisti Saloran Salon henkilömäärän.

Olin Salorassa liki 4 vuotta, joskin armeija-aika Turun Pääskyvuoressa teki uraan 11 kuukauden loven. Sitten lähdin Valkeakosken Tekniseen Oppilaitokseen. Sieltä valmistuin kahdessa vuodessa.

Postimerkeistä

Keke Rosbergia kuulemma kysyttiin joskus postimerkkiin. Hän oli tehnyt vastakysymyksen: "paljonko siitä maksetaan"?

Kuva-aiheista ei makseta, sehän on kunnia-asia.

Kaduilla on kansaa...

..hymy huulillaan. Lauloi joku joskus. Arabimaissa on katujen kansa vaihtanut johtoa, nyt on povattu samaa Venäjälle. Toivottavasti ei, vaan rehellinen vaalitulos määrätköön.

Kiinassa oli aikoinaan lapsikeisari. Miltäköhän minusta olisi tuntunut jos aikoinaan kyläläiset olisivat marssineet plakaatien kanssa vaatien minua Latovainion Kalifiksi?

Vuoden turhake

Turhaan, aivan turhaan lauloi Joel Hallikainen Timo Koivusalon tekstejä. Turhaanko lauloi?

Vuoden turhake on taas valittu, turhaanko?

Tässä lista kaikista valitusta turhakkeista, ja omat kommenttini siinä alla:

2011 huuhtohylsy

-eli vessanpyttyyn voi heittää sen keskihylsyn. Mistäs lapset sitten tarhassa askartelee ja eikös olisi mahdollista tehdä vain niitä ilman keskihylsyä olevia paperirullia? Ei ole kovin suuri pulma laittaa se nykyinenkään kova hylsy biojätteisiin.

2010 turkis

- tästä voisivat suomen alkuasukkaat ja eskimot olla eri mieltä. Minnes sitten ne tapettujen eläinten nahat jatkossa kiikutetaan? Jauhetaanko ne makkaraan, kuten sianturkitkin?

2009 ilotulite

-ei liene ihan turha vientituote kiinalaisille ja jos nuorisolta kysyy niin ilman paukkuja ja tulitteita elämä ei olisi elämisen arvoista.

2008 pantiton pullo

-pantiton pullo on kuin pilvinen päivä ilman povitaskussa hölskyvää pantillista pulloa, eli täysin turha, siis kaikkien turhakkeiden äiti.

2007 mönkijä

-monen mökkiläisen työkalu ja aurauskaluston vetojuhta, turha kuin formula-auto tai Trial moottoripyörä jos ei sillä lainkaan työtä tehdä.

2006 tuplapuhelinluettelot

-tätä voisi kysyä mainostajilta. Todella tarpeellisia heidän mielestään mutta oikeasti yhtä turhia kuin lehtien välissä olevat mainosflyerit.

2005 kaupunkimaasturi

-kaksi viime talvea todisti varmaan kaupunkimaasturit välttämättömiksi Helsingissä, nyt taas tänä vuonna ehkä turhista turhin.

2004 juotava jogurtti – minipakkaukset

-vähän kuin nestemäinen juusto tai valmiiksi silputut pyttipannun perunat, turhake aivan turhake

2003 hampurilaisaterian kylkiäinen

-pikkulelu tuo ilon pintaan ja karkoittaa pahan mielen. Kuin Kinderin yllätyslelu, iloa vartiksi ja vanhemmille hetken hiljaisuuden sekä rauhan maahan.

2002 ulkomainen pullovesi

-näinkö ulkomailla ajatellaan myös suomen raikkaasta lähdevedestä?

2001 vaipankätkijä

-mikähän lienee? Naapurikylässä ollessa ja jonkun aikuisen halutessa salata virtsankarkailunsa, laittaa Tena-vaippansa vessassa roikkuvan naapurin aamutakin taskuun.

