Viulunrakentaja Martti luojan armosta

 Viulunrakentajan elämänkaarta Jokioisten Terävän koulun kautta Leppävirran törmälle. Osa 1.

Niin, Terävän koulussakin yläkoulun opettajana toiminut Martti Koistinen on nykyään yli 93-vuotias ja asuu Leppävirralla.

Hän kertoi Savon Sanomille ensimmäisestä rakentamastaan viulusta:

Elettiin 1940-luvun loppupuolta. Sota oli onneksi ohi mutta kenelläkään ei ollut kovin paljon materiaa, nuorella nikkarilla ei senkään vertaa.

Hankalinta oli se, ettei ollut työkaluja. Ihan ensiksi piti tehdä työkalut. Ratakiskon pätkää kuumensin hellassa.

Aluksi Koistinen yritti tehdä viulua silmämääräisesti. Vaikka tulevalla teknisen työn opettajalla oli jo silloin taitoa hyppysissään enemmän kuin monella, hänen oli pakko todeta että mittasuhteita oli mahdotonta saada kohdilleen. Puut päätyivät lopulta saunan pesään.

Onneksi lehdessä näkyi ilmoitus "Tilatkaa itsellenne piirustukset ja tehkää itsellenne soitin" Martti Koistinen päätti yrittää uudestaan valmiilla piirustuksella.

Martin ensimmäisen viulun tarpeet löytyivät omasta halkoliiteristä Ilomantsissa. Vaahteraa ei sattunut käsillä olemaan, ja niinpä kansi tuli kuusipuusta ja pohja koivusta.

:Eikä siitä tullut ollenkaan huono viulu. Martti antoi sen serkkutytölle, joka antoi sen omalle tyttärelleen. Myöhemmin sillä soitettiin Sibelius Akatemian orkesterissa. Monelle muulle Koistisen tekemälle soittimelle on käynyt samoin. Joku on pyytänyt soitinta lainaan tai saanut sellaisen mukaansa tullessaan Koistisen vetämälle viulutunnille kansanopistolle tai Harjulan legendaarisille musiikkileireille.

Niin kun Harjulan musiikkileiri perustettiin Leppävirralle oli Koistinen aktiivien joukossa. Hän tuli peräkärryjen kanssa paikalle a huolehti ettei kenenkään harrastus jäänyt ainakaan soittimen puutteesta kiinni. Heti ensimmäiseltä leiriltä nousikin joukko ammattimuusikoita heidän joukossaan Marja Liisa Koponen ja Timo Koponen.

Koistisen verstaalla ovat syntyneet myös aiemmin mainittujen Koposten perheen työkalut. Kuopion kaupunginorkesterin muusikko Timo Koponen käytti Koistisen veistämää viulua työvälineenään vuodesta 1987 vuoteen 2005. Kuopion konservatoriolla opettajana toimivalla Marja-Liisa Koposella puolestaan on työkäytössä Koistisen viulu että alttoviulu.

Myös Martti Koistisen oma poika Arto Koistinen soitti vuosikausia Kuopion Kaupunginorkesterissa isänsä rakentamaa alttoviulua. Nykyisin Arto seuraa isänsä jälkiä päätoimisena soitinrakentajana.

Isä ja poika ovat vierailleet useita kertoja Saksassa ja Italiassa. Ensimmäisellä opintomatkalla vuonna1970 Martti Koistinen sai vihoviimein oikeat viulunrakentajan työkalut. Samoin hän pääsi käsiksi italialaiseen tiheäsyiseen alppikuuseen, josta myös Antonio Stradivari teki kuuluisat soittimensa.

-Suomalainen kuusi on lannoittamalla pilattu,-Martti tietää.

Tosin joitakin soitinrakentamiseen sopivia kuusiyksilöitä on löydetty Koistisen mukaan Suonenjoelta.

Kerran mustikkametsässä mustikoita poimiessaan Marja-Liisa Koponen mietti, kuinka Martti on rakentanut kaikkia viuluperheen soittimia: viuluja, alttoviuluja, selloja ja kolme kontrabassoakin.

Samoin Koposen oman nelilapsisen perheen parissa on monen soittimen taitajia: Ville-kontrabassoa, Kalle-Pekka selloa, Emma Jääskeläinen pianoa ja Liisa-Mari Koponen viulua ja Kalle-Pekan vaimo Johanna viulua.

Sitten Marja-Leena Koponen otti yhteyttä Arto Koistiseen ja palaset alkoivat loksahdella paikoilleen. Koposet poikkesivat Koistisen verstaalla hakemassa soittimia lainaan ja osa Martin soittimista metsästettiin eri puolilta Suomea.

Arto Koistisen mukaan tilanne on historiallinen.

-Soitinrakentaja Amati (1596-1684) rakensi kokonaisen orkesterin soittimet Ranskan hoviin, mutta sen jälkeen ei tiettävästi ole järjestetty konserttia jossa koko orkesterilla olisi saman soitinrakentajan rakentamat soittimet.

