Täällä Pythagorionin luostarissa on myös Madonnan kappeli, häntä ei kuitenkaan näkynyt, taisi olla keikalla. Antiikin aikana luolan tietäjillä oli oma oraakkelinsa Phyto. Luostari sijaitsee saman tien varrella kuin Eupalinos ja ihan puolen tunnin kävelymatkan päässä.
Mentiin vuoren rinnettä serpenttiiniä kulkien. On myös isompi rakennus ja sitten se hämyisän kostea luola. Myös Amfiteatteri on matkan varrella. Tuossa esiintymislavan keskellä näkyy tuoli. Tuolilla pidin pitkän esitelmän Jokioisten kunnan Latovainon kylän ihastuttavista turistinähtävyyksistä. Yhtään kuulijaa ei ollut, tosin ei ole niitä nähtävyyksiääkään.
Luolassa on kovan työn takana ollut puolitoistametrinen pylväs. Pylväs joka ei vahvista seinärakennelmaa vaan heikentää sitä. Takana oli jokin pieni kolo.
Kolon vieressä vesiallas johon tippui katosta vettä. Veden sanotaan olevan pyhää.
Kaikenkaikkiaan matalaa tilaa ja kosteuden vuoksi ei välttämättä kovin terveellistä esimerkiksi keuhkotautisille. Seinässä vuosiluku 1677.
Jyrkkä rinne ja kaktuksia rinteillä. Ilmeisesti sillä halutaan sanoa että jos poikkeaa kaidalta polulta, on elo kovin piikikästä ja ohdakkeista. Toisaalta ohdakkeiseksi sitä sanotaan orpopojankin tietä.
Sillä reisulla sieltä rinteeltä pääsin kuvaamaan kun lentokentältä lähti iso armeijan kuljetuskone ja mitä sitten tapahtuikaan....?
2 kommenttia:
"Eiottotta!" multa pääsi, ennenko hoksasin...
Meni puihin.
Juu, kallistin kameraa myötäpäivään, näyttää kuin kone sakkaisi ja jopa savuttaisikin ihan lopussa.
Lähetä kommentti