2000 lehtipuhallin

-tarpeellinen rännien ja syöksytorvien puhdistukseen lehtiroskista.

Petkele ja nahkapaska

Niin.

Outoja työkalujen nimiä. Petkeleellä hakataan jäätä tai silputaan apetta eläimille. Olisiko petkele myös lattapäinen työkalu jolla äitini teki Latovainiolaista joulurosollia kaukalossa?

Kaukalo oli tasapohjainen puinen laatikko ja punajuurien pysyvästi punaiseksi värjäämä. Onkohan sellaisia enää myytävänä?

Itse pidin tuon rosollin seassa olevista punasivuisista omenanpaloista. Sipulin makua en siinä kunnolla muista havainneeni, mutta punasipuli on juuri parahultaisin sipuli.

Rosollin ohje, googlaajille tiedoksi.

10 annosta

5 keitettyä punajuurta tai etikkapunajuurta
2 keitettyä porkkanaa
2 keitettyä perunaa
1 maustekurkku
1 sipuli
1 omena
persiljaa
Kastikkeeseen:
2 dl kermaviiliä
1 tl valkoviinietikkaa tai sitruunamehua
suolaa
valkopippuria
väriksi tilkka etikkapunajuurien lientä

Kuutioi kasvikset ja asettele ainekset ryhmiin tarjoiluastiaan tai sekoita keskenään. Ripottele joukkoon hienonnettua, tuoretta persiljaa.
Mausta kermaviili ja värjää etikkapunajuuren liemellä vaaleanpunaiseksi. Tarjoa kastike erillisestä pikkukulhosta.

Jos viettää joulua yksin, oheisen reseptin ainesmäärät pitää jakaa kymmenellä.

Turisti kuoli Kamalassa

Thaimaan Kamala Beachilla on tunnettu muovinen huvipuisto ja elämyskeskus Phuket Fantasy. Nyt on kamalaa kun Kamalassa on kuollut suomalainen mies.

Tuuli kaapista ulos

Niin. Nyt vetää kaikista ovista kuten Eeva Joenpelto sanoisi. TV-uutisissa tuli kuvaa miten David Cameron ihasteli uutta joulukuustaan Downing Street 10. edessä perheineen. Menivät sitten sisälle ja kuvassa näkyi suoraan liki olohuoneeseen. Siis ei tuulikaappia laisinkaan ei.

Käyhän se noinkin jos etuovella ei ole lehtiroskaa joka imaistuu sisälle kun alipaine esiintulee. Kaitpa se tuolla leveysasteilla jotenkin menee, -ilman tuulikaappejakin -juu. Suomessa pääministerin asuntona on Kesäranta jossa on asunut ammuttu Bobrikoff ja Mannerheimkin. Siellä on isot portit ja tuulikaapit, ei tule holotna ovesta kylään.

Bensaa veneisiin

Myrsky on nostanut vedenpintaa Taalintehtaalla. Nyt kohta voi ajaa veneellä kummalle puolelle mittaria tahansa. Tulevaisuudessa bensa-asemia on jo avomerelläkin.

Vanhaa ja uutta arkkitehtuuria

Kunnan uudessa pytingissä vedellään viimeisiä sähkövetoja ja sitten se on valmis.
Tasakatto ei kait ole ongelma jos rakennus on riittävän iso ja taiten suunniteltu sekä kattokaivojen postoputket pidetään avoimena.

Tämän talven lumista ei taas ole tietoakaan.




Tämä rakennus sensijaan on ollut paikoillaan jo vuosisatoja. Välillä jopa kasinokäytössä, mutta kumminkin. Harjakatto ei kerää lumia eikä kattokaivojakaan tarvitse puhdistella lehdistä.

Sammaloitunut katto ei vieri

-vai kuinkas se vanha sanonta menikään?

