22.2.2012

Koh Pu tai Koh Jum

Sama asia,tai eri kylät samalla saarella.

Aikaisemman postauksen kuvassa näkyi ruskean pitkähäntäveneen kylkeä jolla siis loppumatka taitettiin. Vene oli poikkeuksellisesti lasikuituinen koska se oli saatu tsunamikorvauksena itse veistetyn mennessä tuossa katastrofissa meren pohjaan. Moottori on Kubota.

Saaren näköalaravintola ja bungalowien respa sijaitsee tässä jyrkälle rinteelle rakennetussa rakennuksessa, Jungle Hill.


Lasikuitupitkähäntä tässä kuvassa, taustalla ensimmäisen päivän ilta-auringon painuessa mailleen.


Tässä päärakennus ja vieressä uusin bungalow jossa myös majoituimme. Tuossa oli lämmin vesi ja suihku, muut bungalowit ovat palmujen katveessa ja yhteisillä pesutiloilla varustettuja. Hinnat 400....1300 baht per yö. Gekkojen naksutus ja aamuinen muslimen rukouskutsu kuuluu hintaan.


Naapuruston Bungaloweja. Reppureissaajien ja itsetutkiskelijoiden mestoja. Liikenteen melu ei tavoita, ei rymise ratikat.


Ranta on rauhallinen päivisinkin, vain satunnaisia kulkijoita sekä rapuja & apinoita.


Saattaa rannalla törmätä jopa Penaankiin joka-aamuisella aamukierroksellaan.


No ei sentään janoon eikä nälkään tarvitse kuolla.


Laskuveden aikaan merenpohjan karstikivimuodostelmat tulevat esille ja vaikeuttavat pitkähäntäveneiden rantautumista.


Kun nousee rannalta ylös ja menee polulle joka johtaa kylän keskustaan niin apinat tulevat tervehtimään.

21.2.2012

Koh Jum meno

Ao Nangissa kaikki tuntuvat olevan menossa aamupaivällä jonnekin. Pitkähäntäveneiden rivistö täyttää lastinsa ihmisillä jotka menevät lähisaarille. Kadunvarren mopotaksit ajavat 40 bahtilla lähialueilla. Kauemmaksi Krabi Towniin tai temppelialueille voi mennä ex-tempore uudenkarheilla ja hienoilla kaupunkimaastureilla 500...2000 baht/edestakaisin ja odottelu kohteessa.

Etukäteen varaamalla tai menemällä kimppaan hinnat putoavat olennaisesti. Krabi Towniin ja Tesco Shopping Centeriin menee myös avolavabusseja parinkymmennen bahtin korvausta vastaan. Sellaisella tultiin Koh Jumin lautan jälkeinen matka takaisin Ao Nangiin. Olennaista on ettei saa olla kiirus, vaan seikkailumielellä matkassa ja vaikka tarvittaessa roikkua siellä bussin takatasanteella moottoritievauhdissa.
Koko ajan skeptikolle tulee kuitenkin ekalla kerralla epävarma olo. Onkohan tämä kuitenkaan oikea bussi ja minneköhän pienen ihmisen matka vie? Jos olisi Peru tai joku muu vaarallinen maa, ei minun kantti kestäisi ellei myös olisi opasta matkassa.

Ihmisiä menossa seuraavaan kohteeseen. Pitkähäntävene ja kova Samsonite matkalaukku on aikas epäsopivanoloinen kombinaatio.


Tälläisiä mopotakseja Patongissa/Karolla/Katalla ei näkynyt ollenkaan, lienevät liian pienitehoisia vuoristoisessa maastossa. Taustalla lava-auto viemässä ihmisiä Krabi Towniin ja pysähtyy tarvittaessa missä vain taajama-alueen välillä sekä simpukkafossiilialueella. Mind Up Your Head. Tuhannet ja tuhannet turistit ovat kopsauttaneet päänsä tuohon mopotaksin katokseen. Ajoneuvoon pitää mennä kyyristellen ja nöyrällä mielin. Niska köyryssä poistua kuin syyllisenä luimistellen ja näinollen ei oikaista selkäänsä liian aikaisin. Ei ole koripallomiesten menopeli ei.


