Vuotovaaran kaivoksella on talvi tai pari

Vuotovaaran kaivoksella liuosta eroitetaan malmista nikkelimenetelmällä. Tälläisessä touhussa tarvitaan paljon erilaisia altaita. Altaat ovat tehty kuin köyhän miehen uima-altaat.

Kaivetaan syvä kuoppa, laitetaan muovipressu pohjalle ja se on siinä. Jos allas on kovin iso tarvitsee kaksi pressua saumata toisiinsa ja silloin siinä on jo vaaranpaikka. Sauma voi syöpyä emäksisen tai happaman liuoksen seurauksena.

Toinen ongelma voi olla alla olevat terävät kivet. Jos pohja painuu niin terävät kivet voivat puhkoa pressuun reikiä. Silloin tarvitsee heitellä altaaseen muovikekkaleita ja toivoa että vuotokohdan imu imee ne vuotokohdan tukkeeksi. Vuotovaaralla heiteltiin myös vuorivillaa. Kaipa sellainenkin siihen vuotokohtaan imeytyy ja turpoaa tai sitten ei. Ei kai sitä vuotopaikkaa ole helppo löytää. Robottikamera ei näe sameassa nesteessä mitään ja sukeltajia ei sinne voi laskea.

Kodinturva

Neljä vuotta sitten muutama kymmenen tuhatta kotitaloutta oli kytketty hälytyskeskukseen, nyt määrä on viisinkertaistunut.

Kaikenlaista .

Sadekeli ja uusi asfaltti

Siuntio-Lohja alueella tapahtui viikonvaihteessa kaksi surullista kevariturmaa. Siuntiossa nuori kaveri luisti mutkassa täysperävaunurekan alle. Nyt ikätoverit ovat tehneet paikasta pyhiinvaelluskohteen.

Muistokirjoituskin on tuotu.

Mikä ikävintä myös Lohjalla nuori ajoi mutkassa henkilöauton perävaunun alle.

Mutka ei ole paha mutta tie oli sateen liukastama. Metsolan hautausmaa on tien toisella puolella.

Metsolan hautausmaalla on myös ortodoksinen osuus ja parinkymmenen vainajan kalmisto. Useimmat lepäävät puuristien alla.

Metsolan hautausmaa

Niin.

TV:stä tuli aikoinaan sarja Metsolat. Jos oikein muistan niin kyläyhteisöllistä kerrontaa, ikäänkuin Rintamäkeläiset.

Metsolat sarja on lopetettu, on vain Metsolan hautausmaa, josta kommentteja alla.

Käytössä oleva alue joissa useassa leposijassa on kivikin vielä veistämössä. Kuvan aiheena on tuo mänty joka lienee haudankaivajien murhe. Omien vanhempienkin haudan lähellä Jokioisissa on iso mänty, lienee vaikea paikka haudankaivajille kun juuristoakaan ei saa katkoa.

Tämä hautapaasi on eksoottisin mitä olen suomessa yksityisellä  nähnyt. Kokonaan terästä, liekö omatekemä?

Joskus sattuu että naapurilla on aivan samanlainen kivi kuin itsellä. Tässä tapauksessa kuolemantapausten väli noin kuukausi. Jos arvata saisi niin luulisin että jälkimmäisen omaiset ovat nähneet viimeistelyssä olevan kiven ja päätyneet samanlaiseen. Siuntiossa on kiviveistämö jota moni lohjalainen käyttää.

Tämän kiviveistämön malleista joissa poisnukkuneiden nimet laitetaan kuin kirjan lehdille, on kovin yleinen myös Metsolassa. Äärimmäinen alhaalla oikealla.