Viime aikoina on ollut puhetta myös ruohokatoista. Norjan alppimajoissahan sellaisia on varsin viljalti. Kestää varmaan hyvin auringon porotusta ja jääkään ei tunkeudu limirakenteisiin.

Kaipa tuolla jatkuvalla kosteudella on joitakin hapertavia ominaisuuksia ja omapainokin jonkinmoinen, eli siis myös huonoja puolia löytyy.

Tässä tälläinen luonnon kasvattama sammalkatto. Kauniin vihreä ja varmaan vielä vesitiiviskin.

Yönkiitäjä

Trooppinen ilma ja lämmin alkutalvi tekee tepposia. Suomen suurin kiitäjä pyrki meille kylään.

Lohkolämmittimen johto.

Niin.

Minullekin on se unohtunut tolppaan ja autoon kiinni kun olen ruudusta lähtenyt. Kerran jopa hajosi tuo pistoke, kun liki kilsan ajelin johtoautolla.

Auton päässä oleva johdon pistoke on nykyään pienempi kuin ennen, mutta nykyisessä autossani se on kuitenkin poikittain. Eli ei lähde edestäpäin itsestään vetämällä irti jos unohtaa tolppaan kiinni.

Työkaveri veti koko sähkötolpan nurin ja siis joutui korjaamaan tolpan. Johtohan kuuluu pitää lukitun kannen alla pinhuusissa, ettei lapset saa sähköiskua.

Tuohon hommaan ei ole vielä varoitusvaloja autossa kun sähkölämmitin on auton lisävaruste ja etelän maissa tuiki tuntematon.

Tässä juttua aiheesta.

Sieluni soitto

Channel four.

Melankolinen hidas valssi.

Tupakointi

Latovainiolainen isäni oli tupakkimiehiä. Hän poltti Klubi 77 savukkeita, jotka siihen aikaan harvinaiseen tyyliin sammuivat itsekseen. Ei parantunut rupatella liiaksi ellei välillä imaissut. Nykyäänhän suomessa ei saa muunlaisia tupakoita myydäkään.

Tupakointi on vähentynyt kovasti. Työpaikoilla on mentävä jonnekin ulos ovensuuhun kärvistelemään tai joissakin paikoissa pitää myös leimata itsensä vapaa-ajalle. Hyvää kehitystä.

Riippuvuudestahan tuossa touhussa on kysymys ja paha vaiva tuon tavan opetelleekin. Nyt on tullut markkinoille sähkötupakka. Savua ei synny ja höyrykin voi olla nikotiinivapaata. Mahtaneeko yleistyä?

Tuota sähkötupakan mainosesitettä kun katsoo ja mainosmiehiä jos uskoo, niin pelkkää positiivista vaikutusta koko touhussa. Mahtaneeko tulla jopa sukupolvia jotka aloittavat sähkötupakalla ja siirtyvät myöhemmin sähköpiippuun? Eli ei lainkaan tulen kanssa pelaamista, jos tuo niin autuasta on kuin esittely antaa ymmärtää.

Saataisiinkohan toisesta riippuvuutta aiheuttavasta aineesta samanlainen sähköversio?
Lasissa olisi jotain konjakinoloista joka ei pilailulasin tapaan tule lainkaan suuhun asti. Henki alkaisi haista ja lauluakin suusta pukkaisi.

Tasapainoaistia sekoitettaisiin jotta kävely alkaisi horjahdella. Kieli turpoaisi jotta puhe mongertaisi. Aamusella olisi sitten oikein kova jysäri. Mahaan ei kuitenkaan tarvitsisi mitään liuottimia panna, joten samat edut kuin sähkötupakallakin.


tämmöinen

Suurta hätää suomessakin

Lapsuuteni Latovainiossa ei eletty yltäkylläisyydessä, mutta ei sentään ihan verisesti taisteltu perustarvikkeistakaan. Osuuskaupasta sai venäläisiä sinkkiämpäreitä jonottamatta ja emalikattiloitakin oli tarjolla siinä kuin alumiinisiakin.