Katumaasturit kuskaavat suuremmalla budjetilla liikkeellä olevia. Joskaan suomen hintoihin verraten eivät nekään ole hinnan kiroissa. Bensiini on tuontitavaraa täälläkin mutta sen verotuksesta en tiedä.


Tämä mies tässä alla olisi vienyt meidät pitkähäntäveneellään Jumille, mutta helpompi on mennä Krabilta Lantalle menevällä lautalla. Toisaalta Thaimaa on siitä hieno maa että vaikka vene veisi sinut jonnekin saarelle ja lupaisi tulla illaksi hakemaan pois, heihin voi luottaa. Tavaroitasi ei varasteta paikallisten toimesta vaikka jättäisit ne pöydälle vartioimatta. Hotellimme oli turistipoliisin vieressä ja minkäänlaista liikennettä ei paikassa näkynyt. Uudet autot vain olivat passissa ulkopuolella.


Krabin satamaan tuli Penakin vastaan kun oli uusimassa viisumiaan ja hakemassa teräsverkkoa jolla tukittaisiin erään mökin yläreuna apinoiden vierailulta. Lantan lautta pysähtyi puolivälissä jossa sitten Jungle Hillin pitkähäntävene merellä odottamassa. Rinkka, reppu ja avojalat ovat oikea varuste hyppiessä lautalta veneelle. Meri oli tyyni ja nyt hyppy oli helppo nakki.

20.2.2012

Krabi & Koh Jum

Niin tai oikeammin vain Krabin provinssi. Tässä aluksi Ao Nangin rantaa, joka on hienohiekkaisempi mutta ruuhkaisempi kuin puolen kilometrin päässä oleva Nopparat Thara Beach.

kuvat suurenee klikkaamalla.


Hiekka on hienoa ja mukava kävellä avojaloin. Tuolla toisessa päässä on apinoita ja puiden katveessa rantaravintoloita ja parikymmentä valtavaa hierontakatosta. Länsimaista lihaa vatkataan ja väännellään 8 euroa tunti.





Elikä tässä yllä on Nopparat. Hiekka on päällystetty tuhatvuotisella simpukankuorimurskalla, hankala kävellä avojaloin ennen kuin jalkapohjat tottuu.
Rapuja kaivautuneina myös aivan tolkuttomasti, ovat siivilöineet hiekkaa hienoiksi pallokuvioiksi.






Tuosta näkee miten varpaat tallaavat pallukoita, ei parane ajatella niiden olevan ulostetta, puhtaampaa on hiekka nyt kuin ennen ravun siivilöintiä.

Ja sitten tähän alle vielä kuva siitä minkälainen on oikea Thaimaalainen arkkitehtuuri parhaimmillaan, eli Nopparatin rantahotelli, joka ei ihan rannassa kuitenkaan ollut.


Niin ja ne simpukankuoret olivat välillä rykelmissä, välillä tasaisena mattona.


3.2.2012

Pois pyrystä ja pakkasesta

Yli sata peltikolarissa juuri tänään täällä ruuhkasuomessa. Pois täältä olisi päästävä tai pysyttävä pirtissä. -ajattelee moni.

Jos muistatte niin viime vuonna oli juttua lumenpudottajasta joka myi omaisuutensa ja oli lähdössä Thaimaaseen. Bullshittiä sanon minä, ei sinne vaan niin vaan saa viisumia pitkäksi aikaa ja onhan siinä muitakin mutkia matkassa.

Mutta nyt tulee ensi maanantaista lähtien 10-osainen draamasarja ruotsalaisista jotka ovat oikeasti tai fiktiivisesti lähteneet Thaimaaseen, niinkuin aikoinaan suomalaiset lähti Ruotsiin.

Kyllähän sveduja Thaimaassa on. Esim Tsunamissa kuoli kymmenkertainen määrä ruotsalaisia verraten suomalaisiin. Ja jos menee vaikkapa Karonin tai Patongin baareihin, niin monissapa niissä on ruotsalainen ukkeli isäntänä ja simpsakka Thai vaimo emäntänä.

Tälläinen Tv-sarja siis alkaa.

Mutta minä en katso, en ainakaan kahta ensimmäistä jaksoa.