Martti Koistisen kädet eivät enää taivu soittoon, mutta hän jatkaa työtään verstaalla. Uusin verstaalla valmistunut soitin on sello, jota kuultiin/kuullaan konsertissa, siihen asennettiin kielet elokuun 2023 alussa. Martti puhuu viisaita:

Jotkut tekemistäni soivat alusta saakka. Ja ne, jotka eivät soi, menevät saunan sytykkeiksi.

Kyse on viime kädessä puun molekyylirakenteesta, jota ei voi ulospäin päätellä, -sanailee rakentajamestari.

-Jos kahta samanlaista halkoa kalauttaa vastakkain, toinen niistä kaikuu, toinen ei.

Viimeisen silauksen soittimelle antaa kuitenkin soittaja, hyvä soittaja saa puun värähtelemään omalla herkällä tavallaan, -oikeilla taajuuksilla.

Martti Koistisen mukaan soitto "on tarkkaa hommaa, kuin puukolla tappeleminen."

Arto Koistinen lisää edelliseen että nämäkin konsertin soittimet näyttävät todellisen teränsä vasta seuraaville sukupolville.

Haastattelija väittää että Martti Koistisen soittimet saattavat pestä Stradivariukset kun niillä on soitettu 300 vuotta. Kyllä nykyäänkin osataan soittimia rakentaa.

Tykkää

Kommentti

Jaa

Krapu

Niin, 

taannoin ilolla totesin että tekoäly on tullut tietokoneeseenikin. 

Ajattelin että hyvä asia. Siis saisin minäkin jotakin tolkkua humeetiini, kun maalaisjärkeäkään minulla ei ole, vaikka Latovainiosta olenkin kotoisin.

 Eräskin syksy lähdin mustikkametsään ja olin etukäteen harkiten ja taiten valmistellut kaikki tarvittavat välineet pöydälle.

 Kännykkä, varavirtalähde, kompassi, evästä ja vettä muovipullossa. Satoi, jotta autolla menin viidentoista kilometrin päähän ja siellä polulla huomasin ettei minulla ollut poimuria eikä mitään astiaakaan, kumisaappatkin olivat jääneet rappusille. 

 Päätin palata, mutta tyhmyytäni olin lyönyt auton oven lukkoon niin että avaimet olivat virtalukossa. Kävelin noopeana takaisin, mutta kotona muistin, että kotiavaimet olivat samassa nipussa autonavainten kanssa. 

 Viikon 35 krapusanat ovat muovipullo, tekoäly, syksy. Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa. Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi. Jätä krapusi linkki Susu Petalin blogiin. Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

**https://susupetalsanat.wordpress.com/

Krapu 2023/1

Niin, veli tuli ajokortti-ikään, halusi oman auton. Isän moottoripyörä myytiin mutta niillä rahoilla sai vain vanhan auton. Äiti vastusteli koko hankintaa, mutta pääsisihän sillä sitten sukulaisiin. Elettiin 50-lukua ja Trabanttia ei vielä valmistettukaan, hankittiin ikivanha Zwickau. Siinä on oikein muovikorikin, sanoi äitikin kyläläisille. Olisihan se mukava jos sitten päästäisiin sukulaisiin paremmin,-kuulin heidän juttelevan.

Ei se oikein toiminut ja maitotilirahat vaan kiertoon. Forssan Autopirtti myi uusia Moskwitsh Skandinavia autoja hyvällä maksuohjelmalla ja näin sellainen tuli pihaan. 

Mukava auto jos itse korjasi koko ajan. Kaasutin jäätyi pidemmillä matkoilla kostealla ilmalla. Kerran menimme mossella Raitoolle ja siinä oli pikkupoikia tien ohessa, nauroivat ja näyttivät halveksuntaa, kotipihassaan oli iso Opel.

Muiden krapuja

Zwickau

Viikon 3 krapusanat ovat oma, vastustella, mukava.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

**https://susupetalsanat.wordpress.com/

Aaltosen linjapiili Vieremän kautta Latovainioon

 Krapu 49.

Niin, entisaikaan ei meilläpäin puhuttu busseista vaan linja-autoista. Joku holja sanoi linjavaunu tai vitsikkäästi linjapiili. Latovainiosta pois ja takaisin oli eläkeläisillekin vain kaksi vaihtoehtoa ja kaksi reittiä.

Kakkostieltä saattoi päästä postiauton tai Humppila-Forssa paikallisliikenteen vuorolla. Vieremän kautta hiekkatietä pitkin pääsi kerran päivässä ees-taas. Paluu oli Forssasta iltapäivällä klo 14.15. Se oli monen koululaisen paluureitti.

Aaltosen kuskeista muistan muutaman jotka oli vihaisia tai leppoisia. Siniketo oli tiukka ja Urpolan Esko toista maata. Samoja kuskeja tapasi sitten myös tilausajoliikenteessä. Parhaiten heitä bongasi koulun jälkeen Shellin baarissa lähtöä odotellessa. Pajatsoa he hakkasivat.

