Edelliseen postaukseen "mää" löysi hyvän linkin josta löytyy kyllä keritsimiä jos niistä nuusaa ilmenee. Meillä Latovainiossa oli ihmistenkin keritsemiseen käsikäyttöiset kalut.
Uustuotannosta löysin tämäntapaiset jotka kuitenkin ovat karut ja ilmeisesti eläinten trimmaukseen tarkoitetut.
Nuo löytyivät tälläisesta verkkokaupasta Euroopasta (Saksasta), joten valinnanvaraa löytyy.
6 kommenttia:
Armeijassakin komppanian toimistossa oli äkillistä hiustenleikkuutarvetta varten käsikäyttöinen hiustenleikkuukone. Samoin muistan kotona olla.
Itse olen viimeiset viisi-kuusi vuotta pitänyt täystonsuuria Philips-merkkisellä sähkövehkeellä. Vaan jos nyt talvea vasten antaisi tukan kasvaa...
Niin,
Käsikäyttöiset armeijan tuvissa olivat kätevämpiäkin, pistorasioita oli vain yksi ja se usein varattu jonkun radiolle. Mahtanee se nykyään olla metkaa kun pitää vuorotellen ladata akkukäyttöisiä laitteitaan.
Paikallinen trumpetti et paloruiskukauppa joka anttiikkiliikkeeksi on hyvä käytetyn ystävälle ja mahdollisimman keskellä kylää, tien toisella puolella kirkkoa vastassa, on kehdannut olla niin hyvällä maulla varustetun herrasväen hyvin taiten valikoimansa koonnut että partaveitenkin sieltä ostin, siinä oli vihkimätön terä! No, kuudentuhannen gritin kivellä ja nahkavyöhön Sampoa niin.
Ja marseillen saippuaa kahvikuppiin nokare niin on kuulkaa hiustenlähtö lähellä kun on niin terävää ollakseen, veiten kanssa. Ja tekee hyvää! Siinä sitä keskittyy ja muodostelee uutta naamaa. Vain parenpiin tarpeisiin minä sitä... Arkena saa olla ja jos muuten tulee tarve niin jollakin kaupan hyyvelillähän ne lähtee päästäkin. Kunhan eivat lähde "hiusten dröndikki" kuten Hj. Nortamon " Uussi Raumlaissi jaaritukssi" kertoo vesikoppia määrätylle ennen tehdyn. Kaikki vietiin että muut näkisivät viedyn, se siinä se oli. Vaan on enää vähän laidoilla kun on sen verran luomujakaus että eeipa se kulu se kaupankaan kummallisuus ennen kuin hukkuu tai joutuu padan alle, tai vaikka kadotuksiin muuten koko pussukka.
Se on kotelossa se partaveitsi. Kuivana pidettävä. Ja vasta ennen kuin käytetään, liipataan hihnaan. Että teräs saa asettua itsekseen mutta on juuri niinkuin tulee tehtäessä. Luksuksiahan nämä ovat. Eivät puusuksia. Mitenpä se on, kulmahiomakoneen ja tollaisen ristisiitoksellahan niitä kantturoita on joku kappale tullut kutitettua ja lehmän mölliskö meni puoleen tuntiin että sitten onkin jo kiire jos on meininki veittellä... Vaan leikki on vaaran paikka kun elollisia on. Vikavirtakytkin! Ehdoton. Kusikouruun jos saapas juuttuu ja kone tällittää niin ei-ei,
Voipi tulla softaissia utareista!
Niin,
Sen ainoan kerran olen Aasiassa ollut niska kenossa ja partaveitsellä on turpajouheni perinteisesti ajeltu. Niinkuin lännen elävissä kuvissa ikään.
Sehän taitaakin olla nimeltään amerikkalainen parranajo. Kuumia pyyhkeitä että partakarvat pehmiävät ja kaikki se.
Onhan tietty venäläinen partaveitsikin, se jossa tulee vesi silmistä ja vaahto suusta. Kauppias muisti mainita, sillä minä vain että ruotsalainen on tämä mun. C.V. Heljestrand Eskilstuna Sweden. Sepäksi melko pitkä nimi.
Keritsimistä muistui mieleen Vorssan linja-autoaseman parturi, nuorison kauhistus numero yksi. Kaksi kysymystä: rajalla vai ilman ja onko kiire. Jos oli kiire niin parturoi alle minuutissa muuten meni kaksi minuuuttia.
Kun sitten Jaska tuli Kauppakadulle niin siirryttiin sielläkin sivistyksen pariin.
Lähetä kommentti