Mites se maisteri Frangen sanoo? "minä lähden nyt Tampereelle"

2.2.2012

Koh Jum Paratiisisaari

Nostanpas tämän aiemmin, eli viime elokuussa kirjoitetun jutun ylös, kun juuri on nyt erittäin ajankohtainen.

Monestakin saaresta tai paikasta käytetään nimitystä paratiisi. Ilmeisesti kuitenkin on niin, että jos paikassa on useampi ihminen, ympäristö raivattu ja kaikki nykyajan vermeet, ei paikka voi olla paratiisi. Krääsän ja vehkeiden vuoksi siellä silloin on ihmisen paljon helpompi ja viihtyisämpi elää, mutta muut ihmiset ovat helpostikin piina sielulle.

Koh Jumille on nyt vedetty sähkötkin, joten jääkaapit toimii ja whisperit katossa, majat on kuitenkin pääosin bungaloweja.

Naapurin Pena lähtee aina joka vuosi joulukuun alussa paratiisilleen ja palaa vasta helmi- maaliskuussa. Tässä selostus saaresta.

Paikasta siis on julkaistu kirjakin, johon ed. blogisti viittaa ja tekijä on siis Pena.

Bungalowit
ovat juuri sellaisia kuin bungalovien tulee ollakin.

Ilmeisesti tätä karttaa ja juttua ei yleensäkään pitäisi julkaista koska jos sinne menee lisää ihmisiä, ei se ole paratiisi laisinkaan.

Ei sinne ihan helppo nytkään ole mennä. Lentokenttää ei ole, ei edes laituriakaan. Turistit pääsevät saarelle Krabilta tai Lantalta lähtevällä lautalla. Saaren edustalla pitkähäntäveneet odottavat merellä, ne vievät sitten loppumatkan. Matkalaukkuturistit aiheuttavat hymyilyä, reppu ja parit vaihtokalsarit ovat riittävät varusteet.

23.1.2012

Kansallisarkisto

On tullut muotiin alkaa tutkimaan omia juuriaan. Kait se on ollut tapana aiemminkin, mutta nykyajan tietotekniikka on tullut avuksi. TV-ssä on sarja jossa julkisuuden henkilöt käyvät läpi sukupuutaan. Viimeksi sarjassa oli Vexi Salmi ja seuraavana on vuorossa edesmennyt Teija Sopanen.

Kirkonkirjoista selviää, -sanotaan vielä nykyäänkin. Onhan niitä muitakin arkistoja, esim. kaikki sotapäiväkirjat ovat Kansallisarkistossa. Siellä ovat myös jokaisen sodan- tai armeijan käyneiden kantakortit, elleivät ne ole vielä sotilaspiirin esikunnassa.

Hieno rakennus jossa on paljon tutkijanhuoneita. Pöytä ja valo. Sitten vain vanha patinoitunut opus esille tai mikrofilmi lukijan alle. Sotapäiväkirjoista on digitoitu jo valtaosa, ja ne ovat julkista kauraa ihan internetin kautta, kunhan vain tietää päivämäärän ja joukko-osaston.

16.1.2012

Pokrovan Borssi

Mainostus on tehokas tapa tuoda uusia asiakkaita mutta se voi aiheuttaa myös yllätyksiä.

Taloyhtiön talkoisiin ja samalla omaankin käyttöön olen useasti noutanut tuolta maukasta borssia, niin myös viime lauantaina. Nettisivuilla on ohje että viisasta on varata etukäteen jo ennen torstaita.

Alkupäässä kun menin noudolle, niin silti jo vastaan tuli ihmisiä katkeamattomana nauhana omien tyhjien astoidensa kanssa, keitto ja piirakat olivat loppuneet jo heti kättelyssä. Tuota linkin uutista oli luettu satamäärin ja moni päättänyt pistäytyä. Nettisivuilla selviää että on syytä varata mutta tuosta tekstistä ei asia ilmene, siksi useimmat uudet asiakkaat eivät varanneet. Harmillista.

Juttu

15.1.2012

Concorde ei lennä enää

Concorde oli Englantilais-ranskalainen projekti joka onnistui mutta lopputulemana kumminkin oli liian tyyris. Nyt ovat laivamatkat ja jopa risteilyaluksetkin kallistuneet

Eli nyt meni sitten Italiassa Costa Concordia nurin.