Nyt on jonotuksen ja taistelun aika tullut takaisin, ainakin tänne maalikyliin. Mahdammeko me selvitä hengissä itse kukin? Verkkokauppa.com avasi Jätkäsaaressa satojen metrien pituisin jonoin. Ja lentoaseman lähellä oleva Jumbo teki tarjouksen jota noutajilla oli hengenlähtö lähellä. Jos tuonne olisi rusentunut ja henki mennyt niin taistelukentälle olisi jäänyt, -ainakin muistopuheissa noin voisi todeta. -Rautaristi lehdykkein ehkä ansaittu -jopa.

Juttu

Siuntion itsenäisyys meni

Neuvoa antava kuntalaisäänestys oli ylivoimaisesti itsenäisen Siuntion kannalla. Kunnanvaltuusto päätti kuitenkin toisin. Nyt riittää ihmisillä päiviteltävää ja yksi mies teki ikimuistettavan Lanzaroten reissun, sen muistavat myös kaikki tulevat Suur-Lohjalaiset.

Eihän tuo kunnan nimi yleensä mihinkään katoa, tuossakin tapauksessa se on edelleen Suur-Lohjan taajaman nimi. Onkohan se sitten ikuisesti Suur-Lohja vaikka vuosikymmenien kuluessa muutkin kunnat yhdistyvät ja tulevat paljon suuremmaksi?

Latovainio on ja pysyy itsenäisenä kylänä. Sitä ei uhkaa mikään kylien yhdistäminen. Tai josko Latovainion naapurikylät, Rehtijärvi, Kuuma, Jänhijoki ja Minkiö yhdistetään siihen niin tuloksena on Suur-Latovainio. (Kuvassa isoisäni linjaarirattaat Latovainiolaisen navetan takana)

Viite.

Viulun hinnan romahdus

Yksi suomen arvoviuluista osoittautuikin Amati-suvun tekemäksi eikä aidoksi Stradivariukseksi. Kauheaa, hinta puolittui sekunneissa ja ei se soikaan enää niin kauniisti. Pahinta olisi ollut jos se oliskin osoittautunut stadivariukseksi, eli Kallion kaupunginosassa 1900 luvulla tehdyksi.

Viite.

Tässä välissä voisi kysyä vaikkapa Äijältä miltä tuntuisi mieheltä joka on soittanut ylpeänä suomen vanhimpia ja hienoimpia urkuja loistokkaasti ja jos ne sitten jonakin päivänä paljastuisivatkin vanhasta kylmäilmakuivurin puhaltimesta ja entisen TVH:n ylijäämä tieopasteputkiloista muoviputkista kasatuista rakennelmasta kyhätyiksi?

Kauheita tapauksia, eli hinnanalennuksia on sattunut ennenkin. Viite YLEn sivuilta: Yksi tapaus sattui Christie's-huutokaupassa lokakuussa 2006. Meklari oli niin syventynyt Picasson Le Reve –taulun huudatukseen, että murjaisi kyynärpäällään ison reiän keskelle taulua. Tuo vuonna 1932 maalattu taulu oli vaihtamassa omistajaa ennätyshintaan, mutta äveriäs sijoittaja luopui ostoaikeistaan vahingon satuttua, mitäs sitä rikkinäistä taulua ostelemaan. -arvaa harmittiko?

Tauluille on sattunut kurjia juttuja myöhemminkin. Myös Picasson toinen taulu, eli The Actor -taulu joutui koville tammikuussa 2010. Tuolloin New Yorkin Metropolitan Museum of Artsissa vierailulla ollut nainen horjahti sillä seurauksella, että 1900-luvun alussa valmistuneeseen teokseen tuli aikasmoinen reikä. Myös tämä teos arvioitiin vähintään 130 miljoonan dollarin arvoiseksi.-siis ennen tätä tärviötä.