Lisää kivien kertomaa

Viikonloppuna oli sisartapaaminen. Meitä on vielä kuusi jäljellä. Puheeksi tuli taas että minne sitten kun aika jättää. Kaksi siskoistani esitti toiveensa että he haluaisivat sitten äidin, isän ja jo edesmenneen Marja-Liisan kanssa samaan hautapaikkaan kun siihen voi jo ajan puolesta uudelleenhaudata. Tuntuu oudolta puheelta, mutta ei kai mitenkään epäsopivaa, joskin ennenaikaista. Toisaalta jos asia ei ole ennenaikainen niin usein se on myöhäistä.

Lohjalla odotusaikana kuvasin taas eilen kivipaasia. Tässä harvinainen miltei omakuvareliefinomainen. Ulkomaillahan on paasien luona paljon valokuvia joita sitten omaiset uusii säiden turmellessa ne säännöllisesti.

Tässä  Matias Keskisen viimeinen leposija. Hattu on korostetun isossa roolissa.
Piti oikein tarkistaa Wikipediasta kuka Keskinen, mutta se Kekkosen pään tekijähän hän. On varmaankin tehnyt itse myös paatensa.

Löytyi myös tälläinen hieno emaloitu ruusu. Lienee herkkä vaurioille ajan kanssa haurastuttuaan. Omaisten harmitus lienee suuri jos joku ikävä ihminen pöllii.

Sitten oli yhdessä kivessä samanlainen lätkä kuin isänikin kivessä. Sotaveteraani. Äitini palveli myös Lottana Turun ilmatorjuntajoukoissa, mutta miten mahtaisi tuollaisen Lotta-Swärd lätkän saada? Rauhan jälkeen koko järjestö kiellettiin.

Ihmetytti mikä tämän sukuhaudan tarina lie. Tilaa on varattu kokonaiselle komppanialle mutta vain yksi nimi naputettu kiveen ja sekin 60-luvulla. Paljon yksinäisellä ihmisellä lapsia ?

Vanhemmalla osalla oli hoitamattomia hautoja. Yksi kaatunut kivi jossa vieressä ilmoitus että pitäisi uusia paikka tai muutoin kivi viedään varastoon ja hauta annetaan muiden käyttöön. Vieressä samanmoinen mutta kivi timmissä ja kukkiakin kummulla.

Tälläisia plakaateja.

Sitten oli ihan sammaloitunut paasi jota toivottiin oikaistavaksi mutta samaan hengenvetoon todetaan kahdella kielellä että maksaakin pitäisi.

Olihan siellä paikka minullekin. Tosin väärä seurakunta.

Hautakivien kertomaa

Kuolleiden muistoksi laitetut hautakivet sisältävät omaisille tunnepitoisia muistoja mutta tuntemattomillekin niissä on oma informaationsa. Taidan olla ainoa ihminen joka on kuvannut tuntemattomien hautakiviä.
Tässä Lohjan hautausmaalta.

Reino syntyi pari kuukkautta aikaisemmin kuin Kerttu. Reino kuoli 75-vuotiaana ja Kerttu eli vielä sen jälkeen viisi vuotta. Naispuoliset elävät kauemmin.

Väinö syntyi pari viikkoa aiemmin kuin vaimonsa Anna. Väinö kuoli 82-vuotiaana ja Anna 7-vuotta myöhemmin. Naiset elävät kauemmin.

Veikko syntyi pari kuukautta myöhemmin kuin vaimonsa Impi. Impi eli kaksi vuotta kauemmin kuin Veikko eli liki 80-vuotiaaksi. Naiset elävät kauemmin.

Arvo eli liki 85 -vuotiaaksi, mutta vaimonsa Anna eli yli 85 vuotta ja oli leskenä alle vuoden.

Koristeita

Linnut

Mustikkapiirakka II

Kesän toinen piirakka vuorossa.

Ensin pitää tehdä piirakkapohjapullataikinaan ja antaa sen nousta.

 Taikina kaulitaan ja aina on tunne että mahtaneeko riittää.

Sitten vaan mustikat pintaan ja tietysti ristikko. Ristikko on tärkeä. Siinä saattoi jopa pelata ristinollaa.

Viimeinen piirakka uunista ulos. Kulmavuotoa.