Ensin se kallistui, jolloin onneksi suurin osa ihmisistä pääsi aluksesta pois rantaan koska ranta oli ihan liki. Nyt se on kumminkin kyljellään riutalla.

Kuvaa kun katsoo niin näkee miten paljon laivasta, eli suurin osa on meren pinnan yläpuolella normaalioloissa, painopiste korkealla kuin kiikkerässä kynttilänjalssa.

Nyt tulee paljon kysymyksiä mieleen. Saaneeko tuota enää mitenkään pystyyn kammettua vaikkapa sen vesitiiviiksi kittaisi ja senjälkeen tyhjäksi pumppaisi? Kyljellään mikä kyljellään. Koitetaanko kumminkin?

No sitten mitä tapahtuu tulevaisuudessa? Sehän on niin lähellä rantaa että sinne pyrkii varkaat ja seikkailijat. Pitää olla jatkuva vartio. Saisiko sen tuossa paloiteltua ja pois rahdattua? Suurin osa laivan kalustuksesta ja laitteistosta on varmaan vahingoittumatonta, puretaanko se ja viedään uusiokäyttöön?

Jos joku muu kone hajoaa kuin laiva niin ei niitä yleensä niille sijoille jätetä, rumia ja vaarallisia. Viinaakin ja hajuvesiä tuolla paljon sisällä ja korujakin varmana.




12.1.2012

Häviävää teollisuutta

Suomen Tietotoimisto tiedotti että poliisi löysi eilen harvinaisen tehtaan Nurmeksesta.

Tämän alan pienyritystoiminta on liki kokonaan hävinnyt suomesta. Elintason nousu sekä naapurimaista saatavat tuotteet ovat tehneet alan kannattamattomaksi. Harrastusluontoisesti vielä silloin tällöin perustetaan tilapäisiä tuotantolaitoksia, mutta vähemmälti.

Alla STT:n uutinen.

Pohjois-Karjalan poliisi teki löydön Nurmeksessa keskiviikkona.

Yksityisasunnon varastossa porisi pontikkatehdas, ja valmista ainettakin löytyi parikymmentä litraa.- Tämän alan yrittäjiä tulee vastaan nykyään enää harvoin. Ennen vanhaan tilanne oli tietysti aivan toinen, kertoo rikoskomisario Nurmeksesesta.

Poliisi pääsi tekijöiden jäljille omien tutkimustensa avulla. Paikalta tavattiin 48- ja 31-vuotiaat nurmeslaiset miehet sekä luvaton pienoiskivääri. Kiinniotto sujui rauhallisesti. Miehiä epäillään alkoholirikoksesta ja ampuma-aserikoksesta. Vielä ei tiedetä, kuinka kauan pontikankeitto on jatkunut.

Käynnissä olleen pannun lisäksi paikalta löydettiin myös kolme käyttämätöntä pontikkapannua. Tehdas toimi noin kymmenen kilometrin päässä kaupungin keskustasta.

STT

10.1.2012

Summa 18.2.1940

Mannerheimlinja murtuu. Jo edellisenä päivänä kello 14. vihollinen tuli 15. komppanian alueelle neljänkymmenen panssarivaunun voimin. Vihollinen pysähtyi esteelle ja ampui shrapnelleja jolloin kp-mies Yli-Jaukkari sai selkänsä tohjoksi.

Vielä paareissa hän sanoi "olisi täällä ollut minua huonompiakin lähtemään".
Oliko paarien kantaja aiemman kantakortin haltija en tiedä? Myös hän nimittäin sai sirpaleita vasempaan rintaansa ja oikeaan käteensä ja hänetkin vietiin sotasairaalaan.

Seitsemänneltoista päivältä löytyy dokumenttia miten kotipaikkakuntani Oskar Tiensuu ja Humppilasta oleva Eero Kivinen kohtasivat matkansa pään. Vihollinen oli päässyt koukkaamaan sivustaan. Myös jokioislainen komppanian päällikkö Armas Saanila kaatui samassa rytäkässä. Tuosta paikan päällä kirjoitetusta sotapäiväkirjasta sen voi lukea.