Itsekin olin kerran todistamassa ikävää vahinkoa. Billnäsin antiikkimessut v. 2005: Messuosaston ovela esillepanija oli laittanut porsliinisen vaasin kiikkerän tolpan nokkaan ja vieläpä juoniin paikkaan ihan kulkutien linjalle. Kolme iäkästä rouvaa tuli osastolle ja yksi heistä horjahti latialla olleeseen yllättävään kynnykseen, kaatumisen estämiseksi rouva tukeutui nopeasti siihen kiikkerään tolppaan.

Pirstaleita syntyi ja yhden sirpaleen, eli entisen vaasin pohjasta alkoivat esillepanija ja tiputtaja tarkastella hintalappua. Olipas melkomoisen iso summa ja koko tooppi tietysti p-päreinä, siis korjauskelvottomassa kunnossa. En tiedä miten tapaus päättyi mutta punoittava ja harmillisen oloinen oli rouva joka oli vaasin pudottanut, -perin oli kiusaantunut. Jotain kotivakuutuksesta höpötettiin, mutta mites se kotivakuutus julkisissa tiloissa?

Jos oikein ikävä ihminen haluaisi olla ja pahaa ajatella muista, ajattelisin että muutaman tunnin päästä sen saman tolpan nokassa kökötti taas uusi vaasi, tällä kertaa tuplasti kalliimpi hintalappu pohjassaan.

Sattuu vahinkoja myös itse taidepiireissä. Kesällä 2011 haluttiin Englannin Bristolissa muslimien kulttuurikeskuksen avajaisista ikimuistoiset. Talon julkisivussa ollut töherrys kuitenkin häiritsi kulttuurikeskuksen johtajia ja se maalattiin piiloon. Töherrys osoittautui kuuluisen graffititaitelija ja kulttihahmo Banksyn teokseksi.Ilmeisesti tiedonkulussa oli jotain häikkää. Itsekin tuijotin Kiasman seinällä olevaa vaahtosammutinta ihastuneena useita minuutteja, kunnes henkilökunta tuli sanomaan ettei se ole taideteos.

Tulvia Thaimaassa

Tulvat ovat vallanneet Thaimaan pääkaupungin. Teollisuushallit ovat pahassa liemessä. Kovalevyjen tuotanto on pysähdyksissä ja vesivahingot mittavia.

Tiet ovat muuttuneet kanaaleiksi, olo on kuin Venetsiassa ikään.

Urkujen äänitys

Kun Latovainiossa laitoin mikrofonin radion kovaäänisen eteen ja nauhoitin lauantain toivottujen levyjen loppuosaa, se oli äänittämistä. Mauno Kuusiston "se hänelle nyt kertokaa" ja Miliza Korjuksen "Varum" ei tullut mukaan, sensijaan mukaan tuli ovien kolahdukset ja naapurihuoneesta mamman jutustelu siskoilleni.

Siis se oli senaikuista äänittämistä. Urkujen ammattilaiset äänittävät toisella tapaa. Tuossa videossa on pari urkupilliä näemmä korvattu tietyömaalta lainatuilla muovitötteröillä.
(klikkaa tätä allaolevaa tekstiä pari kertaa)


Tämmöistä peliä Olarissa.

Uuninmuuraaja

Tälläinen mies muuraa uuneja työkseen ja on tehnyt aiheesta hyviä kuvasarjoja.

Uuni Latovainiossa

Luin Antti Hyryn kirjan uunista. Pikkutarkkaa selostusta uunin rakentamisesta mutta kuvat olivat uupeluksissa. Hän käytti tavallista ja tulenkestävää tiiliä sekä valumassaa.

Mielikuvituksessani koetin hahmoittaa uunin rakennetta. Ilmeisesti arinan takaosassa oli aukko josta liekit menivät ensin alas ja sieltä uunin sivujen kautta ylös ja sieltä savukaasujen kera päällä olevaan savuhormiin.