Viikolla 49 on vuorossa jälleen kuvahaaste. Ei ole kolmea sanaa, vaan yllä oleva kuva. Katso kuvaa ja löydä siitä sadan sanan tarina. Älä anna minun tarinani johdattaa sinua, kuvasta löytyy paljon muutakin kerrottavaa.
Muuten ohjeet ovat samat tutut eli krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää.

Jätä krapusi linkki blogiin: 

https://susupetalsanat.wordpress.com/2022/12/04/lomatunnelmissa/
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole. Nyt on aikaa vuoden loppuun ja ylikin  

Krapu 48

 Niin,

Huvila oli lapsuudessani sana jota viljeli ainoastaan parempi väki. Kylässämme ei tainut olla ketään asukasta jolla olisi ollut huvila toisaalla tai siis itse kylässäkään, -Latovainiossa. Sen sijaan poismuuttaneet tai perijöiden jälkeläiset nimittivät lapsuudenkotejaan mökeiksi.

Huvila oli ollut mielessäni ehkä jotain hienompaa. Puinen talo vilpoloineen ja lasiverantoineen järven tai meren rannalla. Kristalliset viinikarahvit ja hienot hopea-aterimet keittiössään ja ehkäpä jopa palvelusväkeäkin.

Naimattomat poikamiehet pitivät majaansa useimmiten perin vaatimattomissa asunnoissa, äitini nimitti joitakuita niitä mörskiksi. 

Hiukon mäessä sijaitsi Lundin Joosen mökki sekä Vallin Vihtorin talo. Vihtorin talo oli melkein huvila kun siinä oli puutarhakin.

Krapu on otsikko mukaan lukien tasan sadan sanan mittainen kirjoitus, krapuhaastetta emännöi SusuPetal, jonka blogissa haaste sunnuntaisin ilmestyy, ohjeet löydät sieltä.

Viikon 48 krapusanat ovat maja, talo, huvila.

Krapu 47

 Niin,

Kun lunta ei ole vielä maassa, syksykin harmaimmillaan, tuntuu että asiat, esineet, muistot, tulevaisuus ja koko elämä tästä eteenpäinkin tulee  olemaan vain harmaata.

Nuorella miehellä oli ollut oppimisvaikeuksia ja häntä oli siitä kiusoiteltu koulussa. Työmatkat hän kulki mopolla ja ajokorttirahat kokoon saatuaan hän meni toiveikkaana autokouluun. 

Ajokoe meni jotenkin,  kolmas kirjallinen ei. Insinööri oli sanonut että et tule koskaan saamaan ajokorttia. Forssasta Latovainoon meni Vieremäntie ja insinöörin sanat vielä tuoreena muistissaan mies pysäytti moponsa Vieremän myllyn viereiselle sillalle. 

Talutti mopon sillan vieressä olevalle levennökselle ja mies kiipesi sillan kaiteelle. Hyppäsi hyiseen marraskuiseen koskeen. Isänsä tiesi mistä etsiä kun mopo löytyi, mutta nuorimies löydettiin patoluukkujen keskikohdalta vasta viikkoa myöhemmin.

Tositarina 60-luvulta

Viikolla 47 on vuorossa jälleen kuvahaaste. Ei ole kolmea sanaa, vaan yllä oleva kuva. Katso kuvaa ja löydä siitä sadan sanan tarina. Älä anna minun tarinani johdattaa sinua, kuvasta löytyy paljon muutakin kerrottavaa.
Muuten ohjeet ovat samat tutut eli krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää.

Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

https://susupetalsanat.wordpress.com/2022/11/20/ehk/

Krapu

 Niin, lapsuusmuisto

60-luvulla Latovainion kyläpalveluissa oli aukko. Kylässä ei ollut lainkaan vähäväkisille yleistä pyykinpesupaikkaa. Moni pesi valkopyykkinsä saunassa ja talolliset ehkä karjakeittiössä. Tarvittiinhan pesuun lämmintä vettä ja kattilahommana se oli vaikeaa. 

Pikkupojan mieleen painui kun Lyyli halusi tulla pesemään pyykkiä Tyytynojan rantaan. Omaa pyykkipataakaan hänellä ei ollut vaan sovittiin että lainaa meidän. Rannassa ei ollut muurattua pesääkään vaan Lyyli teki sellaisen ensin irtokivistä. Seurasin silmä kovana ja nostin purosta hänelle kiviä. 

Muutama klapi pantiin palamaan pesään kun pata oli täytetty vedellä. Oli liian tiheästi puita aluksi ja puut vain savuttivat.      " Se lyö summauksiin " sanoi Lyyli kun happea ei tullut tulelle tarpeeksi.

Viikon 46 krapusanat ovat aukko, tiheä, pata.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.https://susupetalsanat.wordpress.com/
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.