Kantakortti

Meillä kaikilla armeijan käyneillä on arkistoituna kantakortti. Eläinten kantakortti käsittää suvun ja usein paljon vieraskielisiä nimiä. Puolustusvoimien kantakortissa on neljä sivua ja se kulkee mukana jos ihminen vaihtaa sotilaspiiriä.

Menee varmaan kauan ennen kuin se on vain sähköinen tiedosto jossain tietokannassa, jossain komiteassa ensin pitäisi päästä selvyteen onko se excel vai access. Kenen hallinnassa tidostot olisivat jotta tietoturva olisi taattu?

Oheisena eräs kantakortti, josta myöhemmin.

9.1.2012

Latovainiolaiset talvisodassa

Vuonna 1940 oli näihin aikoihin yli neljäkymmentä astetta pakkasta. Mahtoi olla kylmää touhua sotia ja rakentaa panssariesteitä. Se selvinnee oheisesta sotapäiväkirjasta.

1. Jalkaväkirykmentin 15 komppania taisteli Näykkijärven-Summan lohkolla. Tammikuun pakkasten ( 17.1. -44 astetta)jälkeen hieman helpotti mutta sitten kannas murtui.

Oheisena kopio isäni osaston sotapäiväkirjasta.Klikkaa isommaksi.

5.1.2012

Kilometritehtailua

Monessa yrityksessä satsataan kuntosalipippuihin ja squasvuoroihin. Pekka Niska Oy maksaa kuntobonuksia. Espoolainen yritys laittoi väkensä kävelemään.

-uutinen Länsiväylässä, ilmestyi eilen.

Kekkonen sanoi kerran että puheet kuolemastani ovat ennenaikaisia ja syvästi liioiteltuja. Kävelyhän edistää terveyttä ja edesauttaa työkuntoa. Ehkäisee ennenaikaista eläköitymistä. Kävellessä näkee muutakin kuin vain suppean vakioympäristönsä. Kokee uusia raikkaampia tuulia ja saa uusia ajatuksia. Mieli avartuu ja sielu on avoin uusille asioille.

Uusi jobi

En minäkään ollut mikään nuori leijona, pikemminkin vanha kapinen kettu.

Rekrytointiyritys tiesi paikasta josta voisin keskustella ja sovimmekin tapaamisen Rekryfirman toimistolla. Ja vastapuolella olikin jo aikaisemmilta vuosilta tuttu mies, eli yksi näistä herroista.

Jotain siinä juteltiin mutta.... Kuitenkin työsopimus syntyi ja into piukalla aloitin täällä.

Olikos se joulukuun alussa 1998? Taisipa olla. Jutussa ei mainita että yhtiössä oli oikeastaan silloin kolme tukijalkaa, kuin lypsyjakkarassa. Kolmijalkainen tuoli ei keiku, kaatumisesta en puhu mitään.

Lypsyjakkaroiden käyttö on suomessa vähentynyt kovasti, maitotilat vähenevät ja lopuissakin lypsää robotit. Olen nähnyt myös sellaisen lypsyjakkaran jossa oli vain yksi jalka. Jakkara köytettiin ahteriin kiinteästi, näin saattoi nopeasti istahtaa aina uuden lehmän ääreen ja jakkara kulki mukana.

Nokia lopetti teollisuusmonitoriensa valmistuksen ja niitä jatkettiin melko suuressakin mittakaavassa. Samoin Aspo Oy lopetti teollisuus-, informaatio- ja automaatiovalvontamonitoriensa valmistuksen, sekin tuotelinja oli ostettu.

Vielä joskus 2005 tehtiin Helsinki-Vantaan lentoasemalle 29 tuumaisia infomonitoreja yli sata. Niiden sisällä, ihan jokaisessa oli tietokone jonka muistista kaivettiin aikataulunäytöt ja muu informaatio.

3.1.2012

Kuvapuhelin muuttui bittijonoksi

Elettiin aikaa jolloin Internet löi itsensä läpi. Tietokoneet nopeutuivat ja tietokoneen ohjelmisto saattoi tehdä kaiken tai ainakin osan siitä työstä johon ennen tarvittiin myös lisäasennettavia piirikortteja.Televerkkoon rakennettiin välittimiä ja päätelaitteita pääosin ADSL:n tarpeita varten ISDN:n verkoston rakentaminen hidastui.