Tärkeää on että uuni lämpiää tasaisesti ja että lämpö ei mene savupiipun kautta pihalle. Kivet pitää lämmetä mutta röörit tulee olla nuohottavissa. Lisäksi oli arinan alla kolo johon palon loputtua henkuvat kekäleet vedettiin. Sieltähän ne vasta sitten hyvin lämpöä hehkuivatkin.

Meillä kotona oli myös iso leivinuuni. Olisko koko systeemi ollut parimetriä kanttiinsa. Kulmassa oli hella ja sivussa myös vesisäiliö lämpimän veden saamiseksi. Uuni oli paaltä tasainen ja avoin. Romua täynnä, ei siellä kukaan voinut makoilla. Uunin ja seinän välissä ei ollut rakoa, niinkuin sellaisen Hyry teki omaansa. Hänen uuniaan kiersi 40 cm käytävä, joten uunin saattoi kiertää.

Äiti lämmitti uunin kait noin kerran kuukaudessa. Isoja koivuhalkoja piti polttaa pari pesällistä niin sittenpä uuni oli parahultainen. Polttamisen jälkeen vedettiin uunikolalla hehkuvat kekäleet uunin sivussa olevaan koloon josta ne valuivat arinan alle. Vanha saunavihta oli sidottu puuvarteen ja oli likoamassa vesiämpärissä. Sillä lakaistiin uunin arina noesta ja tuhkasta ennen kuin sinne leipiä saattoi sijoittaa.

Siinä uunissa leivottiin oikein reikäleipiä. Omasta suvun ikiaikaisesta juuresta puutiinussa hapatettuja. Taikina oli raakanakin hyvää mutta saattoi saada vatsan rikki jos sitä varsin viljalti mussutti.

Tiinussa vuorokauden muhittuaan, taikina oli valmista työstettäväksi. Ensin käännettin kyökin ruokapöydän massiivinen pöytälevy toisiapäin ja jauhotettiin se. Sitten leikattiin taikinasta sopiva lohmake alustettavaksi.

Otettiin molemmat kädet käyttöön ja möyhennettiin sitä kun taputusotteessa olevien käsien välissä. Pöytälevy toimi alapuolella tukena ja taikinaa tupsuteltiin siinä kuohkeaksi. Sitten se käännettiin pöytälevylle. Lässyteltiin siinä kämmenpohjilla littanaksi pyoreäksi levyksi.

Sitten otettiin katkaistu lehmänsarven kappale. Sillä tehtiin reikä keskelle ja irroitettu kiekko pantiin takaisin taikinatiinuun. Nyt otettiin haarukka ja pisteltiin nopeasti leivän kehälle useita reikiä. Koristeita kait ne? Sitten leipä varovasti siirrettiin etukäteen jauhotetun leipälaudan päälle kohoamaan.

Leipälapiolla uuniin ja ja sieltä myöhemmin takaisin leipälaudan päälle jäähtymään.

Koiraharrastus

Kun valitsee lemmikikseen koiran tulisi sen kanssa harrastaa. Likkua, juosta ja pomppia yhdessä.

Tässä tapauksessa yhteinen liikuntaharrastus voisi saada naapurin isännän vielä vihaisemmaksi, vaikka kunto kyllä nousisikin.

Kemppinen, Päätalo ja Hyry

Palautin Pentti Haanpään kirjastoon ja lainasin Antti Hyryn Finlandiavoittajan "Uuni".
Teos kuvaa neljänsadan sivun verran perinteisen leivinuunin muuraamista pohjoissuomalaisella uudisrakennuksella, ja teos huipentuu – tai ainakin päättyy – pohjoispohjalaisen rieskan paistamiseen ja maistamiseen. -Näin sanoo esittely.

Eli joidenkin mielestä yhtä pitkäpiimäistä juttua kuin Päätalolla, mutta ei näin ole minulle.