Kilpailu koveni ja asiakkaat olivat hämmennöksissä. Videoneuvottelulaitteita tarvittiin edelleen kasvavassa määrin mutta volyymit olivat pienehköjä. Liikevaihto kasvoi mutta rahoittajat alkoivat hermostua.

1996 sain opintoni päätökseen ja siltäosin helpotti.

Toimitusjohtaja vaihtui pari vuotta myöhemmin ja yli puolet väestä irtisanottiin. Minä sain jäädä mutta tiesin että aikani käy vähiin. Löysin toisen työpaikan ja irtisanouduin 2.11.1998.

Tässä linkissä lisää aiheesta.

Pintaliitostekniikka

Kuten edellisessä postauksessa näkyy, pintaliitosaika oli tullut vallitsevaksi tietokoneiden lisäkorteissa.

Useita komponentteja ei enää ladottu piirilevyn reikiin vaan aseteltiin lepäämään jähmeän tinapastan päälle, joka sitten uunissa kovetetaan. Alihankkijamme oli Jorvas Partners OY. MBO-kaupalla Ericsonin tuotanto-osastosta itsenäistynyt latoja. -partneri.

Tekniikka oli heille melko uutta ja uusien koneiden kanssa oli opettelemista. Putkisen Jussi tulikin konsulttina avustamaan, hänhän oli Varkaudessa tehnyt tuota hommaa Altim-Control Oy:lle ja näin tavallaan pioneeri ja expertti.

Monenmoista pulmaa oli kun uunitusvaiheessa pitää saada lämpöprofiili juuri oikeaksi. Liian kuumassa kompontit tuhoutuvat ja kylmässä juotos jää kylmäjuotokseksi. Koska piirilevyllä on pienen ja suuren termisen massan omaavia piirejä, lämpöprofiili pitää säätää vyöhykkeittäin. Kiertoilmauunissa on lämpösuuttimia ja niitä voidaan ohjata tarkalla säädöllä.

Suuri tuotannollinen pulma oli myös ohjelmoitavat logiikkapiirit jotka muuttivat tilaansa aivan ilman mitään syytä ja hallitsemattomasti. Eli Alteran EPLD-piirit. Vikaa ei löytänyt muuta kuin piiri irroittamalla ja testaamalla irtonaisena.

Tuossa kiertoilmauunin lämpöprofiilin etsinnässä juuri tietylle meidän kortillemme sattui myös kauhistuttava kämmi. Päätettiin testata ja säätää profiili ajamalla oikea kortti dummy-piireillä ja etsiä uunin läpi menevien antureiden avulla oikeat profiilit.

Näin tehtiinkin, mutta kun oikea ladonta aloitettiin piirit eivät laskeutuneetkaan ja juotokset jäivät kylmiksi. Syy oli näin jälkeenpäin ajatellen selviö. Dummy-piireissä oli vain kotelo ja jalat, mutta ei itse piipalaa, joka imee ison termisen massansa ansiosta paljon lämpötehoa.

Eli dummy-piirit soveltuvat vain pintaliitosladontakoneen ohjelman testaamiseen, ei lämpöprofiilien asettamiseen. -siinä meni Putkisen pojan yöunet sillä kertaa.

Kuvapuhelin siirtyy tietokoneeseen

Pääsin jatko-opiskelemaan ja t&k työsti loppuun tietokoneeseen liitettävää piirikorttia. Nyt oli jo standardit kuvan sekä äänen pakkaamiseksi ja videoneuvottelukin yleistyi. Eri valmistajien laitteet toimivat siis keskenään ja ristiin, näinollen markkinat kasvoivat.

Syksyllä 1992 minulle siis tuli taas hommia ja iltaisin kävin koulua. Uusi VistaCom tuote oli ISA-väylään liittyvä 6-kerroksinen pintaliitoskortti. Tai oikeastaan niitä oli useampia. Yksi hoiti liitynnän televerkkoon ja toinen koodasi kuvaa. Kuvankoodauskortin päälle asennettiin vielä äänenkoodauskortti. Näitä kortteja oli myös eri koodausnopeuksille.

Jotta elävä kuva ja ääni voidaan lähettää yhdessä tai kahdessa 64 kbit linjassa (USA:ssa 2x 56 kbit), sitä pitää kompressoida ja suodattaa. Juuri tästä oli stardardi olemassa ja myös valmiita piirisarjoja kehitetty.





Muutimme Espoon Tietäjäntieltä Helsinkiin Kaisaniemenkadulle. Liki ydinkeskustaa, samaan kortteliin jossa aiemmin toimi mm. Pukeva. Kauppa kävi ja vienti veti, -taas.

2.1.2012

Pilapiirros

Kari Suomalainen Hesarin pilapiirtäjä piirsi aina ajankohtaisista aiheista. 1989 kun Holkeri oli avannut kuvapuhelinlinjan soittamalla VistaComilla Tampereelle niin Kari piirsi seuraavana päivänä seuraavanlaisen kuvaparin.





Soittaja tässä on siis Holkeri jolla oli juuri silloin kärhämää Paavo Väyrysen kanssa liittyen salaiseen kassakaappisopimukseen, jossa jo ennen vaaleja oli päätetty hallituksen kokoonpanosta.

Tuhkasta nousee pe....., eikun Feenix

Niin.

Toisen kuolema on toisen leipä. No yritysmaailmassa ei ehkä suoraan näin -muutoin kuin asianajajien. VistaComin konkurssin hoiti asianajotoimisto Scandinavian...jotakin, ja heille itsellekin kävi myöhemmin aivan samoin.

Pöytälaatikkofirma oli jo valmiina kuitenkin avainhenkilöiden taholta pystytettynä ja he ostivat keskeneräiset projektit sekä tuotenimet, eli immateriaalioikeudet ja homma jatkui liki keskeytyksettä, tosin nyt toisessa paikassa ja kaupungissa eli Tietäjäntien toimipisteessä Espoon Tapiolassa.

Uusi yrite oli VistaCommunication Instruments Inc. Kun tuotteet ja firma tunnettiin maailmalla pelkästään Vistacomina, eivät kaikki uudet asiakkaat edes tienneet aiemmin tapahtunutta keikausta. Samaan aikaan meni Airam Oy nurin, mutta se muutti muutama viikko ennen sitä nimensä, Suutarilan elektronikkateollisuudeksi, joten Airam Oy ei viralliseti kaatunutkaan. Airam on edelleen tunnettu ja toimiva tuotemerkki, samoin kuin esim. Finlux ja Salora vaikkei valmistusta Suomessa olekaan.

Uusi yhtiö aloitti pelkästään tuotekehityshenkilökunnalla ja minä etsin töitä. Neuvostoliiton kauppa oli romahtanut ja markka laitettu kellumaan, Suomessa oli melkoisen surkeat ajat. Kävin pari kurssia ja samalla hain jatko-opiskeluun Helsingin ja Espoon-Vantaan insinöörilinjoille. (AMK-juttuja ei vielä silloin ollut)

1.1.2012

Aikansa kutakin

80-luvun loppu oli hullua kasinopelureiden aikaa. Jukka Keitele ja Henrik Kuningas rikastuivat. SKOP-, säästöpankit ja STS-pankki menivät nurin 90-luvun alussa.

Nurin meni myös Mancon Oy ja Ekomen Oy. Ekomen Oy oli VistaComin suurin omistaja ja myös tuotekehityslainojen takaaja. Dominoteoria alkoi kaataa nappuloita, asuntojen hinnat laskivat takaisin tasolle jossa ne olivat olleet viitisen vuotta sitten, eli 40% lasku.

Itsekin maksoin asuntolainastani 18% korkoa. Sitten meidät kesäkuun alussa 1991 kutsuttiin koko henkilökunta neuvotteluhuoneeseen ja annettiin luettavaksi tämä paperi.

(kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla)



Se oli siinä sitten.

Viljasen Esko haastattelee Pelliniemen Juhoa

  Simolasta Kalsun kankaalle ja alkuasukkaita haastattelemaan. Simolan Oskari Papalla oli kaivossaan varastoituna erinomaista sahtia ...