Meillä kotona Latovainiossa oli myös perinteinen muurattu leivinuuni ja siinä sivussa olevine keittohelloineen. En koskaan ajatellut millainen taideteos ja mestarillinen työnäyte tuo uuni oli. Taiten rakennetut savukanavat ja hiilipesät. Metrisiä halkoja siinä poltettiin ja itse tehty ruisleipä oli maittavaa. Tuosta myöhemmin.

Mutta Kemppinenpä on juuri nyt Jokijärvellä Päätalon maisemissa, liki ruskan aikaan. Siellä Taivalkoskella oli ja on Päätalon uuni. Satusedän muuraama ja puuperustuksilla, -haki paikkaansa jonkin aikaa.

Kemppinen sanoo:

Päätaloa pilkataan edelleen verkkaisuudesta ja joutavanpäiväisten asioiden kuvaamisesta. Tuo tuollainen kertoo kaiken tarvittavan pilkkaajasta. Realistit ovat usein ottaneet kuvatakseen tapahtumasarjan, kuten Tolstoi ja Linna ja monessa mielessä Hemingway. Toinen vanha perinne on kehitysromaani, jossa päähenkilö tai joku toinen muuttuu. Ehkäpä Seitsemän veljestä olisi esimerkki, koska kylään asettuvat veljekset ovat koko lailla toisenlaisia ihmisiä kuin Impivaarassa temmeltäneet luonnonlapset.

Kemppisen raportit.

Tulvia ja tuhoja

Hirmumyrsky on tulossa New Yorkin seutuville. Tornitaloja voi kaatua.

Rannikolla vesi on jo noussut ja kosteusvahinkokorjaajilla riittää töitä.

AIna tälläisiä kuvia nähdessäni ihmettelen että miten taloja voi lainkaan korjata alkuperäiseen kuntoon. Puutavara ja eristeet kastuvat ja imevät litratolkulla kosteutta.

Tulvan laskeuduttua kosteus haihtuu kovin hitaasti umpinaisista rakenteista ja pieneliöiden armeija saapuu.

Kuva Pohjois Carolinasta.

Mäyräkoira

Yksinäisellä koiralla on sentään kaveri.

Urkuri Iiro

Yle Teemalta tulee sunnuntaisin Iiro Rantalaisen sarja. Eino Grön ja Frederik muunmuassa on saanut Iiron seurakseen. Nyt Iiro kokeilee ensi kertaa urkujen soittamista, varmaan helppoa kuin nokkahuilulla lurittaisi.

YLE Teema Su 14.08.2011 klo: 21.00

• Linkki tähän ohjelmaan

Iiro irti

Nyt on virsivallankumouksen aika. Laahaavuus loppukoon, ilo alkakoon. Iiro ja pastori Jaakko Heinimäki järjestävät Kallion kirkossa Iiron veisuukoulun. Löytyykö uusi rytmi tai edes yhteys y

Puolitoista metriä ja puoli milliä

Sillan siirto tulee kalliiksi.

Tässä tilanne viime syksyltä.

Ihminen on ihmiselle susi

Kaverille ei jätetä.

Lontoossa ja Birminghamissa nuoriso on tullut sekopäiseksi. Pahantekoja on niin paljon jotta kiinnisjäämisriski pienenee ja se saa porukan aivan älyttömäksi.

Salaa kuvatussa videossa näkyy kuinka joku on mätkinyt poikaa verille. Kaverit tulevat muka auttamaan häntä pystyyn mutta tyhjentävätkin hänen reppunsa ja jättävät oman onnensa nojaan. No, tietää kyllä myös täytyisi edeltävät tapahtumat ja kenen omaisuutta siellä repussa oli.

kaskas siinäpä se, rannan puissa ja oliivilehdoissa

Kaskaiden siritys auringon ollessa ylhäällä oli ennenkuulumaton. Vain koiraat sirittävät ja niitäkin on vaikea havaita puustosta. Yksi köllötti puun kyljessä.
Miten pieni eläin voikaan saada niin kuuluvan äänen?



Anja Snellman viihtyy myös Kreetalla.

Lopuksi supermakrolla otettu kuva kukkasesta.

Agii Theodorin saari

Vain 400 metrin päässä Agia Marinan rannalta sijaitsee historiallinen Agii Theodorin saari. Minolaisen kulttuurin aikana se oli pyhä paikka ja siksi sinne ei pääse nykyäänkään kuin kerran vuodessa.

Vuonna 1574 Ventsialaisten hallitessa saarta he rakensivat sen korkeimmalle paikalle linnoituksen. Osmanien tullessa valloitusretkelle linnoituksen 70 hengen väki ei pärjännyt heille. Päällikkö esitti antautuvansa ja päästi valloittajat portista sisään. Kun suurin osa heistä oli sisällä linnoituksen väki sytytti ruutitynnyrit ja räjäyttivät näin itsensä ja vihollisen pääjoukon.

Nykyään saarella asuu harvinaislaatuisia Kreertan kri-kri vuohia 80 eläimen populaatio, näin rauhoitettu saari toimii suojelusalueena.

Jonkin legendan mukaan saarella asuu hirviö. Ja kuvassa näkyvä luola on hirviön kita. Kuva on otettu 400 metrin päästä zoomilla josta syystä rakeisuus on kuvassa nähtävissä.

Panoraama

Fuji Finepix S kamerassa on mahdollisuus kolmen kuvan panoraamaotokseen. Eli otetaan ensin yksi kuva ja painetaan next. Näyttöön tulee otetusta kuvasta reuna jonka voi asettaa seuraavan kuvan alkureunaan. Näin edetään vielä kolmas kuva kameran kääntyessä kolmen stepin aikana liki 180 astetta.

Tämmöinen tuli hotellin uima-altaan kuvasta:



Ja tälläinen maisema on kahdella kuvalla ilmaistuna.

Outolintu

Kyyhkynen tuli lepäämään parvekkeen varjoon. Kaiket päivät se huhuili lähitienoilla, hu huu huhuu hu.




Oli myös välillä langoilla.

Sisustuselementti

Hotellihuoneen tallelokero oli pultattu keskelle seinää, ruokailupöydän yläpuolelle. Yleensä nuo ovat jossakin vaatesyvennyksessä mutta täälläpä tuon katsottiin ansaitsevan huomion keskipisteenä olemisen arvoisen paikan.



Niinkin vähäinen yksityiskohta kuin välioven ja vessan lukkomekanismit kiinnostivat minua kuvan arvoisesti. Yleisestihän tuonmuotoinen möllykkä toimii kiertämällä, mutta täälläpä se oli muovia ja pyöreän mötikän alapuolella oli kuin liipasin joka painoi lukkotelkeä sisäänpäin. Vessaoven sisäpuolen mötikässä oli lisäksi erillinen telkivipu.

Paitahuumoria

Paljon tehdään paitoja ja jonkin verran myös niihin painetaan tekstejä.
On tekstejä ja kuvia, vähemmän on kuitenkin niitä joissa ei kehtaa kulkea kun kaikki vastaantulevat hymyilee.

Hanian kaupunki ja sen Venetsialainen satama

Venetsialaistenkin asuttama Hania on vanha ja tiiviisti rakennettu kaupunki. Kaupungin lähellä on kuvattu "Zorbas" elokuva.



Satama on suojainen ja täynnänsä rantaravintoloita. Outo mustekalamainen rakennus taustalla.



Jos erehtyy tilaamaan iso ja keskikokoisen oluen, saa valtavan saappaan kokoisen astian jossa on pari litraa olutta. Eihän sellaista kukaan jaksa.



Välimeren vesi on kristallinkirkasta, minneköhän johtavat kaupungin jätevedet?